Anteeksianto. Silloin kun anteeksiantamattomuus vaivaa, irrottautuminen siitä ja saa heti rauhan. Anteeksiantamattomuudelle on oma eksistentiaalinen tarkoituksensa. Eläimetkin tekevät asialle jotain, kun anteeksiantamattomuus iskee (ihmisiä tarkkailemalla voi olla vaikeampi selvittää mikä on eksistentiaalista, kun ihmiset ovat enemmän ehdollistuneita kuin eläimet). Anteeksiantamattomuus on tiedoksi (tämä on keskeistä: minua on minällisesti tai muuten loukattu, eksistentiaalisesti/ehdollistumallisesti yms.), ihminen voi punnita asiaa järjellä (analysoida) ja toimia sen mukaan. Anteeksiantamattomuus on yksi Deity-ominaisuus/sen kääntöpuoli.

Vain taktinen esto on välitön, kun joku häiritsee tahallaan, niin sen pyrkii estämään - kostosta siinäkään ei taida ole kysymys.

Miten annetaan itsellensä anteeksi? Kyseessä on psykologinen prosessi, johon liittyy karman aikaansaama automaattinen asennepuhdistuminen, siis se karma on työläinen joka muuttaa Xmielen asenteita Dharmisemmiksi, joten sitä tulee kunnioittaa eikä pyrkiä siitä eroon. Antaa itsellensä anteeksi tarkoittaa ainoastaan, että elää uutta vähän parempaa itseään (= synninpäästö - päästö, saanut armon), ja kantaa mukisematta syntinsä, siis karmansa, ellei sitten erota synnin ja karman termit, joka vaikuttaa ihan hyvältä idealta, koska tapansa parantanut ei enää elä synnissä, eikä enää ole syyllinen; itsellensä anteeksianto on näiltä osin se todellinen. Tässäkin on kyse irrottautumisesta.

Sisäisesti en näe tarpeelliseksi antaa tai pyytää anteeksi (se on kielellinen prosessi). Kyseessä on eksistentiaalinen prosessi, jossa irrottaudutaan ei-anteeksiannosta. Anteeksiantoa ei ole olemassa kuin mielellisesti. Anteeksiannolla, anteeksipyynnöllä on paikkansa ulkoisesti, tekstiviestillisesti, termillisesti. Tapauksessa jossa on/toinen on (herkkä) loukkaantumaan, voi tuntea myötätuntoa, (itse)sääliä, empatiaa, syyllisyyttä tms. siten, että se on kipua. Muistokin aiheuttaa emotionaalista kipua; ehkä kyseisenkin saa jossain määrin eliminoitua empatoitumalla syvemmin, hienommin; empatia jumaluuden virrassa, joka sitten mahdollisesti enemmässä määrin 'antaa anteeksi'; tunnemaailman lainalaisuuksia, jossa kipu on syyllisyyden sukulainen ja se liittyy vajaavuuden ilmaukseen/oletukseen kyseisessä jumaluudessa (syyllistetty), joka sitten (varmasti) ei ole totta, jos on jumaluuden virrassa, kyseiseltä osin.

Minkä Jumaluuden ominaisuus on anteeksianto? Kaikkien sinänsä, ettei Dharmisen toiminnan tielle laiteta mentaalisia konsepteja; asia on empatian ja myötätunnon suunnalla. Meissä on myötätunnon Jumaluus, ja empatian (myötäelämisen) kyky, jonka tehtävä on pitää meidät solidaarisina ja vastaavaa. Xmielellisellä tasolla anteeksiannon saa kun on muuttanut sen Xmielensä tai sielunsa ominaisuuden, joka on syyllinen kyseiseen ongelmaan, joka sitä aiheuttaa - syyt ovat vajaavainen eksistentiaalinen/Dharminen ymmärrys/toiminta, Tietoisuuden/Viisauden puute, tai epätasapaino/kuormitusongelma.

Sielullisella tasolla anteeksi saa kun karmajälki addiktion lakien mukaan hyvin hitaasti vähenee. Muilta ihmisiltä saa anteeksi vasta kun on itse kuollut, mitä itseensä tulee. Jumala taas antaa anteeksi 'katuvalle', riippumatta kenestäkään muusta; muilta ei tarvitse pyytää anteeksi kuin vain jos toinen/itse sitä tarvitsee, asioiden sujuvuuden palauttamiseksi. Anteeksi on paikallaan pyytää, mutta anteeksi ei voi välttämättä aina saada, koska on tekoja joita on vaikeampi jos mahdollista saada anteeksi, koska teon jälki säilyy esim. muistissa ja on jotain vaikeammin anteeksi annettavaa; anteeksi siis ei kokonaisuudessaan välttämättä saa, mitä uhreihin tulee. Kipeä tunne on usein merkkinä omasta jumalattomuudestamme kyseisellä saralla, sen toimiessa kompensoivana tekijänä; jos kyseisen kokonaan poistaa, niin puhdistuu, mutta jos se ei korvaudu jumaluuden ehkäisevällä voimalla, niin sitä on taas puhdas tekemään syntiä kyseisellä saralla.

