Sopivia kumppaneita. Mahdollisesti sopivia kumppaneita on luokiteltu tässä teoriassa ystävistä, puolisoista, neuvonantajista kaikenlaisiin kumppaneihin ja täydellisiin vastakohtiin (jollaista tosin ei näytä olevan). Niissä on ristiriitaa keskenään, esim. puolisoiden suhteen. Vastakohtaisuudessa Socionics sanoo vapauden olla täysin oma itsensä. Pääidea Socionics:n mukaan on täydellisessä erilaisuudessa (sekä suunnissa että funktioissa) ulkoisen persoonan suhteen P/J:tä lukuunottamatta, ja sitä Socionics yrittää paikata sillä, että olisi jokin keskeisesti yhteinen harrastus, mielenkiinnon kohde. Socionics:n pääidea on painotettujen elementtien täydentävyydessä/keveydessä, ulkoisen persoonan osin, ja vain kaikki muu sovitetaan samankaltaiseksi/sopivaksi. Henkilön Xmieli määrää hänen tekemisensä, jotka painottavat eri kirjaimia suuntineen eri lailla, josta muodostuu hänen ulkoinen persoonansa. Sisäinen persoona taas kertoo mitä hän kyseisillä kirjaimilla tarkkaan ottaen tekee. Persoonaryhmät osaavat kertoa sen verran paljon henkilöstä, että niillä on vaikutuksensa.

Tässä on kyse puolisosta. Novelti on mahdollinen. Esim. INTP+INFJ, ISFP+ISTJ, ESFP+ESTJ, ISFJ+ISTP. Hintana on, että molemmat elävät enemmän tai vähemmän 'omilla raiteillansa' (pääsääntöisesti enemmän). Se on novelti verrattuna tasapäisempään (ja homogeenisempään) suhteeseen (esim. INTP+INFP). Elämässä on kyse myös vastakohtien funktionaalisesta täydentävyydestä. Sekä kemiassa että fysiikassa (tieteissä) on selvät lainalaisuudet siitä, että vastakkaiset vetävät toisiaan puoleensa, ja samanlaiset hylkivät toisiaan. Tosin koko asia ei ole siinä, koska elämässä myös tietyt samankaltaisuudet ja sen suhteen sopivuudet vetävät toisiaan puoleensa. On tarpeen erottaa kyseiset kaksi asiaa toisistaan.

Socionics:ssa joku ajatteli myös nähtävästi omien teorioidensa vastaisesti(kin), että tyyppi on tärkeämpi, mutta näen, että persoonakategoria on tärkeämpi (sopii kemiallisesti paremmin kuin joku muu persoonakategoria, joista seuraavaksi lähimmät nähtävästi löytyy omasta laatikosta, sen NF/nf:stä, jos on NT/nt, ja siihen vaikuttaa myös samanlaisuuden vetovoima tai yhdistävyys, ja ehkä sitä suuremmassa määrin mitä enemmän on boksaantunut omaan laatikkoonsa; kemiallisesti parhaan vaihtoehdon jälkeen pidän sitä toiseksi parhaana vaihtoehtona, ja siinä ovat kaikki oikeat aspektit paitsi Se(jne.)-Si -yhdistelmä, jonka sijaan on saman_boksisuus), ja kokonaisuudessaan molemmat, ja muuta, ovat nekin tietysti hyväksi, mutta kemiallisesti toissarvoisia (tosin niilläkin on oma kemiansa).

