MAAILMANKAIKKEUDEN LAAJENEMINEN. Vaikka se on jo äärettömästi kaikkialla, niin se voi laajeta äärettömästi edelleen. Galaksit etääntyvät toisistaan ja väliin syntyy lisää galakseja. Ja mm. Kuu maasta, jonka arvellaan johtuvan vuorovesi-ilmiöstä tai siihen käytetystä kuuenergiasta - arvelen, että kuun oma energia säilyy vakiona. Aurinkokuntien ei ajatella laajentuvan, mutta maa - ja kumppanit - kuitenkin tiettävästi etääntyy auringosta, mutta syyksi nähdään auringon massan pienentyminen, eikä maailmankaikkeuden laajentuminen, jonka nähdään tapahtuvan vain galaksien välillä (nähtävästi galaksiryppäiden keskipakoisuudesta johtuen, joka tulee pyörimisestä). Jos syntyy uusia planeettoja (esim. auringosta, jonka pitäisi hankkia lisää materiaa siinä tapauksessa), niin myös planeetat voisivat etääntyä auringosta ilman aurinkokunnan itsetuhoa, joka tosin saattaa syntyä ja kuolla siinä missä kaikki muukin. Aurinkokunnat saattavat suurentua, synnyttäen samalla lisää poikasia. Jos laajentumisella ei ole ylläpitäjää (BB tai keskipakoisuus), ja vallitsee galaksien väliset vetovoimat, niin laajentuminen nähtävästi hidastuu, pysähtyy ja käänteistyy (joka olisi mieletöntä), olettaen, että vetovoima vielä kykenee vetämään galaksin takaisin kyseisen matkan päästä. Kun taas jos laajentumisella on ylläpitäjä, kuten oletan sillä olevan, ja väleihin ei synny uusia galakseja, niin vetovoimien vähetessä laajeneminen nopeutuisi, mutta luulen sen pysyvän ennallaan, sen ollessa suhteellinen keskipakoisuuden kanssa (kuten aurinkokunnan planeettojenkin kanssa). Galaksin kiertoliike itsensä ympäri nähtävästi perustuu sen keskellä olevaan mustaan aukkoon, mutta ollen tasapainossa tähtiensä kanssa niin, että galaksi pysyy kasassa; vain galaksit suhteessa toisiinsa tiettävästi etääntyvät tosistaan.
Voi olla, että myös Galaksit ja ehkä aurinkokunnatkin, laajentuvat, kasvavat. Pienimmät havaitut galaksit kun ovat kooltaan satojen tuhansien tähtien galakseja; kun taas isoimmat galaksit (eivät vanhimmat - muuta kuin mahdollisesti galaksin iän suhteen - jos lasketaan yksittäisestä tähdestä, koska niitä on voinut syntyä ja kuolla kyseisessä galaksissa) ovat kooltaan satojen miljardien tähtien galakseja.
LISÄÄ TILAA, MATERIAA. Lisää tilaa syntyy maailmankaikkeuden laajentumisen seurauksena (suhteellisesti ja toisaalta ei-suhteellisesti), jolloin Galaksien väleihin mahtuu syntymään uusia Galakseja. Lisää materiaa ja sieluja (ja evolutionarisesti uusia Chakroja ja Deitillisiä ominaisuuksia) voi teoriassa syntyä uinuvasta materiaalista, joka ei ole vielä herännyt. Kyseistä rakennemateriaalia on maailmankaikkeudessa äärettömästi; niinpä kysymys mistä tulee uutta materiaalia ei ole ongelma äärettömällä ajattelulla; myös se, että me olemme uusia sieluja ei ole tässä probleema (kun maailmankaikkeus on ollut ikuisesti olemassa ja me olemme vasta tässä). Me olemme tässä syntyneet "uinuvasta" materiaalista, kuten uudet Galaksitkin. Uinuva materiaali kyseenalaistettava seikka? "Varastoa", sanon, on maailmankaikkeudessa äärettömästi; mutta voidaan kysyä miksi se ei ole järjestäytynyt, kuten elävä materia aina tekee lainalaisuuksien mukaan; siksi uinuva materia -teoriani; lisäksi arvelen Brahman olevan kyseinen uinuva materia, mutta se ei ehkä ole ainoa olemassaoleva perimmäinen eteerinen energia.
Mutta kun siirrytään äärettömästä ajattelusta rajalliseen, ja rajataan jokin alue maailmankaikkeudesta, niin huomataan ettei sen materiamäärä ole ääretön. Samalla lailla voi rajata koko maailmankaikkeuden (teoriassa). Asiaa ei kuitenkaan tarvitse katso vain staattisesta, kuvallisesta näkökulmasta; vaan voi tarkastella asiaa lisäksi dynaamisesta, liikkuvasta filmistä; rajat liikkuvat laajentumisen mukana; tosin raja liikkuu rajatulle alueelle, mutta se on dynaamisesti ääretön.
Lisää tilaa ja materiaa voi syntyä. Se, miten lisää materiaa syntyy eteeristä (tai jostain) on ehkä vielä selvittämättä, mutta se on toisaalta vain teoreettinen ongelma jos kykenee selvittämään, että niin täytyy olla (asiaan voi saada varmuuden varmaankin useampaa kautta, että niin täytyy olla). Jossain ollaan mieltä, että kun kaksi materiaa törmää toisiinsa yli 99%:n valonnopeudella niin ne synnyttävät siinä törmäyksessä lisää materiaa, jostain.
Vaikuttaa siltä, että kyseinen materiaali on Brahma (kuten on uskottu); mitä muuta se voisi olla? Kaikki näyttää syntyvän Brahmasta; sitä on ääretön määrä; Brahmasta syntyy myös sielumateriaali - mistä muusta? Ehkä Tajuntoja on useita, ja vain yhden niistä voi nähdä paljain silmin (jos on Kirkastunut). Onhan noi muutkin Deityt, joiden tosin kai uskon syntyvän materiaalisesti (eteerisesti) Brahmasta, maailman lainalaisuuksien muotouttamana, rakentamana (eri lait kykenevät tekemään yhdestä monta). Uudet sielun ominaisuudet saavat syntymänsä evolutionarisesti - evoluutio on fakta (= luultavasti tosiasia) - materia perimmiltään Brahmasta. Brahma on elämän vesi; Brahma on tajunnan meri, josta elämä saa elämänsä kaiken aikaa, sen sijaan että Brahma olisi vain Tajunta-johdin (jollaisen oletan tarvittavan ainakin kaukotuntemisessa, mutta myös mahdollisesti erilaisten fysikaalisten aaltojen liikkumismerenä). Brahma on kosminen munanvalkuainen.
Kaiken uuden materiaalin syntymistä Brahmasta -teoriaa sopii epäillä, mutta näyttää siltä, että mm. jonkinlainen uinuva materia tarvitaan, ellei sitten näe saman materian pyörittävän materiaalista evoluutiota alusta loppuun ja sitten taas aloittaa tuhoutumisen jälkeen nollasta. Sielullinen, Xmielellinen evoluutio voi sitten olla asia erikseen, ja sen sisältymistä jo äärettömään Brahmaan, jonka lisäksi tosin voi olla myös joitain muita vastaavia "ulottuvuuksia", joita emme näe, tai ole vielä täysin paljastaneet edes teoreettisesti; tosin fysiikasta, tähtitieteestä löytyy joitain pimeän materian ym. teorioita, ja sitten näyttää olevan jonkinlainen tuonpuoleinen, liittyen Xmieleen, ja toisaalta sieluun. Joitain vähäisiä ongelmia on myös laajentumisteorian kanssa, jota ei mm. tilatarpeellisesti aivan välttämättä ehkä edes tarvita, kun meillä jo on ääretön maailmankaikkeus. Voidaan ajatella myös niin, että Big Bang on tapahtunut ääretön aikaa sitten (siis ei koskaan, mutta kuitenkin) ja se luova voima on jo ikuisesti levinnyt maailmankaikkeudessa, luoden koko ajan levitessään lisää (johon voi lukea myös tarvittavan tilan luonnin jos haluaa); kyseinen luova voima olisi jumala. Maailmankaikkeuden muotti voi olla myös pysyvä ja muuttumaton, ja muottina kaikenlaiset henkiset materiat, joihin ehkä kuuluu chakrat, pimeät materiat, painovoima ym. kentät, mustat aukot, Brahma, tuonpuoleinen. On kuitenkin uuden syntymät, evoluutiot; ne kaikki pitää sisällyttää kokonaisteoriaan.
