Halu elää, kuolla. Enemmässä tai vähemmässä määrin tulee kaikista Deiteistä yhteisesti, mitä erityisesti haluun elää tulee. Jos jollain Jumaluus-alueella on huonoa tunnetta (tai fyysistä kipua) ehkä ennemmän kuin hyvää tunnetta, jossain määrin vallitsee halu kuolla; tosin toisten Deitien ollessa ilmeisesti omaa mieltänsä. Tunneperäiset kivut laimenevat aikaa myöten, ja ehkä fyysisetkin jos keho osaa esim. jakaa kipua laajemmalle alueelle. Optimismi, pessimismi, kun menee hyvin tai menee huonosti, tai muuta.

Huomion tunteminen ihollansa. Liikuttamalla huomiotansa esim. kämmenellä, kynän tarkkuudella (sormella osoittaminen tehostaa jossain määrin), solut reagoivat siihen, tai huomio painaa sitä - sen tuntee ihollansa. Liittyy autosuggestio, itsesuggestio -ilmiöön, joka on oma alueensa, koskien kaikkia tuntemuksia joita voimme luoda 'maagisesti', itseemme tai muihin. Ne eivät ole niin epätodellisia kuin ollaan ehdollistuneita luulemaan, ne ovat todellisempia, näin kokonaisuudessaan; täysin todellisia itsessään. Samskarat (muistikokemustallenne), Jumaluuksien todellinen luonti, kuuluvat tähän läheisesti. Mm. huomion tuntemiseen ihollansa -ilmiöön liittyy lisäksi 'kosketus' fyysisestikin, ei vain Xmielessä ilmenevä tuntemusreaktio.

Huonot ominaisuudet. Ehkä hyvä ominaisuus oikeassa paikassa. 'Hyvät' ominaisuudet väärässä paikassa ovat tuomittavia. Toki kuitenkin Dharma on aina päällimmäinen ja se on hyvyys sinänsä. Huonot ominaisuudet ovat kuten häiriötoimisia hyviä ominaisuuksia.

Hylkimisreaktio. On fyysinen, ja psykologinen sellainen, ja lisäksi molempia. Jokin meissä - alkajaisiksi - hylkii kaikkea itsellemme vierasta; myös vieras-termiä pitäisi selventää: psykologisesti se tarkoittaa ensinnäkin mieltymyksiämme - ja sitten jokin [superego] osoittaa epämieltymystä kaikkea sitä vastaan mikä ei kuulu mieltymyksiimme.

Hypnoosi. Hypnostila, jonka saa aikaan 'pysäyttämällä' mielen. Tuijottaa vain jotain kohtaa suurinpiirtein keskeytymättömästi kunnes hypnoottinen tila, mielen kyllästymisilmiö, ottaa keho-mielen valtaansa; mieli on vähän pökerryksessä, siinä kaikki. Sovellusta tälle tekniikalle voi olla esim. joku rentoutustyyppi.

Jos istuu paikalle jossa joku on (juuri) hypnoosissa (tai missä tahansa poikkeavassa ilmiössä, esim. Dhyanassa) ollut - huoneenkin ilmapiiri on hypnoosissa jos sitä käytetään vain siihen tarkoitukseen - niin tuntee kyseisen hypnoosi-tilan myös huoneen ilmapiirissä, värähtelyissä (koirien mukaan kemiallisia?), sekään ei ole juuri mitään. Hypnoosin ainoa hyöty on nähdäkseni sen suhteellisissa annoksissa, jotka auttavat/haittaavat erilaisissa kriittisissä tilanteissa, joissa hypnoottinen fokus-tila tapahtuu myös itsestään.

En ole havainnut, että hypnoksella saavuttaisi yhtään mitään. Mitä alitajuntaan tulee, niin sellaista ei ole olemassa yms. siinä muodossa kuin nykyinen kollektiivinen mieli sen ajattelee.

Alitajunta = Xmieli (= muisti). Xmielestä on aina vain osa aktiivisena, jolloin se on myös tietoisuutemme piirissä, x-mielessä. Xmieli muuttuu haalistumalla (muistijälki, karma) ja mitä auto-vahvistuviin (ehdollistumiin, addiktioihin, lahjakkuuteen) tulee, niin ne muuttuvat vain uudelleen-/lisäohjelmoitumalla, tietoisuuden (= järjen) piirissä - normaalissa kanssakäymisessä, vuorovaikutuksessa, kuten Krishnamurti asian ilmaisee - tosin se tarkoittaa tarkimmin kaikkea toimintaa, koska kaikki liike on vuorovaikutusta.

