Laihduttaminen. Tämä ei suurimmalti osin, ensinäkemältä, noudata addiktion lainalaisuuksia (ruokahalu osittain). Kun syö enemmän kuin kuluttaa, lihoo; kun syö vähemmän kuin kuluttaa, laihtuu. Jos syö yhtä paljon kuin kuluttaa ei laihdu, kuten addiktion lainalaisuuksien mukaan kuuluisi tapahtua. Jos syö esim. 50% siitä mitä kuluttaa, niin laihtuu 50% nopeudella nollasyömiseen verrattuna. Esim. 100 grammaa per vuorokausi, ilman lisäliikuntaa. Laihtumismäärä vähentyy mahdollisesti jopa ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen, jopa puoleen, ehkä laihemmilla, mutta voi mennä myös kuukausia mutta ekat päivät/viikot varastot tyhjenee. Tiettävimmin aineenvaihdunnan alentumisesta johtuen (energiavarastojen 'tyhjentyminen' näyttäisi tapahtuvan jo päivän tai viimeistään parin päivän sisään, jonka jälkeen sitten syödään kehoa).
Addiktion lakeja laihdutus noudattaa joiltain osin; lihavammat nähtävästi laihtuu nopeammin, siis asian ollessa kuin prosentuaalinen ennemminkin kuin kilollinen (ei toisin välttämättä tarkoita, että suuret addiktiot vähentyisivät aluksi nopeammin, mutta niinkin näyttää olevan). Syvemmässä, laajemmassa katselmuksessa addiktion lait ja laihduttamisen lait (myöskään muistin lainalaisuuksia unohtamatta) voivat olla pääosin/pääideoin/ilmiönä samat. On myös nähtävissä jossain määrin ilmiö, että tietty syömisen määrä ylläpitää sitä vastaavaa läskimärää, joka on peruslainalaisuudellisesti tässä mahdotonta, mutta jossain määrin näyttää olevan yksi kaavan osio/osa, johon en tosin menisi perustamaan keskeisintä, mutta myös se lienee syytä pitää mielessä; ehkä kyse on (mm.) lisääntyneestä ja vähentyneestä aineenvaihdunnasta, tai jos jossain määrin kaikki uusiutuu normaalia vauhtia niin ehkä sitten energiamääristänsä jotka itsessänsä liikkuu, niin ja painavampana saattaa saada enemmän liikuntaa; kuluttaa siinä enemmän, ja ru(u/o)ansulatuskin kuluttaa paljon energiaa. Ja ehkei suhteellisesti yhtä paljon ravinnosta läskiydy kun sitä syö enemmän. Jos enemmän tai vähemmän miten vain addiktiivisesti/energeettisesti on kuormittuneempi, itsessänsä on suuremmat kyseiset energiat ja sitä myös poistuu jalkojen kautta suurempi määrä, tasapainoon pyrkimyksen ollessa suurempi, voimakkaampi.
Liikunnasta ei ole suoranaista hyötyä laihdutuksessa, voipahan vain syödä enemmän. Laihduttamiseen sitä ei voi suoranaisesti suositella. Tosin nopeamman aineenvaihdunnan voi arvata ehkäisevän lihomista. Vähentääkö aerobinen liikunta kehon rasvaa, vaikka aktiivivararavintoa olisi? En näe niin olevan, eikä niin tapahdu anaerobisessa - 100 m juoksu, painojen nostelu - liikunnassakaan. Se vain on nopeampi tapa poistaa aktiivivararavinto, mutta jos energiaa tarvitaan siinä nopeasti, niin se puretaan rasvan sijasta lihaksista, joka tekee liikunnasta huonomman laihdutusmenetelmän, olettaen ettei laske mukaan aineenvaihdunnan lisääntymistä myös liikuntarupeaman jälkeen, ja sitä että voi syödä enemmän. Kun ensin kuluttaa kehon glykogeenin, lihaksista ja maksasta, esim. liikunnalla, niin sitten jos jatkaa kevyellä - raskaampi alkaa purkamaan energiaa lihaksista - lisäliikunnalla, hitaalla liekillä, niin se polttaisi ihonalaista rasvaa. Hitaamman liekin liikuntaa saattaa kuluttaa energiaa neljä kertaa nopeammin kuin lepotila, mitä aerobiseen liikuntaan tulee. Liikunta lisää kehon ja lihasten 24 h/vrk aktivaatiotilaa, jolloin ne kuluttavat jatkuvasti enemmän energiaa ("nopeampi" aineenvaihdunta). On latautuneempi, aivan kuten atomien elektronien viritystila on korkeampi kun niissä on ylimääräistä energiaa. Kyseisen 'ylikunnon' ylläpito vaatii jatkuvasti ylienergiaa. Mutta onko sillä suurta merkitystä, kun ruokahalu kasvaa vastaavasti. Yleisesti ollaan mieltä, että se pitää kehonpainoa kurissa, ja ehkä systeemimme on luotu liikkuvalle ihmiselle, ja kun sen aktivaatiotaso on passiivinen, niin se lihoo; tosin se on tasaantunut monilla, että ruokahalunsa on samaa tasoa hitaamman aineenvaihduntansa kanssa. Liikunnan lisääminen laihdutuksen jälkeen(kin)? (liikunnan kulutushyödystä suurin osa saattaa - usein toisin väitetään - tulla liikuntarupeaman jälkeen, eikä vain liikunnan aikana). Tosin jos kuluttaa esim. kävellessä neljä kertaa enemmän kuin istuessaan, ja ottaa 24 tunnin keskiarvon, niin lisäkulutus ei ole useimmiten merkittävä; tosin ihminen on laihtunut esim. sadan gramman työpäivävauhtia jouduttuaan työhön jossa joutuu paljon kävelemään. Liikunnan hyödyt ovat paremmassa, nopeammassa aineenvaihdunnassa, ja laihdutuksen yhteydessä ehkä jossain määrin hidastaa aineenvaihdunnan hidastumista.
Kun kuluttaa enemmän kuin syö, niin silloin on aina nälkä, liikkuu sitten tai ei, tosin nälän tunne haalistuu parissa päivässä, kun sielu vakiintuu syömään kehoa, jolloin se ei enää intä näläntunnetta niin paljon - tosin vastakkaistakin kuulee, kun heillä on aina ruoka mielessä, mutta se on eri asia kuin nälän 'fyysinen' tunne. Jokaisena ylisyömättömänä hetkenä kuluttaa esim. tuplasti enemmän energiaa tuplasti korkeammalla aineenvaihdunnalla, tosin aineenvaihdunta pian alenee laihdutuksen jatkuessa. Liikunnan aineenvaihduntaa nopeuttavan puolen lisäksi voi kuvitella, että kilojen takaisin tuleminen ei tapahtuisi niin helposti jos syö kuten ennen, mutta liikunnalla kuluttaa enemmän kuin syö.
