Addiktion laki. Pääteoriat löytyvät seksiteoriastani. Lisääntyminen, vakiintuminen, vähentyminen progressiivisesti, vähentyminen selibaatilla. Muistin lainalaisuudet voidaan yhdistää addiktion lainalaisuuksiin. Alkaen välittömän palautuksen muistista, jossa tapahtuu vakiintuminen hetkeksi, ja sitten vähentymisen lainalaisuudet eliminoivat sitä; vastaa hetkellisen sisäisen tunteen, hyvän tai huonon, syntymistä x-mielessämme, jolloin tunnemme hetkellisesti vakiintuneesti, ja sitten se irtautuu muististamme, mielestämme; joillakin syntyneillä mukavilla tai epämukavilla häiriöillä menee esim. alle minuutista pariin vuorokauteen kadota, ne samaten seuraavat osaltaan muistin lakeja. Pitkäkestoinen muisti, säilömuisti, 'sinne' on omat vakiintumisajan lakinsa; ja siellä pysyvyyden lakinsa - pysyvyys on ongelmakin, kun monien asioiden kohdalla vähäisellä kertauksella, toistolla (vähäisemmällä kuin mitä sen tienaamiseen tarvitaan), se pysyy yllä, entisellään.

Purkautuminen on addiktoiduttava tekijä, tosin purkautumishalu voi jossain asioissa olla sivutuotekin, sen oire, ei addiktion oire ja addiktiota ylläpitävä tekijä. Kuormitusta aiheuttaa kuormittava toiminta ja jätteet ja toisaalta addiktio. Sitten on uusiutumisen lait, jotka vaihtelevat - hetkestä kuukausiin, mitä ehkä tulee eri kehonosien uusiutumisnopeuteen. Harjoituksen tuloksien vakiintumisaika, ja menetysnopeus (jota evolutionarisesti Deitit eivät yhtä helposti Dharmisesti salli, koska parempi toiminta integroituu olemukseemme, ainakin Xmieleemme; Deitit eivät ehkä päästä sitä heikentymään, kun se löytyy kaiken toiminnan käsialasta). Kuolemisen, vanhentumisen lainalaisuuden nopeus; nuorentuminen. Palautuminen. Jännitystila, rentoutumisnopeuden riippuvuus pysyvyydessä jännitteen addiktoitumismäärästä, vakiintuneisuudesta.

Aika, taju. Joskus harvoin ajan taju voi hidastua tai nopeutua. Kirkastuneen maailmassa aika on tilallisesti pysähtynyt. Itse koin ennen Kirkastumistani ajan pysähtymiskokemuksen, ympäröivän elävän tuonpuoleisen olemassaolon läsnäolon tuntemalla (todennäköisesti aura), se on ilmeisimmin saman tyylinen kuin Tajunnan läsnäolon ajan (tosin vain tilallisesti) pysäyttävä vaikutus, tosin ympäröivä olemassaolo ei ollut Tajuntaa vaan sitä tuonpuoleista mukavuutta. Erilaisten läsnäolojen tunteminen siis kykenee muuttamaan ajan tajuamme.