Hypnoosin eksistentiaalisen ilmestymisen kautta voidaan nähdä mikä sen tarkoitus on, ja miten sitä voisi hyödyntää oikein, soveltaa oikein; tai soveltaa anti-hypnoosia. Vasta sitten ollaan tämän aiheen juurilla. Tällä hetkellä hypnoosi on suurimmalti osin vielä huubuu-aihe. Hypnoosi eksistentiaalisesti tapahtuu aina kun fokuksemme on jossain puuhassa kiinnittyneenä, esim. lukiessa; kaikessa toiminnassa. Hypnostila siis vallitsee kaikessa toiminnassa, ollen huomion ja x-mielen ilmiö. Se rajaa tietyn tilan keskeisesti vallitsevaksi x-mieleen, jossa se vallitsee sanoisinko mielteenä. Asiaan kuuluu myös olemassaolomme (tajunta ja tietoisuus) rajaantuminen, ei vain x-mielen rajaantuminen, joka siinä on jonkinlaisena optimoivana ja vakiintuneena tilana; voimme vakiinnuttaa itseemme kaikenlaista pitämällä kyseistä tilaa yllä x-mielessä riittävän kauan. Olemassaolon rajaantuminen tapahtuu myös humalassa, ehkä siitä johtuen, että laajempi tiedostuksen alue vaatii resursseja, ja samaten vaaratilanteessa tai muussa huomiota syövässä prosessissa, huomiota voi mennä niin paljon johonkin asiaan, että tiedostuksen alue supistuu. Pakkomielteessä on kahdenlaista omanlaista hypnoottista tilaa; x-mielellinen sidoksellisuus nyt, ja ylipäätään Xmielellinen, ja sitten molempiin kuuluen mielellinen, älyllinen tai tunnetasollinen, siten tehdessä x- ja Xmielentiloistakin hypnoosillisia; sidoksellisia nyt ja ylipäätään, sidoksellisina karmaan, deiteihin, ehdollistumiin, ymmärrykseen.

Hypnoosia on toisenkinlaista, ja sitäkin kutsutaan hypnos-tilaksi (turtuneisuus/fokustilan sijasta), mutta siinä ei esiinny aivostollista turtuneisuutta, ja alitajunta, unimaailma, pääsee vapaammin ilmenemään, kun virkeänä olemisen tietoisuus ei automaattisesti ehkäise sitä (alimuistia). Turtuneisuushypnoosissa alimuisti ei ehkä ilmene ollenkaan, koska henkilö on kuitenkin täysin virkeä siinä, ja on ennemminkin meditaation suuntaisessa tilassa, jossa ei ilmene alimuistia ollenkaan - meditaatiossa ollaan sisäisesti korkeimmalla hereilläolotasolla (Mindfulness, josta mind-osuus voidaan edelleen eliminoida, jolloin vallitsee vain tajunta ja tietoisuus siitä, siis Dhyana-tila, jota myös Samadhiksi voi kutsua, silloin kun mieltä ei ilmene ollenkaan, kun taas Dhyana pitää sisällään vain Samadhin, välittämättä ilmeneekö siinä myös mieltä vai ei), ja pysytään siinä. Hypnos-tila vallitsee unta sängyssä odotellessa, ennen nukahtamista, väsyneenä erityisesti, ja siinä voi ilmetä myös unimaailmaa kuvineen ja jopa äänineen (molemmat "fläsh") (alimuisti; virkeänä olon alimuistia automaattisesti ehkäisevä tila ei vallitse niin hyvin), vaikkei vielä ole unessa. Miten kyseistä hypnos-tilaa sitten voi hyödyntää, on epäselvää, mutta ainakin esim. Sahaja-sormet tuntuvat kokemukseni mukaan aluksi siinä parhaiten; jonkinlaista unimaailman visualisointia voi kokeilla harjoittaa; sitten se tila myös tuo esiin asioita jotka ovat ehkäistyneenä virkeänä, kuten niiden kuuluisi ollakin, jota voi siis pitää lähinnä huonona asiana, kun ne eivät pysy määrätyssä paikassa vartijan levätessä.

