Bhagwan Shree Rajneesh alias Osho. (12/1931-1/1990). Hänellä on yksi tai kaksi valaistumista; Kirkastuminen ja T&T (on mahdollista, ettei ole T&T, muuta kuin Kirkastumisen kautta, jota hänellä ei kuitenkaan ollut, ja T&T filosofiastaan johtuen, ei ollut myöskään T&T). Vuonna 2005 olen lähinnä varma, että hän (ja Gautama, Krishnamurti, Bodhidharma ja Zen) omasi vain todistavan meditaation (Rajneesh T&T:n) ja "Brahma Yoga F-meaning" englanninkielisessä tekstissäni olevan 'valaistumisen', Nirvana Tajunnan, Gautama Buddhan V/valaistumisen, ja se selittää asioita siitä mitä ja miten kyseiset saarnaavat. Ei ole Kundalini-valaistunut; tiedollisesti hän ei tiedä Kundalinista mitään, eikä ole mitään syytä olettaa hänen olleen Kundalini-valaistunut. Kuulema (en tiedä lähdettä enkä argumentteja) Shri Matajin mukaan syntyi Kundalini-valaistuneena.

Omassa arviossani Shri Matajin arvio, että Rajneesh olisi Kundalini-valaistunut voi johtua siitä, ettei Shri Mataji ole Kirkastunut (saati T&T), hänen liittäessään mindfulness:n Kundalini-heräämisen oheen, joka on outoa siinä, että on ilmeistä, että mindfulness-meditaation saavuttaa monella metodilla (ja toisaalta hän tiettävästi opetti mindfulness-meditaatiota ennen Kundalinia, josta johtuen hänen olisi pitänyt olla perillä asiasta); kyseisen tosin tullessa suuren yleisön tietoon paremmin alkaen vasta 70-luvulta.

Shree Rajneesh Kirkastui, ruinaantumiseen johtaneen etsintänsä päätteeksi, 21-vuotiaana, 1953. Jota ennen (tässä elämässään) oli nähtävästi ja ei-nähtävästi kehittänyt Todistavan Tietoisuuden. Hänen Tietoisuuden sijasta tajuntaisen todistajuus-painotteisuutensa osaltaan viitaten, ettei olisi ollut T&T ennen Kirkastumistaan, muilta osin näyttää siltä, että Shree Rajneesh oli T&T ennen Kirkastumistaan.

Opettaa oikein vain Todistavan Tietoisuuden kehittämisen tekniikkaa, ollen siinä paras yleisasiantuntija. Saanut metodipuolen oppinsa varsinkin Gautaman mindfulness:sta ja Sri Shivan metodeista; lisäksi Gurdjieff:lta ja muualtakin. Hänen ansiostaan olen Todistava Tietoisuus, 1994. Kaikessa muussa hän on pitkälle demoninen guru, mukaanluettuna todistavaan tietoisuuteen liittämänsä filosofian (asenteen, näkemyksen) suhteen. Jonka kuuluu olla vain puoliasenne, koska me olemme myös mieli. Sen lisäksi häntä huvittaa opettaa lainalaisuudet väärinpäin. Hän on vain ja ainoastaan oikeassa mitä tulee T/tietoisuuden tekniikkaan. Lähes kaiken muun hän opettaa vakuuttavasti päinvastoin, esim. kerännyt liikenteessä olevan väärän tiedon Kundalinista, opettaen sitä; väärän tiedon/kruunupuolen seksistä, opettaen sitä. Shree Rajneesh itse sai etsijänä fyysisiä (ja muita) vammoja, ja saadessaan tietää Etsijänä että Kirkastuttuaan totuuden kaikesta kohtaamastaan väärästä tiedosta, sekä valaistuneiden että ei-valaistuneiden taholta, ja piilotetuista totuuksista; se meni jossain vaiheessa yli hänen sietokykynsä (lisäksi hän halusi ryhtyä Guruksi, joka on tietysti ymmärrettävää, mutta valheellista kun hän ei pysynyt totuudessa, mutta sellainen oli hänen persoonansa. Lisäksi hän psykopatisoitui nähtävästi 60-luvun aikana enenevässä määrin) ja se on se psykopaattiosuus hänen persoonassaan (jonka lisäksi hänellä on vakavasti puutteellinen syvyys/vahvuus totuudellisessa ja dharmisessa persoonassaan, koska hän valehtelee, ja omanlaisesti tarinoi, niin että korvat heiluu - mistä tietää, että hän valehtelee? Hänen huulensa liikkuvat, jotka partansa ja viiksensä tosin paljolti peittävät näkyvistä, mutta siinä on se reikä keskellä); vahvana puolena hänellä sitten on jossain määrin oudosti eksistentiaalisuus, mutta ilman laajempaa totuudellisuutta, ilman laajempaa moraalia. Eksistentiaalisuuteen liittyy automaattisesti nöyryys tunnetulle totuudelle ja tunnetulle dharmiselle totuudelle. Pääselitys on hänen myöhemmässä suuremmassa korruptoituneisuudessaan, hänen psykopaattisuutensa, jonka lisäksi hänellä on omanlaisensa tarinointi persoonallisuus joka ei ole alistunut totuudelle, sen ollessa yksi lisäpersoona-ominaisuus hänessä, aivan kuten omanlaisensa tarinointi persoona on olemassa usealla muullakin ihmisellä, kun taas muilla on jotain muita persoona ominaisuuksia), joka alkoi puoli-dominoimaan häntä joskus 60-luvulla, jolloin hän viimeistään muuttui psykopaattiseksi; ehkä juuri Dynaamisen meditaationsa luonnin aikaan, jonka yhteydessä hän myös liittää sen valheellisesti Kundaliniin jonka hän olettaa olevan humpuukkia mm. Gopi Krishnasta (Kirkastunut) johtuen, ja on reagoinut mm. "Kundalini"-teksteihin mm. perversiivisesti, ja kykenemättä sulattamaan kaikenlaisia mielipuolisia ja mielipuoliseksi näkemiään tekstejä nk. Kundalinista ja muista henkisistä teksteistä, ja teidän tyhmyyttänne niissä ja muissa asioissa, tosin hän ei itsekään ollut rehellinen, mutta ehkä juuri siitä syystä hän ei 'kestänyt' sitä vaan tuli puolihulluksi, puolipahaksi) ja opettaen sitten sitä mm. perversiivisesti (mm. oksennusta), kuten monia metodeitaan, päämetodinsa mukaanluettuna, jotka ovat mm. perversiota, oksennusta, sekoitus mm. modernista psykologiasta ja mm. Intian metodeista tulevia asioita ja tekosyitä, jotka osaltaan samaten olivat perversioita. Ainakin siitä hetkestä eteenpäin hänellä oli kaksi päätä; toinen hyvä, toinen paha. Kyseinen on hänen jakomielisyytensä, johon hän jakaantui viha-rakkaussuhteensa jännitteen seurauksena, joissa vihapuoli on psykopaattinen, rakkauspuolen ollessa Rajneesh-buddhalainen (joka tosin osittain sekin oli perversiivinen), molempien päiden kuitenkin työskennellessä usein yhteen niin, että sanomansa on usein sekä oikein että väärin, molempien tuottaessa oman osuutensa, kuin virheellinen kone.