Suurin ongelma on kilojen palaamispyrkimys laihduttamisen jälkeen. Tämän olen huomannut johtuvan pääasiassa siitä, että sielu ylläpitää suurempaa ruokahalua, saadakseen näin ravintoa varastoon, se tulkitsee että tarvitset vararavintoa, kun olet ollut syömättömänä tai aliravitsemuksessa; sama toimii pienemmässä mittakaavassa jos syö vain tiettyihin aikoihin päivästä, silloin syö enemmän syöntiaikoina. Painonpudottaminen ei pääty painonpudottamiseen vaan joutuu vielä tekemään pitkään töitä 100% pysyvyyden eteen, esim. tupla-ajan laihdutuksen jälkeen, kunnes psyyke lopettaa kyseisen ylisyömisen inttämisen, jos lopettaa. Ylisyömisen inttäminen saattaa olla suurempi, jos on laihduttanut pitkään, esim. yli viikon tai kaksi. Ensimmäisen viikon tai kahden dieetti pudottaa painoa eniten, niinpä voisi lopettaa siihen ja jatkaa mahdollisen tasaantumisen jälkeen uudestaan. Tosin niitä tarvitaan monta, jos pudottaa paljon. Ehkä kaksi viikkoa olisi sopiva jakso (jos se poistaa muutakin - läskiä - kuin energiavarastot); korkeintaan kuukausi (varsinkin ilman lisäproteiinia), koska takaisin tulemisen inttäminen sen jälkeen on liian suuri, kestäen ainakin puoli vuotta (sitten se lopettaa ylisyömisen inttämisen, kun se on saanut palautettua kilot takaisin) esim. kolmen kuukauden dieetin jälkeen. Tai ainakin pitäisi pumpata ravintoa itseensä välillä, jotta aineenvaihdunta saadaan liikkeelle, ja toisaalta mahdollisesti estettäisiin painon takaisin tuleminen. En tiedä kuinka monta täysravintopäivää välissä tarvitaan. Tasaantuminen mahdollisesti tarvitaan, jos kyseessä on laihdutuspiikki (tässä oma termini, yleinen lainalaisuus), kuten esim. muistipiikki, vakiintumisen viedessä aikaa (kertaus sekunnin kuluttua, kahden, viiden, kymmenen, minuutin, tunnin, päivän, viikon, kuukauden, kuuden kuukauden, seitsemän vuoden, jälkeen. Laihduttamisessa, kuten niin monessa asiassa, kyse on muistin lainalaisuuksista). Dieetin jälkeen painosta tulee normaalipainoisilla takaisin ainakin 2/3; Pidemmän päälle takaisin tulee usein yli 100%, kun sielu-keho varautuu mahdolliseen uuteen aliravitsemusjaksoon; vähemmän syömisellä laihduttaminen saattaa aiheuttaa lihomista, joka on keholta mahdollisesti viisasta.
Laihduttajilta lähtevistä kiloista on tutkimuksen (ei nähdäkseni tutkittu ylipainoisia) mukaan 1/4 on lihaksista; tai jos harjoittaa lihaksiansa dieetin aikana, niin kuulema vain 1/8 lähtevistä kiloista on lihaksista. Alisyöminen on ainoa keino laihtua. Lähtevistä kiloista 1/4-8 lihaksista? Ehkä siksi dieetillä oleva valistettu nauttii esim. 200 grammaa proteiinijauhetta (useammassa erässä) per vuorokausi - miksi sielu purkaisi proteiinia silloin lihaksista, kun sitä olisi riittävästi saatavilla ruuassa? Tosin se käyttää sitä proteiinia myös normaalina ravintona. Näkemys olisi, että ottaa proteiinia korvaamaan päivittäisen proteiinin tarpeen, kun taas energiavajaus otetaan liikakiloista. Jos ei nauti proteiinitarvettaan, niin proteiininvaihdon ylläpito saatetaan ottaa (liika)lihaksista. Käytännössä en tosin ole mitenkään vakuuttunut: Kahden viikon dieetti, yksi ei-suuri ateria päivässä ja kaksi tai kolme tuhtia heraproteiiniannosta maidossa (vedessä ilmeisesti parempi, mitä dieettiin tulee, jos siis syö yhden ateriankin päivässä, joka ei välttämättä ole viisasta, tosin kyseisellä systeemillä nälkä pysyi juuri ja juuri poissa koko dieetin ajan. Soijaproteiini vedessä on tosin juomakelvotonta hirvittävästä maustaan johtuen) ja dieetin jälkeinen voimatreeni tuntui heikommalta, aivan kuten voisi olettaa lihasten vähentymisestä johtuen tapahtuvan; tosin treeni tuntuu toisinaan tai usein muutenkin heikommalta kun aloittaa uutta periodia. Perusproteiini ei ole liian kallista (soijaproteiini 50 mk/kg; heraproteiini 90 mk/kg). Tarvittava päiväannos on 0,5-1 grammaa (100%:sta proteiinia; lihaa tarvitaan yhden lukemiseni mukaan viisi kertaa enemmän, esim. jos tarvitsee/haluaa 1.0 grammaa proteiinia painokiloansa kohden ja painaa 60 kg ilman läskejä, niin nauttii 60 grammaa proteiinia per vuorokausi, ainakin kahteen osaan jaettuna [kaksi kertaa päivässä], kun sitä ei tiettävästi saa säilöttyä; 60 grammaa proteiinia olisi 300 grammaa lihaa, joka näyttää paljolta toimistotyöntekijän pelkän proteiinitarpeen tyydyttämiseksi, sen ollessa kilon verran joka kolmas päivä; puolet siitä olisi 0,5 [grammaa...], vaikuttaen osuvammalta? Mitä proteiinin nauttimisaikaan tulee, niin sitä nautitaan silloin kun on nälkä, mutta riittävästi vaikkei olisi) per läskitön painokilo; se on normaalisti (ei-treenaavalla), enemmän treenaaville yms. ehkä 1,5 grammaa (läskitöntä) painokiloansa kohden. Voisi arvella, ettei ekstra proteiinista ole kenellekään haittaa, saapa keho enemmän rakennusainetta itsensä uusimiseen ja vahvistamiseen!? Se tosin on turhaa siltä osin kuin keho ei sitä hyödynnä. Toinen asia mitä treenaava voi tarvita ennen treeniä (ja ehkä vielä heti jälkeen) on omata energiaa riittävissä määrin treeniin, koska sitä saatetaan muuten purkaa lihaksista, sen duunaamisen läskeistä tiettävästi viedessä kauemmin, tosin jos syöttää itsellensä proteiinia, niin energiaa saadaan nähtävästi nopeiten duunattua siitä, mutta riittävän energiamäärän pumppaaminen itseensä riittävän ajoissa ennen treeniä olisi osuvinta, ja mahdollisesti tuloksellisinta, vaikkakin dieetin aikana treeni sujuu energeettisesti heikommin, jaksaen toiston tai pari vähemmän. Proteiinin sijasta voi mahdollisesti syödä painotteisesti lihaa, jos se on sama asia; heraproteiinista (ja soijaproteiinista; sulaa jonkin verran hitaammin kuin heraproteiini) näytti lähtevän nälkä, kun taas lihasta näytti tulevan nälkä - tietääkseni lihassa ei ole muuta eroa kuin, että keho joutuu esim. pari tuntia sulattamaan sitä pisteeseen jossa se jo proteiinituotteessa mahdollisesti on, ja ehkä juuri kyseinen prosessi laukaisee ruokahalun (tai sitten se on samanlainen ilmiö kuin vaalean leivän ei mahdollisesti hillitessä ruokahalua ja tumman leivän mahdollisesti hillitessä), jota tosin ei tapahdu vaikka nauttii myös maitoa ja mahdollisesti jotain muutakin hiilihydraattia, mutta maidossa hiilihydraatteja on vain noin 5% (noin 91%:sti maito on vettä, proteiinia ollen 4%, kalsiumia prosentin murto osa). Voi kokeilla pidempiäkin dieettejä samanlaisella systeemillä (terveys tosin on vähemmän taattu - keho uusiutuu tietyin väliajoin ja kun se tapahtuu ensimmäistä, toista tai kolmatta kertaa, niin sillä olisi parasta olla riittävät palikat riittävissä määrin), mutta ainakin kehonrakentajien läskit tietääkseni ja tunnetusti tulee silloin aina takaisin, kun palaavat normaaliin syömiseen, vakiintuen normaaliin läskitasoonsa.