Tasapainoon chakran saa parin vuoden sisään, mutta kuormitustilan vähentyminen siinä on hidas prosessi - jolla ei ole merkitystä jos se ei aiheuta juuri vaivaa ja jos tapa on muutettu (mm. sallimalla) / eksistenssin muuttama Xmielessä, sen taatessa jatkuvan vähentymisen myös tulevissa elämissä - seksiaddiktiota lukuunottamatta, Kundalini-valaistumattomilla. Pinnallisesti (x-mielellisesti) saa anteeksi elävien muistojen muuttuessa kuolleemmiksi, jolloin ne vähemmässä määrin/voimakkuudessa stimuloivat Deiteistä negatiivisia/epämukavia Jumaluus-reaktioita; tosin niiden mahdollisesti aiheuttamat isot kuormitustilat jäävät useammaksi elämäksi.

[ Epätasapainossa olevat chakrat ylläpitävät kiinnittyneisyyttä, ja tasapainossakin olevat enemmän kuormittuneet chakrat menevät helpommin, tai/ja enemmän/voimakkaammin, pois tasapainosta kuin vähemmän kuormittuneet. Kuormitustilat vähenevät nopeammin keskikanavaisella, koska se ylläpitää paremmin tasapainoa, mikä lisäksi muuttaa myös Xmielen tapaa tasapainoisemmaksi. Sri Krishnan tapaan ilmaistuna: 'ongelman aiheuttajan kontrolli saa aikaan ongelman vähentymistä, mutta kontrolli ei ole aina pakollinen; voi usein vain luopua enenevässä määrin ongelmakuormituksen aiheuttajasta; molemmat aiheuttavat vähentymistä'; molempien käyttö on parasta. ]

Inkarnationaalisuudessa on eräs puoli, joka johtaa siihen, että joku kostaa vähemmästäkin, koska hänellä on jo "mitta täynnä" - ei voi sanoa, että hän toimii väärin, kuin silloin kun hänen pitäisi tiedostaa olevansa sillä tavalla 'sairas', raskaana, (yli)kuormittunut, ja sitten pyrkiä järjellisesti ottamaan se huomioon laskelmissa, joissa päättää miten toimia.

SYYLLISYYS. Anteeksiannon kategoria liittyy keskeisimmin Otsa-Agnyaan, mutta anteeksiannolla on nähtävissä jossain määrin läheinen kategoria myös V5:ssä, liittyen syyllisyyteen, ja siitä keskeisimmin itsekunnioitukseen (sisäinen arvo); muiden Jumaluus-ominaisuuksien ollessa mukana toissijaisesti jonkin verran, kaiken liittyessä jossain määrin kaikkeen. Sydän-chakra liittyy asiaan siinä määrin kuin se toivoisi suhteiden olevan sydämellisesti kunnossa.

PUHTAUS. Kostaminen, anteeksiantamattomuus sotii puhtauden sääntöä vastaan - joka vaatii keskittymistä vain oikeaan, puhtaaseen tuotantoon. Kyseistä sääntöä vaan ei voi viedä absurdisuuteen asti, mutta se on mistä lähdetään liikkeelle ja jossa eletään. Ja sittenkin kun anteeksiantamattomuus kehottaa enemmässä määrin toimimaan, tekemään asialle jotain, niin kyse ei pitäisi ole kostosta vaan vastauksesta. Kosto-motiivissa on jotain pielessä; siitä järjellisin tyynein tila uupuu, jolloin toimii vajaajärkisesti ja vajaadharmisesti. Anteeksiantamattomuuden häiriö meissä on vain tiedoksi, oman & eksistentiaalis-jumalaisen tulkinnan mukaisesta tahallisesta/tahattomasta rikkeestä, ja se antaa väärän/primitiivisen kuvan, että rikkojalle pitäisi aiheuttaa samanlainen häiriötä vastaava kosto, kun asia ainoastaan vaatii Dharmisen vastauksensa. Kostonhimonsa seuraamisesta, oli se sitten miten oikeutettua tahansa, ei ole tuloksena muuta kuin kaaosta ja mielipuolisuutta, josta syystä kyseinen Jumaluus-ilmiö on pakko saattaa sivistyneemmälle tasolle.