AIKA, TURISTI. Henkisenä terminä tämä on ilmiö, jossa henkilö ei kuuluu henkisesti samaan maailmaan, kuin muut sen planeetat ihmiset. Tämä on ero kollektiiviseen superegoon, ja vallitsee erityisesti Viisailla; kun lasten psykologista maailmaa huomioi niin huomaa, että he elävät eri superegon maailmassa kuin aikuiset - vasta murrosiässä he astuvat aikuisten superegon maailmaan. Seuraavaksi eniten Tietoinen ihminen, sitten Kundalini valaistunut. Viisas kollektiivisessa superegossa, Tietoinen yksilöllisessä superegossa, Kundalini-valaistunut sielun ylläpito-ominaisuudessa. Suurmestarit ovat suurimpia turisteja täällä. Hän näkee, ettei hän henkisesti kuulu tänne maailmaan 'ajallisesti' - Gurdjieff:n termi, joka on parempi tässä kuin psykologisesti, koska (ihmis)mieli on aina (ihmis)mieli, ei se eroa itsessään, muuta kuin, että siinä on valaistumisten kautta lisäominaisuuksia, lisärikkautta. Muita maailmoita ovat: Tietoinen maailma, Tajunnan maailma, mindfulness:n maailma, vasemmanpuoleisten maailma, oikeanpuoleisten maailma, sattvojen maailma, Kundalini-valaistuneiden maailma, persoonaeromaailmat (liittyen kiinnittymiin Jumaluuksien positiivisella puolella, ja Jumaluuksien ongelmapuolella, mieltymykset ja ongelmat, siis tämä mielenmaailma). Tässä käsitellään kosmista aikaa. Kirkastunut elää Kosmisessa ajassa jota Gurdjieff kuvaa H6:lla, tietoisen (mindfulness:n) maailmaa H12:ta, ja perusihmisen maailmaa H24:llä; nämä ovat henkilön aikamaailma, mielentajuntaisesti. Viisaat ovat mielentajuntaisesti pysähtyneemmästä tilaympäristöstä, ja niin heidät elokuvallisestikin usein kuvataan, Kosminen tila, Ikuisuus, ilmenee niin, vallitsee niin, he elävät tajunnanmaailmassa jonka aika on H6. Kundalini-valaistuneiden aika on ehkä H12 lähinnä kai vain 'kehollisesti' ehkä tavallaan mielellisestikin, jos keskikanavan katsoo puolittavan, mutta ehkä vain niin, eivät niinkään tajuntaisuudestaan (tajunnan tajuntaisuuden vaikutus ei ehkä ole ainoa aikaa muuttava asia, vaan tajuntaisuutta voi aikaansaada muukin kuin tajunta itse, esim. keskikanavan hidaste, suurempi kitkakerroin). Tietoisella vastaava H12 tulee Todistavan&Tietoisuuden kosmoksesta, esim. jos on kehollisista liikkeistään tietoinen ja tajuinen niin siinä vallitsee kosmosta, läsnäoloa, tietoisuuden ja tajunnan läsnäoloa, ja aika on H12; mindfulness:n aika on siinä H12. H24 on kai perusmielen keskimääräinen aika, jota muuttavat vallitseva sosiaalinen, ympäristöllinen, tunteellinen, ajatuksellinen, tuntemuksellinen kosmos, läsnäolo; jos tästä listasta poistaa tai lisää niin ehkä H12-H48 vallitsee, joskus harvoin hetkellisesti H6. Toinen turistiuden aspekti, kokemuksellisen lisäksi, on se että me olemme kaiken suhteen vain ympäröivässä tilanteessa käymässä; planeetta vaihtuu, tuttavat vaihtuu, elämäntilanteet vaihtuu, yhteiskunnat ja niiden tilanteet vaihtuu, kehot vaihtuu. Tietty irtolaisuus (näitä on erilaisia) on elämän vakioita, varsinkin vajaavalaistuneilla; täysvalaistuneilla kaikki on pysyvämpää, jopa täysin pysyvää, koska on lähinnä vain yksi eksistentiaalinen tapa tehdä asiat oikein, niin planeetallisesti, sosiaalisesti, kehollisesti.