Hän osaoletti, lukiessaan siitä myös psykologiasta, että asioiden tuleminen muistista (alitajunta) olisi katarsista vaikutusta; samalla kuitenkin toisen pään tietäessä, ettei asia ole niin, vaan että asiat jotka ovat tukahtuneessa tilassa ovat vähentymistilassa, ja että negatiivisuuksien tai minkä tahansa mukana kulkeminen, intensivoimisesta puhumattakaan, lisää sen ajallista ja voimallista määrää, kuten vielä tuntemattomat addiktion, muistin, karman lait osaavat kertoa (henkiset opettajat tosin perustavat opetuksensa suuresti niihin, ja se on ollut suurimmalti osin "itsestäänselvyys" kollektiivisessa mielessä ihmisille jo tuhansia vuosia ennen modernia psykologiaa - Freudia - ja mm. Shree Rajneesh:ia). Kyseisen lain huomioimatta jättämisen lisäksi hän jättää huomiotta Dharman lait.

Shree Rajneesh:n psykopaattiosuus, vaikka aina mukana juonessa, voi milloin tahansa nostaa päätään enenevässä määrin. Ilmiö liittyy anteeksiantamattomuuteen, kykenemättömyyteen hallita kohtaamaansa vääryyttä, ja yhteiskunnan asenteita, kykenemättömyyttä sulattaa monia vääriä asioita/tekstejä, kostaen. Psykopaattinen tapaus, joka sanoo/tekee väärää ja vahingoittavaa; asian liittyen aina teemakohtaiseen otsa-agnyan yliongelmaan, jolloin se ottaa kontrollin negatiivisin, anteeksiantamattomin, fanaattisin, sairain teemoin, väki-valtaisesti vastaten seurauksista välittämättä. Hän osan ajasta (joka sisältää keskeisimpiä asioita) kostaa etsijänä kokemaansa vääryyttä etsijöille; sairaudestaan johtuen hän ei asian logiikkaa huomioinut. Hän pitää absurdisuuteen asti kiinni joistain periaatteista jotka ovat oikein vain sovellettaessa. Hän valehtelee. Mitä hän sanoo, ei ole koskaan taatusti yhteneväinen sen kanssa mitä hän tietää. Hän stimuloi (mesmeroi, suggeroi, mantroi, agitoi yms.) positiivisia Deity-reaktioita vääristä asioista (ja opetuksensa mm. todistajuuden yhteydessä on "let go"-liitännäinen joka on rentoutussuggerointi-metodi, jolla ei ole mitään tekemistä Meditaation kanssa, mutta hän on liittänyt sen usein siihen, erityisesti "todistajan"-asenteen suhteen, jollaista ei ole olemassa. Kyseinen on kokonaisuudessaan rajneesh-filosofian meditatiivinen asenne, joka on päältä päin ihan positiivinen, mutta sisältää osa-virheet "let go" ja "todistajan asenne," ja sitten on kaikki muu tuotantonsa joka on demonista, perversiivistä, vihallista, valheellista), ja vastaavasti negatiivisia Deity-reaktioita oikeista asioista. Usein asioissa on hyvät ja huonot puolensa; puhumalla huonon asian hyvistä puolista; esim. puhumalla huonon asian käyttöä vähentäviä ehdollistumia vastaan, saadaan lisättyä sen käyttöä. Ainoa oikea tie on eksistentiaalisesti puhtaassa toiminnassa, jolle hänen psykopaattiosuutensa ei ole nöyrtynyt. Shree Rajneesh on henkinen terroristi, jonka lisäksi hänellä on myös (osittain) terve puolensa. Kyseisen ristiriidan näkeminen nykyiselle kollektiiviselle mielelle on vaikeata (vaikka myös terrorismi tulee usein/yleensä - jos ei ole pelkkä viha-tiltti - perimmiltään hyvistä motiiveista, sen vain ollessa itsekästä tms.), varsinkin kun se ei tunne totuutta. Oletetaan, että jos jostain tulee/näyttää tulevan totuutta ja/tai hyvää, niin sitten kyse on hyvästä tyypistä; mutta totuuden lisäksi jää näkemättä, että sen lisäksi, että on hyvä, on sen vastakkaiset asiat joita vastaan kyseinen hyvän kannattaja sitten on, ja sairaalla tasolla sairaalla tavalla, hyökäten kaikkea sitä hyvää (Xmieli & Jumaluudet) vastaan olevaa, tässä tapauksessa kestosairaasti (hallittu viha-/sairauspurkaus kesto-ominaisuutena - psykopatisoitunut sellaiseksi posessioksi joka dominoi mukana). Esimerkkejä myös ulkoisesti hyvistä ja piilotetusti pahoista löytyy, ja sen lisäksi meissä olevista sarvista, negatiivisuuksista, vihasta, kostosta, väkivallasta, tilteistä, ja mielisairauden tasolla vielä vakavammasta, posessiosta (mentaalisesta), psykopaattisuuksista.

Valitettavaa on, että hänen tuotantonsa terve puoli on tietyllä ymmärrystasolla joiltain osin hyvää tuotantoa (ilman sitä, ja Kirkastumistaan, hän olisi suurelta osin vaaraton); vaikkakin tarvitsee massiivista supistamista - hänen puheitaan ei olisi pitänyt koskaan pistää kirjoiksi. Kyseinen on ongelma rajneesh-kirjallisella puolella, joka on syytä joitain poikkeuksia lukuunottamatta rajata kokoelmakirjoihin, joissa rajaaminen on valaistumattomin osin tehty. Ainoa keskeinen hyöty tulee mindfulness/vipassana-meditaation tuntemuksen parantumisesta. Shree Rajneesh on varmaankin yksi kaikkien aikojen tilaa vievimmistä asian kuvaajista, jossa hän liittää todistajuuteen myös omaa väärää ja oikeaa filosofiaa; ja Kirkastuneen tässä ja nyt filosofiaa, joka on sinänsä väärin, ettei sillä ole varsinaista tekemistä mindfulness:n kanssa, mutta kyseinen on yleinen väärinnäkemys kaikkialla, eräänlainen muoti-ilmiö, sen ollessa oikein vain Kirkastumisen kohdalla. Yksinkertaisempaa olisi asian tiimoin kääntyä tiiviimpien ja terveiden valaistuneiden vipassana ja mindfulness lähteiden puoleen, esim. Gautama Buddhan alkuperäisten suttien puoleen, jotka sisältävät Shree Rajneesh:sta poiketen myös oheen liittyvää Dharman opetusta. Parhaat Gautaman tekstit ovat alkuperäisimmät "vanhimpien" tekstit. Gautama tosin ei ole tiivis hänkään; tekstit ovat kuitenkin ilmaisia ja Dharmisesti oikeamielisiä. Gautama tosin Shree Rajneesh:n tavoin painottuu todistajuuteen. Sri Shivan meditaatiomenetelmät ovat suorat ja tiiviit; pelkät metodit, todistajuuden ollessa sivutuote, vaikkakin mindfulness itsekin on käsittelyssä. Kokonaisuudessaan kyseisillä tosin ei tietääkseni ole Shree Rajneesh:n osademonisten kommenttien lisäksi muuta asiantuntevaa kommentoijaa.

ENSIMMÄINEN SHREE RAJNEESH KIRJANI. Olin vuonna 1992 omistautunut täyspäiväisesti etsinnöille, kun olin saavuttanut länsimaisen etsijän tien pään. Eksistentiaalisella ymmärryksellä ne kaikki läpäisee ymmärryksellisesti esim. kymmenessä vuodessa, nopeamminkin. Pääsääntöisesti ei ole järkevää lukea ei-valaistuneiden tuotantoa, mitä tulee henkisiin opintoihin. Jäljellä oli enää uskonnot, jotka olin aina puskenut pois, mutta nyt ei enää voinut. Ostin kaikkia uskontoja käsittelevän ison teoksen (joka ei tiennyt mitään oleellista yhdestäkään uskonnosta, vain kulissit, ei sisältöä), ja sitten aloitin buddhalaisuudesta, Sangharakshita:n kirjoista - hän on länsimaisen buddhalaisuuden keulakuva - ja en saanut sieltä muuta kuin sanan "meditaatio" - luulisi viiden viikon yhtämittaisesta työstä jäävän enemmän käteen. Koska hän ei opettanut mindfulness:ia niin ei häntä voi pitää minkäänlaisena buddhalaisena asiantuntijana, koska vipassana on Gautaman opetuksen oleellisin asia. Itse tiesin vaippaiässä enemmän buddhalaisuudesta kuin Sangharakshita kuollessaan.