Materiakappaleet ympärillämme eivät ehkä vaadi noin tilaansa enempää tajuntamateriaa, tarkoittaen että tajuntamateria voi muuttua materiaksi tosta vain. Mitä painoon tulee, niin sen määrittää painovoima, joka ei siis tarkoita, että kappaleilla olisi varsinaisesti toisistaan eroavia massoja, vaan vain toisistaan eroavia paino-ominaisuuksia.
Olbers:n Paradoksi ajattelee, että jos maailmankaikkeus on staattinen ja täynnä tähtiä, niin yötaivaan pitäisi olla täysin tähtien valoinen. Laajeneminen tietysti aiheuttaisi mustat kohdat, mutta sen pitäisi olla sitten valonnopeinen tietyn matkan päässä, tarkoittaen siellä kiihtynyttä laajenemista (en kuitenkaan näe, että vesirengaslaajentuminen kiihtyisi); joka ei nähdäkseni sulje pois sitä, että väliin syntyisi lisää tähtiä, mutta olisiko laajenemisnopeus siellä silloin nopeampi kuin meillä, suhteessa valonnopeuteen? Nähdäkseni se olisi sama kuin meillä, suhteessa ympäristöönsä, joka on sinänsä mielenkiintoista, koska etäisimmät galaksit silloin etääntyisivät meistä moninkertaisin valonnopeuksin (suhteessa meihin. Tosin valon nopeus on vain jokin - äärimmäisen hidas - nopeus ja ei ole mitään syytä itsessään ettei sitä voisi ylittää ja pienelläkin nopeudella vastuksen myöhemmästä vähyydestä johtuen mahdollisesti kiihtyen samallakin voimalla. Tarvitaan miljoonakertaisia valonnopeuksia, ja hyvä navigointisysteemi ennakoi törmäykset). Ja mitä tapahtuu kun ne saavuttavat valonnopeuden suhteessa meihin? Ne nähdäkseni katoaisivat näkyvistä valovuosivälimatkansa pituisen ajan kuluttua. Ja jos ne eivät ole jo valonnopeudessa, niin niiden pitäisi näkyä meille. Toinen selitys laajentumisen lisäksi on ollut, että koska taivas ei ole täysin tähtikirkas yöllä, niin se tarkoittaa, että universumimme (materia) on vain sen kokoinen. Kolmas selitys on tähtienvälisessä pölyssä, jonka ei kuitenkaan nähdä estävän valon etenemistä. Itse näen, että taivas on täysin tähtien valoinen, mutta me vain emme paljain silmin näe sitä - suurennuslasilla näkisimme enemmän - kun kaukana olevat valonlähteet ovat niin kaukana, siis pieniä. Puhutaan myös, että valoenergia jotenkin kasaantuisi (Newton esitti saman paradoksin gravitaatiosta), ja kauimpien tähtien pitäisi (?) siksi näkyä. Tähtien välisen pölyn ei nähdä estävän valon kulkua, vaan valo menee niistä läpi (menettämättä energiaa?). Ei myöskään käsitelty suuria etäisyyksiä (johon mahtuu pölyäkin monta säkillistä) ja valo 'törmää' myös kaikenlaisiin taivaankappaleisiin ja mahdollisesti veto ja painovoimiin, joka on mahdollisen kerääntymisen vastakohta.
KESKIPISTE. Maailmankaikkeus laajenee (ikuisesti tai ei). Mahdollista vain jos maailmankaikkeus laajenee jostain pisteestä alkaen, kaikkiin suuntiin kuin vesirengas. Jos näin on niin maailmankaikkeudella on keskipiste. Kyseinen keskipiste olisi ollut Prajapati. Keskipiste ei ole koskaan syntynyt. Jos otamme uinuvan materian -teorian, niin jos maailmankaikkeuden keskukseen syntynyt tyhjä tila ei sisällä uinuvaa materiaa, niin maailmankaikkeuden keskipiste on ääretön tyhjä keskus. Uskon uinuvan materian olevan automaattisesti vakuumissa, "tuntevan itsensä yksinäiseksi". Tao, Brahma, on maailmankaikkeuden keskipiste; se kuuluu kuitenkin sielurakenne-kosmologiaan, tai tajunta-kosmologiaan, ja on eri alue; keskipisteitä on erilailla, esim. sielumme keskipiste on x-mieli.
BIG BANG. PRAJAPATI. Hindulaisten luoja, joka myöhemmin samaistettiin Brahmaan. Tarinaan mukaan aikanaan vain hän oli, tunsi olonsa yksinäiseksi, uhrasi itsensä, ja hänestä syntyi kaikki. Länsimainen kosmologia on edelleen samoissa "Big Bang" -ajatuksissa. "Big Bang" -sanan keksijä tosin tarkoitti sen herjaukseksi, koska mitään ei synny tyhjästä (Brahmasta tosin voisi). BB-teoria ja sen jatkeet on väärin, paitsi uusien syntymien kohdalla. Yksi asia joka pistää harkitsemaan, että koko universumimme on noin yhtä uusi kuin me itse, on kehittyneempien sivilisaatioiden vierailujen puuttuminen tällä planeetalla. Ja jos kyseinen on siihen ainoa mahdollinen selitys, niin sitten näyttää myös siltä, että täytyy olla useita ulottuvuuksia (useita maailmankaikkeuksia) ja että niiden välillä ei voi materiaalisesti matkustaa. En kuitenkaan usko kuin yhteen maailmankaikkeuteen (siinä merkityksessä) ja syy miksi ei vierailuja voi olla muukin, esim. liian hidas matkustusnopeus suhteessa riittävästi kehittyneempien sivilisaatioiden sijainnin suhteen. Vierailuja tullaan kuitenkin tällä galaksilla ainakin tekemään, kunhan planeetat kehittyvät sille tasolle teknologisesti; siinä jaetaan sitten kehitystä ja viihdettä ja ehkä hyödytään jonkin verran, ellei kaikki ole aivan samaa.
UNIVERSUMIN IKÄ. Universumi on itsessään aina ollut olemassa, tosin mikään siinä ei ole ikivanhaa (muotona, joka tosin toisaalta on sekin ollut aina olemassa). Näkyvän maailmankaikkeuden (se mihin asti voi nähdä ja/tai jonka matkan valo kykenee kulkemaan fotonin pysähdyttyä vastuksesta johtuen tai vain kuollessa vanhuuttaan tai esim. laajentumisen jossain saavuttaessa valonnopeuden, jos siis uskoo sen lisääntyvään nopeuteen) ikä voi olla miten suuri tahansa, ääretön, mitä materiaansa (joka tosin laajenevassa maailmankaikkeuden teoriassani on uutta materiaa) ja muotteihinsa tulee. Yleensä ajatellaan, että planeettamme (ja aurinkokuntamme) on 5 miljardia vuotta vanha, ja vanhimman osan (näkyvästä maailmankaikkeudesta) olevan 15 miljardia vuotta vanha (lukemat varmaankin vaihtelevat ajasta toiseen, ja lähteestä toiseen, mutta se ei ole tässä merkityksellistä). Siihen pitää vielä lisätä jatkuva syntymä ja kuolema, jolloin kyseiset lukemat kertovat vain yksilömuotojen iät, ja että tähän aikaan vanhin muoto elää 15 miljardia vuotta vanhaksi.
IHMISKUNNAN IKÄ planeetallamme on arvioitu olevan pari miljoonaa vuotta, jota sopii epäillä. Meitä oli pari tuhatta vuotta sitten melko vähän. Kun tarkastelee viimeisen sadan vuoden kehitysnopeutta, joka on toisaalta omassa luokassaan verrattuna parin tuhannen vuoden edeltävään aikaansa; joka sekin on omassa luokassaan, kun kirjallinen historia näyttää ulottuvan enimmäkseen 2500 vuoden taakse. Uskon siihen, että evoluutiomme saavutti pisteen ja saavuttaa pisteitä jossa erilaisia kukintoja tapahtuu. Tässä tapauksessa kyse on ehkä Intuitiivisen ihmisen ilmestymisestä, Sensorisen ihmisen tilalle. Täydessä Sensorisessa tilassa ei kykene liikuttamaan mitään mielikuvituksessaan, jolloin ihminen elää vain tässä ja nyt. Mieli on vasta hiljattain kollektiivisesti kehittynyt tieteelliselle tasolle. Ihmisten määrän lisääntyminen ja tiedonkulun tehostuminen on sitten edelleen nopeuttanut kehitystä.