Omassa testissäni, kun en jättänyt proteiineja pois, pari tippunutta kiloa ei tullut pakottavasti takaisin normaalilla nopeudella, vaan hitaammin, jos on tullakseen takaisin (oma "normaalipainoisuus", jossa on tietty läskiprosentti saattaa palautua helpoimmin). Omani tuli tavallaan takaisin enimmäkseen (2/3, kaksi kiloa) vasta kuukausien kuluttua kun jossain määrin syöpöttelin (kaksi viikkoa). Josta tosin noin toinen kilo tuli energiavarastojen täyttymisestä, koska jo vuorokauden dieetin jälkeen paino oli parhaimmillaan entisissä (kaksi kiloa alemmissa) lukemissa. Laihdutuksessa ei kuitenkaan tarvitse, eikä nähdäkseni kannatakaan, jättää proteiineja (lihaa) pois, joita kun pitää sopivin määrin, ei välttämättä ole nälkä missään vaiheessa dieettiä, ja lihasmassa saattaa säilyä, ainakin enemmässä määrin. Hiilihydraatteja nauttii vähemmän kuin kuluttaa, jolloin loput saatetaan (enemmässä määrin) ottaa proteiinin (lihaksien) sijasta läskeistä. Proteiinidieetissä ei tarvitse pitää jotain aikaa kuten esim. kaksi viikkoa putkeen, vaan sille vaihteelle voi siirtyä miten vähäksi aikaa vain jos se poistaa energiavarojen lisäksi myös läskiä. Helpointa saattaa tosin olla jatkaa, esim. vuorokauden jälkeen, jos keho siirtyy vaivattomalle vaihteelle (alkamalla vähemmin valituksin syömään itseään). Se, tehoaako proteiinidieetti (jolla saattaa olla ero proteiinijauheen ja lihan välillä) vaatisi pidempää tutkimusta, koska paino tippuu jokusen kilon aina kun energiavarastot 'tyhjenee', joka ei tarkoita, että läskejä olisi lähtenyt, ja jonka jälkeen keho saattaa alkaa ottamaan energiaansa proteiinista. Sitten on jossain määrin eri asia syödä proteiinia vain sen verran kuin tarvitsee proteiinia, kuin syödä sitä niin paljon, että kaikki energian tarvekin katetaan sillä - voisi olettaa kehon ottavan sen ennemmin ylimääräisestä ravinnon proteiinista kuin läskeistä. Kyseisenlaista dieettiä kutsutaan proteiinidieetiksi, joka yhdessä muodossaan tunnetaan myös Atkinsin dieettinä, jota on kritisoitu terveydelle mahdollisesti haitalliseksi - vetoamalla sen olevan liian rasvapitoinen. Proteiinidieetti ei kuitenkaan ole mikään rasva eikä läskidieetti, muuta kuin siltä osin että syödään omia läskejä, ja yritetään olla syömättä omia lihaksia, ainakaan suuremmissa määrin. Proteiinivalmisteista on jossain määrin poistettu rasva (herassa esim. 7%). Proteiinia (ja rasvoja, ja muutakin) nautitaan kyseisen dieetin aikana normaali määrä, hiilihydraatteja vain enemmän tai vähemmän vähemmässä tai ei missään määrin, toivoen että sen osuutta otettaisiin pääasiassa läskeistä (eikä lihaksista ja proteiinivalmisteesta), ja proteiinin osuutta pääasiassa proteiinivalmisteesta (tai lihasta) lihasten sijasta. Ongelma tosin voi olla ja näyttää olevan siinä, että energiaa voidaan purkaa myös proteiinista (hiilihydraattien ja rasvojen lisäksi), mutta prioriteettijärjestys mistä energia puretaan on tiettävästi hiilihydraatit, rasvat, proteiinit; ongelma vain teoriassa näyttää olevan, että rasvat eivät ole mahalaukussa, proteiinien ollessa siellä, mutta jos ei syötä itsellensä enempää proteiinia kuin tarvitsee proteiinia, ainakaan niin paljon, että se kattaisi myös merkittävissä määrin energian tarvetta, niin... (jne.). Riittävä tulos olisi sekin, että kilojen takaisin pyrintöä ei tapahtuisi (muuta kuin ylisuuren ruokahalunsa vuoksi, joka on eri asia) täydessä määrin, ja toisaalta myös dieetin helpottuminen on yksi mahdollinen plussa (mm. keskikanavaisena sietää enemmän, että en tiedä miten paljon se helpottaa mm. keskikanavattomia, mutta tietääkseni heitäkin). Tämä dieetti tiputtaa itselläni painoa jokusen kilon viikossa tai parissa, vaaka voi näyttää 67-70 kg sijasta 65 kg, mutta sitten jos ja kun mättää itseensä safkaa - tällä kertaa jossain määrin korkeammasta ruokahalusta johtuen noin kahden viikon jälkeen - seuraavan viikon tai kaksi, niin kun on siten usemmamman päivän jälkeen täynnä, pumpattuna ja syöneenä, niin siinä vaiheessa vaaka voi näyttää 70 kg:aa, joka tosin siitä jokusen kilon on alempi ilman syöneisyyttä ja edeltävien päivien pumppausta. Muutaman harjoituksen myötä näyttää vakiintuneen ominaisuus että 70 kg parhaimmillaan ja viikon kahden dieetin jälkeen 65 kg:ssa, josta todellisia tippuneita kiloja oli noin kaksi, jotka sitten näyttää olevan yhtä helppo saada takaisin. Proteiinidieetti siis ei näytä pitävän takaisin tulemista poissa, kuten hypoteettisesti voisi olettaa sen johtuvan mahdollisesti lihasten (ja elinten) koon takaisin kasvusta, jota se ei tosin sulje täysin pois tässäkään. Tämä kahden viikon dietoimisesta, ja ilman kokeilua kauanko se inttäisi ruokahalua jos söisi vähemmän, mutta toisaalta jos syöpöttelee saman verran ei-dieetin aikana, niin painoa ei useinkaan tule yhtä paljon, ja usein palautuu normaaliin painoon piankin sen jälkeen. Yhden viikon dieetistä en ensimmäisellä kertaa huomannut mitään takaisin inttämistä, mutta sekin tosin tuli sitten myöhemmin (kuukausien kuluttua) takaisin, mutta sekin pudotus oli puolelta osin addiktiotasoani ylemmältä tasolta muistaakseni, joten takaisin inttäminen siltä puolelta osin ei tapahtuisi. Addiktion laki näyttää toimivan tässäkin, mutta en ole asiaa pidemmälle tutkinut.
Laihdutus kuitenkin pitäisi ennen pitkää onnistua elämällä aliravitsemuksessa; miten suuressa aliravitsemuksessa (ja millä koostumuksella ja miten pitkään ja minkälaisin periodein jos jollaisin) on sitten yksityiskohta, mutta ei sillä näyttänyt olevan merkitystä viikon parin dieetin suhteen ja parin kuukauden suurempi aliravitsemuslaihdutus tuli takaisin kuudessa kuukaudessa, sen inttäen takaisin tulemista koko sen ajan.
Paino saattaa tippua jonkin verran nopeammin jos on laihduttanut usein; jos dietoi (vajaan) viikonkin niin pari kiloa voi näkyä vaa'assa vähemmän, joka ei välttämättä johdu pelkästään energiavarastojen alentumisesta vaan ehkä myös osa "nopeasta" vararavinnosta (läskistä) lähtee nopeammin, johtuen että se osuus läskiä on tullut ja mennyt usein ylös ja alas. Paremman vakiintumisen jollekin tasolle noudattaessa tiettyjä muistin lainalaisuuksia. Mitä läskin lähtemiseen paikallisesti tulee, niin se lähtee suhteellisen tai määrällisen tasaisesti kaikkialta kehosta. Toisaalta, jos liikkuu paljon tai vain jossain määrin joiltain lihasosin, niin ehkä sinne suuntautuu enemmän ravintoa, ja sitten kun liikkuu vähemmän, niin sinne saattaa alkaa kerääntymään rasvaa; jos niin on, niin liikunta saattaa lihottaa paikallisestikin.
Täytyy vähentää syötön määrää kulutuksen tasolle, erityisesti hiilihydraattien osalta. Kyseinen tapahtuu joko syöttöä vähentämällä tai kulutusta lisäämällä. Kolmas tapa on säännöllinen dietoiminen aina kun paino lähtee liikasyötöstä johtuen nousuun (se ei normaalipainoisella näytä kovin helposti alkuunsa lähtevän nousuun, jatkossa tai inttäen helpommin). Ainoa merkittävä ongelma on palaamaan pyrkivät kilot. On kyllä muitakin selvitettäviä asioita, kuten se, että jossain 10:n rasvaprosenttia alemmassa rasvamäärässä näyttää olevan vaikeampi pysyä. Kyseinen taso voi olla riippuvainen addiktion lainalaisuuksista, mutta se näyttää (myös) olevan luonnon tapa varata vähän vararavintoa, tosin siitä tiettävästi voidaan purkaa vain energiaa (hiilihydraatteja). Ja vararavintoa (varaenergiaa) se tuppaa säilömään myös laihdutuksien jälkeen. Jos esim. usein laihduttaa, varsinkin muuta kuin läskejä, niin ehkä keho varaa tulevaisuutta varten normaalia enemmän vararavintoa jatkossa. Esim. karhu joka nukkuu talvet, sillä on mahdollisesti jatkuvasti normaalia korkeampi ruokahalu; se ei ehkä itse sitä ymmärrä ja väkisin syö ylimääräistä, tosin oravat tiettävästi keräävät ravintoa talven varalle talteen, mahdollisesti ajankohta-muistista jos eivät koko ajan kuten karhu.
