| TTY5 TTY5A |
Itsekunnioitus. Eksistenssin itsekunnioitus. X-mielessä on kunnioittamisen ominaisuus vain vaikutuksena, ominaisuus on eksistenssissä, ei meissä. Toisaalta V5, kuten muut Jumaluudet, lukevat sielumme tilaa, verrattuna muihin, ja lukevat muistiamme, ja stimuloituvat arvovahvuuteensa, tai muuta, sen mukaan.
OMANARVONTUNTO. Älymme tällä alueella. Tämä Jumaluus (V5) ymmärtää kaiken tällä alueella; antaa tunteen (käyttää apuna Xmieltä ja x-mieltä) siitä, mikä arvomme on milläkin alueella, milläkin hetkellä; ja mikä on minkäkin arvo, määrittäen arvon määrän.
Ilo lähtee kun suru tulee. Suru tulee kun rakkaus/myötätunto on surullinen. Miksi se on surullinen? Se on sen älyä. Myötätuntoinen on hienotunteinen, vastuuntuntoinen, rakastava. Ilo lähtee tai vakavuus tulee kun oma(narvon)tunto (V4, V5, V6) on riittävän painostuksen alla. Tai vakavuus tulee kun asia on vakava. Vakavuus näyttää sukulaiselta surun ja vaaran (pelko) kanssa, tai vakavuus on V4-V5 linkki siltä osin (arvo-suru/ei-ilo). Perimmiltään ilo-suru tulee sydämestä (sydämen iloa ja surua, jotka sitten vielä liittyy/assosioituu eri Deiteihin ja Xasioihin. Sitten on muunkinlaisia iloja, kuten ilot jotka tulee kaikenlaisesta hyvinvoinnista, jota voi kutsua onnellisuudeksi, jossa tosin perimmiltään voi osaltaan olla kyse sydämen ilosta, mutta muutkin Jumaluudet osaa voida hyvin tai huonosta, olla "iloisia" tai "surullisia," ja sitten on hengen ilo joka vallitsee Brahmaanisessa Tajunnassa, jota ilman ei ehkä vallitse hengen suru vaan vain sen ilon puute/vajaus, ja on huumori jonka stimuloituessa on iloinen. Onnellisuuteen liittyy taakkojen keventyminen jota tapahtuu mm. kun tervehtyy, voi paremmin, emotionaalisten [ym.] taakkojen putoamisesta johtuen ja/tai siihen mahdollisesti liittyvästä saavutuksista tai hyvästä teosta aiheutuva onnellisuus ja sitä mahdollisesti seuraava iloisuus sen brahmaanisessa vaiheessa ja mahdollisesti jälkeenkin), kuten myötätunto-itsesääli on linkki V4:n ja V6:n välillä, kun taas ulkoinen arvonsa linkki V5:n ja V6:n välillä, ja niissä V5-Jumaluus linkittyy johonkin merkitykseen superegossa-egossa, (V)6:ssa Xmielineen ja Deit(e)ineen. Ollaan tekemisissä Deity-orkesterin kanssa, johon ottaa osaa Jumaluudet sekä oma, muiden että yhteiskunnan mieli, joihin konsepteihin Jumaluudet antavat merkityksensä sekä eksistentiaalisesti että ei-eksistentiaalisesti, eri mentaalis-emotionaalisilla tulkinnallisilla ja tulkinnallis-ei-tulkinnallisilla voimakkuuksilla.