Deitien reaktiot joskus sotketaan alitajuntaan, esim. alitajuisella musiikilla aikaansaadut reaktiot. Deitien reaktiot ovat kuitenkin ainakin omalta osaltaan kategoria erikseen - se kategoria joka on Kundalinin ja hermojärjestelmän ohessa Sahaja Joogan keskeisin anti, ja ymmärryksellinen taso jota kollektiivi ei ole vielä saavuttanut.

(ITSE)SUGGESTIO. Hypnoosi liittyy keskeisesti vai tiettyyn, tiettyihin tiloihin, kun taas suggestio liittyy keskeisesti muualle; ne on kuitenkin pitkälle kategoroitu samaan paikkaan. Suggestioihin liittyy sellaisia asioita kuin assosiatiiviset asiat, mieltymykset, ehdollistumat, aivopesu, eteerisiä asioita, erilaiset todelliset ja jossain määrin epätodelliset (tunne) tilat.

Hyvyys. Eksistentiaalista, pahuus ei. Hyvän toiminnon läpileikkaus: hän sallii hyvyyden toiminnon, hän ei ole tekemässä hyvää, siihen hänellä ei ole mitään pyrintöä; hän kuitenkin näkee, että se on miten Dharma, jumaluus, toimii, ja hän sallii sen. Esim. Shree Rajneesh:laiset (tai ne 2% niistä oikeista, Etsijöistä) ovat tässä hyviä; missä vika? Siinä, että Dharmaa ei ole vielä sallittu, sitä pidetään ehdollistumana (hyvä/paha)/ 'deitien' myrkyn/häiriön päästönä, josta mm. minä en välittänyt todistaja aikanani, KOSKA olin niiden Todistaja; nyt välitän mm. koska se kuuluu eksistenssin Dharman kunnioitukseen. Ongelman ydin on siinä, että Dharman oivaltamiseen tarvitaan Kirkastuminen, tai vähintään eksistentiaalisen Dharman aukeaminen; sitä ennen Dharman seuraaminen perustuu lähinnä uskoon, ei Tietoon.

Hyvä ilman pahaa. Kun otetaan pimeys pois valosta ei ole valoa. Kun otetaan vesi - tai home - pois maidosta ei ole maitoa. Viisaanne siis juovat homeista maitoa; tai homeista tänään ja hyvää huomenna. Kun ei ole olemassa surua, ei ole olemassa iloa. Kun ei ole olemassa kärsimystä ei ole olemassa nautintoa. Tietysti on. Jumaluudet nauttivat hyvästä, täysin riippumatta onko kärsimystä vai ei, onko vastakohtia vai ei. Ei niiden tunnistus muutu vaikka vastakohta puuttuisikin. Vastakkainen pitää osittain paikkansa, että kun minussa ei ole pimeyttä, mutta teissä on, niin minussakin on jossain määrin pimeyttä yms. Kun itse elän paratiisissa, mutta kuitenkin keskellä helvettiä, kuin pyörremyrskyn silmässä, niin paratiisini ei ole täydellinen.

Myytit ovat usein paljonkin virheellisiä, yleensä osatotuuksia. Kun huonompi muuttuu paremmaksi, niin sen erottaa helposti, mutta kun siihen hyvään on tottunut, niin sitä ei enää huomaa helposti, Deity-nautinnon määrä pysyy kuitenkin samana. Jumaluus mahdollistaa niin hyvän kuin huonon tuntemuksen, mutta toinen ei ole välttämätön toisen olemassaolon tuntemukselle; eikä Jumaluudessa välttämättä tarvitse olla tunnistussensoreita ala-, keski- tai yläpäässä. Lisäksi hyvälläkin on asteita, pahaa ei tarvita vertailukohdaksi; vertailu ei kylläkään ole välttämättömyys hyvän olemassaololle, ja ilman vertailuakin tunnistaa olevan, tosin ei niin hyvin, esim. kirkasvalon vaikutuksen jos ei koskaan ole ollut siitä poissa. Helvetti on olemassa vaikkei taivasta olisi; taivas on olemassa vaikkei helvettiä olisi. Taivaassa toista elämäänsä elävät eivät tiedä helvettiä olevan olemassakaan. Helvetissä elävät eivät usko, että on olemassa pysyvä taivas. Kummatkin elävät samassa maailmassa. Tämä on dimensionaalisuutta; tämän tietää vain siirtymävaiheessa. Taivaalta on turha rukoilla apua: kärsimys ei kanna sinne.