AIKA, PYSÄHTYMINEN. Katsoin TV:stä kun Jeesus käveli ristilläroikkumisensa jälkeen opetuslastensa taloon, jossa he olivat rauhattomia: olivathan juuri menettäneet mestarinsa etc. Jeesus käveli sinne täysin hengellisesti tyynenä - kontrasti. Kuin olisi vain se surullisen (tulevaisuudessa) kuuluisa "tämä hetki". Tässä tapahtui synkronisaatioilmiö sisälläni (jokin Jumaluus täydellisesti 'oivalsi' itsensä!? V3-kokovartaloaura) ja aika pysähtyi, ja samalla tunsin auran ympärilläni (ehkä sillä ei ollut ulkoisia rajoja, vaikea sanoa). Tämä on ainoa kerta kun olen ollut aikamuodossa noin ehkä 10%, aika vain yksinkertaisesti pysähtyi, aikaa ei enää ollut. Se kesti voimakkaasti pari minuuttia ja sitten laimeni noin seuraavan puolen tunnin aikana. Tämä kuului niihin tuonpuoleisiksi luokiteltuihin kokemuksiin, joilla on aina oma yleinen ominaisuutensa, joka ei kuulu normaaliin kokemuskenttään, esim. musiikin, tai värähtelyiden aikaansaamat. Kun 'tuonpuoleinen' on läsnä, on vaikea erehtyä asiasta. Tai voi, tosin minä en voi. Jos henkilö osaa kategoroida kokemuksensa ja hänellä on tämän kategorian kokemus, niin hän ei voi kategoroida "uskonnollisia" Deity-ilmauksia ja värähtelyitä tuonpuoleisiksi. Olin eksistentialisti kokemushetkellä, syntyessäni, ja nyt. Miksiköhän ihmiset vetävät usein jonkun jeesuksen eksistentiaalisiin kokemuksiinsa niin keskeisesti? Koska heidän eksistentiaalinen ÄO:nsa on niin alhainen. Jeesus kyseisessä kokemuksessa assosioitui henkisiin asioihin. Muististani tule "tuonpuoleinen" kokemus jostain menneestä elämästä? Tässä tapauksessa en näe niin tapahtuneen. Onkohan kuolleiden maailmassa kyseinen atmosfääri, näin kai moni spiritualisti uskoisi.

Spiritualismi 1. käsitys, jonka mukaan kaikki olevainen on henkeä. 2. spiritismi. 3. käsitys, jonka mukaan yhteys Jumalaan on tärkeämpi kuin kirkko, Raamattu ja sakramentit.

"Ajatukseton tietoisuus". Tietoisuus. Perinteisesti tajunta, henki. Sielullisesti tarkoittaa ei-Xmieltä, eksistenssiä, Deitejä. Ajatuksettomuudella viitatan psyykemme essence, ei ajatuksettomuuden harjoittamiseen. 'Ajatuksettomuudella' on lepo-funktionsa, se vain ei ole mitään oleellista. Mitä enemmän ongelmissa sielu on, sitä enemmän mieli on jumalaisesti pakotettu ajattelemaan. "Ajatuksetonta 'tietoisuutta'" ylläpitää K6-Chakra, ja sen voi tuntea kyseisen chakran omaavasta hänen olemuksensa sisäisenä hiljaisuutena.

Todellinen ajatukseton tietoisuus jota saavutellaan, saavutetaan piilotajuisen työskentelyn vähentymisen kautta: mitä vähemmän syöttää mieltä, sitä enemmän x-mielen hiljaisuutta vallitsee; mitä enemmän syöttää mieltä, sitä enemmän piilotajuista työskentelyä vallitsee, ja vastaavan verran vähemmän x-mielen hiljaisuutta.

Piilotajuinen mieli hiljenee kerroksittain, prosesseittain, kun on mielen levossa, zen-tyyliin vain odottaa, se on odotus-meditaatio, tai pelkkä odotus paremmin ymmärtäville - ei edes meditaatio. Kun on näin lomalla, ei puuhaile mielellä niin paljon, sitten se lähtee kerroksittain hiljenemään, Kundalini-meditaatio ja jääkalle nopeuttaa prosessia, sitä enemmän mitä enemmän epätasapainoa; epätasapainoa ylläpitää käynnistetyt piilotajuiset prosessit, niitä voi lisäjarrutella O2:n kontrollilla.

Kun viilentää Sahaja Joogalla, niin ensin tulee O2:ssa tasapainoon ja päällimmäisin piilotajuinen prosessi katoaa, mutta sitten O2 taas tulee epätasapainoon, toinen piilotajuinen prosessi kuumentaa sitä, sitten sen viilentää; Kundalini-meditaatio ja jääkalle ovat tässä nopeuttavia, viilentää O2:n näin nopeammin. Sitten kun on tasapainossa, niin kolmas piilotajuinen prosessi taas kuumentaa O2:n. Näin jatkuu juuri Kundalini-valaistuneella O2-burn-out:lla ainakin vuoden - vakiinnuttamiseen menee vielä toinen vuosi. Vaikkei tekisi mitään luovaa, minimitekemiselläkin siihen menee noin kauan - Kundalini-valaistumattomalla vielä kauemmin, esim. jotkut zen-meditoijat vain ovat, se on vain pelkkää olemista, sitä on zen-tie, siinä piilotajuiset prosessit pikkuhiljaa vähenevät vähenemistä, ja burn-outkin tulee tyhjäksi x-mieleksi muutamassa vuodessa (ei kuitenkaan kehon vauriot/kuormitustilat, vaan ainostaan pinta, kuormituksien alentuessa vain osittain, kun se on vielä hitaampi prosessi, jota vastaa, kiehuva vesi = x-mieli; kuuma vesi = Xmieli; keholle aiheutetut vauriot = keitetty/paistettu kananmuna.