MIKSI MAAILMANKAIKKEUS ON MITÄ SE ON. Maailmankaikkeudessa vallitsee kaikenlaisia lakeja, joita on fysikaalisia, kemiallisia, deitillisiä. Kyseiset lait myös näyttävät johtavan kehitystä eteenpäin, joka evolutiseeraa niin meitä kuin koko maailmankaikkeutta, johtaen siihen, että vain jossain päin maailmankaikkeutta maailma on sellainen kuin se on. Kysymystä voi kuitenkin edelleen jatkaa. Lait saattavat olla mitä ne ovat vain jossain päin maailmankaikkeutta. Maailmankaikkeus on äärettömän iso ilmiö. Lait kuitenkin saattavat olla tietyssä evoluution vaiheessa aina jotain tiettyä, mutta ei välttämättä; meidänkään tiemme ole välttämättä kiveen kirjoitettu, vaan sattuma voi jossain määrin sanella missä järjestyksessä kehitymme. Maailmankaikkeus pakottavasti noudattaa kokonaisuuden logiikkaa. Luultavasti lainalaisuudet (dharmiset) ovat olleet aina olemassa, koska maailmankaikkeus ei ole voinut olla joskus tyhjä, jotain on täytynyt olla, jostain maailmankaikkeuden täytyy ottaa ideansa sisällöstään; se jotain on jumala, dharma, lainalaisuudet, jotka saattavat olla myös muuttumattomia, vain Xmielen ja sielun, muodon muuttaessa niiden 'tulkintoja' asioista; dharmasta, koska se on jumalais-situationaalista.
PYSYVÄN TILAN TEORIA. Mm. Brahma-tilassa kaikki tila on pysähtyneenä. Tämän voi nähdä vain Kirkastunut. "Pysähtynyt"-termi kuitenkin tarkoittaa monia asioita. Teoria lienee alkujaan Wittgenstein:lta? Tämän teorian Kirkastumaton (skolastinen) tulkinta on, että ei ole ollut alkuräjähdystä (alkuräjähdysmalli) vaan maailmankaikkeus on ääretön ja ikuinen (tarkoittaen siis myös, että aina ollut, mitä kokonaisuuteen tulee). Tosin maailmankaikkeus on muuttuva, aina, jatkuvasti; mutta pysyvässä tilassa. Tila ei muutu, se on pysyvä (tämä on hyvin buddhalaista). Kirkastunut elää pysyvän tilan Tajunnassa, muilla ei tätä kosmisuutta ole. Pysyvän tilan mallissa koko universumi on keskus, itsessään, joka ei liiku mihinkään, se vain on.
SYNKRONISAATIO-LUONTI. Värähtelyt leviävät. Tässä tapahtuu vain muuntautumista ei uuden luomista. Tosin sen olettaisi olevan luomisen osatekijä, johon koko evoluutiokin voi perustua, vai onko meissä jokin kasvun aikamekanismi? Jumaluudet, luultavasti Brahma mukaanluettuna, reagoivat erilaisiin värähtelyihin ja lainalaisuuksiin omien lakiensa mukaisesti, ja siinä tapahtuu jonkinlaista luontia.
MATERIALLA EI OLE XMIELTÄ. Mutta se ei ole järjetön, ja siten materian (atomin) olemus on samanlainen kuin Deitien. Teoriassa Jumaluudet voivat tulla DNA:sta, ja Atmamme (B/brahma) voi toimia sen värähtely muistina. Kyseinen säilyttää sielun aseman sieluna, tuli se sitten DNA:sta tai ei. Materia on elossa. Näin uuden sielun voisi luoda geneettisesti; se voi syntyä näin, geneettisesti. Itse tosin tunnen Jumaluuksien olevan enemmän kuin DNA:n tuote: kaikki tuntemukset, niiden äly, Deity-aistit, ym. Sen lisäksi, että geenit eivät selitä synnynnäistä vain kokemuksen kautta tulevaa lahjakkuutta ja kokemus-viisautta; ymmärrystä.
ON EPÄTODENNÄKÖISTÄ, että elämää syntyy. Kertoo miten mahdoton 'kuollut' materiaaliperusteinen maailmankaikkeus on? Kaikki materia järjestyy lakiensa mukaan automaattisesti; siitä tulee evoluutio maallisesti - elollisesta materiasta. Elämää 'syntyy', kehittyy, rakentuu silloin kun rakennuspalikat pääsevät yhtymään. Rakennuspalikat yhtyvät, koska ne noudattavat lainalaisuuksiaan, ja siinä ne ovat tietoisia, että siitä näkökulmasta katsottuna jopa täysin materiaalinen mailmankaikkeus on helposti mahdollinen. Tietoinen materia kuitenkin tekee materian olemuksen kysymysmerkiksi.
"On erittäin epätodennäköistä, että galaksimme tuhansista auringoista (kaikki tähdet omia planeettojamme lukuunottamatta ovat aurinkoja, joilla on omat planeettansa) jollain olisi maankaltainen planeetta." Kyseisesti ajateltiin silloin kun 12-13-vuotiaana kosmologiaan tutustuin; julkiset mielipiteet muuttuivat pääpainotteisesti vasta 20 vuotta myöhemmin. Nyt jo nähdään selvemmin vallitseva järjestäytynyt elävä maailmankaikkeus. Pienimmästä galaksien systeemeihin, kaikki noudattavat lakia (luonnonlakia). Kaikki tämä luominen/ylläpito on aina ollut käynnissä; on nyt käynnissä ja tulee aina olemaan käynnissä. Sattuman lakien mukaisesti voidaan olettaa, ettei oikealla etäisyydellä auringosta olevaa planeettaa synny joka aurinkokuntaan, mutta jopa sattuman lakien mukaisesti maa-planeettoja on äärettömästi. Sitten on myös organismien sopeutuvaisuus, että ei kaiken täydy olla aivan oikealla kohdallaan. Aurinkoa ei ole luotu lämmittämään buddhalaista aurinkokuntaa (jolla ei ole elollisia olentoja). Sama laki toimii kaikkialla. Jokin määrä meistä on mahdollisesti elänyt osan elämistämme muilla vastaavilla, ei-Kirkastuneilla, planeetoilla - meitä on nyt 6 miljardia, jota ennenkin meitä on tosin ollut vielä suurempi määrä, mutta jossain vaiheessa meitä oli miljoona, sitten sata miljoonaa jne., että jostain tulee lisää sieluja, joko geeneistä tai muilta planeetoilta, jos kaikilla nyt sitten on sielu (suurin osa saattaa olla virtuaalisia tai sieluttomia). Elämää syntyy jatkuvasti kaikkialla. Ajatellaan kaikkia niitä erilaisia eläimiä ja eliölajeja joita on tällä planeetalla; elämän paljous, joka tosin tulee jossain määrin ymmärrettäväksi ristisiittoisuuden ja mahdollisen jonkinlaisen evoluution kautta. Ne kaikki noudattavat samoja psykologis-jumalaisia lakeja kuin ihmiset.