Ikuinen helvetti. Se mahdollisuus on teoriassa olemassa; erotuksena tavallisen helvetin väliaikaisuudesta. Joutua ikuiseen helvettiin, jossa vallitsee jatkuva kärsimys, tai ainakin epämukavuus, ikuisesti. Ikuinen helvetti mahdollistuu toipumattomien chakrojen kautta; jos ei toivu, niin se on ikuinen helvetti. Ikuisen Maha-helvetin portti. Portti on: päätös viimeisin on täysin luopua elämästään (sielustaan), sielullinen itsemurha. Shree Rajneesh:kin kävi sillä portilla, vain yhden päätöksen päässä lopullisesta jumaluuden häviöstä; sinne hän ajaa kaikki etsijät, todistajuuden filosofiallaan. Todistaja ei ole itsestänsä huolta pitävä henkilö, koska hän ei ole minä, vaan sen todistaja - kuka tällöin pitää huolta, kun olet pelkkä itsesi todistaja? Kyseinen tie johtaakin ikuiseen Maha-helvettiin. Meidän eksistentiaalinen tehtävämme on täyttää Deitien tahtoa, koska se on elämän Dharma. Chakroilla on nähtävästi rajansa, kuinka paljon ne voivat kuormittua, ja mitä suurempi kuormitus, sitä nopeammin ne palautuvat (hidastuen jatkossa). Ikuinen helvetti on teoriassa mahdollista vain jos joku chakra ei jostain syystä pääsisi palautumaan, jos esim. addiktion voima on suurempi kuin voimansa (tai ymmärryksensä tai halunsa) kontrolloida sitä; voimaa voi kuitenkin kehittää lisää harjoittamalla, ja jos kehonsa kestää addiktionsa ainakin jokusen aikaa (kuormittuessa tiettyyn pisteeseen, ei vain chakra tule lähemmäs todennäköisesti olemassaolevaa maksimikuormitustaan, vaan myös keho alkaa hajoamaan) niin se toisaalla kestää vastaavan voimaisen vastavoimankin, ainakin jonkin aikaa.

KEHO SIELUNA. Chakra-kuormitukset tiedot saadaan nähtävästi hermojen kautta, jotka ovat kehoa, ja siten oletettavimmin ilmaisevat kuormituksista kehossa, meridiaaneissa/meridiaanien osissa, kuten elimissä. Yksi teorioistani on mieltä, että Sielu on sivutuote, sen syntyessä Ruumiin ja Tajunnan yhteydestä; täten Sielu kyllä on olemassa, mutta ei itsenäisesti; kuten Keho, joka on enemmän kuin Ruumis. Monet kuormitukset siten kuolisivat Ruumiin mukana. Ne jotka eivät kuole ruumiin mukana liittyvät addiktioihin, viritystiloihin, asenteisiin, Xmieleen, joka uuteen ruumiiseen hiljalleen luo kuormituksia, ja toisaalta sitä oletettavasti syntyy uudestisyntyessään - jos on olemassa uudestisyntymä - Xmieltänsä vastaavaan Kehoon (meridiaaneihin) ja jossain määrin Ruumiiseen (geenit). Ruumis johon syntyy on tosin perusoletuksena tyhjä taulu, siinä ollen vain geenit, vaikkakin sen meridiaanit voivat olla jossain määrin synkrossa synnyttäjänsä, synnyttäjiensä, ympäristönsä kanssa, mutta synkro ei vaikuta sataa prosenttia. Ruumis ja/tai Keho on yhtä kuin geenit ja meridiaanit jotka joiltain osiltaan mahdollisesti jotenkin synkronoituvat uudestisyntyvän Xmieleen, niiden ollessa yhtä kuin chakrat ja niiden kuormitukset, kuormituksia chakroihin tullen mahdollisesti jopa geeneistä (niistä on löydetty virheitä). Geenien muuttuessa hiljalleen monien elämien kuluessa, ja perimme sellaiset geenit kuin perimme, niiden määrätessä ruumiin erilaisista ominaisuuksista, kuten ehkä seksiaddiktion määrästä joka ei mahdollisesti ole pelkkä meridiaaninen juttu, mutta oli miten oli, se periytyy. Geenit vastaavat myös K/kehollisten ja M/mielellisten lahjakkuuksien määrästä potentiaalina ja/tai voimana (varhaislapsuuden stimulantit aivoston kehityksessä on lisänäkökohta, kuten treenin määrä ja laatu aikuisiässä, joka samaten tiettyjen kaavojen mukaan lisää osamäärää saralla kuin toisella). Meridiaaneihin liittyen kuormitukset, geeneihin ominaisuudet? Nähtävästi, vaikka niillä on päällekäisyyttäkin. Kyseiset ominaisuudet Ruumiillisesti muuttuvat hyvin hyvin hitaasta, vieden satoja tai tuhansia vuosia. Mitä kehoonsa (meridiaaneihinsa) sukupolvessa tai parissa hankittuihin kuormituksiin tulee, niin ne eivät oletettavasti periydy, koska ne eivät juuri muuta geenejä, sen viedessä kyseisten addiktion lakien mukaan satoja, tuhansia vuosia, joten vain vähän on ehtinyt muuttua.