Ensisijaisesti sielu käyttää ruumiin ruokana ruokaa, ja vasta toissijaisesti ruumista itseään. Laihdutuksen tuloksen pysyvyyden saavuttaminen voi viedä kuukausia ja vuosia; sama juttu monien addiktioiden kanssa, ne vähenevät erittäin hitaasti. Laihduttamisen yksi ongelmana on, että meissä on mahdollisesti järjestelmä joka pyrkii pitämään yllä mm. normaalipainoisuutta, tehden laihdutustuloksen pysyvyyden kyseenalaiseksi.
Laihduttaminen itsessään ei ole ongelma. Ongelma on takaisin inttäminen joka on tyypillistä addiktioille. Avain onnistuneeseen laihdutukseen on tehdä se niin, että takaisin inttämistä ei tapahdu tai se voitetaan. Laihdutuksessa onnistuu kun saa myös ruokahalun pysyvästi alemmalle tasolle. Lännessä syödään usein/paljon, joka on ehkä OK liikkuvalle ihmiselle tai isommille ihmisille. Me emme usein tarvitse niin paljon ravintoa kuin länsimainen ruokakulttuuri antaa ymmärtää. Kun dieetoin taidokkaasti (jossain määrin vaikea määrittää, tulee kokemuksesta, jolla vältetään mahdollisimman hyvin takaisin inttämistä, tosin se ei näytä koskaan toimivan pitkässä juoksussa, mutta toisinaan se onnistuu paremmin, esim. itse tiputan lähinnä pysyvästi 3-5 kg, että sellaisen tason saavutus pysyvästikin on itselläni jo enemmän tai vähemmän tämän hetken tasoni, ja sen ehkä saa edelleen alemmas, mutta se voi aina olla vuosien juttu, että täytyy olla tyyppi joka pyrkii parempaan tässä, että siinä olisi riittävästi mielekkyyttä) vuodessa näytti tippuneen pysyvästi kolmisen kiloa (68 kg:sta [jos syön silloin kun tekee mieli ja vähän enemmänkin, voin odottaa olevani noin tossa painossa, joka ei vaadi mitään painoni vahtimista] tiputin 65 kg:aan - painoindeksi 21,5 eli lihava, tosin vain omasta mielestäni - läskiä on vielä niin runsaasti jäljellä vatsassa, reisissä, takapuolessa, että ei sitä näytä paljoa vähentyneen. Jatkan toisinaan vielä, ehkä 60 kg:aan asti - painoindeksi 19,8 - mutta painoni ei koskaan pysy kuin noin 63-66 kg:n välillä vaihdellen, riippuen miten katson syömisen määrän perään, ja jos syön kun tekee mieli ja sen verran kuin tekee mieli, niin olen mainitun 68 kg:n kieppeillä. Vähällä vaivalla pysyn 65 kg:n kieppeillä, joka ei vaadi välttämättä sen kummempaa, mutta ei se ehkä itsestään siellä pysy esim. viittä vuotta, että vähän täytyy katsoa sen perään ja ehkä dietoidakin vähän välillä, ja jos pitää itsensä hyvin kurissa, niin paino pysyy 63 kg:ssa. Miten mielekästä sellainen sitten on, jos vähäisen läskin määrässä ei ole kyse addiktiosta vaan jostain luonnollisesta määrästä, niin ei sitten välttämättä mitään, mutta jos kyse on addiktiosta, niin sitten siinä on mieltä, ja näenhän itse että syön välillä enemmän kuin on tarpeen, ja jos katson sen perään tarkemmin tai/ja dietoin jonkin verran silloin tällöin, niin paino pysyy alempana. Kannattaako kyseisen kanssa sitten vaivautua, kun tuloksista ei ole takeita, sen päättää tällä hetkellä jokainen itse, ja toisaalta jos se olisi printattu kirjaan, ettei kannata, niin kuka kirjoihin voi tällä planeetalla uskoa, ja onhan painoindeksini mukaan painoni hyvä, vaikka läskiä on runsaasti. Itselläni tosin ei ole mitään syytä dietoimiseen mitä "normaaliin" painoon tulee, mutta uskoisin, että kun katson enemmän syömiseni perään, ja dietoin hallitusti tarvittaessa, niin jonkin verran voi olla paremmissa painoissa, ja pitäisin sitä edistymisenä, esim. olen aina painanut 68 kg, ja yhtään ei ole tarvinnut rajoittaa syömisiäni, mutta kun olen tehnyt työtä sen eteen, olen ennemminkin 65 kg:n painoinen kyseisen sijaan, ja enemmän tai vähemmän vakiintuneesti (mahdollisesti vaikka söisin yhtä paljon kuin aikaisemmin, tosin olen toisinaan läskimmän heilahtelun puolella, 66 kg:ssa, mutta se ei ole varsinaisesti normaalia itselleni, ellei se sitten ole lähtenyt kasvuun, ja joutuisin aina kiskomaan sen keinotekoisesti alaspäin), ja uskoisin, että voisin edelleen edistyä sen asian suhteen. Vaiva-hyötysuhde tosin on sangen olematon, ellei sitten halua pyrkiä edistymään tuntemattomalla maaperällä.
On myös huomattava, ettei painon alentuminen välttämättä tule alentuneesta läskin määrästä, että sen suhteen pitäisi tarkastella omia lihasvoimiansa (massaisemmat, painavammat, suuremmat lihakset tosin eivät välttämättä tarkoita suurempia voimia) ja mitata rasvaprosentti (siinä määrin kuin sitä nyt saa riittävän tarkasti mitattua), tosin aina kun sitä on esim. 60-63 kg:ssa, huomaa kyllä, että läskeistä(kin) ne on poissa (esim. 65 kg:ssa sitä ei ehkä enää huomaa niin helposti, tosin siinä miten housut kiristää tai ei-kiristä näkee kyllä jotain, tosin lihasten pienentymisellä voi olla osansa asiassa), ja jos painonsa saa alentumaan sinne pysyvästi, myös syömisen määrän suhteen, niin ei ole epäilystäkään, ettei ole laihtunut läskissäkin, mutta pitkässä juoksussa on kuitenkin mahdollista, että vaikka painaa vähemmän, niin on kuitenkin saanut läskinsä takaisin, muttei lihaksiansa.