HEIKKO ITSEKUNNIOITUS. Pääsyynä epäeksistentiaalisuus on syy heikkoon itsekunnioitukseen; hoito on eksistentiaalisuus. Itsekunnioitus on eksistentiaalista, kaikilla täydellinen. Kuitenkin monien tapauksessa niin ei näytä olevan, tehden itsekunnioituksen heikkoudesta kolmannen ilmiön ulkoisen arvon ja sisäisen arvon lisäksi. Ulkoinen arvo (kuten sen itse määritän) voi olla heikko, joiltain osin. Sisäinen arvo (kuten sen itse määritän) voi olla heikko. Vasta ehkä jotenkin alistuessaan ihminen menettää itsekunnioitustaan. Jokainen eksistentiaalinen kuitenkin hyvin tietää, että itsekunnioituksen ominaisuus on kaikissa täydellinen, riippumatta ulkoisista tai sisäisistä arvoista. Heikon itsekunnioituksen omaava syyllistyy helpommin. Hän myös ainakin joiltain osin alistuu liian helposti (tehden siinä Dharmisen rikkeen). Itsekunnioitus on lähinnä hyvä kaikilla eksistentialisteilla ja Todistavilla Tietoisuuksilla - oma mestareilla (eksistentiaalisilla). (Oma mestarin pitää olla eksistenssin lapsi, ettei sairastu ateismiin tai muuhun vastaavaan.)
Ainoa tapa toimia kunnioituksellisesti on toimia eksistentiaalisesti; ja tietoisesti. Tällöin kun tekee psykologisen, Dharmisen virheen ja eksistenssi tulee sanomaan, että on syyllinen, niin silloin viestittää sille että toimi täysin tietoisesti, ei mitenkään ole voinut toimia tietoisemmin. Silloin eksistenssi katsoo onko se totta, se tarkistaa asian uudelleen, jos se onkin erehtynyt syyttämään syytöntä, ja jos se on totta, niin se myöntää sen, mennen pois. Tämän vuoksi Todistavilla Tietoisuuksilla ei ole ainakaan suurempaa syyllisyysongelmaa, koska kyseinen eliminoi syyllisyydentunteet (kuten T&T muutenkin on automaattisesti ehkäisevää, ja omalla tavallaan pitää yllä tunnetasapainoa, pitäen räiskyvimmät - kuten syyllisyydentunne yms. - kurissa, aivan kuten keskikanavakin); vain omanarvontunnon heikotus voi vallita tässä tapauksessa. Kyseinen seikka on "minä en ole syyllinen" -mantran, eksistentiaalinen muoto. Voi myös kysyä: "Miksi minä olen syyllinen?", jolla tosin näyttää olevan jotain terapeuttista magiikkaa (samaan tapaan kuin jos menee etsimään minäänsä, niin se katoaa).
HEIKKO OMANARVONTUNTO. Pelatessaan paljon tai selvästi vahvempiaan vastaan (tai suuremmin panoksin, kuin pitää tasonaan, useissa tapauksissa, jolla tosin voi olla vastakkainenkin vaikutus, esim. suurissa kilpailuissa, joissa provosoituu itsestä enemmän irti; intensiivisyys/hereillä olo parantaa monilla suoritusalueilla omaa tehoa/tuloksellisuutta paljonkin - erojen ollessa pieniä onnistumisen ja epäonnistumisen välillä, pienikin muutos on usein ratkaiseva. Vaaratilanne taas vahvistaa joiltain osin ja heikentää toisilta osin), vallitsee usein ilmiö nimeltä heikko omanarvontunto. Kyseinen saa heikomman pelaajan useissa tapauksissa suoriutumaan alitasoisesti, siihen liittyen myös tavallista enemmän helppoja virheitä. Syynä yrityksen heikkous, johtuen ettei usko itseensä. Kyseinen ilmiö toimii kaikilla alueilla, ja tietysti myös toisinpäin, että jos vastapuoli luulee olevansa heikompi, niin se usein riittää hänen alisuoriutumiseensa.
Oma sisäinen arvo kollektiivin silmissä ei ole punnituksessa jos sitä ei aseta punnitukseen, jolloin ei tarvitse tuntea omanarvontunnon heikotustakaan, saati muuttaa ehdollistumiaan. Jos tekee tuotantonsa priorisoimalla näköisarvon määrää enemmässä määrin, niin oma julkisivuarvo (yhteydessä sisältöön) ja muu arvo ei heikotu niin paljon. Kaikki kyseinen on täysin eksistentiaalista, ja on pitkälle helppo huomata minkä takia kyseinen mayamaisiakin piirteitä omaava ilmiö on olemassa. Dharmisesti asia tarkoittaa sitä, että mm. tuotantonsa tulisi saattaa mm. V5:tä tyydyttävälle tasolle, niin ulkoisesti kuin sisäisesti. Toinen asia sitten on olla oma itsensä sisällöllisesti, ja toisaalta ulkoisesti; on avoin realiteettien suhteen.