[ Edes Dhammapada, joka on kuulema Gautaman opetuksen krystalaatio, ei opeta ymmärrettävissä määrin mindfulness:ia. (Mindfulness ymmärretään usein niin, että tekee kaiken huolellisemmin, more mindful; siihen tarvitaan kuitenkin Todistava Tietoisuus, joka tekee mindfulness:n mahdolliseksi); nykyään kuitenkin esim. Satipatthana Sutta on enenevässä määrin esillä. Suttat sisältävät esim. 95% Gautaman opetuksesta verrattuna Dhammapadan esim. 5%:iin. Satipatthana Sutta on se mistä lähdetään liikkeelle metodisesti, Dhammapada on filosofista ilmapiiriä, sitten on "Neljä Jaloa Totuutta", ja 5:n -- ja 10:n sääntölistat - "the Path to Freedom", linkkilistallani, onkin hyvä lähtökohta. Satipatthana ei yksin riitä, vaan pitää lueskella myös muita mindfulnessia käsitteleviä Suttia (ja Sri Shiva:n 112 meditaatiomenetelmää), kaikkea muuta Gautamaa voi sitten lueskella enimmäkseen huvikseen. Gautama on tosin oleellinen enää vain historiallisessa mielessä, ja että sieltä (ja muualta) saa tukea omalle esityksellensä. ]

Niinpä sitten etsimään tietoa meditaatiosta. Ensimmäiseksi luin kirjan nimeltä "Mitä Meditaatio On", jonka kirjoitti henkilö jolla on tutkinnot niin psykologiasta kuin filosofiasta, ja yli kymmenen vuoden meditaatiokokemus; kirja ei vastannut kysymykseeni, edellen tiesin vain sanan "meditaatio" (kymmenen vuoden, 14-24, työrupeaman jälkeen). Seuraavan näkemäni kirjan kannessa oli joku intialainen guru, ja kirjan nimi "Meditaatio - Ainoa Tie Vapauteen" ("Meditation - the First and Last Freedom", englanniksi, "the First and Last Freedom" on originaalimmin erään Krishnamurtin kirjan nimi, Shree Rajneesh:lla oli jotain hampaankolossa Krishnamurtia kohtaan - kun ruinaantui ja Krishnamurti vain vilkutteli muille - ja nimesi myös muita kirjojaan mm. hänen kirjan nimillään). Katsoin kirjan kannessa olevaa kuvaa ja yhtäkkiä tunsin olevani sieluntajunnaltani noin ehkäpä 10, korkeintaan 20 senttiä korkeammalla (Levitaatio). Sielun jalat ehkä vastaavan verran korkeammalla; koin myös auringonvalon.

Kokemuksia voi saada kaikenlaisista kuvista, riippuen sen ominaisuuksista. Omanlaisiaan kokemuksia, tuntemuksia, voi saada myös Shri Matajin mm. kuvista, mikä ei sitten tarkoita mitenkään välttämättä esim. sitä, että Kundalini olisi herännyt. En ole kokenut vahvaa energia-aaltoa Shri Matajin kuvista; (Pelkän) T&T:n kuvista ehkäpä säteilee energia-aalto, joka on voimakkaampi kuin ei-T&T:llä (samaten muissa voimakkuuksista olevasta, esim. oikean kanavan voima, tuntunee henkilöstä jossain määrin samoin tavoin); ja jos ei ole T&T itse, niin se voi mahdollisesti nostaa myös tajunnan/tietoisuuden pään päälle (kun T&T:hen liittyy myös tajunta); sen lisäksi, että saattaa kokea myös tietoisuuden auringonvalon. Kyseinen asia tajunnan nousemisen osin voi olla sattuma, kun siinä seisoin (toisen kerroksen parvi), sitä kun sattuu joskus harvoin samoin tai vähemmässä määrin muutenkin, mutta se olisi aika sattuma samalla, vaikkakin hyvin mahdollinen, mutta se oli ensimmäinen kerta kun se erityisesti tapahtui/jäi mieleen. Levitaatio liittyy T/tajuntaan ja auringonvalo T/tietoisuuteen.

Ostin kirjan ja se kolahti enemmän kuin mikään koskaan missään aikaisemmin. Niinpä sitten seuraavan kolmen vuoden aikana luin 35 Shree Rajneesh:n kirjaa, sivuviivoja (merkkejä tarkemminkin) tehden, tutkien kaiken perusteellisesti, mukaanluettuna lähemmäs 200 meditaatiomenetelmää/-variaatiota, joista muutaman olen enemmässä tai vähemmässä määrin itse keksinyt (lähes kaikki on jo katettu jäljelle jääden enimmäkseen varioinnin mahdollisuus, jotka tosin enemmässä tai vähemmässä määrin tekevät niistä eri metodeita). Paloin loppuun - Shree Rajneesh ei anna tietoa kuten minä, eikä sen antaminen hänen motiivinsa mielipuolisesta puolestaan johtuen ollutkaan. Siinä ohessa tulin Todistavaksi Tietoisuudeksi. Vuonna 1995 minulla ei ollut 'energiaa' (= kapasiteettia!?) lukea kahta riviä enempää kerrallaan.

Näinä kolmena vuonna orgasmien määrä per kuukausi vakiintui hiljalleen ehkä joka toinen vuorokausi tasolle, ei-vakiintuneen vaateen ollessa ehkä enemmänkin. Olihan se vain pelkkä mekaaninen juttu, ilman henkistä merkitystä, kuten Shree Rajneesh valehtelee, ja kuten meidän on annettu yleisesti ymmärtää - kun punnitsee vain yleisesti tunnetut faktat. Oma selibaattisaavutukseni oli vaikein ponnistus josta olen koskaan joutunut suoriutumaan - vaikeampi kuin tosi työläänä pitämäni T&T:n vakiinnuttaminen, joka siihen mennessä oli työläin prosessi jonka olin kohdannut.

Kun kaikki on kontrollissa (jota vastaan tietysti ehdollistetaan, mm. spontaanisuuden tekosyyllä), niin mieli, tunteet, keho, sielu on tyyni ja rauhallinen - se on terveyden tila. Terveessä tilassa kaikki häiritsevä on kontrollissa; sairaassa tilassa asiat eivät ole kontrollissa - ihmiset vain pitävät sitä luonnollisena tilana, tietämättä että se on mielisairauden tila, joka tarvitsee pistää tasapainoon, sammuttamalla oikealla tavalla, sen sijaan että heittää polttoainetta siihen tuleen, kuten demonisen katarsiksen mukaan tulee tehdä; ja yleisesti ei ainakaan enää niin paljon kontrolloi niitä, koska on aivopesty pitämään kontrollia ja tukahduttamista vääränä: "suppression, bad, bad - it's suppression!" Todellisuudessa se on ainoa hoito. Jo keskikanavan kaikkea kontrolloiva voima todistaa kontrollin oikeaksi (jumalaa vastaan on tässä turha väitellä), sen lisäksi että se on selvä asia hänelle joka sen totuuden oivaltaa. Omista Sri Shivan metodeistaan Shree Rajneesh on eliminoinut kontrollin ideat, ajatuksettomuuden ideat - ne yksinkertaisesti eivät ilmene Shree Rajneesh:n teksteissä ylipäätään,

Kuin jossain sivuasioissa, ja tietoisuuden ylläpidossa tai demonisen katarsiksen viimeisessä stop-vaihessa - Gurdjieff:lta - joissa kontrolli on aiheena, mutta se on aivan toinen asia kuin kontrollin ja varsinkin tukahduttamisen vääryyteen ehdollistettu rajneesh. Kyseinen aivopesu on t&t:n ohella - ja siihen yhdistettynä - keskeisimmässä asemassa hänen opetuksessaan.

ne on tarkoituksellisesti eliminoitu, jotta hänen koko lisäämissysteeminsä toimisi.