Lisäksi lisälämpöä mielen suhteen on hankala monissa asemissa olla antamatta, joka ehkä hidastaa kuormitusten alentumista jossain määrin, tosin voi alentua yhtä nopeasti - hitaasti - vallitsevalle käyttötasolle, oli se käyttötaso sitten korkeampi tai alempi), sitten zen on tehnyt tehtävänsä, sitä ei enää tarvita. Jos jatkaa, on turhaan tamasissa, josta ei ole mitään hyötyä, tosin voi tietysti viettää elämäänsä tamasissakin, se on joidenkin valinta, tosin siitä ei ole mitään hyötyä, kun optimisti saman hyödyn ja paremman mukavuuden saa sattvassakin; tamasissa on joitain huonoja puolia joita ei sattvassa siinä määrin esiinny, esim. pelot, rauhattomuus, tyytymättömyys etc; vasemman kauhut saavat helpommin otteen kun on tamasissa, ainakin tällä planeetalla. Toisenlaisia ongelmia esiintyy liikaa rajahissa; sattvassakin on joitain ongelmia, mutta on paras keskimääräinen valinta kolmesta.

(Zen-)Valaistumisen tavoittelu (Zen-)Meditaatiolla on yksi suurimpia tietämättömyyksiä joita ihmisille on syötetty - kuuluu maailman suurimpien tietämättömyyksien listalle, johon kuuluu Kirkastuminen, Kundalini-valaistuminen, eksistentiaalisuuden jumaluus, Dharma ja Jumaluudet, addiktion lait, joista tulee isoin tunnettu kakku kokonaisuudessaan. Dhyana, samadhi, Meditaatiossa tosin on suosikkejani, eksistentiaalinen, ja on mielentila joka K/kirkastuneella vallitsee. Kyseinen valaistuminen joka siinä tapahtuu on Dhyana-valaistuminen (atma), joka nähdäkseni on joillekin ollut sen verran vaikuttava, että kutsuvat sitä valaistumiseksi, ja eivät ilmeisimmin tavoittele Kirkastumista tai todistajuuden tilan pysyvyyttä.

Kun on perustasapainossa ja omaa vahvan keskikanavan, niin kuukausienkin mielenprosessit (Jumaluudet käsittelevät mieleen syötettyä uutta materiaalia, sitä ei millään käskyllä tai kontrollilla saa lopettamaan; kontrollin pääpaikka on uuden kirjallisen syötän kontrollissa) voi viilentää/tyhjentää vajaassa viikossa (jos toimisi sattva-rajoissa, niin ei tulisi kertymää ollenkaan), sitten on sattva-tilassa; jos jatkaa Kundalini-meditaatiota, toimimattomuutta, alitoimintaa, edelleen, niin sattvasta siirtyy tamasiin; tamas-tilassa tuntee olevansa poissa pinta-valosta, meren pohjassa, ympäröivä valomääräkin on vähäisempää, tamasissa päivä on vähemmän valoisa (ainakin tähän asti sama vallitsee kun on työskennellyt mielellä ehkä liikaa: vähempi valo, tajunnan-valon maailma, meren pohjassa, pienempi olemus itsellä, poissa pinnalta, pinta-valosta - aiheuttajana V6-paino mitä ilmeisimmin, kertymä, ja näin on niin vasemmalla kuin oikealla yhtä aikaa), tulee hiljalleen kylmäkin kun oikea ei lämmitä omaa osuuttaan - vasenhan on kylmä.