Myös harha näyttelee osaansa tässä kuten kaikessa muussa kokonaisuudessa; Xmielestä johtuen, niin omasta kuin muiden; koskien sekä omia että kollektiivin ehdollistumia. Sietokyky mm. omien heikkouksien tai kollektiivin suhteen lisääntyy altistuksessa, sekä suoraan 'fyysisesti' että älyn kautta, ehdollistumien mutatoitumisen kautta. Muiden ehdollistumille sitten ei voi mitään, niiden ollessa todellinen kiistämätön realiteetti (vaikka perustuukin enemmän tai vähemmän harhaan; myös enemmän tai vähemmän omaan harhaan - pyritään muodostamaan objektiivinen kokonaiskuva); se vallitsee säätilana situaatiossa jossa operoi.
Sama ilmiö vallitsee ulkoisen arvon suhteen, että itsesääliä tuntee siinä määrin kuin on ulkoisesti huono; asia on eksistentiaalinen mittari-ilmiö. Tämä on brahmaaninen ilmiö, jonka hoito on ainoastaan brahmaanisessa.
Sitten on nirvaaninen ilmiö, joka on automaattisessa eksistentiaalisessa vallitsevaan (tottuneisuus)säädössä (joka vaihtelee minuuteista, vuoteen pariin, kunnes se nirvanoituu suurissa määrin, hienosäätäen jatkossa); ilmiö on katurentoutuminen; olemuksemme kaikissa tapauksissa mukauttaa/optimoi systeemimme vallitsevaan. Sitten on Xmielellinen ilmiö, liittyen ei-eksistentiaalisiin ilmiöihin, joita tältä osin ovat ehdollistumat, ymmärrys, kollektiivinen mieli. Sitten on vastavahvuusilmiöitä, kuten keskikanava, T&T, Kirkastuneen Tajunta, kontrolli, kestävyys (enemmän tai vähemmän väliaikaista voimailullista tai enemmän tai vähemmän pysyvää Xmielellistä).
V5-Dharma-häiriö, se kätsää kun sitä vastaan tehdään jotain; toinen ihminen voi aiheuttaa Deity-reaktiot, siinä missä itsekin.
Jos perustaa oman itsekunnioituksensa ulkoiseen (tai sisäiseen) arvoon, niin siitä puuttuu sisäinen, eksistentiaalinen arvokkuus. Joka ei kuitenkaan tarkoita, etteikö ulkoinen (tai sisäinen) arvo vaikuttaisi meihin, mutta sillä on silloin vähemmän painoarvoa, kun henkilö omaa vahvemman itsekunnioituksen selkärangan - joka voi tulla myös ulkoisista tai sisäisistä arvoista, ollen sitten eri asia.
Itsekunnioituksen ongelma syyllisyyden tuntemispuolella liittyy mm. tehtyihin virheisiin, kun taas itsetunto-ongelma (joka liittyy Deitillisesti arvontunto-Deityyn, mutta ei kuormita V5-chakraa, vaan V6-chakraa) liittyy lähinnä omaan virheellisyyteen (itsesääli). Ja omanarvontunnon (V5) heikotus taas on mahdollista syyllisyydentunnetta edeltävä vaihe, aivan kuten jännitys tms. voi edeltää rauhattomuutta tai pelkoa, jotka eivät ole vielä aiheuttaneet maanjäristystä, vaan maa vain on hieman epävakaa.
VAHVA ITSEKUNNIOITUS. Jos ulkoinen arvostuksensa on heikko, niin todellisesta sisäisestä arvosta kiinni pitävän sisäisenarvontunto on vastaavasti vahvempi, tai ainakin primitiivien maailmassa niin näyttää olevan; samalla lailla kuin jos ulkoinen vastus painaa itseänsä, ja jos haluaa pysyä omalla alueellaan, niin sisäinen vahvuus kasvaa vastaavasti - ja palaa hiljalleen ennalleen ulkoisen tilanteen keventyessä.