RAKASTA VIHOLLISTASI. Positivismia [filosofia määrittää tämän termin toisin], ei eksistentiaalisuutta, mutta periaate on oikean suuntainen. Gautama Buddhan mukaan tulisi pyrkiä siihen, ettei koskaan menettäisi malttiaan, siis järkeään, puhtauttaan, tasapainoaan - menemällä tilttiin. Puhtaudessa pysyvyys harjoitus (puhtausmeditaatio) vahvistaa pysyvyysvoimaa (sietokykyä), kun taas epäpuhtaudessa pysyvyys harjoitus heikentää sitä. Vain toinen dominoi jollain alueella, kuin valo ja pimeys, hyvä ja paha. Jeesuksen kuvakulma perustuu positiiviseen, vastustus-kuvakulman sijasta (älä vastusta pahaa). Epäpuhdasta ei vastusteta suoraan, siis täyttämällä x-mielensä vastustettavalla, vastustamalla sitä, koska silloin täytyy pitää x-mielessänsä se mitä vastustetaan, jotta sitä voisi vastustaa. Ihanteellisinta on kehittyä mahdollisimman vahvaksi puhtaudessa pysyvyydessä (eksistentiaalisen puhtauden voi ohjelmoida mieleensä pysyvämmäksi, vahvemmaksi), joka on ainoa tie mahdollisimman suuren häiriöttömyyden ja toisaalta näiltä osin X/x-mielellisen täydellisyyden saavuttamiseksi. Gurdjieff:lla oli koulu/kursseja jossa ihmisiä opetettiin pysymään häiriöttöminä tiltin kohotessa Otsa-Agnyaan (etuaivolohkoon), egoon, minään - jolloin siihen samaistuu (kyseinen kohta tulee oppia pitämään mahdollisimman häiriöttömänä). Sri Krishna taas puhuu vastenmielisyydestä eroon pääsemisestä. Vastenmielisyys voidaan tulkita kahdella tavalla, joista toinen tarkoittaa ylipäätään vastamielisyyttä, liittyen puhtauteen, Dharmaan, ei-negatiivisuuteen. Vihollisella on usein jokin ymmärryksensä tasoinen/alueinen (norsu) jumalainen motiivi asenteellensa/teollensa (mitään ei tapahdu ilman jumalan tahtoa). Ihmisarvo, puhtaus, sympatia. Make love, not war. Uhrauskin kuuluu tähän asiaan, jonka dharmisuudesta voi tosin argumentoida, mutta uhraus pyrkii maksimoimaan puhtauden omalta osaltaan siten, ettei kosta tai heijasta takaisin, joka on negatiivista reagoimista (dharmis-saatanallisella motiivilla), vaan kestää, antaa anteeksi, toisen (omasta mielestään) ei-dharmisuuden.

KÄTSI. Otsassa, tuntuu häiriötä (erilaisia voi samoin tuntua toisaalla myös muiden chakrojen kohdalla); vahvempana suurempaakin sisäistä painetta ja kipua. Tarkoittaa anteeksiantamattomuutta ja rikettä. Kätsiin liittyy oma ego-superego (mm. esim. seksiaddiktion tukahduttanut tuntee kätsiä ykköschakrassa toisinaan mutta vakiosti muutaman vuoden ajan, johtuen oman addiktion tukahduttamisesta, jota mm. otsa-agnyan tapauksessa Kundalini-valaistuneella aiheuttanee osaltaan myös keskikanava, joka tukahduttaa ylivoimia. Kätsi ei ole paha asia sinänsä, ollen vain merkki jostain liiallisesta voimasta, häiriöstä, yliasenteesta), mutta myös puhdas divine-tieto rikkeestä - jolloin varsinaista hoitoa siihen ei ole olemassa, vaan se voi kätsätä kuukausiakin (iso/vahva rike; ei-putkeen), kunnes asia tasaantuu (= laimentuu) enemmässä määrin, kun divine on käsitellyt asiaa sisäisesti (jonka prosessin aikana ollaan lähinnä zen, ja myös opitaan), ja toisaalta kyllästymisen, puutumisen, vahvistumisen lait vaikuttaa osaltaan asiaan, ja samanlainen ilmiö kuin tukahduttamisessa tapahtuu,

Vaikkei tässä tee muuta kuin pysyy siitä mentaalisesti mahdollisimman erossa - muuten se varsinkin kyseisessä tuoreimmassa vaiheessaan syttyy Mantra-vaikutuksena vahvasti. Eliminaatio tapahtuu tässä täysin riippumatta siitä, pitääkö sen tietoisuudessansa vai ei - uudisehdollistumisessa vaaditaan asian tapahtumista tietoisuudessa, jossa se uudisehdollistuminen tapahtuu, mutta vain alkutaipaleella, aivan kuten tässä kätsissäkin (jossa ei ole kyse vain uudisehdollistumisesta vaan myös immuniteetin lisääntymisestä - tullessaan jossain paremmaksi tulee kuin lapseksi [uusi alku] ja joutuu sairastamaan tiettyjä sairauksia [tässä henkisiä], jotka sitten kehittävät immuniteettia niihin), jossa on kyse myös Xmielen menneisyydestä; mutta asia tulee pitää jatkuvasti mahdollisimman poissa tietoisuudesta, x-mieli puhtaana ja balanssissa (aiheuttaen mahdollisimman vähän haittaa ja kärsimystä, ja toisaalta kyseinen puhtausprosessi uudisehdollistaa eroon Xmielen menneisyydestä, mitä tämän ilmiön uudisehdollistamisosioon tulee), sen jatkuessa tiedottomalla tasolla, vastaten treenien välissä tapahtuvaa vahvistumista.