Piilotajuisen työskentelyn määrän huomaa selvimmin heräämishetkellä [tämä ei ehkä pidä enää niin hyvin paikkaansa kun on Kundalini-valaistunut - plus ehkä Kirkastunut]: mitä enemmän mielen piilotajuisia prosesseja, sitä enemmän syytä on ottaa se päivä mahdollisimman lomaillen, tai mieluummin tykkänään pistää lomaksi, ainakin päivä pari (jos haluaa elää satvassa). Jos herää hiljaisella x-mielellä, niin ei ole ainakaan liikaa piilotajuisia prosesseja, joka olisi merkki x-mielen liiallisesta epätasapainosta, liiallisesta aktiivi-kuormitustilasta.

Kun alussa Kundalini-meditoin 10 tuntia päivässä, vuoden (kun oli täydellinen burn-out), niin x-mieleni oli aamulla täysin hiljainen, tyhjä, tasapainossa. Tosin hiljaisuus vallitsee mm. K6:n ansiosta jatkuvasti, mutta ero oli x-tyhjän ja x-kontrollissa olevan ero.

Kundalini-valaistuneen on vaikeampi huomata V6-aktiivi-ylikuormitus, vaikka hän olisi T&T, kun se ei anna itsestään ihmiselle tuttuja meluisuuden merkkejä, vaan on hiljainen. Ei-T&T Kundalini-valaistunut saattaa vielä helpommin x-mielellisesti ylikuormittua, kun hän ei tiedosta epätasapainoa niin hyvin kuin ihminen, koska se ei anna niin voimakkaita epätasapainon merkkejä, kun keskikanava hillitsee niitä. Toisaalta K6 mahdollistaa suuremman mentaalisen toiminnan määrän vähemmin kuormituksin, kun x-mielen turhakäynti ja melutaso pysyy alhaisena.

Toinen x-mieltä tyhjänä pitävä tekijä on Kirkastuminen (se on jatkuvaa Tajunta-meditaatiossa olemista). x-tyhjänä/tasapainossa en silloin muista-nähneeni unta vuoteen ehkä kertaakaan. Tosin nykyäänkään en muista nähneeni unia enää siinä määrin kuin ennen valaistumisia; mutta myöhemmin, x-mieleni ollessa työllistyneenä paljonkin, on unia ja piilotajuista työskentelyä esiintynyt säännöllisesti, tosin ei siinä määrin, eikä siinä volyymissa ("äänen" määrässä), koska suurempi hiljaisuus ja hiljaisuuden ylläpito vallitsee jatkuvasti.

Prosessit täyttyvät hyvin hiipivästi: jos on jo tasapainossa, niin viikkojakin (myöhemmin kuukausiakin; aikaisemmin vuosiakin) voi kohtuullisella teholla x-toimia ilman, että täysin menettäisi sattvaa , mutta sitten on yllättäen täynnä, ja sen tyhjentäminen vie sitten esim. pari päivää. Voi tyhjennellä ennaltaehkäisevästi joka päivä, edes vähän, ettei tarvitse sitten yhdellä kertaa tyhjennellä niin paljon/usein; vaikkei siihen tuntuisi olevan välitöntä välttämätöntä tarvetta (kun siihen tuntuu olevan, niin voi jo tarvita lomapäiviä), näin ei tarvita lomapäiviä niin paljon/usein. Liittää päivä-ohjelmaansa mitä tahansa x-mielellisesti tyhjentävää - kaikki mikä ei ole x-mielellisesti täyttävää, on x-mielellisesti tyhjentävää. Myös vähäisempi x-mielen toiminta on tyhjentävää. Tarve x-mielen lepo-ohjelmaan on vähäisempi Kundalini-valaistuneelle, johtuen erityisesti K6:n jatkuvasta kontrollista. Lisäksi, ainakin Kirkastuneella ex-Etsijällä on tyynempi x-mieli.

Mitä vankemmin on tasapainossa, niin sitä ei-herkemmin esim. oikea puoli alkaa kiehua. Kiehuu, kiehuu tunnissa, kiehuu parissa tunnissa, kiehuu vuorokaudessa, kahdessa, kiehuu viikossa, kiehuu parissa viikossa, kiehuu kuukaudessa, kiehuu parissa kuukaudessa; tosin asiaan liittyy tässä paljon vähemmässä määrin myös, että on alkanut välttämään kiehumispistettä.