Painon pudottaminen itsessään on helppoa; kymmenen kiloahan tiputtaa parissa kuukaudessa, mutta se ei ole pysyvää, ainakaan meikäläiselle, ja sitä lähtee myös lihaksista (ei välttämättä palaudu itsestään ennalleen, jolloin punttaaminen on tarpeen normaalin tasonsa saavuttamiseksi uudelleen, jota ei tarvitse edes ylläpitää), ja kyseinen laihdutus voi vaarantaa terveyttä, tosin kaiken tiettävästi saa pääsääntöisesti takaisin kuntoon kun taas syö kunnolla, mutta mikään varma asia se ei ole. Yli viikon pituisessa dieetissä aineenvaihdunta nähtävästi hidastuu, joten ei ehkä ole mielekästä jatkaa sen jälkeen, eikä se välttämättä ole terveellistäkään, tosin ehkä aluksi laihdutuksessa eliminoituu energiavarastoja ennemminkin kuin läskejä, tai energiavarastot saattaa tyhjentyä 24-48 tunnissa. Ruoan määrässä myös on yksi niksi, dietoimisen sijasta, että kyse ei ole välttämättä ole edes siitä, että laihtuisi kiloakaan, vaan siitä että ruokahalun määrä saadaan alenemaan ei-läskiä tuottavalle tasolle. Laihdutustulos vakiintuneenakaan (ilman takaisin inttämistä) ei tietysti ole pysyvä jos jatkossa ylisyö, tosin sinne voi pistää dieetin silloin tällöin väliin, jos sen homman sitten hallitsee vuosien kokemuksella. Itse en ole saanut ensimmäisen puolen vuoden jokusella dietoimisella ja jokusella viikon mittaisella dietoimisella pysyvästi painoa 64 kg:sta alemmas (alku oli ylläolevan mukaan 65 kg, tosin 64 kg on se jossa se on pysynyt parin dieetinkin jälkeen). Voi olla jossain määrin vaikeampaa saada vähempiä kiloja pois, ja jos on lihonut viime aikoina, niin niitä ei tietääkseni ole yhtä vaikeata saada pois. Jos haluaa pysyä alimmilla läskitasoilla, täytyy syödä jopa enimmäkseen kuin lintu, ainakin vähemmän kuin mitä ihmiset yleensä syövät, jotka syövät vähintään aamiaisen, lounaan, päivällisen ja iltapalan; tosin voi syödä noin (jos jättää aterioita väliin, on tieteellisesti osoitettu, että se lisää ruokahalun määrää, tosin sitä ei ole tottumuksellisesti seurattu pidempään, mutta takaisin_inttämisen vähentämiseksi kaikki addiktioiden tukahduttamisen lisäämä halun määrä olisi mahdollisesti parempi pitää mahdollisen alhaalla, vaikka se sitten addiktioissa ylipäätään on ylitettävissä ja yleensä välttämätönkin vaihe, ja sitä kutsutaan vieroitusoireiksi. Ja aterioiden väliä voi levittää, tosin itse saatan syödä milloin tahansa ja vähän silloin kun itse laihdutan tms., esim. juoda teetä ja syödä sen kanssa jotain vähäistäkin, nälän määrästä riippuen, jolle tosin ei voi antaa periksi paljonkaan jos laihduttaa ja jos vain vähän laihtuu per vuorokausi, menee tulosten saamiseen sitten vastaavasti erittäin paljonkin pidempi aika, joka sekään ei ole hyvä takaisin_inttämisen suhteen, eikä minkään muunkaan suhteen ylipäätään), muttei yhtä paljon, ja tosta kun muuttaa ainakin yhden aterian välipalaksi, niin ollaan jo paremmalla tiellä, noin montaa kunnon ateriaa (ehkei vaikka aamiainen - ja iltapala - olisi kevyt) ei vähän liikkuva nykyihminen voi syödä omaamatta ylimääräistä läskiä. Kuinka paljon läskiä sitten mahdollisesti tulisi omata ja paljonko kukin on valmis omaamaan, on pitkälle oma valintansa, optimi kun ei välttämättä ole nolla. Itse tuppaan uskomaan, että totuus on jossain nollan ja normaalipainon välillä, ja kun tuntuu olevan ylimääräistä, niin sitten sitä yleensä myös on, ja kun omaa vähemmän, mutta ei tunne itseänsä lihavaksi, niin on perusteltua pysyä siinä jos haluaa, varsinkin sitä alempien läskitasojen vaatimusten ollessa (edelleen) kovemmat (normaalipainossa oleva voi pysyä painossansa ilman dieettejä, tosin voi olla vain addiktoitunut siihen lukemaan/syömisen määräänsä), vaatien enemmän sitä lintusyöntiä tai/ja liikuntaa/nopeampaa aineenvaihduntaa/enemmän energiaa systeemissä. Näyttäisi olevan normaalipaino, esim. 10% läskiä, naisilla ja keski-ikäisillä mahdollisesti enemmänkin, ja kaikki sen yli ja alle on epänormaalia; ylimenevä saattaa olla helppo ja nopea pudottaa ja pysyvästi, kun taas alimenevä on vaikeampi saavuttaa ja vaikeampi säilyttää ja syödä niin vähän, että se säilyy, ei välttämättä ole terveellistä tai energeettisesti parasta. Ja pitääkseen painon jonkin verran normaalia alempana, voi olla tarpeen laskea kaikki tarvittavat ainekset tarkkaan, ja siitä ei ole kunnon tietoja, muuta kuin että syödään jääkaapillinen ruokaa päivässä niin hyvä tulee, esim. energian määrät useilta vaikuttavat olevan jopa 2-4 kertaa korkeammat kuin mitä on tarpeen tai ainakin suosituslukemilla lihoo vähintään normaalipainon yläosiin, joka (näkö)tuntumalta on vähän liikaa.
Keskeisin ongelma on takaisin inttäminen, silloin kun halutaan normaalipainon alaosiin tai alemmas. Siihen voi vaikuttaa jossain määrin siten, että ei laihduta liian rajusti, ainakin liian pitkään välttäen jopa nälän tunnetta (tosin kun odottaa sen yli niin keho alkaa syödä itseänsä ja sitten ei ehkä piankaan ole enää nälän_tunnetta, että asialla ei välttämättä ole yksistään merkitystä) joka kuulema tapahtuu kun vatsalaukku on tyhjä, ja se on tyhjä kun se on sulattanut safkan, ja mitä hitaammin sulava ateria, vaikka samat kalorimäärät (jota myös hyödyttäisi seurata, jotta saa enemmän tavaraa suhteessa kaloreihin), sitä kauemmin on kylläinen (tiede on todennut koko asian) ja siten syö vähemmän kaloreita. Tieteen mukaan maidon kalsium lisää ulosteessa olevan rasvan määrää (jos ei syö/juo maitotuotteita, ehkä viisi prosenttia on rasvaa, muutoin ehkä kymmenen prosenttia), koska se sitoo rasvaa ruoansulatuksen yhteydessä. Kyseinen nähdäkseni saattaa olla yleisesti verrannollinen myös vatsalaukun täytteeseen, siis vähemmän kaloreita. Tieteen mukaan muistaakseni kymmenenkin prosentin lisäys proteiinin määrässä (samat kalorit ateriassa) vaikutti kylläisyyden määrän kestävyyteen. Jotkut ovat/on nauttinut normaalin liha-aterian (pihvi) pitääkseen näläntunteen pidempään poissa, toiset taas puuron tm., joka saattaa vaikuttaa samalla tai/ja toisella lailla (mössömuodossa mahdollisesti sula hitaammin tai on jotenkin laajempaa). Proteiini_dietti tuntuu melko ikävälle, kehon tuntiessa olonsa mukavammaksi hiilihydraateilla, ja ei proteiinidietti ollut itselleni sellainen jota viitsisin tehdä, vaikka voisi osana palvella kylläisyyden pitämisessä mutta en pistänyt aikanaan proteiinidie(e)tille mitään painoa enää enkä sitä luultavasti käyttäisi ainakaan kokonaisuudessaan (proteiinilisää siitä voi saada, joka sitten ehkä lisää kylläisyyden kestoa, ja ehkä ruokahalukin inttää vähemmän jos on riittävät ainekset kaikkea, ja kun yleensä ei ole niin hyvin mitoitettuna, ihminen on lihavampi kuin pitäisi olla?). Tieteen idea näyttäisi olevan syödä melko paljon (ja usein ehkä, jota tosin itse en suosi koska se näyttää pahalta kun vatsa ja keho on ruokatouhuissa niin usein enkä siitä mitään hyötyä ole huomannut olevan), liikkua normaalistikin mutta enemmän ja laihtua mahdollisimman vaivattomasti (sen viemä aika on toinen asia, ja mitä se kokonaisuudessaan muuttaa systeemissämme, siinäkin syöden vähemmän kuin kuluttaa, että pitäisi huijata vatsalaukkua olemaan tyytyväinen vähempään kuin kuluttaa, tai ainakin antaa normaalit kalorimäärät mutta liikkua enemmän, tosin en koskaan ole todennut mitään erityistä hyötyä liikunnasta, vaan hyvinkin päinvastoin jos se lisää mentaalista/emotionaalista aktiviteettia, mutta jos laskee kalorinsa tarkalleen, mahdollisesti vielä yhdessä tieteen temppujen kanssa, niin testaamattomassa teoriassa se toimii ilman liiallista takaisin_inttämistä). Helpompaa asia voi olla ylipainoisemmille, jotka luultavasti laihtuvat monta kiloa melko helposti. Ruokahalua saa myös vähennetty vähentämällä siihen kuuluvaa Xaddiktiivista että x-addiktiivista ruokahalua, syömällä normaalit kalorit (vatsalaukku tosin voi haluta pienentyä jos se pienenee vähemmän syömällä ja suurenee enemmän syömällä) pitkässä