Mielen ajatus/puhe prosessoinnin vauhti oli mieletön, pysäyttämätön; ja kerran tulinkin sen voimassa ja vauhdissa tilanteeseen jossa tiesin, että jos en nyt heti pysäytä sitä niin se saa minusta 'ikuisesti' yliotteen: en voisi pysäyttää, enkä edes hidastaa sitä enää, koska se olisi minua voimakkaampi, tiesin sen varmasti - tämä on eräs tilanne josta myös saatettaisiin käyttää nimitystä "The point of no return". Kaikki tahto ponnistaen sain mielen pysäytettyä hetkeksi ja pelastuin. Kyseinen liikaa toimiva ajatus/puhe oli tuotetta kyseisestä kontrollin, tukahduttamisen vastaisesta aivopesusta, joka eliminoi sammuttamisen menetelmän, ja sitten lisäämisen menetelmät (pelkästään kontrollin vastainen asenne jo itsessään) saavat vapaasti tehdä tuhoaan. Lisäämistä ja muita pointteja tuli lisäksi (enemmässä määrin jo vallitsevasta kontrollista luopumisen lisäksi, joka itsessään on iso pointti ei-kontrollissa):

+ T&T:stä.

+ Jatkuvasta suuresta O2-V6 epätasapainosta.

+ Jatkuvasta lukemisesta (yhdenkin kirjan lukemisen jälkeen voi mennä viikko tai kuukausikin päästä siitä x-mielellisesti tyhjäksi).

+ Shree Rajneesh:n ratkaistavista aivotehtävistä, tehtävistä joita ei enimmäkseen pysty ratkaisemaan ihmisen tyhmyydessä plus hänen ehdollistaessaan ratkaisut mahdottomiksi. Jos tukahduttaminen on väärin, niin se jo eliminoi useat ratkaisut mahdottomiksi, niin kauan kuin häneen luottaa. Pirullinen temppu. Mutta jotka on ratkaistava tai kärsittävä.

+ Seksiaddiktion lisääntyneisyydestä, joka tyhmentää maan&kehon viisauden vähentymisen muodossa, että vielä huonommin ymmärtää olevansa Tässä (edes keho-maallisesti, joka nyt oli täysin irti maasta - huomioinkin silloin olevani siitä irrallaan, tietystikään ymmärtämättä sen merkitystä), ynnä muiden psykologisten tasapainottavien tekijöiden heikentyessä kyseisen keho&maa -suhteen heikentyessä.

+ Oman ulkoisenarvontunnon heikentyessä, kyseisen Jumaluuden painostaessa siitä häiriintyneesti helvetillisesti.

+ Muu tyhmentyminen, kun molemmat kanavat ovat poissa tasapainosta, jolloin ei juuri ole käytössä tunnepuolen Deity-viisautta (eikä myöskään ymmärrystä tasapainotilan olemassaolosta), vaan se pitää korvata loogisella järjellä, jolla sitten joutuu, yrittää, ymmärtää asioita joita ei logiikalla voi ymmärtää, jonka ymmärtää vain tasapainossa olevien Jumaluuksien viisaus. Kyllä sitä vähän epäili, että asiat olivat aikaisemmin paremmin tasapainossa, mutta toisaalta sitä oli panostanut aivotyöhön ja sitä oli nyt T&T, siten tietoisempi vallitsevastaan. Sitä ei tullut huomattua, että normaalit ihmiset pysyvät paremmassa tasapainossa ihan itsestään. Hetki oli lähellä jossa pitää luopua kaikesta opiskelusta ja pohtimisesta, ja sitä kohti tulin supistamalla ja supistamalla tietoa, kuten olin muutenkin koko etsijän aikanani tehnyt; muistiinpanoja, sivuviivoja, niiden vähentämistä ja vähentämistä, jotta saa sen keskeisimmän, joka myös vaati monien kirjojen lukemisen jotta saa kattavan tietomäärän, joka kohdallani oli siinä 35 kirjaa, ja sitten huomasin, että tiedot on nyt, ja se sitten vielä supistettiin, ja siinä aivotyö oli kaikkein intensiivisin, nopein, jatkuva - se oli jo hyvin vaarallista (jota on jo jatkettu liikaintensiteetti muutenkin, aiheuttaen hiljalleen kaikenlaisia kehollisia vikoja, kukin omanlaisiaan), jopa hiuksia lähti päästä vähän enemmän peseytyessä. Silmänaluset olivat jo paljon mustat; mustat silmänaluset sain jo pari kuukautta ennen Shree Rajneesh:ia, filosofiaa jatkuvasti lukiessa - ensin budhalaisuutta toista kuukautta putkeen, sitten heti perään kaksi filosofian kirjaa, joista toista lukiessa sitten huomasin tummien silmänalusten ilmestyneen - jotka sitten edelleen syvenivät mustemmiksi koska edelleen jatkoin lähinnä putkeen kolme vuotta. Sain sen prosessin vietyä yhteen vihkoon ja vielä joihinkin sivuviivoihin asti, ja kaikesta siitä luopuminen pelkän T&T:n, ja Dhyanan hyväksi oli jo lähellä, mutta sitten tuli Sahaja Jooga.

--

Viimeisenä vuotena harjoitin metodia, jossa minää, superegoa, ei juuri näy eikä tunnu, on vain täydellisessä hengen tilassa, näin minun ei tarvinnut käyttää O1:n (= O2) energiaa rohkeuteen (= voimaan yli V6:n kollektiivihäiritsevyyden), koska niin helvetillisessä kunnossa on jumalaisen helvetillistä olla muiden ihmisten keskuudessa. Mutta kun olin kadonnut (kirjaimellisesti), mikä on mahdollista, jos hallitsee metodin, niin ei ole ketään paikalla johon sattuisi, joka kärsisi, olin vain täydellisessä tyhjyydessä, superegoa ei ollut (I-ness:n kadottua katoaa myös superegon häiritsevyys), kukaan ei saanut minusta otetta, olin lähinnä kadonnut. "Concentrate that within yourself the inner psychic complex does not exist", Sri Shiva nro. 71. Brahma ei kuulu sieluun, vaikka täyttääkin ainakin 90% koko kehon rajojen sisätilastakin. Kun huomio on B/brahmassa, niin sielun kompleksi on huomiomme, ja niin ollen mielemmekin, periferiassa (sivutuotteena syntyy todistajuus kuunvalopuolella). Tämän tietävät Meditoijat, jotka ovat Dhyana-yoga:n harrastajia. Hengen tilan voi pukea noin minuutissakin, esim. katsomalla ikkunasta ulos ja 'tuomalla' ulkona näkyvän tyhjyyden sisällensä: siihen absorboituu/synkronisoituu (Mantra), ja henkilö huomaa olevansa hengen-tilassa. Kyseisellä muunnoksella hengen-tilassa voi olla toiminnan ohessakin. Keksin sen metodin itse, mutta huomasin myöhemmin, että Sri Shiva:kin oli keksinyt sen metodissa 103, tosin hän sanoo, että sitä absorboituu ulkoiseen spaceen itsestään, kun taas omassa versiossani sitä tuo sen sisäänsä, siis aktiivisesti absorboitumalla siihen, tai tarkemminkin absorboimalla sen oman kehonsa sisään, tai vain itseensä.