Menneiden elämien muistaminen. En tiedä muuta kuin värähtely asian, loogisen päättelyn, persoonan tyypin, ehdollistumapuolen, mieltymyspuolen, jotka huomioiden voi 'arvuutella' edellisestä elämästä (ja seuraavasta); tosin sillä ei ole juuri merkitystä menneisyyden tapauksessa, kun ei saa muistitietoa palautettua. Voidaan lukea myös mitä ei ole voinut olla, kun ei ole taipumuksia, asenteita, olemusta siihen. Henkilö joka on kehittynyt sielun mestari-lukijaksi, ja omaa tätä kautta (tieto edesauttaa paljon) oikeat tiedot, voi nähdä/saada selville niin itsestänsä kuin muista heidän psykologisen nykyisyytensä, menneisyytensä ja tulevaisuutensa. Tällä saralla ei ole vielä eksperttejä, vain jokunen lahjakas/asiasta tietoinen 'amatööri'. On vasta olemassa oikea näkemys sielusta, sen sisällöstä ja toiminnasta.

En näe, etä kukaan kykenisi filminä, kuvina näkemään toisen, tai edes omia menneitä elämiä - se ei näytä olevan mahdollista; eikä joku tuonpuoleinenkaan - se on mahdotonta. Alitajuntaamme on kylläkin säilöytyneenä samskaroina (=taipumuksina ja aistittavana muistina) kaikki oppimme, kokemuksemme, kaikki äänet, tuoksut, tunteet, värähtelyt, assosiaatiot yms., ei muuta; ainakin tästä elämästä, tosin lahjakkuus ja ehdollistumat on edellisestä elämästä; ja me tiedämme miten nämä kaikki mainitut muistissa olevat asiat sieltä putkahtelevat; elävämmin ne putkahtelevat tietyissä tapauksissa, tai kun ne tehokkaimmin stimuloi esiin. Tosin ne voi tietyssä tilassa nähdä kuvinakin; kuten unessa 'piilotajuisen' (x-mielen aktivaatio-tilan määräämä) mielen toiminta näyttäytyy kuvina. Muistissamme ei toisaalta ole vanhempia tuoreita muistoja, vaan vain niiden kopiot; siis paljon menetetään? Emmekä muista menneisyydestä paljoakaan, johtuen, mm. ettei niitä ole muistiin painettu, ja jos olisikin, niin niiden elävyys olisi kadonnut, tosin uudelleen elävöityminen - kuten valokuvien Deity-lukemistoimintaperiaatteessa - on eräs mahdollisuus, mutta se olettaa, että kaikki uudelleenelävöittämiseen tarvittavat "dna":t ovat muistissa, mitä voi olettaa, ettei ole, vaan siinä tapauksessa muistimme oletusjärki ottaisi yhden elävöittämisosan jostain, ja toisen jostain muualta. Toisaalta mihin tahansa näkemäämme kun koskemme mielikuvituksessamme, niin tunnemme miltä se tuntuu, ja kaikki se tulee muistista, tai näin arvelen, sen sijaan, että Jumaluudet kertoisivat miltä se tuntuu, ilman muistin käyttöä apuna; joka viittaa kaiken säilöytymiseen muistiimme, johon myös lahjakkuutemme, ehdollistumiemme, elämänoppimme, kokemustemme säilöytyminen perustuu. Joten oletan, että kaikki on säilöytyneenä, jollain tavoin.

Muistot eivät ole pääsääntöisesti ajallisesti järjestäytyneet; tosin yleisesti vanhemmat muistot eivät tunnu niin tuoreilta kuin nuoremmat muistot, joka on eräs muistiin liittyvä ilmiö. Tosin muistimme yleisesti muistaa missä järjestyksessä asiat ovat tapahtuneet, ja kun liittää unennäön kuvat, ja menneisyyden äänivarantojen kuulemisen, niin en voi varmasti sanoa, ettei menneisyyttä voi nähdä elävinä filminä, en vain ole koskaan moista kokenut ilman, että tekisin kyseistä muistamista itse (kuvittelemalla jotain, muistamalla filmin, vai muistammeko filmiä ollenkaan, vaan vain kuvia? Jotain siltä väliltä, onhan filmikin kuvia), ja toisaalta epäilen muististamme puuttuvan liikaa aineistoa, että siitä voisi luoda filmin.