Jos galaksissamme ei ole meitä edistyneenpää elämää, niin sitä ehkä syntyy vasta tässä kohtaan. Tällä planeetalla on tiettävästi tulevaisuutta vielä 5000 miljoonaa vuotta, jos kaikki menee hyvin, josta näkökulmasta näkee, että olemme vasta alussa mitä ihmiselämään tällä planeetalla tulee, jonka lisäksi tulevaisuutta saattaa olla myös muilla planeetoilla. Joillain planeetoilla ei välttämättä synny ihmiselämää, mutta koska ihminen on yksi eläin muiden joukossa, niin ehkäpä joillain planeetoilla ei synny eläimiäkään, joita tosin jossain määrin tiettävästi tarvitaan, joka sitten tarkoittaisi muidenkin eläinten syntymistä. Radioteleskoopeilla ei ole vielä napattu mitään, mahdollisesti tarkoittaen meidän olevan yksi edistyneimmistä tällä galaksilla, joka voi olla paljolti meidän planeettamme/aurinkokuntamme kanssa samanikäinen (kaukaisimpien kohteiden laskeskellaan olevan 15 miljardia vuotta vanhoja, siis ehkäpä muiden galaksien - en omaa tietoja tämän galaksin aurinkojen ja planeettojen ijistä). Koska me olemme vasta juuri tulleet radioikään, niin ei ehkä voi odottaa vielä mitään varmaa; ainakaan niitä skooppeja ei ole vielä purettu. Jos kehittyneempää elämää olisi tällä galaksilla niin skooppien lisäksi olisimme mitä varmimmin jo kuulleet niistä vierailujen muodossa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että me olemme täällä vanhimmasta, kehittyneimmästä päästä. Teoriassa tällä galaksilla on tosin moni planeetta ja aurinko voinut syntyä ja kuolla ja sitten taas syntyä jo ikuisia aikoja, mutta näin ei näytä tästä vinkkelistä katsottuna asia olevan. Muutoin jokaisella aurinkosysteemillä voi olla ollut tai/ja on optimaalinen planeetta jossain vaiheessa. Jossain määrin oudosti näyttää siltä, että me olemme täällä ensimmäisiä; sen nähdäkseni viitatessa siihen, että galakseillakin on syntymänsä ja kuolemansa, ja mahdollinen uudelleen syntymänsä.
ALKEISHIUKKANEN. Pienin materiahiukkanen - saattaa tarkoittaa atomin osia tai sitäkin pienempiä; on esitetty elektroni, fotoni (valon hiukkanen, siis sen ei ehkä oleteta olevan pelkästään aalto - yhteensä elektromagneettista (sähkömagneettista) säteilyä (aaltoa), jota on muunkinlaista kuin fotonista; fotonin ajatellaan olevan myös massaton {miten se sitten kykenee kulkemaan tyhjässä, johon en tiedä kykenevät muuta kuin massan, tai henkisten värähtelyiden Brahmassa, ja koska radioaallot -- samaten elektromagneettisia aaltoja, joista ainoat näkyvät ovat valossa - joka nähtävästi kertoo, että sekin on vain pelkkiä aaltoja - muiden sitten korkeintaan kuuluessa tai tuntuessa, jos ei muuten niin laitteiden avulla -- tiettävästi kulkevat avaruudessa, eikä niillä selvästikään näytä olevan massaa - kuten ei näytä olevan mikroaalloillakaan - niin ei sitten fotoneillakaan, ellei niitä sitten lasketa säteilyksi, sisältäen mahdollisesti myös jotain materiaalisia hiukkasia}; fotonia myös pidetään ikuisena, ehkä viitaten sen olemukseen liike-energian sijasta, koska esim. törmätessään se jotenkin vaalentaa seiniä, joka tosin voi johtua kemiallisesta reaktiosta seinässä eikä massapommituksesta, ehkä energiapommituksesta jota aalto kantaa liike-energian muodossa. Ehkä fotonilla {valolla} on rajattu kantomatkansa avaruudessa, tosin vastakkaista mieltä ollaan yleisesti, mutta se vaikuttaa hämmästyttävältä, aalto kun on energia-aalto ja mihin tahansa johon se kykenee törmäämään vähentää sen voimaa, energiaa) ja kvarkki (protonien, neutronien ja muidenkin hiukkasten ajatellaan koostuvan kvarkeista - mitä nämä nyt sitten oikein ovat?). Neutriinoa (neutraali) ei jostain syystä mainittu, joka on mitä tähdet kuulema tuottavat miljardeja (x) miljardeja kappaleita joka sekunti, niiden ollessa niin pieniä, että ne menevät planeettojenkin läpi (säteilyjen eli ehkä elektromagneettisten aaltojen tapaan, joihin nämäkin kuuluvat?) kuin tyhjää vain (mitenköhän ne on havaittu? On keksitty laite joka mahdollisesti havaitsee neutriinoja/kuviteltuja neutriinoja, mm. josta syystä niillä mahdollisesti oletetaan olevan massa, tosin näkisin, että aallon erottaminen massasta saattaa pieninä määrinä olla vaikeata). Näitä hiukkasia on sitten kaikenlaisia, alkaen kaikista eri elektromagneettisten aaltojen pituuksista, ja sitten voi katsoa mitä muita alkeishiukkasia mahdollisesti on olemassa ja onko niillä (lisäksi) massaa vai ei. Jos kuitenkin halutaan synnyttää materiaa aalloista, niin se ei pelkästään niistä onnistu, jolloin elektromagneettiset säteilyt eivät yksistään luokitu alkeishiukkasiksi, vaan vain korkeintaan yhdeksi materian luonnin osatekijäksi. Kysymys edelleen kuuluu, että onko atomin osat pienimpiä materiaalisia hiukkasia vai eivät? Atomi on hajotettu, mutta entä protoni ja elektroni (tai neutroni)? Pienimpiä materiaalisia hiukkasia tässä tarinassa näyttävät olevan kvarkki (jos se on materiaalinen), ehkä neutriino, ehkä jopa protoni ja neutroni, ja elektroni jolla tosin ei välttämättä ole massaa, tai tarkemminkin materiaa. Puolikas protoni on kuitenkin oletettavasti pienempi kuin kokonainen protoni, ja sama koskee mitä tahansa materiaalista hiukkasta. Teoriassa on merkityksetöntä mikä se pienin materiahiukkanen on, sitä voiden vain kutsua vaikka alkeishiukkaseksi. Sen pitää kuitenkin muuttua ei-materiaaliseksi (Eteeri tai/ja/= Brahma, tosin sopii ihmetellä miten munanvalkuaisesta tulee munankeltuaista) jos sen rikkoo, ja sitten se pitää pystyä kasaamaan takaisin, ehkä elektromagneettisten aaltojen avulla? Ehkä alkeishiukkasta ei voi rikkoa, ja tiedämme jo miten sellaiset järjestäytyy yhdisteiksi.
Neutroni on atomin yksi kolmesta osasta, joka kuulema löytyy kaikista luonnon atomeista paitsi vetyatomeista. Neutronin massa on pikkasen protonin massaa suurempi, joka pistää meikäläisen kuvittelemaan, että se sisältää myös elektronien massan, kun se kerran on neutraali, sen ollessa nupussa oleva atomi (jota tukee näkemys neutronitähdistä, joiden ajatellaan tiivistyneen sellaisiksi {atomien mädäntyessä neutroneiksi}; atomien kukinnossaan vievän enemmän tilaa).
TASAPAINOTTUMISEN LAKI. Lämpö virtaa jostain fysikaalisesta (ja psyykkisestä) syystä kuumemmasta kylmempään (sielullisesti: oikealta vasemmalle, niin päin katsottuna). Energiaa oletettavasti kuluu niiden tasapainottumiseen (mitä kuluu?), ja niiden erottamiseksi tarvitaan taas energiaa. Elektronit/energia virtaavat johtimessa jostain syystä miinuksesta plussaan (mitäköhän noi miinukset ja plussat ovat? Lakeja kuten painovoiman suunta ja kaikki muukin; sielullisesti: vasemmalta oikealle; materiatasolla + ja - varauksellisia materiakappaleita luodaan lisäämällä tai vähentämällä sen elektronista latausta tai määrää - latauksen suhteen johtamalla siihen elektromagneettista säteilyä (esim. radioaaltoja tai valoa?), tai ehkäpä vain sähköä, kun taas elektronien tietääkseni oletetaan olevan hiukkanen fotonien tapaan, joita voi poistaa yhden tai useamman, siirtämällä sen toiseen materiakappaleeseen). Tasapainottumisen yms. lainalaisuus toimii myös sielussamme, niin teknisesti kuin psykologisesti. Asiaa sivuaa läheltä järjestäytymislainalaisuudet, kuten atomien ulkoelektronien lukumäärä ja elektromagneettinen järjestäytymislainalaisuus.
PAINOVOIMA. Useita teorioita on, aiheuttajasta.