1) Tässä voi auttaa Sri Shivan metodi nro. 25, jossa kuvitellaan oma keho tyhjäksi, keho jossa on vain iho, ja kaikki tila sen sisällä on tyhjää - tätä meditoidaan jolloin keho tulee täysin tyhjäksi sisältä, siinä on vain tajunta; Vijnanabhairava, Jaideva Singh:n käännös, kommentit kyseiseen (ja jossain määrin muihinkin) metodiin on ihan vääriä - ongelma kun vain kääntävät ja käyttävät ei-todellisten tuntijoiden kommentteja apunaan joissain metodeissa; tekisivät metodin ennen kommentaareja, ja sitten antaisivat eksistentiaaliset kommentit, eikä jotain höpönlöpöä.

2) Tavallaan näin olemuksemme voi tunnistaa B/brahman kaikkialta myös Kirkastumattomassa tilassa, mutta oman suoran havaintokynnyksemme alittavalla tasolla; tai voidaan sanoa, että tyhjyys symbolisoi tajuntaa ja se toimii kuten esim. Mantra. Olen toisaalla kokenut ei-Kirkastuneessa tilassa Brahman osittain - ei riittänyt Viisauteen asti - voimakkaan Kundalini virtauksen seurauksena - "kuunvalo avaruusfiilis" - noin kaksi vuorokautta, ja sitä ennen - samaten noin kaksi vuorokautta - kun T&T:n Tietoisuus-nirvana alkoi.

Saattaa ehkä olla vaikeata (tai sitten helppoa - en tiedä kun olin T&T silloin) jos ei ole Todistava Tietoisuus, muuten helppoa. Sivuaa läheltä useampiakin Sri Shivan metodeja, joista useat keskittyvät hengen-tilan näyttämiseen/aikaansaamiseen eri tavoin.

Shiva tarkoittaa tajuntaa/Tajuntaa; Bhairava (Hirvittävä, Sunnaton) Tajuntaa, Brahmaa, Voidia - T/tajunnan symboli on tyhjyys, mm. koska se on lähin symboli-vastine Kirkastumattomalle; Nirvanan symboli tarkemminkin. Taivaasta: selkeää, suunnatonta sinitaivasta - jossa on tietty Brahman vaikuttavuus-ominaisuus, jota ei pelkässä tyhjyydessä ole. Tila, tyhjyys, tyhjä tila. Kun Tietoisuuden Santra {sun) on auringonvalo; Todistavan & Tietoisuuden Santra-Vantra {sun-void} on auringonvalo tyhjässä tilassa; auringonvalo, lampunvalo huoneessa olevassa tyhjässä tilassa - tosin samalla tarvitaan tietoisuus siitä, että on tietoinen.

Kun aistii T/ajunnan sisällään, kun on 'tuonut' sen ulkoa sisälleen, ja/tai kuvitellut sisältä itsensä tyhjäksi, niin yhteys (= jooga) T/tajuntaan on saavutettu; sitä aistii sen olemuksen, ja siinä voi pysyä myös ulkona liikkuessa, jolloin huomaa, että se karkoittaa kollektiivipelkoja, johtuen super/ego-ilmiön haalistumisesta, jolloin siitä ei kollektiivi saa otetta. Kyseinen tila vallitsee Kirkastuneella vakiosti sisäisesti ja lisäksi ulkoisesti; ja onkin metodi tajunnan ja Tajunnan olemassaolon ja ominaisuuden tiedostamiseksi ei-Kirkastuneessa tilassa. Sitten sitä tietää, että T/tajunta on olemassa, ja että se hyvin voi olla myös kaikkialla oleva Tajunta, Brahma. T/tietoisuutta & T/tajuntaa voi myös laajentaa (= tiedostuksellisesti), josta olen maininnut Gurdjieff:n yhteydessä, joka sitten osaltaan tuo lisää vahvistusta Brahman olemassaolosta. Kirkastunut ei tietysti tarvitse mitään metodia T/tajunnan tiedostamiseksi, vaan hän tiedostaa sen seksuaalihunnun puuttumisesta johtuen niin sisäisesti kuin ulkoisesti jatkuvasti. Tajuntamme kykenee tuomaan tiedostukseemme ilmiöitä joita laitamme sen hakemaan; se prosessi toimii kaikessa älyllisessä toiminnassa, muistihaussa jne.

Shree Rajneesh tietysti elää/eli myös T/tajunnassa, ja varsinkin silloin kun se oli keskeisemmin hänen aktiivisen x-mielen huomiossa, niin aistin (Deity/t aisti, todistaja & x-mieli huomasi) sen T/tajunnan ominaisuuden (parfyymin) silloin (ollessani ei-Kirkastunut) jostain kuvistaan tai kirjoistaan.

--

Seuraavaksi tuli Sahaja Jooga, juuri kun olin saattanut työni rajneesh-asioiden suhteen loppusuoralle; kuin sanoen, että tein turhaa työtä. Kundalini-valaistuminen oli tietysti enemmän kuin tervetullut, onhan Kundalini-valaistuminen meikäläisen tapaiselle etsijälle enemmän kuin siunaus. Sanonta kuuluu, että jos asia loppuu hyvin, niin kaikki on hyvin; jonka sanoma on siinä, että sitten kun vain saavutukset ovat, haittojen korjaantuessa, niin se on realiteetti. Sille asialle ei tietysti voinut mitään, että olin Etsijä sangen ikävään aikaan. Sangen, koska sen lisäksi, että menneisyydessä suurelta osin puuttuva tarvittaessa auttava lääketiede oli tässä ajassa olemassa, Kundalini-valaistuminen tuli auttavaan saumaan kuormituksieni huippulukemissa. Olisi vain toivonut sen tulleen pari vuotta aikaisemmin.

BHAGWAN SHRI MATAJI. Molemmat lukivat jossain määrin toistensa tekstejä, ne ovat jossain määrin niin samat, ettei asiasta ole mitään epäselvyyttä; lukuunottamatta kumpi on originaalimmin kumman. Kun siis lukee Shri Matajia, ja jos on perehtynyt Shree Rajneesh:iin, niin huomaa välillä lukevanne Bhagwan Shri Matajia. Ero kuitenkin kyseisten välillä on selvä siinä, että Shree Rajneesh (positiivisin osin) opettaa todistajuutta, Xmieltä, ehdollistumia, eksistentiaalisuutta, kun taas Shri Mataji opettaa Dharmaa ja sielua, Kundalinia. Kyseiset eivät ole missään määrin samat, vaan täysin erit; Shree Rajneesh ei edes opeta Dharmaa, sielua, Kundalinia, eikä edes tiedä saati ymmärrä niistä mitään. Yhteinen alue on siltä osin joilla Shri Mataji kulkee Shree Rajneesh:n kartoittamilla alueilla; mindfulness, eksistentiaalisuutta, tarinoita. Mitä Shree Rajneesh:n kulkemiseen Shri Matajin kartoittamilla alueilla tulee, niin hän psykopaattisesta viha-suhteestansa johtuen opetti mm. Shri Matajin opetuksia päinvastoin ja väärin, monin tavoin ehdollistaen etsijöitä/ihmisiä Shri Matajin opetuksia vastaan; hänen ehdollistamistaan suhtautumistavoista johtuen, tehden vaikeammaksi suhtautua normaalilla avoimella tavalla Sahaja Joogaan. Shree Rajneesh ehkä oppi joitain tarinoita Shri Matajilta; Shri Matajin jo etsijänä oppiessa tarinoita mm. Shree Rajneesh:lta. Arvelisin että Shri Mataji oli ehkä 50% todennäköisyydellä Acharya Rajneesh:n opetuslapsi noin vuoteen 1970-72 asti (Shree Rajneesh aloitti guru-puuhansa joskus 1957 kieppeillä; täyspäiväisenä vasta 1966, johon asti hän toimi, lukemani mukaan, yliopistossa filosofian opettajana). Jos ei ollut, niin hän on ainakin perehtynyt joihinkin Acharya Rajneesh:n kirjoihin. Shree Rajneesh ei tiennyt mitään todellista Kundalinista ja Chakroista (vain sitä Kirjallista "Kundalinia") ennen Shri Matajia; jota hän ei siihen aikaan (eikä siitä johtuen myöhemmin) ymmärtänyt.