Ainoa oikea tie on täydellisyys tässä ja nyt, sen jatkuva mahdollisimman hyvä ylläpito tässä ja nyt. Muistin, addiktion lainalaisuudet. Aina sama, yksinkertainen sääntö.

että sen ja itsensä väliin tulee väliseinää, etäisyyttä (laimentumisen ohella), jossa se sitten jatkossa enenevässä määrin eliminoituu normaalien lainalaisuuksien mukaisesti; lisäksi kyseisen prosessin aikana tapahtuu vahvistumista, immuniteettia, kyllästymistä, joka on tässä samanaikainen prosessi vähentymisen kanssa, ollen kokonaiseliminaatioilmiö.

LAKI, MAALLINEN. Lain tuomio perustuu kostoon tai estoon, sofistikoituun kostoon. Kaikkia tekoja ei voi kostaa samoissa määrin. Mistä teosta tulee minkäkinlainen kosto on hiljalleen saanut aikaan lakikirjat. Koston toinen (ehkä jälkikäteen huomattu, mutta asia tulee välttämättömyydestä) selvä tuomion motiivi on ennaltaehkäisy; mahdollisesti jopa parannus, johon maallinen järki ei tosin ole kovin riittävä, saati potilaiden. Kun rangaistus on mahdollista, niin kynnys tekoon kasvaa. Lain motiivi luultavasti tuli ensin tarpeesta estää väärintekoja ennalta.

Maalliset lait perustuvat enemmän tai vähemmän mielipiteeseen, mutta jos vertaa esim. siihen, että jokainen hoitaisi omat hommansa kaikilla alueilla, niin se olisi huono ratkaisu. Maallinen laki tarjoaa yksinkertaisen tavan delegoida hommat toisille, aivan kuten muidenkin alueiden kohdalla. Kyse on jumalaisista laeista ja jumalaisista ihmisoikeuksista. Maallinen laki ei ymmärrä aina puuttua rikolliseen toimintaan, jolloin se suojelee rikollisia. Kysymykseksi tulee jonkun toisen ihmisen tuomiovallan ja tuomiomäärän kyseenalaistaminen. Mutta kun parhaita rangaistustapoja ja määriä on paljon pohdittu ja testailtu, niin niihin pitäisi sitten olla tyytyminen; eivät ne varmaan ole keskimäärin huonompia kuin laittoman maailman rangaistukset, ja maallinen laki kehittyy paremmaksi ajan kuluessa. Ihmisillä kuitenkin pitäisi olla vapaat kädet käyttää pääsääntöisesti niin paljon väkivaltaa kuin on tarpeen (kuitenkin mahdollisimman pieni määrä vastavoimaa) rikoksen estämiseksi (jonka tosin täytyy olla suhteellista, ettei ammuta pakenevia karkkivarkaita); ongelma usein on todistamisessa, että sitä todella oli/joku on/oli uhri. Kyseistä ongelmaa ei ole laittomammassa maailmassa; jossa sitten on omat ongelmansa, koska yleisen rangaistuksen puute alentaa kynnystä laittomuuksiin monin paikoin.

--

On myös käsiteltävä koston aihealuetta, koskien sen dharmisuutta ja tarvetta. Itse en usko kostoon pelkästään itsessään, koska se on pimeää, ei-dharmista toimintaa. Kosto itsessään on irrationaalista, epäloogista; kosto on rationaalista vain silloin kun se on enemmän tai vähemmän välttämätöntä, jolloin se tehdään puolustukseksi, ja silloin kyse ei teknisesti ole kostosta (riippuu miten "koston" määrittää). Primitiivisemmän kostovietin hallinta - ja näkeminen erillisenä asian loogisesta, älyllisestä puolesta - ei tosin ole helppoa, mutta näen, että se jossain määrin sivistyy kun sitä sivistää, koska se on epärationaalista pelkästään kostona (siltä osin kun se ei liity itsekunnioitukseen ja sitä kautta jonkinlaiseen egoon; voi olla tarpeen kostaa myös oman arvonsa vuoksi, eikä vain että se muista syistä johtuen on välttämätöntä). Kostossa eksistentiaalista on kyseinen Deity-äly/sen kääntöpuoli, joka antaa meille tiedon, että jonkinlainen ja määräinen rike on tapahtunut, mutta se on vain pohjana, asiaan liittyen Xmielemme, asian analyysi, logiikka, kokonaisuus; aivan kuten kukin Jumaluus ja sen (ns.) kääntöpuoli on vain osa kokonaismaailmassa.

Uskon että itse tilanteissa vastavoimaa ei vain saa käyttää niin paljon kuin on tarpeen vaan on pitkälle velvollisuus käyttää niin paljon kuin on tarpeen; mutta ainoastaan niin paljon kuin on tarpeen, siis minimimäärä, suhteellinen määrä. Kyseisen koskiessa enimmäkseen tai vain fyysistä maailmaa, jossa pahaa ei voiteta hyvällä - psyykkisessä maailmassa taas jos ei ole tarvetta vastata pahaan pahalla, niin se vain sivuutetaan, sen ollessa silloin dharmisempi valinta. On myös toinen laki, joka tulee mukaan kuvioon kun velvollisuuden estää rikos seuraukset tulevat liian suuriksi suhteessa rikokseen, johtaen siihen, että joutuu jossain määrin sallimaan rikoksen.