Massamääräinen vetovoima. Ehkei vetovoimalla ole etsittävää aiheuttajaa, sen vain ollessa kaikessa materiassa siinä määrin kuin siinä on massaa, kyseisen kuuluessa näkemykseen jonka mukaan kaikella materialla on massamääräinen vetovoimansa (gravitoneja tai vastaavaa). Missään avaruudessa kun ei näytä olevan massakappaletta jolla ei olisi massamääräistä vetovoimaansa (sen vetovoimaa ei ehkä löydetä siitä itsestään sen enempää kuin painovoimaa ei löydetä putoavasta kivestä itsestään). Vaikka massamääräinen vetovoima - jonka lisäksi kaavaan tiettävästi kuuluu myös planeetan koko - onkin tässä enemmän tai vähemmän täysin itsenäinen ilmiö, niin saattaa olla (tosin se on vain pelkkä tajunta, mutta se aistisi massamäärän, joka tosin ei tarkoita, että se aiheuttaa painovoiman), että se tarvitsee toimiakseen Brahman; sen lisäksi, että se on kaikkialla oleva tajunta, se on painovoiman aiheuttajan ohella yksi tieteelle vielä tuntematon asia (kemiasta kun katsoo protoneja yhdessä [asiasta paljon toiseen: syntyhistoriallisesti mielenkiintoista, että siitä syntyy toisenlainen aine, ja niistä sitten kaikki atomit ja lisää aineita molekyyleissä ja niiden muodoissa, kuten DNA:ssa, kaiken rakentuessa kyseisesti, Deitit mukaan lukien], atomeja yhdessä, sidosvoimia, niin luulisi sieltä jotain löytyvän). Jossain mittauksissa on ilmennyt, että massamääräinen vetovoima ei ole oikein 100%:n tarkkuudella, mutta toisaalta asialla voi olla muitakin tekijöitä, jotka siihen vaikuttavat, ja kaavakin voi vaatia viritystä. Tutkitaan myös (mahdollisten) gravitonien mysteeriä että yritetään löytää painovoima-aaltoja (tietääkseni Einsteinin idea).
Planeettojen välinen vetovoima taas tiettävästi on suhteellinen planeetan painon ja sen koon kanssa, johon on oma kaavansakin, joka kertoo, että koko vähentää painovoimaa maan pinnalla, kun taas massa lisää sitä, joka esim. auringon tiivistymisen muodossa tarkoittaisi, että sen pinnan (vetovoiman) painovoima lisääntyisi materian tiivistyessä (ja olisi ulospäin suurempi ainoastaan noin entisen kokonsa rajoille asti).
Esim. Saturnuksen massa (vettä kevyempää - myös Jupiter, Uranus ja Neptunus ovat kevytplaneettoja, siis aivan kuin ei varsinaisia planeettoja. Toisaalta on huomattava myös Maa-planeetan suuri nestepitoisuus), jotka koostuvat enimmäkseen kaasuista, ja nesteistä) on noin 100 kertaa suurempi kuin Maan massa, mutta Saturnuksen koosta johtuen (10 kertaa suurempi halkaisija) sen pinnan painovoima on lähes täsmälleen sama kuin Maan (kuten on myös Uranuksen ja Neptunuksen kohdalla; Jupiterin ainoana Marsin jälkeisenä {tai Marsin ja Jupiterin välillä saattaa olla yksi räjähtänyt/räjäytetty planeetta} merkittävästi poiketessa, ollen noin 2,5 kertaa Maan pinnan tason vetovoima {Jupiterin massa on noin 300 kertaa Maan massa}). Magneettisen kentän voimakkuus ei ole sama kuin planeetan painovoima, vaikkakin suhteellisuuksiakin löytyy joidenkin planeettojen tapauksessa, esim. Jupiterilla on erittäin voimakas magneettikenttä.
Sidosvoima, joka atomitasolla tunnetaan, vaikkei näytä olevan sama asia, mutta kuitenkin sama toimintapyrkimys. Planeetalla näyttää olevan kyseinen näkymätön voima.
Mitä ulkoiseen gravitaatioon tulee, pintagravitaation sijasta, niin nähdäkseni Newtonin mukaan se on suhteellinen ainoastaan kappaleen massaan (jonka mukaan siis suurempi tilavuus ei sido sen ulkoista vetovoimaa); tosin hän sanoi myös etäisyyden vaikuttavan, mutta siinä muodossa, että vetovoiman määrä tippuu potentiaalisesti etäisyyden kasvaessa - jota voi nähtävästi soveltaa planeetan kokoonkin, esim. (en tiedä kaavaa, vain ideaksi) Saturnuksen massa 100 x Maa, Saturnuksen halkaisija 10 x Maa, josta 10 potenssiin 2 = 100 tarkoittaisi, että gravitaatio Saturnuksen päällä on sama kuin Maassa.
Pyöriminen saattaa aiheuttaa elektromagnetismia (joidenkin kappaleiden tietyt liikkeet aiheuttavat tiettyjä ilmiöitä joissain materiaaleissa; tai elektromagnetismi saattaa aiheuttaa pyörimistä), joka vaikuttaa tässä hyvältä teorialta, että jos pyöriminen keskipakoisuuden lisäksi aiheuttaa jotain muutakin, niin se on elektromagnetismi (tai muu vastaava ilmiö). Maan chakra (mikä on chakra? En tiedä) on yksi mahdollisuus, joka lisäksi saattaisi aiheuttaa maa kiertoliikkeen akselinsa ympäri, joka tosin syntyy magnetismista (vaikuttaa oikealta, että kappale alkaa pyörimään itsensä ympäri kun siihen laittaa positiivisen ja negatiivisen navan; ikiliikkuja? Navat aiheutuvat tietyistä ilmiöistä joka saattaa tarvita energiaa), jonka ajatellaan tulevan maan (sulan) ytimen liikkeistä.
Kompassi. Esim. Venuksen hyvin heikko magneettinen kenttä, navat; sen 200+ vuorokautta kestävä vastakkainen kiertoliike itsensä ympäri (ainoa planeetta Uranuksen ohella, jonka tosin tietääkseni kiertäessä paljon myös vaakatasossa. Jos katselee teorioita, niin navat välillä saattavat vaihtaa paikkaa, kuten tiettävästi on tapahtunut Maankin kohdalla jo useamman kerran; jolloin jos kiertosuunta myös vaihtuu, niin se ehkä on katastrofaalista, ehkä ei; se ei välttämättä aiheuta mitään jos vain kompassinen suunta vaihtuu, kiertosuunnan pysyessä ennallaan). Venuksen kiertoliike itsensä ympäri on lähes sama kuin sen kiertoaika auringon ympäri. Ainakaan Venuksen kiertoliike itsensä ympäri ei näytä (jos kiertonopeus on merkittävä seikka) synnyttävän sen painovoimaa, koska se on noin sama kuin Maan, ja ne ovat hyvin samankokoisia ja massaisia. Jolloin jää ainoastaan/lähinnä kiertoliike Auringon ympäri, joka nähtävästi viskaisi planeetan ei-Auringon puoleiset matkustajat avaruuteen. Venuksesta päätellen näyttää siltä, että painovoimalle ei ole aiheuttajaa; se vain on, suhteellinen sen massan ja koon kanssa.
Planeetat vaikuttavat myös aurinkoon (kuten Kuu Maahan), joten gravitaatio toimii niinkin päin. Atmosfäärin painovoima on yksi ilmiö, joka on eri asia kuin planeetan vetovoima. Kuulla ei tiettävästi ole atmosfääriä ja sen painovoima on noin 1/6 (muistaakseni; puolet Marsin) maan painovoimasta.
ÄÄRETÖN & ÄÄRELLINEN. Kosmologiassa joutuu hyppelemään näiden kahden ajattelutavan väliä saadakseen oikean kuvan kosmoksesta ja sen prosesseista; toiset prosessit ovat kuin "maalliset" äärelliset prosessit (astrofysiikkaa), toiset prosessit vaativat rajatonta ajattelua; ne yhdessä muodostavat oikean ymmärryksen, näkemyksen.