Tultuaan tietämään totuuden Shri Mataji kai (en tiedä tarkkaa ajankohtaa) kirjoitti ehkä kirjan jossa kritisoi vääriä guruja (seuraavan kirjansa hän kai {tietääkseni hän on itse kirjoittanut ehkä kaksi kirjaa} kirjoitti 1999 valmiiksi). {Ja sitten} Shri Mataji aloitti guru-uransa opettamalla mahdollisesti ainoastaan Vipassanaa,

Kuulema on aloittanut, jonkun mukaan, myös parantajana; kiinalainen (yms.) lääketiede, ja toisaalta jossain kieppeillä Kundalini Jooga perehtyneisyys. Shri Mataji työskenteli alussa vain muutamien kanssa, yrittäen herättää heidän Kundalininsa; kunhan oli ensin tullut siitä itse tietoiseksi - ja ehkä siinä kieppeillä perehtyi Kundalini Joogaan, ja ehkä juuri silloin myös kiinalaiseen yms. lääketieteeseen, tai ainakin myöhemmin. Oliko se ennen kuviteltua Vipassana aikaansa, olettaen semmoisen olleen ennen Kundalini-aikaansa. Ainakin hän oli hyvin perillä Vipassanasta, mindfulness-meditaatiosta, nähtävimmin jo ennen Kundaliniansa, mutta nähtävästi hän tuli tietoiseksi Kundalinistaan vuonna 1970, ja se on oletettavin syy, miksi hän itse ryhtyi omaksi gurukseen, eihän Shree Rajneesh sitä opettanut. Mindfulness-meditaatio oli oletettavimmin siinä ohessa.

jonka pääopettaja silloin lieni Shree Rajneesh, "The Perfect Way" kirjassaan, joka on vielä melko "viileää" (tuntee/vaikuttaa tekstistä tietyllä tavalla - eri kuin Kundalinin viileä tuuli [joka ei tietääkseni tunnu kirjallisuudesta]; siellä hän oli vielä pitkälle Tajunnan maailmassa) tuotantoa, eikä vielä sitä 70-luvulta tutuksi tullutta "lämpimämpää" (rajahimpaa, enemmän aurinkoa). "A Cup of Tea" sisältää valikoiman Shree Rajneesh:n kirjeitä useiden vuosien ajalta, mm. josta ilmenee yksi hänen omaksumistaan tyyleistä (suggestiivinen, kuvaava). En tiedä oliko Shree Rajneesh alkanut opettaa jo 1970 Sri Shivan metodeita, mutta ainakin 70-luvulla; olisi vain osuvaa, että Shri Mataji olisi tullut tietoiseksi Kundalinistaan Shree Rajneesh:n käydessä läpi Sri Shivan metodeita. Käsittäisin sen kuitenkin tapahtuneen vasta Shri Matajin 1970 jälkeen, koska niissä metodeissa Shree Rajneesh antaa sen suuntaisia väärän suuntaisia kommenteja, koskien mm. ylöspäin katsomisia (joka on pelkkää ylöspäin katsomista, ei muuta) ja Sri Shivan erilaisia Kundalini-metodeita. Tosin Shree Rajneesh oli jossain määrin psykoontunut niihin jo 60-luvulla.

Shri Matajin ja Shree Rajneesh:n todistajuuden opetus, ja tyyli, ovat kuin sisko ja veli (Shree Rajneesh oli 11 lapsisen perheen vanhin lapsi, mutta henkisesti he ovat kuin sisko ja veli, mitä heidän mielen todistajuutensa 70-luvun tiimoilta tulee; lisäksi monet tarinansa löytyvät molemmilta). Shree Rajneesh oli 60-luvun guru, ja 70-80-lukujen. Nirmala Srivastava oli 60-luvun etsijä.

Shree Rajneesh kommuunin pääpuhemiehen sanotaan esittäneen kopion valokuvasta eräässä lehdistötilaisuudessa, jossa Nirmala Devi on ottamassa osaa Shree Rajneesh:n (silloin tunnettu nimellä Acharya Rajneesh) meditaatioleirillä, Nargol, Gujarat, toukokuussa 1970. Kyseinen puhemies myös lainasi Shree Rajneesh:n puheesta kohtaa jossa Shree Rajneesh vuonna 1981 sanoo, että hänen entisestä opetuslapsestaan Nirmala Srivastava:sta on nyt, niin monien ihmisten fuuleudesta johtuen, tullut suuri henkinen johtaja. Kyseinen Shree Rajneesh:n käsitys johtuu siitä, ettei hän tiennyt Kundalinista mitään, ja oletti "Kundalini"-asioiden liittyvän vain mm. Kirkastumiseen.

Nirmala Srivastava oli siis Shree Rajneesh meditaatiotilaisuudessa, ja Shree Rajneesh väitää, jos ei väärennetty (kuten ei voi olettaa), hänen olleen opetuslapsiaan, joka ei hänen valheellisuudestaan johtuen paina vaakakupissa mitään, mutta Shri Matajin oppi Shree Rajneesh:n kanssa yhteisiltä alueilta puhuu kuitenkin vahvasti/todistavasti hänen ottaneen oppia kyseisillä alueilla Shree Rajneesh:lta, ehkä vielä 1970, jolloin hän tosin on teoriassa voinut olla siellä muusta syystä, mutta psykologisesti en tunne, että sellaista tapahtuu sen jälkeen kun hän on sieltä jo lähtenyt. Nirmala Srivastava oli tavallaan buddhalainen opettaessaan vipassanaa (tai mindfulness-meditaatiota tarkemminkin), tosin Sahaja Jooga:ssa hän on keskeisesti Hindu. Shri Matajin Kundalini mahdollisesti heräsi jonkun tuntemattoman henkilön kautta joskus 1970 kieppeillä, mutta on aivan hyvin mahdollista, että hän on jopa syntynyt Kundalini hereillä, ja mindfulness-meditaation ansiosta tulleensa tietoiseksi siitä. Toisaalta hän on myös voinut olla siitä tietoinen ennenkin, ja vain ottaneen siinä vaiheessa oppia monilta guruilta, kiertäen paikasta toiseen. Nirmala Srivastava:lla oli kuulema etuoikeutettu asema Shree Rajneesh:n leirissä. Kulki kuulema joskus esim. hänen autossaan. 1970 sanotaan Sahaja Joogan aluksi, mutta on sanottu myös 1971-2; sitten aloitti yksityisenä Guruna opettaen ehkä vain vipassanaa alkajaisiksi.