ARMO. Armahtajia on eksistentiaalisesti vain aika ja kuolema. Ja esoteerisemmin oma ymmärrys, liittyen sovitukseen Dharmisena sallimisena jollain Dharma-syntisellä alueella; tosin tässä ei ole kysymys karmisesta anteeksisaamisesta vaan koston välttämisestä: ex-asenteita ei nykytasolla rangaista eikä palkita. Sielu (Deityt) on myötätuntoisesti armoton. Kaikki elämän vastakkaisuus kostetaan armottomasti, koska elämä ei voi antaa karmaa (seurausta) anteeksi. Elämä ei voi antaa anteeksi katumatonta syntiä, mutta syyllisyystasolla kaduttu synti annetaan (teknisesti) anteeksi automaattisesti.

SOTA, SUURI. Ihmiset käyvät suuria sotia, jostain syystä. Syy on omanlaisessaan keskitiessä: ihmiset ovat liian vähän ryhmähenkisiä ja liian vähän yksilöitä. Täydellisyys tässä on olla täysin ryhmähenkinen ja täysin yksilö - mahdollista vain eksistentiaalisuudessa. Tiedemiehen voi kuvitella olevan yksilö ja samalla mahdollisimman ryhmähenkinen (= universaalinen, jonka sivutuote on tämä ryhmähenkisyys; tosin tiedemaailmallakin on kuppikuntansa, johtuen asioiden monimutkaisuudesta norsuna), kun taas esim. uskontokunta ei ole universaalinen, eikä siinä vallitse yksilöllisyyttä.

Koti on yhtä kuin ryhmä. Koti on kunkin Jumala. Koti on Xmielen ja Jumalan liitto. Kyseinen liitto (ideologia, meemi) on syystä tai toisesta konfliktissa toisten ideologioiden kanssa, ja sota on vain ajan kysymys, ellei toisen olemassaoloa sulateta.

ASEPALVELUS. Ei ole hyökkääjää jos kukaan ei mene armeijaan, eikä ole velvollisuutta maanpuolustukseen, vaan päinvastoin, voi olla velvollisuus olla osallistumasta armeijan toimiin. Tarvitaanko pientä palkka-armeijaa pienempien asioiden hoitoon, on sitten sama kysymys kuin tarvitaanko poliisivoimia. Mennäkö siviilipalvelukseen, sen voi tehdä jos katsoo saamansa ylläpidon olevan riittävä palkka (käsittääkseni työehtosopimuksen mukaista palkkaa ei makseta); jos ei katso palkan olevan riittävä, on katsottava sen olevan orjatyötä. Menemällä vankilaan sen ajan voi käyttää opiskeluun/lepoon, jossain määrin riippuen tuomion pituudesta, jos se olisi liian pitkä, niin viimekädessä jopa asepalvelukseen meneminen olisi pienin paha. Jehovan todistajiin liittyminen (olettaisin, että siihen voi liittyä ja se noteerataan, tosin asia saattaa muuttua) saattaa vapauttaa asepalveluksesta, ja vaikka siihen liittyminen ei ole oikein, niin se on pienempi paha (en tosin tiedä mitä jehovat mahdollisesti joutuvat tekemään), eikä sodan aikanakaan oletettavasti tarvitse istua vankilassa.

Pienemmät sotavoimat hoitavat pienemmät ongelmat ja isompien sotavoimien yhteenottamiseen ei sivistyksen kynnyksellä ja liiallisin asepowerein varustetussa tilanteessa välttämättä voida enää osallistua missään muotoa, ja toisaalta ne ovat yksilön kannalta liian merkityksettömiä. Maa olisi luultavasti parempi jakaa hallinnollisesti kahtia niin usein kuin tarpeen, että turha siitä on sotia käydä siitä miten toinen puolisko haluaa asioiden olevan; kyseiset ristiriidat voivat olla jonkun diktaattorin ahneuden lisäksi ainoita syitä miksi isompia sotia syttyy. Asiat voidaan hoitaa paremmin, ja yksinkertaisesti kieltäytyisin hoitamasti niitä huonommin. Mitä sodan oikeutuksiin tulee, niin vaikka nykyään on tiedotusvälineet, niin poliitikot kai pääsääntöisesti kertovat väritettyjä totuuksia ja valheitakin, saadakseen kansan aseisiin, ja objektiivista analyysiä tuskin sen merkittävämmin tiedotetaan, jos sallitaan. Jotkut poliitikot (haluaisin korkeasti tehtäväänsä koulutettuja ammattipoliitikkoja, kansan sijasta, ja jos kansa sitten jotain säätelee, niin niiden paikkoja ja jäähyitä) ovat tehneet menneisyydessä paljon isoja virheitä. Sisäinen terrorismi pitää sisällänsä myös humanistisen terrorismin (jossa ei saa olla motiivina psykopatiaa), että vaikka paras ratkaisu on olla ottamatta osaa (isoon) ja väärään sotaan, niin on myös harkittava sodan käyntiä omaa maatansa vastaan, ja miten sivistyneesti sen voi tehdä. Isoja armeijoita ei voi antaa kansakuntien käsiin, niistä ollen enemmän haittaa kuin hyötyä. Yksi Hitler (ei tosin yksin) ja koko Saksa hyökkää ympäristöönsä.