Alitajunnan muistikokoelma on suurimmalti osin sama kaikilla. Tästäkään elämästä emme muista filmiä juuri ollenkaan (emme omaa välittömästi saatavilla filmejä asiasta kuin asiasta). Menneisyys tulee ajan myötä, kun se irtoaa tunnepuolesta, yhä kuolleemmaksi ja persoonattomammaksi. Jos sallii sen irrota; jos ei, niin siitä syntyy eläviä kopioita; tosin nykyisyys muuttaa niitäkin joka kokemuskerralla. Ja haalistumisen laki vaikuttaa vääjäämättä tässäkin. Toinen mahdollinen pointti miksi emme muista menneitä elämiämme on siinä, että emme yleensä muista uniammekaan, joissa toimimme kuten hereillä, mutta sitten emme muista sitä enää hereillä - on siis mahdollista näin unohtaa juuri kokemamme; voi arvella saman tapahtuvan jälleensyntymässä, tosin unessa muistitallennus ei ehkä toimi niin hyvin; hereillä se toimii paremmin.

Jotkut Kirkastuneet ovat tarkoittaneet edellisellä elämällään elämäänsä ennen Kirkastumistaan. Kirkastuminen on toinen syntymä, ja jotkut laskevat ikänsä myös toisesta, ei ensimmäisestä syntymästä. Patanjali tarkoitti (jossain määrin käännöksestä riippuen) että kun ei tee mitään mielellisesti, niin se mitä siinä vallitsee (pois lukien aktiivi-mieli), ns. alitajunta - siis mieltymykset, ehdollistumat etc. koko Xmieli - niin sen näkeminen on mitä hän kutsui menneiden elämien muistamiseksi. Samaten Gautama tarkoitti samaa kun Kirkastui, että näki menneet elämät; se on karma-oivallusta; ja sitten hän koulutti ihmisiä mindfulness:ssa, ja niin hän näki, että se johtaa puhdistumiseen. Kolmas originaali menneiden elämien muistamis-henkilö oli Sri Krishna, joka vain sanoi, että Sattvat saavat hyvän syntymän (tämä on hyvin esillä myös Gautaman opetuksessa, se on hänen tiensä alkupalkintoja); ja Tamasit syntyvät Tamaseista, Rajahit Rajaheista; se vain perustui käytännön havainnointiin.

Alitietoinen mieli. Mieli, joka ei ole Todistava Tietoisuus, katkeamattomasti Tietoinen. Katkeamattomasti Tietoinen mieli on automaattisesti Todistava Tietoisuus. Mielen voi kouluttaa olemaan Tietoinen - tämä on "Sri Shivasta" lähtien ollut keskeisin tie, jonka harva on kulkenut. Täysin tietoinen Xmieli lienee mahdottomuus; alitietoisen on arveltu olevan potentiaalia joka tulee kehityksessä tietoisemmaksi ja tietoisemmaksi, näin ei kuitenkaan nähtävästi voi olla, koska mm. olisimme kaaoksessa jos kaikki Xmielen sisältö olisi koko ajan tietoisuudessamme, sen takia vain osa Xmielestä, jäävuoren huippu, on valaistu, siinä osassa elämme elämäämme ja käsittelemme asioita.

Miten se tapahtuu, että vain osa on valaistu? Vastaisin helposti, että valaistu osa on koko "mielemme" (mitä Xmieli on? Pelkkää muistia, että sinänsä sellaista "mieltä" ei ole olemassa), mutta kun olen kokenut myös laajemman mielen-ilmiön (mm. tuonpuoleinen), sen lisäksi, että olen kokenut, että jokaisen X/x-mieli on omassa huoneessaan, mutta kaksi x-mieltä voivat myös sijaita samassa x-tilassa, jolloin ne ovat edelleen erillisiä, mutta samassa tilassa, samassa x-mielen tilassa, ja olen myös huomannut, kollektiivisen alitajunnan olevan todellinen, jonka olen myös arvellut olevan kaikkialla oleva jonkinlainen alimielen meri, mutta kyseessä näyttää olevan Jumaluuksien ja X/x-mielien kollektiivinen kohtaaminen. Mutta uskon kyseisen tuonpuoleisen olevan kyseisenlaisen tilan, dimension, mutta pitää vielä ottaa asiasta selvää.