Innoitus, rohkaisu. Positiivinen palaute saa tämän aikaan; ei voi olla pysyvänä, päämotiivina, mutta auttava vaikeina hetkinä tai kun ei ole innoitusta, jossa homma sujuu helpommin, mukavammin.

Itse. Tämä järjellisimmin tarkoittanee koko sielua: tämä kokonaisuus tässä - Itse. Intialaisissa kirjoituksissa tällä tarkoitetaan sielua ja toisinaan atmaa (= sielu/henki), koska aikanaan uskottiin sisäisen brahman (= atma, tässä) olevan sielu (dhyana-meditaatiosta johtuen; jotenkin oudosti vain pääsi huomaamatta, että esim. mielikin on osa sielua, ja lännessä taas unohdettiin sielu), niinpä "itse" voi tarkoittaa niin sielua kuin henkeä (ja mieltä, varsinkin länsimaisessa filosofiassa, jossa myös tietoisuudella tarkoitetaan mieltä). Idässä sielu on pelkkä tajunta, lännessä sielu on pelkkä mieli (jolla parhaimmillaan tarkoittavat psyykeä, ei vain Xmieltä). Molemmat tunsin Todistaja aikanani hyvin - minulla oli vain Tietoisuus, tajunta ja (X)mieli. Sielun opin tuntemaan vasta Sahaja Jooga:n kautta, se oli tämän palapelin viimeinen puuttuva pala, ennen Brahmaa.

Jumalainen velvoite. Eksistenssi on meidän itsemme edellä, mutta siitä huolimatta me olemme ylijumala. Jumala on edellä, mutta me olemme korkeammalla. Koska olemme osa tätä jumaluutta, niin meillä on yli-jumalana järjellinen velvoite, ja eksistentiaalinen velvoite koska se on edellämme; tai siis että olemme eksistenssi, tosin myös sen todistajia, mutta siinä on ylijumalakin, X/logiikka, Xmieli, Xymmärrys.

Jumalainen ymmärrys. Oma ymmärrykseni (Xmieli), muiden Deitien eli jumalan ymmärrys, ja kommunikointikieli, ja miten tulkitsemme sitä. Muiden ihmisten Deitien/Xmielen vaikutus (todellinen-epätodellinen). Kundalini ja yksilö. Kundalini ja kollektiivisuus (sisältäen universaalin ja persoonallisen, ja todellisen-epätodellisen). Dharma on se jota tutkailemme, pyrkiessämme jumalaiseen ymmärrykseen, näin tutkimme Jumaluuksien ymmärrystä, eksistentiaalista, jumalaista kieltä. JUMALAINEN TEHTÄVÄ. Puhdas halu persoonatasolla. Karma, Jumaluuksien tahto.

JUMALAN MIELI. Sielumme, kaikki chakrat. Mentaalipuolella jumalan mieli on ehkä hieman keskeisimmin V2, joka minulle edustaa lähinnä puhdasta mentaalisuutta, tai puhdasta henkisyyttä (tosin mentaalisuudessa, luovuudessa, käytetään selvästi kaikkia chakroja, kuten henkisyydessäkin), joka epäpuhtaana aiheuttaa ainakin ärtyisyyttä, demonisuutta; superego (= Xmieli) toisinaan iskee kätsin V2:een (Bad Beat), ja epäpuhdas (jolla on Jumaluuksien lisäksi myös Xmieli tulkitsijana) 'tieto', joka samaten aiheuttaa ärtyisyyttä. Kyseessä on ei-Dharmisuuden - epäpuhdas tieto - aiheuttama Jumaluuden ärtymöityminen. Lisäksi ylikuormitykset/heikkoudet aiheuttavat - vastuksesta johtuen - agressiivisuutta, ja sitä kautta ärtymiskynnys on sillä saralla matalampi.