Kyseinen pitää paikkansa ainakin jos ulkoinen kritiikki ei varsinaisesti kohdistu sisäiseen arvon vaan ulkoiseen arvoon; kun taas tuotannollisella puolella on aina kritiikkinsä, joka iskee aina sisäisenarvontuntoon. Ulkoinen ja sisäinen ovat tässä V6-kysymyksessä omat kategoriansa, vaikka molemmat selvästikin kuuluvat arvo-otsakkeen alle.
SYYLLISYYDENTUNNE. Eksistentiaalinen, Jumaluuden antama palaute. Ongelmana kyseinen on yliherkistynyt, liiallisen (voimamäärä) syyllisyyden aiheuttamana. 3/4 oma syy (vähemmässä määrin muiden, koska se ei ole keskeisintä tässä ongelmassa) - tulisi tehdä oikein, ja toisaalta välttää altistumasta liikaa, tuntea meidän rajamme.
Syyllinen on rikkoi sitten mitä Jumaluutta vastaan tahansa, mutta syyllisyydentunteena (omanarvontunteessa) se ilmenee vain V5-tapauksessa. Joka hetki me olemme enemmän tai vähemmän syyllisiä kaikenlaisiin laiminlyönteihin.
Arvontunto aiheuttaa reaktion, joka voi olla agressiivinen (johtuen joko omasta yli- tai aliarvosta tilanteessa; tekijöitä on kaikenlaisia, liittyen aina arvoon tavalla tai toisella) joka on siinä muiden Deitien ja Agnyan välissä toiminnallisessa järjestyksessä. Joko kuormituksesta tai/ja sietokyvyn heikkoudesta (syystä tai toisesta, esim. ylimitoitettu arvo tai vastustuskyvyn heikkous) johtuen ongelmainen reagoi jopa normaaliin kritiikkiin (etc.) yliherkästi, tosin nähdäkseni enimmäkseen vain kyseisen ongelman rajah-versiossa (ei tarvitse olla muuten rajah), muuten ei reagoi ulospäin niin. Tasapainoinen systeemi ei saa kohtausta niin herkästi. Kohtauksessa menettää objektiivisuutta, kuten kaikissa paikallisissa x-mielen ilmiöissä, joissa kärpänen on härkänen. Aggression, joka ilmenee, peru on eksistentiaalisessa puolustus/kosto-velvollisuus halu-reaktiossa; ongelma-heikkous tapauksissa se on yliherkkä jollain alueella.
Heikon, syyllisyydentunnottoman-syyllisyydentunteen (ulkoinen), itsetunnon (V6) omaavilla on vastaavansa, mutta se on erilainen; ei niin vakava, eikä se ole ainakaan niin pelottava agressio; kuten syyllisyys-ongelmaisen agressio on pelottava, uhkaava (joka syntyy sisäisestä syyllisyyden tunteesta, kun on syyllistetty syvemmin, joka herkemmillä/heikkoudella jossain tuntuu enemmän tai vähemmän hirvittävältä - itsekunnioitus, itsearvo sisäulkoinen vaakalaudalla - ja siitä syntyy puolustusreaktio, joka ilmenee kuten se ilmenee). Potentiaalisesti vaarallinen kyseinen syyllisyys-agressio on vain silloin kun se nousee egoon (Otsa-Agnya), kuten muidenkin sisäisten häiriöiden noustessa sinne, ja sitten kontrollin puute siellä (etuaivolohkossa).
V6:ta kuormittava "syyllisyys"-tyyppi on myös reagoiva yliherkästi, mutta siihen ei liity syyllisyydentunteen ongelmaa silloin kun henkilö on itsekunnioituksessa vahvalla eksistentiaalisella pohjalla - esim. huonommuutensa aiheuttaa oikea toiminta, puolustettavissa oleva toiminta; kun taas syyllisyystunteisella syyllisyys ei ole hyvin puolustettavissa; tosin syyllisyysongelmaan näyttää liittyvän vajaavainen ymmärrys omasta syyttömyydestä monessa tilantessa - joka sitten laukaisee syyllisyyden tunteen ja jonkinlaisen puolustusreaktion. Silloin on nähtävästi mm. tiedostettava oma syyttömyytensä paremmin, jotta lahjakkuus siinä kehittyy.