Uskon tuonpuoleisen olevan samassa tilassa kuin tietoinen mielemme (valaistu osa mieltä). Tietoinen osa mielestämme pitää meidät siitä erillään kun olemme tietoisia, ja kun menetämme kyseisen tietoisen tilan, ja jos samalla olemme kuitenkin 'tajuisia' (tietoisia) niin, olemme tietoisia laajemmasta "mielen"-tilasta. Mikä on mielen-tilamme tilavuus? Ei olla tietoisia, että sellainenkin ilmiö on olemassa. Minne sielu menee (3D:llisesti), kun keho kuolee? Kun katselen ympärilleni, niin en näe minkään paikan olevan sen parempi kuin joku muu, ja toisaalta siellä ei ole mitään, ja motiivi puuttuu, joten ei se ilmeisimmin mene minnekään, mitä ympärillämme olevaan tähän tila-ajatteluun tulee.

Xmielen sisältö tulee tietoisuuden piiriin ainoastaan oikean kanavan toiminnassa, ja se on se valaistu osa (x-mieli), ja Xmieli on aina täysin tiedoton, tai passiivinen paremminkin. Aina se osa joka on milloinkin stimuloitu toimintaan on tietoisuuden piirissä. Ainoa mitä tässä asiassa voi tehdä, on vakiinnuttaa Tietoisuuden tila. Tietoisuus on oikean kanavan ominaisuus ja Xmieli on vain Xmieli, sillä ei ole tietoisuutta ollenkaan, vain Deity-tajunta (myös muistina).

YLITIETOINEN = ei-Kirkastunut Todistava Tietoisuus. Kirkastuminen antaa tarvittavan vasemmanpuoleisen Tajunta-vastapainon (miinus-merkkinen), oikean puoleiselle Tietoisuudelle (plus-merkkinen). Pelkkä Sakshi on aina poissa tasapainosta, yliaktiivinen, äärioikeanpuoleinen. Ylitajunnalla tarkoitetaan yleensä Brahmaa. Alitajunnalla tarkoitetaan yleensä Superegoa/superegoa, meitä itseämme, meidän Xmieltämme; psykologisesti vasenta kanavaa kokonaisuudessaan.

Tietoinen mieli on tietoisuudessamme oleva osioton ja osiollinen osio (tietoisuudessamme näkyvä liikenne, eli sinänsä osioton; tietoisella mielellämme, x-mielellä, tosin on tilavuus, että sinänsä osio; toisaalta Xmielellä ei ole mielellistä tilavuutta), joka aurinko-versiona mahdollisesti katoaa kuolemassa, jolloin tulemme tasakoosteisesti tietoisiksi koko mielestämme, joka on yhden kokemukseni mukaan metsän laajuinen; se on se sama "mieli", joka on läsnä nyt koko ajan, mutta emme elä siinä, vaan tietoisessa osiossa, valaistussa osiossa, kun olemme elossa, kuolleena mahdollisesti elämme koko mielessä - kun sammutamme kynttilän tulemme tietoiseksi huoneessamme olevasta kuun valosta, samanlainen ilmiö; koskee myös Todistavaa Tietoisuutta, koska olin silloin Todistava Tietoisuus.

ALITAJUINEN MIELI. Alitajunnan eli vasemman puolen ominaisuus, ja mielenä Jumaluudet, jota voi kutsua alitajuiseksi mieleksi. Mitä "alitajuntaan" tulee (jollaisesta yleensä puhutaan), niin sen olemus on Deitien lisäksi Xmieli. Xmieli on pelkkä kirja, sillä ei ole olemusta; Jumaluudet lukevat kyseistä kirjaa, muuttaen sen tekstin kokemusmuotoon.