MUSTA-AUKKO. Auringon fuusio kuluttaa itsensä loppuun (kunnes vain rauta on jäljellä). Jos sen massa sillä hetkellä on vähintään 1,4 kertaa aurinkomme massa, niin sen ajatellaan luhistuvan neutroneiksi (painavat tiivistyneinä 100+ miljoonaa tonnia per kuutiosentti; elektronit ja protonit tiivistyvät niin yhteen, että muuttuvat neutroneiksi, vapauttaen samalla energiaa neutriinoiksi kutsuttujen muodossa); siinä kohtaan (rautapallona) koko on esim. puoli maapalloa, josta se luhistuu 10 kilometrin kokoiseksi neutronitähdeksi, ja edelleen mustaksi aukoksi jos massansa (rautamassansa) massa on ehkä sillä hetkellä yli kaksi kertaa aurinkomme verran; tarkoittaen esim. 3, 5, 8 tai 12 kertaa aurinkomme kokoista, jota pienempien ei ajatella luhistuvan neutronitähteä pidemmälle; sen ajatellaan kestävän painovoimansa luhistumatta pidemmälle (neutronit eivät enää menisi pienenpään pakettiin). Se voi halutessaan myös räjähtää rautapallon muuttuessa neuronitähdeksi yhteydessä tai jälkeen, ilmeten supernovana; joka tapauksessa luhistuminen neutroneiksi vapauttaa paljon energiaa (99% neutriinojen muodossa; loppu eli 1% vapautuu kineettisinä energioina). Ollaan sillä linjalla, että tiiviys lisää veto-/painovoimaa, niin sisäisesti (luhistuminen) kuin ulkoisesti (musta aukko), ja että luhistuu jne. Sopii epäillä, esim. ulkoisen vetovoiman lisääntymistä, varsinkin muussa kuin luhistuneen tähden välittömässä läheisyydessä (entisten mittojensa sisäpuolella).
MADONREIKÄ. Ajatellaan, että avaruudessa on matkan lyhentäjäpisteitä, joista kun ajaa läpi, niin kulkee esim. kilometrin matkan metrissä. Jotkut uskovat kyseiseen teoriaan vakavissaan, ja liittävät tai eivät liitä sen mustaan aukkoon. Einsteinin ajan oleminen neljäs ulottuvuus ja se kaareutuu avaruudessa, voidaan nähdä, että se ei tarkoita sitä, että tila kaareutuu, koska se ei ole mahdollista, vaan sitä, että esim. lait kaareutuvat/kaareuttavat, ja voi arvata, että valon jm. kaareutuminen johtuu esim. vetovoimista, jopa näköharhasta. Avaruudessa (eikä muualla) ei edes ole aikaa, siellä ollen vain nopeus, ajan ollessa vain ominaisuus kellossa (ja avaruuden "vuosirenkaissa" uusiutumisineen), ja jos se kello avaruudessa/tietyssä nopeudessa kulkee tiettyä vauhtia, se johtuu tietysti vain kelloon vaikuttavista fysikaalisista voimista, joihin mahdollinen kosmoksen liikekin voi vaikuttaa omalta osaltaan, mahdollisesti jopa kaareutuvasti. 'Sattuma' tosin on, että kellojen nopeus todellakin muuttuu jo esim. kiertoradalla ja kaareutumista on avaruuden kulussa, nähtävästi niin valossa auringon lähellä kuin mahdollisesti signaalien ja esineidenkin kulussa, mutta kaikissa kyse on vain fysikaalisista seikoista joita ei aikaisemmin ole otettu laskuihin, ja ensinnä voi katsoa painovoimakenttien vaikutuksiin, ja kun asia on selvä, voi ne yrittää laskea mukaan avaruuden matkusteluun ja siellä käytettäviin kelloihin. Totuus näyttää olevan yksinkertaisen lineaarista, tosin multilineaarista (useita lineaarisia tekijöitä). Mutta ei koskaan käyrää eikä moniulotteista, jos asian noilla sanoilla ilmaisee, niillä kun voi tarkoittaa paljon muutakin ja käyttää moniulotteista multilineaarisen sijaan, ja fysiikassa totuudet on useimmiten käyriä, harvemmin lineaarisia, mutta käyrä siitä tulee useammasta vaikuttavasta lineaarisesta ja käyrä on vain näköharha ja lopputuote. Maailma on melko pyöreä, esim. maapallo ei ole litteä painovoimasta/vetovoimasta johtuen ja on meridiaaneja/pituuspiirejä ym. ja voi kuvitella näkevänsä taivaankaarella kulkevien esineiden kulkevan vastaavasti kaartaen, että maailmankaikkeus on pyöreä. Mutta mihin suuntaan taivaankaari olisi pyöreä/madonreikäinen. On esim. painovoiman vaikutus esineen materiaan, ja sitten on erilaisia vetovoimien (ym.) aiheuttamia kaareutumia, ja kokonaisuudessaan ilmiö on todellinen, vain aiheuttaja on jotain muuta, ja yksi mahdollinen on kuin hylätty "Eteeri" tai Tajunta, jossa voi tapahtua materiaalista uudelleenjärjestymistä (muuttaen materiaalisten ja ei-materiaalisten kappaleiden ja aaltojen kurssia joksikin aikaa), kaareutumista materiakappaleiden lähellä, ja kolmiulotteisesti, ja painovoima liittyy kuvioon. Materiakappaleiden kuten auringon ja Maan energiakenttä/painovoima (Tajunnassa tai ilman) voi vaikuttaa sen piirissä kulkevien esineiden ja aaltojen nopeuteen, materiaan, muotoon, kurssiin.
PIMEÄ AINE. Galaksien pyörimisnopeus on kuulema ainakin tuplasti nopeampi kuin mitä sen pitäisi olla, kun on laskettu galaksin materia, ja siitä saatu sen sisäiset vetovoimat. Massan liiallinen vähyys suhteessa galaksin pyörimisnopeuteen pitäisi aikaan saada sen, että aurinkokunnat lentävät pakovoiman ansiosta ulos galaksista. Tällä hetkellä oletetaan, että galaksin sisällä olisi jotain näkymätöntä materiaa (näkymätöntä vetovoimaa), pimeää materiaa. Ehkä se sijaitsee galaksien keskustassa, ja/tai koko galaksissa. SUPERMASSA, PIMEÄ. Galaksien keskustan ajatellaan koostuvan supermassiivisista mustista aukoista (nähtävästi pimeää materiaa), joiden massa on miljoonista miljardeihin tähtiin (ehkä galaksin koosta riippuen).
AURINGON RÄJÄHTÄMINEN. AIKA. Palautuuko sen jälkeen ennalleen (joskus) - tai edes räjähtääkö se - elämä planeetaltamme kuitenkin näyttää loppuvan. 5 miljardin vuoden kuluttua maallinen kehityksemme nollaantuu (uudemmissa näkemyksissä ehkä lähempänä miljardia tai kahta miljardia vuotta, jolloin aurinko laajenee ja elämä päättyy, auringon syödessä Maan, mutta tiedä sitten missä näkemyksessä ollaan jokusen vuoden kuluttua jne.). Tällöin ehkä synnymme uudestaan ehkä keskimäärin vuoteen 2,5 miljardia jKr, jos sielullinen/kehollinen hienosäätöevoluutio (joka nähdäkseni vielä nykyäänkin edelleen jatkuu ja on yhtenäinen 'sielun' evoluution kanssa kehollisin/Xmielellisin/sielullisin osin) ei nosta/laske sitä jossain määrin, 5 miljardin vuoden mukaan katsottuna. Maallinen ja henkinen kehitys on paremmin pysyvää Kundalini-valaistuneilla, kun he eivät varsinkaan primitiiveihin verrattuna synny välttämättä niin helposti esim. vuoteen 500 eKr. Voimme tosin materiaalisesti siirtyä muille planeetoille, mutta elämän universumissa oletetaan päättyvän mätänemiseen tai aurinkojen sammumiseen noin 22-100+ miljardissa vuodessa. Kokonaisuudessaan asia voi olla niin, että (sen lisäksi) olemme olleet täällä päin universumia jo jonkin ajan pienen (Xmielestä, lahjakkuudesta ym. mitattuna, plus ihmismäärä lisääntymiseen tällä planeetalla) ja siirtyneet planeetalta toiselle, edellisen kuollessa, tai muutoin. Lisää vain erilaisia ajallisia näkökulmia ja pieniä ja suurempia paikallisia syntymiä ja kuolemia, kokonaiskuvaan, jossa planeetan kuoleminen vastaa kehon kuolemista, vastaavin menetyksin tiedoissa ja omistuksissa.