Itsearvonsa - arvontuntonsa - alemmuus ilmenee mm. itsensä ohentumisena, haalistumisena. Haalistumisena taustalle, statistin osaan. Nokkimisjärjestyksen eksistentiaalista määritystä. Ne osat haalistuvat, jotka ovat tilanteessa vähäarvoisempia. Kyseinen haalistunut x-mielen maisema on tyypillinen vasemmanpuolisen ongelman painon ollessa vähää suurempi, se on vasemman viileämmän tajunnan maailmasta - samaan aikaan voi oikealla ilmetä vähää suurempaa epätasapainoa, silloin tilanne on x-mielellisesti kaksijakoinen.
Kun itsekunnioituksen Mestaruus on vaarassa, niin sisäisenarvon-tunto laimenee (tai toisaalla ärähtää), ja itseluottamus sen mukana - se on eksistentiaalista säätöä, koska on nokkimisjärjestys, joka on selviytymiselle ja kehitykselle välttämätöntä.
Paremmuus/huonommuus; huonommuuden tunteen välttämiseksi on vallalla kilpailua, ja itsesuojelua tällä alueella. Ja anti-/ei-kilpailua. Kollektiivin harhainen oikeellisuus (kollektiivimieli, joka pitää sisällään arvostatukset, vaikuttaen jokaiseen psykologisesti). Toisten alentaminen/itsensä ylentäminen on se jota jotkut harrastavat enemmän kuin toiset, sen kuuluessa valehtelun kategoriaan, koska he eivät ole asiastaan varmoja siinä määrin kuin sen/itsensä arvoa korostavat, tai toisen arvoa alentavat ego/itsekunnioitus-syistä. Henkilöä voi horjuttaa sitä helpommin mitä heikompi itsekunnioitus (sisäinen arvo X/x-mielessä), ja mitä epävarmempi henkilö on asiastaan tai itsestään.
Tulla joksikin, saavuttaa jotain, olla joku - eivät koskaan kuuluneet omiin pyrintöihini, vaan pyrkimys oli vastakkainen; selitys on eksistentiaalisesti nähtävästi seksiaddiktion määrä, joka rajaa itsensä seksuaalihunnun sisään sitä voimakkaammin mitä enemmän addiktiota, joka siten lisää myös ego-tuntoa, joka tulee tässä V5:stä, ja siitä johtuen motiivinsa - karma-toimintansa; aivan kuten omanarvontunnon (V5) heikotus luo omat eksistentiaalisesti loogiset motiivinsa, karma-toimintansa. Kun kyseiset asiat katoavat V/valaistumisissa ja tasapainossa, niin katoavat kyseiset karma-toiminnatkin, jotka ovat mayaa. Täysin Valaistuneena en välittänyt siitä, että toiveeni ei-minään olemisesta oli ulkoisesti epäonnistunut, koska kyseinen joku (olemassaolollinen ego-tunto seksuaalihunnun alla; minä-tunto) oli vähentynyt 1/3 osaan Kirkastumisessa, ja asiaan kuuluu myös T/tajunnan kollektiivipelkoja eliminoiva vaikutus, josta johtuen se mitä muut ajattelevat ei vaikuta kuin esim. 1/3 määrin (oma kollektiiviehdollistuneisuus on suurimmalti osin suhteessa kyseiseen määrään, tosin itsellensä myöntämä sisäisen arvon heikkous nostaa kollektiivimieltä enenevässä määrin jumalan asemaan). Parempi, tasapainoisempi, puhtaampi, potentiaalisempi eksistentiaalisesti voi myös tuntenee pakottavaa tarvetta ottaa sen mukainen paikka, joka samaten liittyy omanarvontuntoon. Ei-minään olemiseen tulee pyrkiä myös silloin kun on jossain tullut joksikin, koska se toimii omana itsenään olemisen rajoittavana tekijänä; kyseinen tapahtuu paljolti ajan kuluessa nirvanoitumisen kautta, mutta lisäksi ehdollistumapuolella on päästävä hiljalleen mahdollisimman paljon eroon jonain olemisen ideasta, jota kollektiiviset ehdollistumat ruokkivat ja pyrkivät pitämään yllä, vaikeuttaen omana itsenään olemista. Ei-mitään olemisessa vallitsee näiltä osin elämisen vapaus. Kyseinen koskee kollektiivisia ehdollistumia.