Järki vs viisaus. Molemmat tosin niin Xmielen lahjakkuusalueeseen kuuluvia kuin Jumaluuksien ominaisuuksia, mutta voisi ajatella että: Yhteistyössä järki (= minä) ja jumala (= viisaus) pärjäävät parhaiten. Ainoastaan minä voin käyttää järkeä. Minä en ole järki. Tosin vain minä voin käyttää järkeä, ja viisautta. Järjellisyyden vaade tulee jostain, kaikista Deiteistä yhteisesti. Ja Xmieli, eli minä, käyttää X/logiikkaa, tuntojen, Deitien viisauden (= Deitien järkeä) ja tiedon ymmärrykseen.

Keskitie. Pysyy ennallaan. Jos haluaa muutosta, niin jompi kumpi suunta on oikea tie. Etsijälle keskitie ei koskaan ole oikea tie. Kun olet kuopassa ja haluat sieltä pois niin Lao-Tse:sta ei ole mitään apua: "There is no way". Keskitien oikea nimi on 'keski ei-tie'.

VÄÄRÄ TIE. Eräs myytti on, että vasen tie ja oikea tie ovat vääriä teitä. Todellisuudessa oikea tie ja sen suunta riippuu siitä missä me olemme ja minne me haluamme mennä. Ja todellisuudessa ei ole mitään tietä, koska me olemme aina Tässä - tämän ymmärtää ainoastaan Kirkastunut. Jos haluaa nauttia kesäpäivästä, niin tie on oikealle; jos taas haluaa nauttia ilta-maailmoista, niin tie on vasemmalle. Jos taas haluaa nauttia tasapainotilasta ja seesteisyyden selkeydestä, niin tie on kohti keski ei-tietä. Maailmat ovat sijainteja, ei teitä. Vasemmalla on väärin ja oikealla on väärin. Miksi? Ei ole väärin, mutta kun on liikaa toisella puolella, niin se synnyttää tarpeita/haluja kaikkea sitä hyvää/tasapainottavaa kohti mikä on toisella puolella. Tosin suhteellisesti suuremmat 'oikean puolen' (oikealle puolelle vievät) halut vetivät henkilön alunperin liikaa oikealle; ja toisinpäin. Optimaalisin kohta on ihanneolosuhteissa keskellä. Mitään väärää ei sijainnissa ole, se vain voi aiheuttaa liiallisena, joko liian suurena tai liian pitkäkestoisena, joitain ongelmia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että aina pitäisi sijaita keskellä; mikä tosin on ihanteellisin paikka. Keskitie on yhtä väärä ja oikea tie kuin vasen ja oikea tie. Keskustalainen vasemmistolainen, oikeistolainen, he ovat kaikki väärässä (1/2-2/3), ja toisaalta oikeassa (1/3-1/2).

Kiinnittymä. Voisi jakaa addiktio ja käytännön, jossa käytännön on aktiivi-kiinnittymä, kun siinä on NYT kiinni, Kundalini voi pian irroittaa siitä enemmän ja enemmän, nopeammin kuin jos ei tekisi mitään. Addiktio-kiinnittymä on sitten siellä taustalla. Kundalini etc. kuuluvat vain aktiivisaralle, taktiselle puolelle, käytännön tasolle. Kiinnittymättömyys liittyy Todistavaan Tietoisuuteen, henkisellä puolella (tämä on myös Gautama Buddhan merkitys kiinnittymättömyydelle, koska mind-objects ovat mielessämme, niinpä mindfulness on hänen tarjoamansa tien vapauteen ja puhtauteen, kiinnittymättömyyteen, se on koko Gautama Buddhan opetus), ylläoleva on käytännön juttu. Sitten on vielä Kirkastuneen kiinnittymättömyys, joka on se kosminen mielentila joka Kirkastuneella vallitsee joka ylläpitää omanlaistaan kiinnittymättömyyttä. Neljäs kiinnittymättömyys liittyy keskikanavaan. Kiinnittymättömyyksiä on monenlaisia. Yleensä henkisillä sanoilla ja konsepteilla tarkoitetaan Kirkastuneella vallitsevia, kun ne sanat, merkitykset, tulevat lähinnä Kirkastuneilta - ja sitten meditoijat määrittelevät ne oman näkemyksensä mukaan, joka on eri asia kuin Kirkastuneen sisältö kyseisille sanoille; on kuin monta maailmaa joissa sama sana tarkoittaa eri asiaa. Kiinnittymiä on monenlaisia: mieleen kiinnittymä, Todistava Tietoisuus -näkökulma. Yhteiskuntamieleen kiinnittymä (liittyen omiin ehdollistumiin, niiden suhteeseen yhteiskunnan mielen kanssa), on esoteerisimmin eräs Kirkastuneen näkökulma koska Brahmassa ollessaan hän on toisenlainen kollektiivisesti, ja toisaalla asiaan liittyy (mitä samoihin sanoihin tulee) eksistentiaalisuus vs. kollektiivinen (yhteiskunnan) mieli. Toimintaan kiinnittymä, tavallisen ihmisen näkökulma, johon liittyy ainakin se, että kun teemme jotain niin olemme siinä kiinnittymässä, kaiken muutoksen uuden toiminnan aloittamiseksi ja vanhan lopettamiseksi vaatiessa usein erityistä työtä.