AURINKOKUNTA, PLANEETAT. Jos ajatellaan, että me olemme eläneet Marsissa ennen Maa-planeettaa, niin voidaan kuvitella Marsin esim. olleen lähempänä aurinkoa aikaisemmin, tai auringon olleen suurempi tai kuumempi. Ajatusta voidaan jatkaa, että ensimmäinen planeetta jolla aloitimme (tai mahdollisesti vanhimmat meistä aloittivat) tässä aurinkokunnassa saattaa olla ollut Neptunus (tai noiden kuita). Siten ne kuuluisivat menneisyyteemme (tai tulevaisuuteemme, auringon vetäessä puoleensa, ja lisää planeettoja syntyy tilalle ulkoavaruudesta, joissa joissain sitten syntyy elämää kun ne ovat riittävän lähellä aurinkoa). Seuraava planeetta jonne syntyy elämää on sitten Venus (paljolti samanlainen ja kokoinen kuin Maa, tosin Venuksessa ei ole tiettävästi paljonkaan vettä, vielä) joka mahdollisesti jotenkin nappaa Kuunsa Merkuriuksesta, joka on melko samanlainen ja kokoinen kuin Maan Kuu. Kyseiset kuvitellut marsilaiset ehkä olivat alkukantaisia esi-isiämme (mikä ei viittaa siihen, että itse tuhosivat planeettansa, vaan jokin komeetta tai vastaavaa), ja planeettansa ainakin tällä hetkellä paljon pienempi kuin Maan - joka on halkaisijaltaan tuplasti Marsin kokoinen - Marsin massan ollessa vain 1/9 Maan massasta, ja painovoimansa noin 1/3 Maan painovoimasta (sama kuin Merkuriuksessa, jonka halkaisija on noin 1/3 Maan halkaisijasta), joka on niinkin paljon vain pienestä koostaan johtuen. Marsilla on kaksi kuuta, kun taas Merkuriuksella ja Venuksella ei ole yhtään.). Maa planeetta voi uusiutua vielä useamman kerran ennen kuin Venus on valmis vastaanottamaan elämää. Ennen Marsia elimme mahdollisesti planeetalla joka on Marsin ja Jupiterin välissä, mahdollisessa räjäytetyssä tilassaan, asteroidi_vyöhykkeenä; miten sellainen muuten olisi muodostunut, oletetaan kai olevan ylimäärä aineisto, mutta miksi juuri siihen kerääntyneenä? Sen ulkopuolella olevat planeetat eivät ole niin (planeetan kaltaisen) materiaalisia kuin sisäpuolella olevat (tosin esim. kaasukin on materiaa, ja niillä on tiettävästi suurikin massa, ja niillä on enemmässä määrin kiinteitä/kin kuita, mahdollisesti menneisyyden mm. Maa-planeettojakin, jota tosin ei viesti tämän galaksin primitiivisyys; uusi galaksi, tosin ameeba-tason kehitys voi olla hyvin pitkäaikainen), ja toisaalta se etäisyys on ehkä juuri sen verran pitkä, että niiden kasaantuminen yhteen on jostain syystä estynyt.
Miten planeetat ovat saaneet alkunsa, sitä on käsitelty eniten sekä Maan että Auringon syntyteorioissa (useammankinlaisissa ja yhä muuntuvissa); massaa, oli se sitten kaasua tai ei, näyttää ensinnä kerääntyvän kasaan, ehkä avaruuden pölystä, jota on kuulema kuitenkin vähän, ja toisaalta tähtien valo(materia tai muut hiukkaset) mahdollisesti syntyy uudelleen (jos auringon massaa katoaa, niin se katoaa jonnekin), ja sitten on mahdollista, että syntyy lisää materiaa, mutta perusasioiden suhteen emme tarvitse lisää materiaa, jo olemassa olevan materian kyetessä pyörittämään systeemiä. Yleisesti ajatellaan planeettojen syntyvän siitä, että pieni materiamassa, nk. protoplaneetta kiertää aurinkoa ja kerää pölyä ja kaasua. Prototähti taas on ilmiö, jossa pöly-kaasupilvi tiivistyy vetovoimiensa vuoksi, muodostaen tähden; sen kiertäessä galaksin ympäri sekin voisi mopata pölyä, olettaen ettei pöly kierrä galaksia yhtä nopeasti, jos pöly kiertää samaa vauhtia, niin se ei saa sitä kiinni kuin vetovoimalla. Mistäköhän kaikki uusi pöly tulee jos galaksit kasvavat koossa? Valkea kääpiö oli alunperin aurinkomme kokoinen aurinko, sitten kuluttaessaan polttoaineensa loppuun siitä tuli planeettamme kokoinen kuuma pallo; ehkä siitä sitten syntyy maa-planeetta.
AURINKO. Avaruudessa olevan vetykaasukasauman ajatellaan mätänevän, johtaen sen syttymiseen, josta aurinko syntyy, jossa tosin ajatellaan olevan raskaampiakin aineita. Aurinkojen ajatellaan olevan Plasma-planeettoja, jotka ovat neutraaleja ulospäin, paitsi että ne pitävät sisällään latautuneita massantynkiä (Plasma-materiaa, jota kutsutaan myös neljänneksi olomuodoksi, jossa näyttää olevan sen verran oikeata, että neste- ja kaasumuodoissa {ja kiinteässä muodossa} on vapaita ioneja, ja että plasma-materian voi kuvitella poikkeavan molemmista); ioneja ja elektroneja, ja mahdolisesti jonkin verran varauksettomiakin aineita. Oma aurinkomme on pienimpiä aurinkoja, jolla on se etu, että suuremmat auringot tiettävästi palavat nopeammin (ja kuumemmin), tehden niistä tästä vinkkelistä katsottuna lyhytikäisempiä (?). Auringon kaasupallo-olemuksesta tulee mieleen kaasuplaneetat. Tähtien (aurinkojen) nähdään joka toisessa tapauksessa olevan pareissa, joissa kaksi aurinkoa kiertää toisiansa (yhteistä massakeskipistettä tapaan), jonka lisäksi on myös muita tähtiryhmiä, joihin luultavasti myös kaksoistähdet kuuluvat, joissa on 3-1000 tähteä, joita gravitaatio pitää yhdessä. Ne eivät näytä olevan tasaisesti levittäytyneet (saman galaksin sisällä; jonka voi jo tähtitaivasta katsoessaan jossain määrin päätellä), vaan jossain määrin kuten planeetat ja galaksit olevan ryppäissä, ja kyseiset ryppäät omissa ryppäissään. Todiste siitä, että Aurinko kiertää Maata tulee siitä, että tähtitaivas pysyy aina samana (akselimme kallistuman liikettä lukuunottamatta) tiettyyn vuorokaudenaikaan; jos Maa kiertäisi Aurinkoa, niin tähtitaivaamme muuttuisi vuoden kuluessa jatkuvasti kuin ilmansuunnat. Punainen jättiläinen on isompi kuin aurinkomme, vanhempi kuin aurinkomme, viileämpi kuin aurinkomme (kuitenkin kirkas).
KUU. Sattuma, että Kuu kiertää Maan (tällä hetkellä) samassa ajassa (27 vrk 8 h; jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, niin se eroaa siitä ajasta jonka se vie muuttua täydestä kuusta uudestaan täydeksi kuuksi, joka vie noin 29,5 vuorokautta) kuin se kiertää itsensä ympäri. Miljardi vuotta sitten Kuun arvellaan olleen puolet lähempänä Maata, kiertäen Maan noin 20 vuorokaudessa; samaan aikaan arvellaan Maan kiertäneen itsensä ympäri nykyisen 24 tunnin sijasta noin 18 tunnissa. Maan arvellaan menettävän energiaa (liike-energiaa) kiertäessään itsensä ympäri, josta johtuen hidastuminen. Kuu menettää energiaa (tehdessään työtä, mm. vuorovesi-ilmiön kanssa), ja siitä johtuen etääntyy Maasta, johon on annettu ei-vakuuttavaa selitystä. Vuorokauden pidentymien olisi tosin kivaa päivän suhteen. Ehkä Kuun näennäinen etääntyminen (oletettavasti se on mitattu) johtuu esim. auringon liikkeistä. Kuulla ei ole (suojaavaa) atmosfääriä, josta johtuen se muistuttaa reikäjuustoa, ja nähtävästi josta johtuen sen lämpötila vaihtelee noin plus/minus sadan asteen välillä (jonkinlaisen keskiarvon ollessa siis nollan kieppeillä, täällä taas ollen plussan puolella kasvihuoneilmiöstä johtuen), joka kertoo jotain myös siitä, miten erilaisilla atmosfääreillä voisi säädellä lämpötilaa. Ilmakehän puuttumisesta johtuen Kuussa ei tiettävästi kuulu ääniä, koska ääniaallot tiettävästi kulkevat ilmaa pitkin. Se, että Kuu olisi ennemminkin planeetta tulee sen koosta (näennäisesti: massakeskipiste Maan kanssa, kaksoisplaneetta, itsenäinen Auringon kierto). Kuu on tällä hetkellä 60 miljoonaa vuotta Maata nuorempi (Maa on tällä hetkellä 4,3 miljardia vuotta vanha).