juoksussa ja esim. laihdutuksen jälkeen ruokahalu inttää korkeampana ja se pitäisi tukahduttaa (tosin jos on ollut raju laihdutus, se tuskin auttanee riittävästi pitkässä juoksussa, eikä kokonaisuudessaan välttämättä auta mihinkään takaisin inttämiseen, tosin varoen kyseistä, kokemuksella jne., voi pitää painoaan alempana vuosiakin, toisin miten alhaalla se kannattaa noin normaalin painon/sa alla pitää, on toinen asia, kehon enemmän tai vähemmän paremmasta kokonaismassasta ja luultavasti energiasta kun on hyötyäkin, eikä siinä painossa pysyminen pääsääntöisesti vaadi vaivaa, sen alittaminen ollen sitten sellaista viimeistelyn yritystä, pitkäänkin juoksuun yritystä, johon tosin voi vaikuttaa mentaalinen/emotionaalinen ratkaisevastikin, sen säädellessä mm. pahanolon tunnetta, joka tässä muotoa vähentää ruokahalua) ja jossain vaiheessa tukahdutettu ruokahalun määrä myös tuppaa pistämään vähennystä ylivilkkaasti kulkevaan ruokahalun määrään (x-addiktioon; syvemmällä myös Xaddiktioon). Jos on mentaalisesti/emotionaalisesti "nolla-aktiivinen" niin kaikkien halujen määrä vähenee jossain määrin joksikin aika, kun taas jos on enemmän aktiivinen, vähän yliaktiivinenkin mentaalisesti/emotionaalisesti, niin ruokahalun määrä emotionaalisesti (ehkä Intuitiivinen tunne, joka hakee kompensaatiota erilaisista syistä johtuen, kuten taukoihin ja tyhjien hetkien täytteeksi, ja muuksi emotionaaliseksi tyydytykseksi) on suurempi ja ehkä lisääntynee liikaa. Ruokahalua lisää myös hyvät ruoat, varsinkin normaalit ruoat laihdutuksen jälkeen, joita olisi syytä silloin välttää. Ihminen syö liikaa monenmoisista syistä, tasapainojutuista stressiin ja emotionaalisiin syihin, ja usein on addiktoitunut siihen jossain vaiheessa ja se olisi muutettavissa vieroittautumalla siitä, esim. joskus on jopa vain vähän ruokahaluisempi viikkoja, mutta vaihde voi jo jäädä addiktiivisesti päälle, ja siitä pääsisi olemalla vähän aikaa kurissa, ja sama toimii kaikkiin muihinkin vastaaviin haluihin ja asioihin, niin positiivisena kuin negatiivisena positiivisena elämän_muutoksena. Yleisimmin liikakiloja kertyy hiljalleen kun välillä syö liikaa ja sitten ei saa sitä pois syömällä vasta kun on tarpeen, ja usein liikasyömänsä ainekset eivät sisällä kaikkea kehon tarvitsemaa. Aina välillä siis joutuu laihduttamaan, ja sitä useammin mitä vähemmän pitää ajoittaisen ylisyömisen hallinnassa. Dietoimisella tosin ei välttämättä laihdu aina, yhteenkin kertaan dieetoin ensin vajaan kaksi viikkoa ja tulos oli köyhä ja sitten pian viikon josta ei ollut mitään apua; tosin olen yleensä laihtunut dietoimalla mutta joskus sillä ei näytä laihtuvan (dietoin silloin varsinkin sekahedelmäpurkilla tai puolikkaalla per vuorokausi plus erilaisia juomia kuten kahvia ja teetä, cappuccinoa - jossa paljon jauhoja. Noi hedelmät purkissa vähensivät ruokahalua, ja olivat lisäksi pahoja). Liikunnassa tieteen mukaan kuluu vain osa (ehkä kolmannes) energiasta jonka se kuluttaa myöhemmin vuorokauden aikana, liikunnasta johtuen (sen voisin nähdä kuuluvan mahdolliseen aineenvaihdunnan lisääntymiseen, tosin näen myös että energeettinen määrä lisääntyy kun sitä kehossa lisää ja energia[tarve] syö ruokaa), ja liikunnaksi riittää myös mikä vain muu kuin pelkkä istuminen ja makaaminen, joita meikäläinen tosin suosii mentaalisten kuormitusten alentamisessa, sen liittyen mentaaliseen/emotionaaliseen, ja se saattaa laihduttaa (tasapaino, ei-stressi, tasapainoisesti hyvä olo, vähemmän inttävät halut alemmassa energiatilassa - halut käyttää energiaa), ja siihen voi lisätä liikuntaa sopivissa määrin.
Jonkinlainen dieetti ym. on varmasti olemassa, joka on enemmän tai vähemmän hyvä ja helppo, ja se näyttää enemmän tai vähemmän perustuvan monenlaisiin juttuihin, joissa pääidea on, ettei ole niin paljon nälkä/ruokahalua ja ehkei ole aivan niin heikko olokaan, ja hedelmät ja ehkä muut vihreät tuotteet on yksi mahdollisuus/osa sitä, koska ne näyttävät vähentävän ruokahalua, kun taas tavallinen ruoka näyttää lisäävän sitä (ja jotkin ainesosat ei tyydytä ruokahalua yhtä helposti, esim. vaalea leipä vs. tumma leipä, ja lihansyöntiä vs. ei-lihansyöntiä ja eri lihoja voi kokeilla), jolloin syö enemmän ja pysyy addiktiivisesti korkeammalla läskitasolla sen ja toisaalta ehkä muutoinkin suuremman ruokahalunsa vuoksi (joka ei 'tyydyty' kuin ylisyömällä). Dieettiä ei siis voi jättää dieetin jälkeenkään, vaan on pidettävä huoli, että ruokavalionsa on sellainen, että ei ole ruokahalua sen jälkeen kun on syönyt riittävästi, ja jos välillä haluaa alentaa painoansa, niin painottaa syömisensä siten, että se sisältää enemmän ruokahalua vähentäviä tms. aineksia. Hedelmistä ja ehkä muista vihreistä tuotteista sen verran, että ne saattaa olla myös vaarallisia, kuin energiapitoisia ja siten lihottavia, jos painon saa niillä dietoimisen jälkeen jopa parissä päivässä takaisin, vaikkei juuri ylisöisikään; oli syy mikä tahansa, esim. jos proteiinia on liian vähän ja kyseinen dieetti sitten ottaa lihaksista proteiinit ja palatessa takaisin normaaliin ruokavalioon, proteiinit siirtyvät takaisin lihaksiin eikä siten ole laihtunut ollenkaan; toi kuitenkin vain ideaksi, enkä ole kokenut vihreä dietoija, sellaiset kun eivät muutenkaan ole juuri kuuluneet varsinaiseen ruokavaliooni (hedelmiä kuitenkin on melkein aina), mutta se voi pitää ruokahalun vähäisempänä - ja jatkossa lisään vihreiden osaa lautasella ainakin testinä - ja voi myös keskisuuren tai pienemmän aterian jälkeen syödä esim. hedelmän ja ehkä sitten ei ole varsinaisesti nälkä niin helposti/usein, vaikkei tosin ehkä aivan entistä kylläisyyden tunnetta olekaan, mutta se ei ehkä ole jotain tarpeellista. On mahdollista, että joku tietty dieettiaines tms. ei välttämättä jatka toimintaansa loputtomasti. Pääpointti lihomisessa on se, että syö liikaa, ja pääpointti ettei laihtumistulokset pysy, on takaisin_inttämisessä, ja niille on molemmille tehtävä jotain, vaikkei tosin yleisestikään minkään alueen laihduttamisessa pääsääntöisesti esiinny ei-takaisin_inttämistä, sen ollen pääsääntöisesti osa prosessia, mutta mitä kokonaan entiselleen lihomiseen tulee noin normaalissa painomäärässä ainakin, se on ehkä erikoista, mutta toisaalta samaa ilmiötä voi tapahtua muillakin alueilla, ja sen suhteen tulee mieleen lähinnä normaalin ruokavalion tavalla ja toisella liian vähän ruokahalua tyydyttävät ainesosat, joihin voi kuulua myös se, että keho saa kaiken tarvitsemansa, jopa riittävän nestemäärän, tosin sitä normaalisti tulenee riittävästi ja ihmiset - minäkin - saattavat juodakin liikaa. Mutta miten dietoi ja jatkaako dieettien sarjaa, että jossain dieetissä saattaa tulla jossain määrin pysyvämpiä tuloksia vaikkei sitten ensimmäisessä, ja että usemmat yritykset voivat olla osa prosessia, ja mikä on noin paras tapa dietoida ja kuinka pitkään, on epäselvää, jossa alle viikko jopa alle kaksi viikkoa saattaa olla heikompi pysyviltä tuloksilta (ei ole jossain menneisyydessäni ollut) (vaikka aineenvaihdunta sitten hidastuu) (ja aina sama systeemi ei välttämättä ole yhtä tehokas - ei monella muullakaan elämän_saralla) ja toisaalta liian rankka kuukauden pari kestävä voi olla liian pitkä, tosin jos silloin dietoi liian vähäisesti niin tuloksetkin jäävät vähäisiksi kuukausienkin mitassa ja aineenvaihdunta (energian ym. käyttömäärä ja suora määrä, ja uudistumisnopeuskin joltain osin mahdollisesti, tosin keholla on jotkin tietyt uudistumisnopeudet, mutta vähentäähän esim. dieetit kaikenlaisia toimintoja kehossa) hidastuu, että silläkään tiellä ei välttämättä olla oikealla tiellä, ja se voi kulkea lähellä pitkäaikaista ruokavaliota, jonka siten tulisi olla riittävästi kaikkea sisältävää, ettei alentumia tule, tosin ylisyömällä ehkä saattaa saada sitäkin enemmän energiaa ym., tosin jotkut positiiviset arvot ehkä saattaa toisaalta alentua.