Italia oli Saksan edeltäjä, joka valloitti tankeilla, lentokoneilla, kaasulla esim. Etiopian köyhät. Mussoli(i)ni perusti euroopan ensimmäisen fasisti_puolueen 1919, pääsi valtaan 1922 ja oli Italian diktaattori 1928. Kaikki se teki Hitleriin selvästikin jopa kaiken kattavan vaikutuksen (jota mallia hän sitten seurasi) ja valtaan tultuaan hän ryhtyi suhteisiin Italian kanssa 1936 (tai 1939, jolloin akseli_sopimus allekirjoitettiin Saksan, Italian ja Japanin välille - Japanilla on jonkinlainen keisari, jolla on tavanomaisen nykykuninkaat symbolinen arvo. Japani oli näihin aikoihin lähinnä fasististen johtajien vallan alla. Joka tarkoittaa suurempaa sodan ja sorron todennäköisyyttä, jota mahdollisesti kaikki oikeistohallitus saattaa aikaa myöten olla; oikeisto [toisaalta vasemmisto], fasismi ja psykopatia kun saattavat kulkea käsikädessä, ja näkisin uskonnollisellakin saralla kaikenlaisia esimerkkejä, ja vaikka niillä on voima-arvonsa, ja ne tekevät jotain hyvääkin, on se nähtävästi aina eettisesti kokonaisuudessaan väärin, sen voiman ollessa eettisesti vääristävää ja jumalaisesti vajaata, ja omanlaisesti samanlaisesti voi olla ongelma vasemmiston kanssa, jolta puolelta samaten löytyy varoittavia uskonnollisia että tavallisia esimerkkejä. Ei tosin niin, että keskusta olisi aina kohdallaan, ja sen kyky tehdä todellisia ratkaisuja on kyseenalainen, mutta parempaakaan poliittista tietä ei tällä hetkellä ole, vaikkakin jotkut uudistavat voimat osaavatkin usein ajatella järkevämmin, mutta he ovat luultavasti oikeistolaisia. Muita esimerkkejä jonkin asteisesta diktatorisesta hallinnosta noina aikoina löytyy Neuvostoliitosta [Stalin, diktaattorin valtuuden 1922-1953, noin kommunisti] ja Espanjasta [Franco, diktaattori 1939-1975], ja brittiläiset luovuttivat Intiassa vasta 1947, että sitä laatua eurooppa on ollut vielä vähän aikaa sitten, että asia on otettava edelleen varovaisesti, ja sotiahan täällä edelleen käydään tasaiseen tahtiin ja diktatorisia että korruptiivisia elementtejä edelleen löytyy, ja mm. äärielementit ovat jatkuvasti pyrkimässä valtaan ja reagoivat niin politiikassa kuin muualla tavallisessakin elämässä). Italian sotatoimet menivät jatkossa kuitenkin huonosti, esim. hävisivät Kreikassa ja Pohjois-Afrikassa, ja Mussolini alkoi menettämään suosiotaan, ja 1941 Italia/Mussolini oli täysin riippuvainen Saksasta. Mussolini kukistui 1943 (liittoutuneet valtasivat Sisilian ja Mussolini ei saanut takeita avusta Saksalta, nähtävästi josta syystä oma puolueensa pidätti hänet samana vuonna). Mussolini, yrittäessään paeta Sveitsiin 5/1945, Italian partisaanit ampuivat hänet Italiassa; ja kertomuksen mukaan naispuolinen partisaani ampui Mussolinia viisi kertaa (kehoon), kostaen viiden miespuolisen lapsensa kuoleman, tosin voi arvella kyseessä olleen normaalin teloituksen, jos partisaanit niitä harrastivat, ja yhden filmin mukaan hänet kyseisesti teloitettiinkin. Ja jostain syystä tyttöystävänsäkin tapettiin jossain, joka ei ehkä ollut Mussolinin mukana, ja Mussolinin että tyttöystävänsä ruumis asetettiin näytteille Milanon torille (jossa ne vielä kivitettiin), jonka lisäksi nähtävästi useita muitakin asetettiin sinne samaten, ja jonkin ajan kuluttua kaikki asetettiin roikkumaan päät alaspäin (ja ehkä sitten kivitettiin), esim. yksi oli partisaaneja ahdistellut pääjohtaja ja yksi toinen joku fasistijohtaja. Kyseisestä(kin) on dokumenttifilminpätkä (YouTube:ssa). Kaikki kyseinen tieto saavutti Hitlerin, joka jo sitä ennen oli vapiseva hermoraunio, ja oletettavasti osasyynä peläten samaa kohtaloa, hän kaksi päivää myöhemmin tappoi itsensä, kuten teki tyttöystävänsä; Hitler söi syanidia ja ampui itseänsä kuulema ohimoon - tai yhdessä fiktiivisessä filmissä leuan alle eikä siinä taidettu näytetty syanidin syömistä - ja hän halusi vielä ruumiinsa poltettavaksi, ilmeisesti koska ei halunnut sitä näytteille, jota polttoa ei kuitenkaan tehty, koska tuli ilmahyökkäys ulkona tapahtuneen polttoyrityksen aikana, jota sitten ei menty enää sen jälkeen tekemään. Hitlerin ruumis myöhemmin tunnistettiin hampaiden perusteella, joissa oli paljon myös metallia, jota Hitlerin suussa oli paljon, enemmän tai vähemmän kokonaisten hampaidenkin osin). 7/1943 Mussolinin syrjäyttämisen jälkeen alkoi prosessi Italian siirtymiseksi liittoutuneiden puolelle. 9/1943 Saksa valloitti Pohjois-Italian ja vapautti Mussolinin, tehden hänestä nukkehallitsijan Italiaan. 10/1943 (muu) Italia julisti sodan Saksaa vastaan, josta laskien Mussolini oli Italiassa aina 5/1945 asti. Yksi Mussolini (tosin fasisteineen, joiden johdossa hän oli) sai aikaan tämän Italiassa, ja sama tarina on toistanut itsensä lukuisina aikoina ja lukuisissa eri maissa, ja toisaalta yksi ihminen eri aloilla voi saada paljonkin niin hyvää kuin pahaa aikaan, vaikkei pahaa aikaan_saavien kohtalo loppujen lopuksi usein näytä hyvältä, vaikka heillä aikansa meneekin hyvin.