VUODENAJAT. Akselin kallistuman nähdään aiheuttavan vuodenajat, jonka pitää olla riittävän suuri synnyttääkseen merkittäviä vuodenaikoja (20%+ maapallolla). Jos kiertoliike on lisäksi jotenkin epäsymmetrinen, kierron tapahtuessa myös vaakasuunnassa, tai ehkä suurempi kallistuma samaten, lisäisi sääilmiöiden radikaalisuutta. Vaikuttaa siltä, että akseli kallistuu synkronisesti auringon kierron kanssa, muutenhan vuosi ja vuodenajat eivät sopisi yhteen. Kun meikäläisten (Eurooppa, Amerikka, Aasia) puoli akselia osoittaa eniten aurinkoon päin on kesä, kun taas teikäläisillä (Australia, Brasilia {Amerikassa viimeisimmän näkemäni kartan mukaan}) on talvi. Ja koska meikäläisten kesä sattuu melko tarkkaan olemaan silloin kun ollaan kauimpana auringosta, niin teikäläisten kesä on kuumempi, ja talvi kylmempi? Vain vähäisessä määrin, johtuen siitä, että kyseinen etäisyyden vaihtelu on vähäinen seikka; akseli-jutun taas ollessa yllättävän merkittävä. Yksi seikka on miten suoraan aurinko paistaa kohteeseensa, nähtävästi josta johtuen päiväntasaajaa lähempänä on lämpimämpi. Akseli-jutusta täytyy johtua, että valoisa aika on talvella lyhyempi. Pidempi aurinkoaika kerää tiettyyn paikkaan ehkä enemmän myös kasvihuonelämpöä.
ENERGIA, OLEMUS. Energiaa ei ole käyttöenergiastamme puhuttaessa olemuksellisesti olemassa. Sähkön määritelmä on, että se on elektronien liikettä johtimessa. Eli liike on energiaa, liike itsessään. Kaikki liike on sähköä? Ei, vain elektronien liike johtimessa. Sähköä ei sinänsä ole olemassa, se vain on nimi tietylle ilmiölle; kuten esim tuli, sitäkään ei tavallaan ole olemassa (toimintona hiilen yhtyminen happeen, epäpysyvä yhdiste; materian ja kaasun välissä). Vedessä oleva suurempi ionien liikemäärä tarkoittaa suurempaa energiamäärää siinä, ne saadaan jostain syystä (saavat lisää energiaa?) liikkumaan vikkelämmin kun lisätään vähän lämpöä. Lisäksi niiden stressi - jännitys-/viritystila - lisääntyy, ja käy liiaksi 100 asteessa, jolloin ne "mutatoituvat" kaasuksi. {Kolmessa olomuodossaan aineet ovat samaa yhdistettä; mutaation ehto voi olla eri yhdiste}. Liike on energiaa, näin sen ymmärtää oikeimmin. Tähän energian olemuskaavaan ei mitenkään liity massa, se on toissijainen. Liikkeen lisäksi on tavallaan muunkinlaista energiaa, tosin vain potentiaalista, kun liike on säilöytyneenä eri tavoin, esim. jännitetilana; järjestäytymislainalaisuutena - joka pyörittää tätä maailmaa. Chakratkin (mitä sitten lienevät, mutta tässä tarkoitan Deitejä, Motivaattoreita) ovat energiaa, mutta vain potentiaalista; liikettä syntyy niiden halusta. Fysiikka määrittelee energian kyvyksi tehdä työtä - työ on fysikaalinen termi, muuten tarkoittaa samaa mitä itse tarkoitan. Energia syntyy kahden tai useamman lainalaisuuden synnyttäessä liikkeen jossain materiaalissa.
Hienomateriaalilla on jo nimi: sitä kutsutaan eteeriksi, siihen näyttää sisältyvän chakrat, kanavat, sielukenttä, Kundalini, T/tajunta, (tietoisuus on nähtävästi vain valoenergiaa); kaikki näistä saattavat olla hienomateriaalia, joka on elementti joka on toistaiseksi löydetty vasta jossain määrin energia-elementtinä. Materiaali, vesi, ilma (näitä kolmea voi kutsua samaksi materiaksi), eteeri, ainakin nämä elementit löytyvät jokaisen kehosta ('tuli' vain energiailmiönä). Mitä lisäelementteihin tulee, niin täytyy huomata, että lainalaisuuksien aiheuttamat energia ilmiöt eivät kuulu materia elementteihin, tuli mukaanluettuna. Voidaan jakaa: materiaelementit (sisältäen hienomaterian) ja energiaelementit. Chakrat, kanavat (ei ehkä olemassa kanavana, vain kenttänä, mutta se ei välttämättä ole eri asia), sielukenttä, Kundalini ovat energia-elementtejä? Itse pidän Kundalinia eteerisenä elementtinä, mutta se saattaa olla myös tulen, plasman yms. tapainen puolielementti. Nykytiede pitää hienomateriaali-elementtejä sekä materiaalisina että energiaelementteinä.
Massan liikevoima, tai/ja sen kyky luoda liikevoimaa on ei-tietoista energiaa (jolla ei ole olemusta), ei massan muuttumista energiaksi kuten esim. E=mcc antaa ymmärtää, jossa tosin massa saattaa muuttua hajotessaan eteeriseksi materiaksi, mutta tässä pitää mennä alkeishiukkasten tutkimuskategoriaan. Kuten Tajunnasta tai vastaavasta voidaan ilmeisesti luoda massaa; eri asia sitten on miten. Fysiikka näyttää voivan luoda materiaa (ja antimateriaa, mitä sitten lie, jos edes varsinaisesti lie - esim. eri alkuaineetkin on jossain määrin kaikki samanlaisia, yhtä ja samaa, vain jossain määrin eri määräisesti, joka luo niille erilaisia ennen muihin yhtymistä olevia ominaisuuksia) jopa (kuin) tyhjästä.
On aaltoja, kuten säteily, jotka sisältävät myös hiukkasia (mitä hiukkasia? Tässä pitäisi taas perehtyä kyseisen fysiikan osiin). Radioaallot tietääkseni kantavat myös avaruudessa, mutta mikä on välittäjäaineena? Miten kaikenlaiset aallot liikkuvat tyhjässä? Jos puu kaatuu Kuussa, niin emme kuule mitään koska ääni syntyy ja välittyy jotenkin ilman välityksellä jota siellä ei ole. Massa voi kuitenkin nähtävästi liikkua tyhjässä, ja aalto jos sillä on massa ilmeisesti säilyttää muotonsa siinä, ja kyseisesti sen voi sitten vastaanottaa korvalla, radio tai muulla vastaanottimella. Fotonit liikkuvat avaruudessa jollain tavoin, aaltoliikkeenä ilmeisimmin (kuten tietääkseni kaikki värähtelyt), ja niillä ei ole massaa (ei aalto tyhjästä muodostu; sen täytyy rakentua jostain, joko materiasta tai välittäjäaineen materiasta). Miten lentokone, saati raketti, saa riittävästi työntövoimaa ilman vastuksesta - "kovaa kuin vesi", kun siihen iskee riittävän lujaa. Valo on energiaa. Lämpö on energiaa. Lämmöllä ei ole omaa olemusta. Auringon valoenergia näyttää joiltain osin samalta kuin tietoisuuden valoenergia, ja tajunta samaten on mahdollisesti luokiteltava energiaksi, mutta sillä ei ehkä ole tahtoa muuta kuin välittäjänä, ja materiaalisesti se näyttää lukeutuvan eteeriksi, joka on yksi elementti muiden joukossa. Chakrat/Deityt luovat jonkinlaisia 'energia'-kenttiä, joista henkisillä alueilla hääräävät ovat mahdollisesti jossain määrin tietoisia.