Reaaliaikainen minä-kuvan päivitys vallitsevassa situaatiossa. Pohtia ympäristön ja/tai itsensä osamuutosta. Tilanteen - oireiden - ymmärtäminen, ja ratkaisuvaihtoehtojen analyysi. Oma itsensä on kaikissa tilanteissa kyseisin osin arvopunnituksessa.
Yksi syy miksi Shri Mataji sijoittaa 'todistajuuden' (= {sisäinen} objektiivisuus) K5-chakraan. Hänen merkityksensä todistajuudelle on tässä eri kuin T/todistava T/tietoisuus. Hänen todistajuutensa (tässä) on psykologinen (osa-)tasapaino-ominaisuus, se häiriötön 'todistajan' seesteisyys joka vallitsee kun arvonsa ei ole syyllinen millään tavalla, sellainen viattomuuden laji, sellainen objektiivisuuden laji - subjektiiviseksi se muuttuu ylivahvalla minä-tunteella, jota ei ilmene silloin kun sitä ei mikään provosoi ekstra-minä-tunteeseen, esim. syyllisyys, alemmuus (synonyymejä?, mutta eri asioita lähemmässä dynaamisessa tarkastelussa). T/todistava T/tietoisuus taas on psykologian ulkopuolella (sielutason psykologi).
Diplomatia ja kollektiivisuus sijoitetaan Shri Matajin mukaan samaten K5-chakraan. Kollektiivisuudella on myös muita muotoja, kuten Brahma, ja esim. että ainoastaan itsensä todistaja - Sielu - on kollektiivinen, objektiivinen, kaikkien muiden ollessa subjektiivisia ja epäeksistentiaalisempia, kun eivät omaa itsensä todistajuuden pysyvyyttä. Jokaiselle vasemman chakralle voi nähdä jonkin kollektiivisen ilmiön.
Arvontuntomme viestii eksistentiaalista paikkaamme tietyssä situaatiossa; mestaruutemme määrää ja laatua, tietyssä tilanteessa. Kertoo sisäisestä sopivuudestamme tehtävään.
Keskikanava antaa itsevarmuutta (parempaa kestävyyttä siinä). Kirkastuminen itsetuntoa. Itseluottamus (tosin halutessa synonyymi itsevarmuuden kanssa) vaihtelee mestaruuden mukaan, situaatiossa; kun itseluottamus/itsevarmuus horjuu, tulee epävarmemmaksi. Itsekunnioitus liittyy mm. eksistentiaalisuuteen. Itsevarmuuteen vaikuttaa sellaiset onnistumiset/epäonnistumiset jotka vahvistavat/heikentävät omaa sisäistä arvoa. Yliluottavainen, aliluottavainen, tietyissä tilanteissa/alueilla, tarkoittaa että päivitys olisi paikallaan.
- Häpeän tunteet, itsekunnioitukselle, -arvolle (egolle, liian korkealle arvolle) tulleesta kolhusta johtuen, kestävät hiljalleen vähentyen päivissä, viikoissa, kuukausissa, vuosissa, mutta tietty turtuneisuuden, unohduksen lainalaisuus eliminoi selvemmät häpeän tunteet jostain asiasta ajan mukana. Samalla lailla tuskallisuus muissa kategorioissa myös vähenee, ja toisaalta myös sen vastakohdat, kaikki tuoreet. Siinä ollen yksi (muistin) lainalaisuus kaavoineen.