Hyvä lähtökohta vielä nykyään vallitsevan myönteisen sodankuvan vastapainoksi on nimetä sota rikolliseksi toiminnaksi, sen näyttäessä jotain mikä edistää edelleen sodankäynnin etiikan kehittymistä. Mutta heti sen perään varoittaisin liiallisesta passiivisuudesta sodankäynnin suhteen, onhan selvää, että se johtaa samaten vikasuuntaan, joka lienee samaten selvää jo monille. Asia ei yksinkertaisuudessaan ole vielä siinä, koska erilaisista syistä johtuen jotkut voivat elää sotatilassa ja jotkut (toistaiseksi) olla enemmän tai vähemmän pasifisteja, ja jotkut ovat esim. T- tai F-dominantteja, joilla on omat vaikutuksensa asenteisiin.

Yhä useampi maa on jatkossa ydinasemaa, eikä aseistus rajoitu siihen, ja viime vuosisadalla oli kaksi maailmansotaa (vastaavia sotia hyvinkin löytyy joka vuosisadalta, aseistus vain oli kevyempää tai sitä ei niin ollut, kun taas aseistuksen parantuessa on helpompi käydä sotia), että jos luulee, että maailmansodat ovat jo loppuneet, ja ettei niitä olisi useampikin seuraavan tuhannen vuoden aikana, seuraavan (mailmansodan tai muun vastaavan) voidessa alkaa minä vuonna vain; ei se ehkä suurinta osaa sivilisaatiosta lopeta, mutta se on mahdollista. Jos osaa laskea, niin tietää, etteivät sodat tällä hetkelläkään ole loppumassa muulla tavalla kuin sivistyksellä, ja alkaa olla täysin moraalitonta ottaa osaa varsinkin nykyisissä mittakaavoissa, vaikkei tosin ole sanottua, että sodissa ollaan valmiita menemään näin pitkälle, mutta aseet siihen on jo olemassa, ja ydinsota oli jo lähellä USA:n ja Neuvostoliiton välillä, tietokonevirheestä johtuen. Nykyään yhä useampi maa aseistautuu vastaavasti, ja kun konflikti etenee tietylle tasolle, ja jotain laskelmoidaan väärin, niin sitten räjähtää yms. Lähes kaikki maat ovat jo demokraattisia, ja yhteisvoimin jokunen diktaattorikin pidetään kurissa. Ja planeetta on yhtenäisempi kuin se on ollut koskaan ennen. Mutta kaikki toi aseistus ja varustelu ja historia, katastrofit ja sodat jotka tapahtuvat tulevaisuudessa, ovat jo tapahtuneet, sen ollessa väistämätöntä, että se on osin outoa nähdä kun sitä sitten myöhemmin ihmetellään ja voivotellaan, kun ne ovat olleet tiedossa koko ajan; kuten myös kunkin henkilökohtaisessa elämässä tapahtuvat asiat, hyvät ja huonot, jatkavat kurssillaan ja tuovat odotetut prosenttitulokset.