Kokemus. Aina eksistentiaalisesti oikein, ei ole teoretisointia, niinpä tutkimuksen pitäisi perustua lähinnä kokemukseen (sielullinen tutkimus todistajuuteen); teoria sitten selittelee sitä, ymmärtää sitä, analysoi sitä.

Kolmas silmä. Tämän juuret ovat Shree Rajneesh:n Sri Shivan metodissa: "Peitä silmäsi kämmenillä--silmien välistä avautuu tila." Hengen tila. En tiedä mistä Rajneesh originoi kyseisen metodin, joka on loogisin kolmannen silmän määritelmä, mitä sijaintiinkin tulee. Se kuitenkin tulee vanhoista Intian tiedoista, ja tunnetaan nimellä "Bhrumadya Drishti", joka tarkoittaa kulmakarvojen välissä olevan tilan huomiointia, joka tarkoittaa eri asiaa kuin silmien välistä aukeavan tilan huomiointi. En näe välitöntä vikaa huomion pitämisessä kyseisessä kohdassa (huomion pitäminen kehon eri kohdissa on eräs jooga, siinä katsotaan mitä tapahtuu, mitä tunnetaan etc. ja verrataan toisiinsa - en tiedä mikä Jooga ja onko sellaista varsinaisesti olemassa, mutta voisi ollakin; pidetään myös chakrojen aurakentissä, jossain määrin kehon ulkopuolella, hyvin lähellä Kundalinin tapauksessa), mutta ainakin silmät kiinni silmien (eri kuin huomio) kääntäminen kyseiseen paikkaan aiheuttaa joitain ongelmia. Kolmannella silmällä tarkoitetaan hengen-tilassa vallitsevaa todistajuutta. Miksi se on sijoitettu silmien väliin/kulmakarvojen väliin (hamsa), on toissijainen, mutta kyseinen metodi osuu kohdalleen.

Visuaalinen muisti, joka joillain on jossain määrin valokuvamuistin tasolla on yksi, jota voi kutsua kolmanneksi silmäksi, esim. jos V6 niiltä osin olisi täysin kunnossa, niin henkilö kokisi kyseisen avautumisena. Muisti ja visuaalinen muisti toimii paremmin tasapainossa. Unen ja valveen välissä on samaten eräs avautuminen, joka tuntuu täsmälleen samalta kuin silmäluomien aukaiseminen - kyseistä on turha alkaa tutkimaan ennen kuin omaa valaistumiset, se, kuten silmien kääntäminen magneettiseen kohtaan kulmakarvojen välissä (jonne ne nukahtaneelta ja tajuttomalta kääntyvät - suojaavat ilmeisesti silmiä -- toisaalta silmät voisi ehkä kiinnittää myös muulla tavoin, siis pysäyttämällä ne, mutta se ei näytä tuovan samaa tehoa, kun kyseinen magneettinen kohta tuntuu tehokkaimmalta), aiheuttaa joitain häiriöitä varsinkin siihen väliin jossa nukahtamisen pitäisi tapahtua, vaikeuttaen nukahtamista.

Kolminaisuus, eräs versio. Superego (vasen kanava) > X/x-Mieli (V6) > Ego (oikea kanava) >. Jos henkilö ei ole Todistava Tietoisuus, niin hänellä tosin ei ole X/x-mieltä, koska hän on itse ainoastaan X/x-mieli.