Olen pitkälle tavallansa luopunut dieeteistä ruokailun osalta (näin pienellä läskimäärällä) ja aloittanut toisenlaisen linjan. Syön kokonaisuudessaan jonkin verran vähemmän (paljon vihanneksia ja hedelmiä, jonkin verran viljatuotteita, jonkin verran spag(h)ettia, riisiä, perunaa jne., jonkin verran kalaa ja muutakin lihaa, mutta noi ei ole keskeisiä itsessään vaan niissä vain on oikeanlaista linjaa. Monivitamiini-kivennäisaine jne. pillerit ja talvella ja ehkä jos olo heikompi ehkä lisä D-vitamiini voi olla hyödyksi, kuten muutkin ja muut ruoka-ainekset - omasta voinnista voi seurata jotain, kuten onko monivitamiini-kivennäisaine -valmisteesta hyötyä, muita kuin kalsiumia ja D-vitamiinia lisinä kun on pidetty mahdollisesti jopa haitallisina, tosin miten vitamiinit siten olisivat haitallisia, kun taas metallit ehkä, mutta ehkä lisiä syödään liikaa; lisien määrää voi olla syytä vähentää). Kokemuksesta ja tiedoista tiedän mitkä ruoat lisäävät ruokahalua, eivät tyydytä sitä kuten pitäisi, tai ovat muuten roskaruokaa (sitä lisäksi tuntee olonsa sellaiseksi kuin mitä syö), oli ne tunnetusti sellaisiksi enemmän tai vähemmän nimetty tai ei. Päälinja ei saa olla tolla huonommalla puolella ja ruokaa syödään lähinnä vain ravinnon tarpeesta, tosin siitä voi nauttiakin kuten yleisesti on järkevää muidenkin asioiden kohdalla. Jos tolla ei laihdu(,) niin ei ainakaan liho, mutta jotenkin tuntuu siltä, että tietty ruokamäärä (ja sisältö osin) pitää itsensä tietyssä painomäärässä, viitaten osin addiktioon, mutta pääsääntö on selvä, että kun syö enemmän kuin kuluttaa lihoo, ja kun syö vähemmän kuin kuluttaa laihtuu, ja välillä syö vähemmän esim. omalla "kestodieetilläni" (joka ei ole varsinaisesti dieetti vaan ikuinen ruokavalio ja jonkin verran vähäisempi määrä yleisesti ja osan aikaa, mutta kaikki dieetinlaiset johtavat samaan kuin dieetit yleensä, takaisin inttäen. Tällä hetkellä dieeteistä ei näytä olevan itselleni hyötyä, kehon tulkitessa sen vain vararavinnon tarpeeksi tai/ja vain on addiktiossa pisara meressä. Joskus tulevaisuudessa saatan taas dietoida tarvittaessa, ehkä vähintään kuukauden, korkeintaan kaksi koska en odota pysyviä tuloksia - parhaalla tuurilla ja tottumuksella vähemmän syömiseen jokunen vuosi saattaa mennä alemmilla lukemilla) jossa toisina päivinä syön jonkin verran vähemmän kuin kulutan ja toisina päivinä jonkin verran enemmän, tarve ja halu näyttää vaihtelevan (myös addiktiivisesta ruokahalusta johtuen), tosin ruokahalulla ei saa olla määräävää valtaa vaan se pitää pääsääntöisesti olla noteeraamatta (se enemmän tai vähemmän oppii uusille tavoille, tosin takaisin inttämistä tapahtuu siinäkin, tosin jos siihen ei reagoi, kuten muissakin haluissa, se pääsääntöisesti ottaa etäisyyttä jossain vaiheessa ja sitten syö myös varastoja) ja syödä vain sen verran kuin tarvii ja välillä vähän alle (toisinaan vähän yli) että ei tule lisäkiloja/laihtuukin, ja kyseinen syömismäärä tuntuu ('pelkkä' tunne tms., ja ei vastaa aikaisempaa kokemustani jossa olen nuorempanakin syönyt vähän puoleisesti mutten laihtunut ja ero siihen että olen syönyt enemmän - normaalisti sanoisinko joka kuitenkin on liikaa ja sen olen nyt pysyvästi muuttanut - on ollut olematon. Tunne saattaa ilmaista 'psyykkistä' lihavuutta ja pysyvä tulos muistista johtuen jopa vuosien viivettä tosin jos jossain on kuukausia ja vuosia niin se tapa omalla voimallaan lisääntynee) korreloivan rasvan määrän kanssa, jonka se tekee vähintään siinä suhteessa ettei lisäkiloja tule. Oletettavasti keskeisintä on syödä vain silloin kun on nälkä, ja pelkkää ruokahalua ei tulisi noteerata, koska se tarkoittaa lihavuutta. Joinain päivinä on enemmän nälkä kuin toisina, mutta keskeisintä on oppia erottamaan mikä on nälkää ja mikä on ruokahalua. Dieetit saattaa lakata jossain määrin toimimasta vuosien käytön jälkeen ja jos ei syö vain silloin kun on nälkä, on dietoitava säännöllisesti, ja jos taas syö vain kun on nälkä, ei ehkä vuosien saatossa edes tarvitse die(e)ttejä, sillä voiden ehkäpä hiljalleen myös laihtua, tosin silloin takaisin inttämistä voi tapahtua että ehkäpä vararavinnon kertymistä; kaikissa dieeteissä voi olla vararavintoon pyrkivä sivuvaikutus tai ainakin vanha addiktio ruokahaluun inttää, jota se ei välttämättä tule tekemään jos syö riittävästi, siis lähinnä silloin kun on nälkä. Joitain mahdollisia lisäpointteja voi myös käyttää, esim. itse pyrin olemaan syömättä aamulla, juon vain esim. kahvia ja ehkä nestettä (kahvin nesteyttävä vaikutus on kyseenalainen), jolloin ei tarvitse syödä yhtä paljon vuorokauden aikana kun jättää pääaterian esim. neljän tunnin päähän (sittenkään ei tarvitse syödä jos ei ole nälkä tai vastaavaa), että syö vasta lähempänä puoltapäivää, ja yksi isompi pääateria päivässä saattaa osan aikaa riittää (yksi tutkimus suosittaa yleisesti päinvastaista, perustuen siihen, että jos ei syönyt aamulla sai diabetesta 20-25% todennäköisemmin, ja samoin kävi jos söi vain kerran tai kaksi päivässä kolmen kerran sijaan, ja kolme ateriaa syömällä välttyi myös vyötärölihavuudelta todennäköisemmin - vyötärölihavuuden arveltiin johtavan diabetekseen todennäköisemmin - ja jos söi aamulla niin sellaiset söivät hallitummin. Toi terveyttä seuraava tutkimus kesti 16 vuotta ja 29k ihmistä. Sellainen vaikuttaa takaisin_inttämiseltä ja vararavinnolta ja on monta kertaa päivässä syömisen suosiollisesta puolesta yleisestikin puhuttu. Sellaista tasaisuutta voi tietyistä mahdollisista syistä yleisesti hyvin noudattaa, mahdollisesti optimoiden olonsakin, jos se toimii/tuo tulosta, kunhan ei syö liikaa, että kaloreita saattaa joutua laskemaan - muulta osin on vaikea nähdä mitään mullistavaa siihen, mitä ihmiset jo muutenkin yleensä oletettavasti tekevät, siis liikaa ja liian usein. Tasaisuus voi olla useimmiten hyväksi, yksi mahdollinen osanen oikein syömistä, ainakin pysymiseen sellaisena kuin on, mutta teoriassa pitkän ajan addiktiotaso saattaa laskea ja vararavinnon keräämisen tarve vähentyä). Syömisen jälkeen voi olla korkeampi ruokahalu jonkin aikaa (ei vain siitä, ettei vatsa ym. vielä ymmärrä olevansa täysi) ja se (toisaalla pidemmässäkin muotoa ilmenevä) ansa on huomattava, sen kuuluen ruokahalun/addiktionsa inttävään puoleen ja on ainakin itselläni keskeisimpiä seikkoja joka pitää lihavana, kun taas lisälihavuuden voi laskea lähemmäs siihen, että syö kun ei ole nälkä.