En näe mm. siitä päätellen hänen olleen Todistava Tietoisuus (Korkeintaan Kirkastunut, mutta en näe, että hän olisi ollut Kirkastunut, hänen tekstinsä, kun niihin analyyttisemmin perehtyy, ilmauksensa, uskonsa, tarkoituksensa viittaa ettei ole Kirkastunut) olisi muuten opettanut vain Tietoisuutta; jonne Shree Rajneesh alkoi jossain määrin enemmän painottumaan vasta 70-luvulla, keskittyen enemmän vipassanan muotoon 60-luvulla, ja sen Nirmala Srivastava oppi, kun taas minä opin myös lisäksi tietoisuuteen painottuvampaa ajattelua, ja vein sen teknisesti selvään ensimmäiseen loppuun; Shree Rajneesh tosin kaikkina aikoina painotti todistajuutta pääasenteeksi, kuten Gautama Buddha; Shree Rajneesh tosin demonisin tarkoitusperin; kun taas itse en anna todistajuudelle mitään keskeistä asemaa, vaan erityisesti painotan sen sivuasemaa.

Vipassanan hän ilmeisimmin oli oppinut lähinnä Shree Rajneesh:lta; ehkä kai opetti vipassanaa myös Shree Rajneesh:n aikana, ja siitä "asemansa". Vipassanan, tai tarkemminkin ajatusten 'huomiointi' versiona, josta näyte päätekstissäni aiheesta, englanniksi. On vaikea kiistää etteikö se olisi Shree Rajneesh:lta peräisin, kuten erään tunnetun buddhalaisen skolastikon (nolla-valaistunut) mindfulness, vipassana tekstikin on jossain määrin (Shree Rajneesh:n opit ovat laajalle levinneet - useimmiten niissä ei ole Rajneesh-leimaa).

Jossain vaiheessa Shri Mataji oli tullut tietoiseksi myös heränneestä Kundalinistaan, joka johtunee oletettavimmin mindulness-meditaatiosta. Sahaja Jooga:ssa ollaan mieltä, että hän syntyi Kundalini-valaistuneena, joka on täysin mahdollista, ja todennäköistäkin, kun sen herääminen sattumalta jonkun lähellä olleen Kundalini-virtaavan toimesta (joita ei ennen Shri Matajia juuri ollut, tai ollut ollenkaan) on vähemmän todennäköistä; ehkä hän on peräisin planeetalta jossa tapahtui samanlainen Kundalini-ilmiö kuin nyt täällä; joka näkemys tosin puskee originaali-kysymystä vain taaksepäin, kun se vähintään yhtä oletettavasti liittyy evoluutioon täällä, tai siihen, että joillain ihmisillä on luotuaan joitain erityisominaisuuksia, jotka siirtyvät aikanaan muihin; en oikein jaksa kuitenkaan uskoa siihen (inkarnationaalisuuteen tässä).

Sahasraran avautumisen taas tarkoittaa Kirkastumista, eikä Kundalinin tuntumista pään päällä, kuten Shri Mataji jossain vaiheessa ajatteli - ehkä kuvitteli sen tapahtuneen meditaationsa seurauksena, kuten perinteissä saatetaan jossain uskoa, ja Sri Rajneesh:kin saattaa olla sen ohimennen jossain maininnut. Kun hän tuli tietoiseksi Kundalinistaan, ehkä vipassana-opetuksensa aikakaudella (1970 kieppeillä), niin sitten alkoi pääasiassa opettamaan Kundalinia, vaikkakin on hyvin voinut opettaa Vipassanaa, mindfulness-meditaatiota samalla, aluksi, koska tarviihan asiat nähdä, siis tarvitaan silmät ensin; ja/tai toisaalta hän ehkä opetti mindfulness-meditaatiota Shree Rajneesh:n leirissä vähää ennen, josta hänen sitten sanotaan häipyneen omille teilleen, opettaen ei-Rajneesh-liitoksellisesti, siis omalla auktoriteetillaan, Mindfulness-meditaatiota, johon Kundalini sitten tuli kuin taikaiskusta samalla kuvaan mukaan jostain. Shri Matajin alun lähteet Kundalini-tiedoissaan ovat olleet kaikesta mitä siihen aikaan oli esillä Kundalini Joogasta; siitä, parantajan asioista (kiinalainen lääketiede) ja hänen Kundalini-virtauksestaan Sahaja Jooga on ponnahtanut.

Kundalini-tietonsa eivät ole ainakaan Shree Rajneesh:lta, joka ei tunne muuta kuin Gopi Krishna:n "Kundalinin", ja siihen lisännyt sitten vielä omia tahallisen vääriä näkemyksiään - yhdistettynä selibaatiin, kuten Gopi Krishna teki.

Jatkossa Shri Mataji on tullut skeptisemmäksi vallitsevien "Kundalini" tietojen oikeellisuudesta. Mielenkiintoisinta olisi tietää valokuvien alkuperä (gurujen kuvia käytetään Intiassa yleisesti), eri tekniikoiden. Mistäköhän jääkalle. Miten oivalsi sormissa tuntuvien ongelmiensa yhteyden chakroihin (kokemuksensa ja kiinalaisen lääketieteen akupunktuurin meridiaanit). Unen ja valveen välillä ja toisaalta mindfulness/Dhyana-meditaatiossa, varsinkin jos meditoi kämmenet ylöspäin, tai muutenkin päiväsaikaan, jos omasi jotain hyvin tuntuvia. Niiden yhdistyminen chakroihin on selvimmin akupunktuurin meridiaani-peräiset; Kundalini Joogalla ollen asiaan vain suuntaa antavaa lisänäkemystä. Miten Sahaja Jooga -tiedot ja tekniikat ovat rakentuneet, mistä ne saivat alkunsa, on itselleni kyseisiltä tärkeimmiltä osin selvää; Kundalinin originaalin lähteen suhteen valliten keskeisin tietämättömyys. Kehityskaaren tiedämme jo; Sahaja Jooga -tiedot kun ovat mutatoituneet vuosien saatossa.

Se, että jokainen Guru on ollut monen Gurun opissa on sääntö; siinä ei ole mitään epätavallista, millään alalla. Sahaja Jooga:lla itsellään ei ole mitään tekemistä Shree Rajneesh:n kanssa: mitkään tekniset tiedot, eivätkä Kundalini, chakra, kanava, ym. tiedolliset, eivät ole Shree Rajneesh:lta peräisin. Mielen vipassana on poikkeus, joka sekään ei tarkalleen ole Shree Rajneesh:n vaan Gautama Buddhan, Sri Shiva:n, Gurdjieff:n, ym., jotka löytyivät ei-Kirkastuneen Shree Rajneesh:n kirjahyllystä, johon hän keräsi kaikki henkiset kirjat jotka löysi kaupasta tai useimmiten käytettyjen kirjojen myymälästä. Niitä hän sitten harjoitti, kun oli löytänyt mindfulness:n tietoisuuden, ja sitä hän sitten opetti Guruna muille saavutettuaan niin T&T:n kuin Kirkastumisen. Jos on perillä Gurdjieff:n ja Gautaman todistajuudesta, Meditaatiosta, tietoisuudesta ja siihen liittyvästä henkisyydestä, psykologiasta ja filosofiasta (ajatusmaailmasta), ja Sri Shiva:n metodeista, niin ei löydä enää mitään keskeistä Shree Rajneesh:lta; muuta kuin että hän teki niiden suhteen ison tutkimustyön etsijäaikanaan, ja jälkeen; ja sai sillä muodostettua eräänlaisen mädän sillan heistä T&T:hen.

--

BHAGWAN, NIMI. Tarkoittaa Jumalaa. Intian muhammedilaisille Allahia, kuten hinduillekin se tarkoittaa Jumalaa, eli Brahmaa. Ja samaten Sanskritiksi se tarkoittaa Jumalaa; kattava sana. He acquired the nickname Rajneesh (ACHARYA RAJNEESH) and took the honorific Bhagwan (Hindi: "god", tosin useammin näen Bhagawan nimen kuin Bhagwan nimen. Bhagwan ei ole hänen syntymänimensä (hänen vanhempansa olivat jainalaisia), vaan oma valintansa, josta hän myöhemmin irtisanoi itsensä Osho-aliaksen hyväksi.