- Tällä saralla, asiaan liittyen muutkin V5-Deityn 'negatiiviset' ilmiöt, on Sri Mataji maininnut jotain kynsien ja hampaiden hoidosta terapeuttisena tekijänä. Laajemmin se tarkoittaa kaikkea omasta kunnostaa huolta pitämisestä; ulkonäkö, kämpän ym. ulkonäkö, siisteys, järjestys, ja muidenkin kaikenlaisten asioiden hoito, parantavat tällä Deity-alueella, ja muillakin, olotilaa. Keskeistä on se, miltä itse ja itsellänsä olevat asiat näyttävät ulospäin - V5:n silmin katsottuna. Tämä asia liittyy pitkälle V6-puolelle, mutta sitä ei usein pidä sotkea "ulkoiseen arvoon", joka käyttää kaikinpuolin pitkälle samoja termejä ja määritelmiä, mutta merkitys on eri, ilmiö on eri; tosin hoito on pitkälle saman tapainen, tässä vain korjataan ulkonäköä, kun taas "ulkoisessa arvossa" pitää korjata sisäistä näköä jotta ulkoinen näkö paranisi. Ulkoisessa näössä itseluottamus on täydellinen, kun taas sisäisessä ulkoisessa (sisäulkoinen; sisäinen arvo ulospäin - V5:n silmin) näössä itseluottamus - sisäinen arvo - keskeisesti haalistuu.
- Haalistumisen tosin ollessa eri ilmiö - tajunnan puoli. Jumalainen voima kukintona sulkeistuu jossain määrin, jonka tilalle tulee 'tyhjää', jollaisena ominaisuus ilman kukintoa ilmenee. Vasemman maailman haalistava vaikutus tulee enemmässä määrin dominoivaksi x-mielessä kaikkien vasemman chakrojen/Jumaluuksien kuormitusten tai erityisesti shokkien/ei-kukintojen seurauksena. Tosin tässä V5-haalistumisessa näyttää olevan jotain erityisesti V5:een liittyvää ilmiötä. Omanlaisensa haalistuminen vallitsee myös ainakin silloin kun ei vallitse 'lämpimät' suhteet sosiaalisen ympäristön (perhe, kaverit ym.) kanssa, jolloin siitä puuttuu sydämen kukinto (mukanaolo - jota ainakin jotkut pitävät elämässään tärkeimpänä) siltä osin - kyse näyttää kuitenkin olevan ennemminkin puutteesta/'kylmentymisestä' kuin haalistumisesta.
Haalistumisen mukana haalistuu (vain V5-tapauksessa, ei V6-tapauksessa) 'ilo', ja vallitsee sielullinen vakavuus, joka tosin ei tavallaan ole vakavuutta, vaan olotila jossa ei ole niin paljon 'iloa'. Nokkimisjärjestys on elämälle, selviytymiselle välttämätön, niinpä haalistuminen alueilla joilla olemme heikommilla on näin tärkeätä, jotta ottaisimme oikean paikkamme kokonaisuudessa, jopa pysyisimme poissa sieltä, ja toisaalta kaikista haalistumista aiheuttavista toimista (jossa on ymmärryksen ensimmäisellä tasolla jonkinasteinen eksistentiaalinen virheensäkin - kun se 'rangaistus' pitää usein ottaa muista Deiteistä johtuen) muuten asia (mm. V5-Deity) aiheuttaa meille kärsimystä.
- Pitää itsensä sosiaalis-itsekunnioituksellisesti siistissä kunnossa. Asiaan liittyy omissa kategorioissaan myös muita vastuuasioita: itsesääliä (syyllisyydentunteen - tai toisaalta haalistumisen yms. - sijasta) aiheuttava, ja vastuunpaineista aiheuttava - sitä ei niin huomaa usein/varsinaisesti tunteena, mutta kun on saanut jonkun tekemättä-listalla olevan asian pois päiväjärjestyksestä, niin olotila kohoaa enemmän tai vähemmän.