Pääsääntöisesti näyttää siltä, että elämässä vallitsee tietty läskimäärä, joka ei ole ylipainoa missään iässä, mutta sitä selvästi on ja 42-vuotiaana omassa tapauksessani sain heti ylimääräisen läskin vatsaan joka ei sen koommin suostunut lähtemään koska dieettien jälkeen tuli välittömästi takaisin (nopeammin kuin koskaan aikaisemmin, heti) ja 44-vuotiaana sitä on vielä vähän lisää, että omaa jossain määrin keski-ikäisen vatsan ja kehon muotoineen, joka sekin on pääsääntöisesti luonnollista, ja siihen vaikuttanee energiatilansa alentuminen (itselläni vielä enemmän kun pidän sen alempana) mutta ruokahalunsa määrä pysyy ennallaan ainakin jonkin aikaa, jonka jälkeen dieetit sitten mahdollisesti saattavat taas toimia, mutta itse katselen paljonko se läski vielä lisääntyy ja saanko syömisen määrän vähemmäksi; jos saan lihavoitumisen pysäytettyä ja syömisen määrän alemmaksi, ja ehkä sitä voi hieman sen jälkeen alentaa lisääkin, että laihtuu ilman varsinaisia dieettejä, mutta itselläni ei ole historiaa sen toimivuudesta, muuta kuin ehkä ruokahalunsa/ylisyömisensä alentamisessa alemmalle tasolle, jolla ei liho, joka tosin lienee se keskeisempi seikka, tosin sillä ei välttämättä laihdu muuta kuin addiktioiden lainalaisuuksien mukaan, jossa tietty ruokamäärä ylläpitää tiettyä läskimäärää.
Dieetit eivät näytä toimivan enää keski-iässä (40+) koska paino tulee heti takaisin. Tarvitaan pidempi aika ja takaisin inttämisen estämiseksi täytyy syödä riittävästi.
Ei välttämättä riipu ketoosista, mutta sanotaan, että hiilihydraattien vähyys saa kehon tuottamaan ketoaineita mm. rasvoista ja ketoosiin pääsee vähentämällä hiilihydraatit alle 50 grammaan päivässä (3-5 perunaa, leipää tai hedelmää).
Sen sijaan, yksi kunnon lounas jälkiruokineen ja kevyt iltapala tai jälkiruoka (muina aikoina voi juoda runsaastikin sokeritonta) ja paino tippuu keski-iässäkin ilman ongelmia vähäisellä liikunnalla tai ilman, esimerkiksi viisi kuukautta kilon kuukaudessa, jonka jälkeen voi joutua tiputtamaan sen iltapalan ja paino jatkaa alentumista.
Tulos on pysyvä koska takaisin inttämistä ei tapahdu. Loppu riippuu mielestä, ei kehosta. Vitamiineja ja kivennäisaineita voi lisätä, ja välillä (esimerkiksi viiden kuukauden jälkeen) voi mahdollisesti "tasata", ettei laihduta vuotta tai kahta putkeen jos ei tiedä alkaako keho siitä vaatimaan painoa takaisin.
Oma tarkasteluaikani oli noin kaksi vuotta ja puolisen vuotta oli pisin yhtämittainen jatkuva laihdutus (33 grammaa per vuorokausi tekee kilon kuussa). Jos puolet kuukausista laihtuu, niin tässä kymmenen kiloa laihtuu 15-20 kuukaudessa - esim. viiden kuukauden tasaaminen välissä. Sikäli tasaamisia käyttää; kehopsykologiaa kuuntelemalla tasaamiselle voi löytyä perusteita mutta vasta testi näyttää.
Moni lihavampi on laihtunut yksinkertaisesti vähentämällä kaloreita ilman erityisempää dieettiä mutta yleisemmin on kulutettava enemmän kuin syö ja syönnin määrä ei saa alittaa tiettyä määrää tai keho joutuu hälytystilaan kuin talvet nukkuvalla karhulla ja sitten se ylisyö kesät kun keho vaatii sitä. Ruoansulatusprosessi saattaa olla liikaa erilainen kun syö liian vähän mutta se on keholle hätätila jonka se pyrkii myöhemmin kompensoimaan vaatimalla vararavintoa jota ilman ei tunne itseään kylläiseksi.
Varsinkin länsimaissa syödään liian usein tai liikaa varsinkin keski-iässä eikä siitä riittävästi olla perillä. Pysyvän laihduttamisen keino on melko tuntematon.
Alkuaikojen ihmiset taisi syödä vain kerran vuorokaudessa. Osa buddhalaisista munkeista syö vain kerran päivässä; nuorempana se on kyseenalaista jos ei syö paljon kerralla - jonka alustava sulatus kestää useita tunteja, jonka jälkeen on paremmin valmis liikkumaan.
On nähtävästi hyväksi niin psykologisesti kuin energeettisesti syödä vähän myös illalla; se vain tuppaa estämään jatkolaihtumisen keski-iässä ja on hyväksi vasta kun on lopettanut laihduttamisen ja sitten (ehkä hiljalleen - kun aineenvaihdunta mahdollisesti taas kiihtyy hieman) olisi optimaalisinta syödä mahdollisimman paljon ilman, että lihoo.
Aamu ei ole hyvä lounaan syömisen ajankohta koska siitä on liian pitkä matka nukahtamiseen. On mahdollista syödä pieni aamiainen, nostaen verensokeria, energisyyttä, mutta ei välttämättä laihduttaessa, mutta se on myös mahdollista eikä mulla ole täydellistä systeemiä; vain toimiva. Valitsee ateriakoot ja ateriatyypit jotka itsellä pitää prosessin helpompana.
Aikaisintaan pari tuntia heräämisen jälkeen on sopiva ajankohta jonkin määräiseen lounaaseen. Liikkuvuuden kannalta voi olla parempi syödä kaksi kertaa päivässä puolikkaat lounaat mutta se ei täytä yhtä hyvin. Isomman aterian ongelma lounaan aikaan tai ennen on ruoansulatus siihen aikaan päivästä.
Se, että syö riittävästi on tärkeää niin laihduttaessa kuin sen jälkeen eikä homma toimi optimaalisesti kehopsykologisesti jos syö vähänkin liian vähän.