Palestiina ja Israel ovat kuin aina sodassa, toisen pistäessä pommin tai muun terrorin toisen kaupunkiin ja toinen kostaa sen (voi olla välttämätöntä, vaikkei se välttämättä koston nimellä silloin kuljekaan). Miksi sitä ei ole lopetettu? Mahdotonta? Ehkäpä se on tavallansa mahdotonta, valitettava tilanne sitten, mutta vahvemmalla vastahalulla sen lopettamiseksi voitaisiin saada enemmän aikaan. Mutta siinä on pohdittavaa joillekin, että miten asia olisi parasta hoitaa ja se myös kuuluu sodankäynnin etiikkaan. Jos itse asuisin siellä tai vastaavilla paikoilla, muutto olisi harkitsemisen arvoista, jättäen sinne sitten kaikki jotka haluavat sotia, maa kun itsessään ei merkitse yksilölle mitään. Myös rauhaan pakottaminen on täysin mahdollista, niin paljon voimaa muilla mailla on, ja keinoja on useita, mitä voidaan tehdä, jopa voiden vallata esim. kyseiset maat ja sitten järjestää asiat miten tarpeen on. Sotilaat tekevät kyseistä mielellänsä, ettei sen puolesta ole ongelmaa. Mutta niin kauan kuin jonkin maan/ihmisten ongelma on heidän oma asiansa, eikä kuulu muille, niin se on vain heidän oma ongelmansa, jonka saavat hyvinkin selvittää itse. Palestiinan ja Israelin tapauksessa siviilejä vastaan ei sitä sotaa ehkä pitäisi käydä, että kävisivät sitä edes hallinnollisia henkilöitä vastaan, tosin vain jos he eivät yritä parastansa kyseisen terrorismin lopettamiseksi, ja toisaalta erikoisjoukkoja molemmilta mailta kyseisten terroristien pidättämiseksi, tarvittaessa tappamiseksi, ja jos niillä on maansa siunaus, niin sitten hallinnolliset henkilöt ja rakennukset ovat hyvä kohde, jättäen siviilit rauhaan. Järkeilemällä teoriassa löytää parhaat ratkaisut, mutta ehkei sitä järkeä sitten ole riittävästi tällä planeetalla, tosin olettaisin sitä olevan. Tämän planeetan kehityshistoria ja hyvinvointi on jo henkilökohtainen asia, sen verran siihen on panostettu, vaikken sitten muuten jotain sotia ehkä noteeraisikaan; että tapelkoon siellä keskenään jos kerran sitä haluavat. Voisi olla oppiaineena esim. etiikan kylkiäisenä mm. sotien syyt ja miten ne voitaisiin estää ja lopettaa. Järjen plus vallan käytöllä saattaa hyvinkin saada aikaan lähes mitä tahansa, että jos ne omataan, kuten tämä planeetta yhteensä oletettavasti omaa, niin ongelmat vaikuttavat lähinnä asenneongelmilta, ja mitä tahansa väärää tapahtuu, kun se voisi olla tapahtumatta, on kokonaisuudessaan väistämätöntä ja ansaittua.

TAPPAMINEN, HALU. Kun jokin loukkaa kotimme jumaluutta vastaan, niin reagoimme siihen enemmän tai vähemmän negatiivisesti, ainakin vastustavasti, ja enemmän tai vähemmän agressiivisesti, joka mahdollisesti pitää sisällään esim. halun lyödä tai muuten vahingoittaa toista, riippuen Xmielestämme. Kyseisissä on kyse sisäisistä häiriöistä, jonka aiheuttajaksi, syypääksi katsotaan joku/jokin, provosoiden vastatoimiin. Kun kyseinen häiriö on riittävän suuri, intensiivinen, ja liittyy lisäksi/suoraan otsa-Agnyaan, niiin x-mieleemme syntyy ajatus tappamisesta, joka toteutuu helpoimmin jos mitään muuta tapaa häiriön eliminoimiseksi ei ole. Häiriö kuitenkin hellittää ajan mittaan - mm. norsu-vääristymä ennen tasaantumista. Häiriön intensiivisyys on jumaluuden lisäksi Xmieli-sidonnainen, johon vaikuttaa menneisyytemme, ymmärryksemme, toleranssimme. Ja sitten on puhtauden filosofia, joka samaten liittyy anteeksiannon käsittely-kategoriaan. Tappamisen yms. idean synnyttäjä liittyy erityisesti otsa-Agnyan, otsanseudun jumaluuden häiriöön - jokin muu Jumaluus-häiriö ei sitä suoraan stimuloi, ja jos sitten stimuloi, niin Xmielemme on aina osallisena siinä prosessissa. Mitä tulee tehdä otsakätsissä, kun vastapuoli tekee rikoksia, on oma aihealueensa, jossa kuhunkin tapaukseen toimitaan omalla tavallaan.

Puhdas puolustus ei omaa vahingoittamisen halun motiivia, vaan enemmän tai vähemmän peilaa vihollisen motiivia, pyrkien pitämään itsensä kuitenkin mahdollisimman puhtaana. Puolustusvahingoittamisen yms. halu tulee oikein ja väärin ymmärretystä dharman loukkauksesta, oikean ja väärän sitten tapellessa keskenään, kumpikin ollen mielestään jossain määrin tai joiltain osin oikeassa tai oikeutettu. Kun hyökkääjä vahingoittuu, niin hän on aiheuttanut sen itsellensä, silloin kun puolustaja on noudattanut puolustuksen lainalaisuuksia (minimax-voima, kuitenkin maksimin rajaaminen rikkeen suuruuteen; puhtaus). Sama koskee suurta sotaa, jos siis vastaanottaa isonkin sodan kyseisesti.