Osho is derived, according to http:/earth.path.net/osho/, from William James' expression 'oceanic experience'. Apparently, Osho rejected the name Bhagwan shortly before his death, saying "the joke is over.". He took the Buddhist title Osho, joka tarkoittaa lähinnä oceanic eli tavallansa mm. Kirkastunut, mikä ei tietystikään sovi hänelle hyvin vaan erittäin huonosti, vaikka K/kirkastunut (Buddha-tyylisesti) onkin. Osho, which he liked because it sounded like ocean. Osho, Sho, O Sho -sanojen merkitystä kannattaa katsoa myös japanin kielestä, josta Shree Rajneesh oli jossain määrin perillä kun oli kommentoinut niin montaa zen-mestarin kirjoitusta. Sho on eräs japanilainen instrumentti. Yksi sho-sanan merkitys on 'pieni' (small), mutta pääasiassa ehkä "moni" tms. Sanskritiksi ja japaniksi O-sana näyttää tarkoittavan suurta, ehkä O:n symbolisesta merkityksestä johtuen: esim. Pythagoras piti ympyrää täydellisyyden symbolina - kun taas esim. ma-sana tarkoittaa äitiä; ne ovat pitkälle universaaleja). Shree Rajneesh:n omat selitykset mille tahansa sanalle, ilmiölle, toiminnalle etc. ovat usein vääriä; hän oli tarinoija ja puolittain paatunut valehtelija; asioiden faktuaaliset puolet eivät häntä puolet ajasta dominoineet, joten mitä hän jostain sanoo, siihen ei voi luottaa. Osho-sana tuli Bhagwan-sanan paikalle. Nimen vaihtaminen Oshoon arvellaan johtuvan epäonnistuneesta Oregonin kommuunista, ja nimen vaihto puhdistaa mainetta.

Chandra Mohan Jain, oli ehkä hänen oikea nimensä. Tai: Rajneesh Chandra Mohan. Eräiden lähteiden mukaan. Chandra tarkoittaa kuuta, Moha tarkoittaa usein jotain alhaista, tässä mahdollisesti hänen kykyänsä käyttää puolitotuutta taitavasti - puolitotuus on se mistä maya ammentaa voimansa, halun lisäksi. Alhainen Kuu. Kuu on Kirkastuneen, Tajunnan, ominaisuus; alhainen Kuu voi tarkoittaa siis Demonia, niinpä nimen oikeellisuus on hieman kyseenalainen; tosin hyvin kuvaava, kuten Rajneesh Chandra Mohan, joka voi tarkoittaa Demoni Kuninkaallista Viisasta, Shree Rajneesh:han on Demoni Kuningas Ravan(n)an inkarnaatio, siis näin esimerkkinä. Häntä kutsuttiin henkisen opettajan uransa alussa: Acharya Rajneesh:iksi. Tosin eräs lähde sanoo: "nickname". Acharya Chandra Mohan (Jain) on yksi kuvaavimmista nimistä. Mahavira (jainalaisuuden 23/24, ensimmäisen ollessa jo ennen hindulaisuutta, ehkä maailman vanhin uskonto) eli alasti, tuskin valaistunut (ehkä vanhalla iällään) - Kirkastuneet/muut sellaiset kun eivät paastoa jatkuvasti, eivätkä elä alasti, eivätkä näe turhaa vaivaa. Mahavira taitaa olla Sivanandan mukaan yksi Raman pikkuveljen, Hanumanan, nimistä. Teosofian sanasto sanoo, että Bhagavat, Bhagavan, Bhagawan (Sanskrit) käytetään jumalista, ja esim. Gautama Buddha, Krishna, ja Vishnu, nimen edessä, tarkoittaen esim. Lord se-ja-se, tai Divine se-ja-se, jumala se-ja-se. Bhagavan Pyhä. Bhagwan muotoa (muiden muotojen ohella) käytetään ainakin hindulaisuudessa.

[teosofian uusi sanasto] Moha (Sanskrit) Bewilderment, perplexity, folly, delusion, error. In philosophy, delusion of mind, preventing the discernment of truth and leading to the belief in the reality of unreal worldly objects; closely similar to maya, but with an emphasis placed on the activity of the deceiving mind.

With Buddhists, ignorance, one of the three roots of vice. In the Vishnu-Purana, infatuation personified as the offspring of Brahma.

Siddha Yogasta (ei elävä lähde, vain kirjatietoja sieltä täältä, kuten Kundalinista) löytyy/löytyi myös henkilö nimeltä Acharya Chandra Has Sharma joka on/oli eläkkeellä oleva opetusalan professori Uuden Delhin yliopistosta, ja hänet initoi joogaan (HH Yogiraj) Sri Chandra Mohan ji maharaj niminen henkilö (Intiasta), joka taas oli (HH Yogiraj) Sri Ramlal ji maharaj:n (tunnetaan myös nimellä Mahavtar Babaji) opetuslapsi.

SHREE RAJNEESH:N FOTOT. Shree Rajneesh:n valokuvat/kuvat eivät Kundalinia herätä, eivätkä varmasti hänen äänikasettinsa; tosin hänellä ei ole huomio pään yllä eikä paljon epätasapainoa, ja lisäksi hänellä on melkein aina myssy päässä (joka piilottaa hänen 2/3-3/4 kaljunsa). Shree Rajneesh:lla ei ollut Kundalini hereillä sen suuremmalla todennäköisyydellä kuin jollain satunnaisesti valitulla etsijällä. Shree Rajneesh:n mm. kuvista saadut kokemukset liittyvät enimmäkseen T&T:hen (joka hän tosin ei näytä olevan) ja T/tajuntaan, joka hänellä tosin on vain Buddhana; ne ovat selvimmät positiiviset ominaisuudet jotka hänellä on, verrattuna muihin ihmisiin. (Pelkkä) T&T säteilee jossain määrin voimakkaampaa energiaa (varmaankin enemmän jos ei ole Kirkastunut, kun se tasapainottaa); samantapaisesti kuin oikealla puolella oleva säteilee voimakkaampaa rajah-energiaa; mutta kuitenkin jossain määrin erilailla: T&T:n voima ei tule toiminnan aktiviteetista, vaan Tietoisuudesta (x-mielessä).

SHREE RAJNEESH:N 10 MAKSIIMIA:

1. Obey no command unless it is a command from within. [Jumaluuksien halu; suositeltavaa vasta Dharman hyväksymisen jälkeen, ja sittenkin jokainen tunto vaatii erillisen analyysin]

2. There is no God other than life itself. [Deityt ovat jumalia, niistä tulee jumalainen halu]

3. Truth is within.  Seek not elsewhere. ['Sisällä' on vain Deityt, ei Totuutta]

4. Love is prayer. [Deityen kaipaus on rukousta]

5. Emptiness is the doorway to Truth.  Emptiness is the means, the destination, the attainment. [Tyhjyys on etsinnän motiivi, etsinnän loppu on täyteläisyys, tyhjyyden vastakohta]

6. Life is -- here and now. [Elämä on kaikkialla]

7. Live -- fully awake. [Rajah-energiaa]

8. Do not swim -- float. [Vastavirta on oikea tie]

9. Die each moment so that you grow anew each moment. [Seuraava hetki on jatkumo tästä hetkestä; hän puhuu egollisen menneisyyden sitomattomuudesta tässä hetkessä]

10. Search not:  that which is, is.  Stop - and see. [Sokeat eivät näe]