FYYSISEN VAHVUUDEN TUNNE. Näitä on ainakin kaksi: toinen kun tuntee fyysistä vahvuutta, ja toinen kun tuntee fyysistä itseluottamusta. Molemmissa tapauksissa tuntee itsensä fyysisesti vahvaksi/suorituskykyiseksi. Psykologisia ilmiöitä. Toisinaan tunnemme itsemme erityisen vahvoiksi/potentiaalisiksi, ja toisinaan erityisen heikoiksi. Samaa ilmiötä voi tarkastella muillakin alueilla kuin fysiikassa; asia liittyy keskeisimmin V5-chakran tiimoille, vaikka voi myös liittyä V4-V6:een. Asiaan voi myös liittyä nokkimisjärjestyksen aikaansaama vahvuudentunteen heilahtelu, jossa ihminen synkronoituu omaan paikkaansa situaatiossa, joka manipuloi psykologista kenttäämme monin tavoin; kokonaisaihealue on minä-ja-muut - tarkoittaen sitä muutosta psykologiassamme joka on muiden aihettamaa, tai/ja näkyy vain suhteessa muihin.
HEIKKO V6-ITSETUNTO. Tämä on V6-omanarvontunnon-ilmiön ulkoisin osa. I/itsen sielullinen/kehollinen huonommuus (kuormitukset) on V6-syy heikkoon itsetuntoon; hoito on huolenpito I/itsestänsä. Jokaisella ei-Kirkastuneella on Jumalaisen, kosmisen heikko V6-itsetunto. {Sellainen henkilö toisehdollistuu hyvin helposti, koska hän ei näe totuutta juuri mistään - ei-Kirkastunut voi vain tuntea totuuden, ei nähdä sitä; ainoastaan näkeminen antaa varmuuden}. Kun Tajunta on ääretän, ei ole isompaa V6-itsetunto-ongelmaa. Parempi V6-itsetunto Deity-jumalallisesti on kun on 'ulkoisesti' hyvässä kunnossa. K4-chakra ylläpitää parempaa ulkoisenarvon tuntoa - itsetunnon voisi laskea tuplaantuvan (tosin vain kestävyydessä, vastavoimassa). Itsetunnon heikkous ilmenee varsinkin pelkona (esim. syyllisyyden tunteen tai omanarvontunnon haalistumisen sijasta, joihin asti tämä ulkoisin V5-ilmiö ei yletä).
VAHVA ITSETUNTO. Niin vahvuus kuin heikkous (esim.) termissä V6-itsetunto, riippuu omasta ulkoisesta arvosta, ja myös vastavoimista, tuesta, voimasta; jota parhaiten tukee ääretön Tajunta, koska se tekee näkeväksi jolloin henkilöä ei voida kovin helposti mm. toisehdollistaa - esim. manipuloimalla, kollektiivin/yhteiskunnan painoarvolla, kun hän Luottaa itseensä - enemmän kuin kaikkiin muihin yhteensä, oli sitten kyseessä kuka tahansa. Näkevästä tulee auktoriteetti, joka ei ole auktoritoitavissa; Kirkastuneella ei ole auktoriteetteja uskomuksellisella tasolla, ainakaan omalla alallaan.
Muita tukia ovat kansallistunnot, ryhmätunnot, kulttitunnot, suhdetunnot. Ne kaikki liitetään ensisijaisesti sydämeen, ja toissijaisesti mahdollisesti johonkin/joihinkin muihinkin Deity-ominaisuuksiin, jatkona. Niihin (sydämellä) kuuluvat omaavat vahvemman itsetunnon. Asia liittyy myös keskeisesti itsekunnioitukseen, että ollaan tekemisessä soinnun kanssa jossa on V4 ja V5 ja V5:een kuuluva V6 sen ulkoisen arvon osin, joka tosin arvo-osin kuuluu V5:een, aivan kuten itsesääli kuuluu myötätuntoon ja iloon-suruun jotka kuuluvat sydämeen. Keskeistä eksistentiaalisesti on, että on hyvässä kunnossa, mitä itsetuntoon tulee, mutta asia ei tietysti ole termillisesti näin yksinkertainen, vaan vain sen osin mitä itse sillä termillä erityisesti tarkoitan.