Miksi INTP+ESFP eivät sovi yhteen puolisoina, sen kertoo jo Socionics:n omat teoriat, jotka itsessään määrittävät sen ei-sopivaksi, koska ESFP on yksi INTP:n muodoista (ESF ei ole INT:n vastakohta) ja siten homogeeninen (ISFP on INTP:n sensorimuoto, ja ESFP on ISFP:n Se-muoto); SF+SF, NT+NT ovat homogeenisiä (INTP+ESTP:n suhteen sitä olisi T+T). N+N ei näytä olevan homogeeninen vaan lähentävä (S+N taas näyttää olevan etäännyttävä, etäällä 'paikallisesti' toisistaan). I+I ja E+E ovat samaten paikallisesti lähentäviä (T ja F taas eivät vaikuta paikallisilta; Se ja Si taas voivat olla sitä, mutteivät nähtävästi dominanteimmin, molempien ollessa samassa paikassa, vaikka katsovatkin dominanteimmin eri suuntiin). Kemia ei myöskään tunnu sopivalta INTP+ESFP:n suhteen (ESFP on samantasoinen ESTJ:n kanssa, viitaten lähinnä olomuotoon, vaikka ulkoisestikin saattaa esiintyä jonkinlaista samannäköisyyttä, mutta se on eri asia kuin esim. jonkin laatikon, JvJ, PvP:n, tai edes EvE ja IvI samannäköisyys_aspektit, vaikka esim. ESFP paljolti onkin kuin ISFP, päällisin puolin vain Se vs. Si ero luo EvI eron). Nämä ovat sekä kemiallisesti että teoreettisesti ymmärrettävissä (sisältäen kokonaisuuden tasapainonkin). INTP+INFJ:ssä on kemia kohdallaan, eikä ole homogeenisiä aspekteja (omalla tavallaan I:tä ja N:ää lukuunottamatta, ja mahdollista liiallista T-painottuneisuutta - koulutus/työ yms. - voi vallita INFJ:llä - joka on ISTJ:n [TiSeFiNe] N-muoto), ja se on Socionics:n oman teorian mukainen. Ainoa mikä vaatii enemmän huomiota näissä "Novelti"-suhteissa, on 'mentaalinen' yhteensopivuus, vaikkei se tosin ole täysin vakiona muissakaan suhteissa, mutta monissa suhteissa sellaiset asiat samanlaisuuden alueella sujuvat siltä osin luonnostaan. Mentaalinen tai/ja sisäinen persoona on oma selvitysalueensa, vaikka se onkin jossain määrin yhteydessä ulkoiseen persoonaan. Noveltissa samanlaisuus vallitsee esim. I+I:n ja N+N:n suhteen, ettei sekään ole ilman yhteistä aluetta (paikkaa, ominaisuutta).

INTP+INFP tapahtuu IP:ssä, ja sen lisämieltymys tulee myös kyseisestä samanboksisuudesta, jonkin määräisen homogeenisyyden hinnalla. Ja onkin vaikuttava tekijä, kuinka paljon itse on IP:ssä, jota itseni on vaikeampi arvioida, mutta näyttää siltä, että mitä enemmän itse on mieltynyt IP:n, sitä enemmän toinen IP voi tuntua sopivalta, tosin sitä on verrattava IJ:n. Olen ollut myös puhtaasti INTP ja en näe asiaa nykyään kovin erilailla, ja tiedän, että molemmilla on hyvät ja huonot puolensa, ja asia voi pitkälle riippua mm. itsestä, mistä pitää, mitä asioita painottaa. Kyseisessä suhteessa ei ole yhtä suurta vetovoimaa kuin INTP+INFJ:ssä; vertaankin sitä ioniyhdisteeseen, molekyyliyhdisteen sijasta, jossa ensin mainitussa on suurempi vetovoima, mutta suuremman erillisyyden hinnalla, samanboksisuuden yhteyttä kun ei synny (I+I, N+N jne. kylläkin), kiinnityksen ollessa muiden sidosaspektien lisäksi vetovoimallinen kuin ionisesti, sähköinen, jossa yhteys on pitkälle sähkökemiallinen, samankotisuuden sijasta, ja samankotisuus onkin pääkriteerejä IP+IP:ssä, sen sopiessa siten paremmin. IP+IJ:ssä säilyy tietty erillisyys, joka positiivisesti on noveltia, joka pitää sisällänsä omalla tavallansa vapautta, täydentävyyttä, kiehtovuutta, iloa ym., joita IP+IP-suhteessa ei siltä osin ole, siinä ollen muita aspekteja, joita novelti-suhteessa ei ole. Itse pidän novelti-suhdetta kemiallisesti sopivampana, vaikka sitten näenkin esim. IP+IP-suhteen hyvät puolet, ja toisinaan tunnen sen voimallisemmin (mahdollisesti kun olen enemmän Ni/IP:ssä, samankotisuuden tuntuessa silloin mahdollisesti sopivimmalta, kun taas toisessa näkemyksessäni pidän sitä liian samanpainoisena, joka on poissa nähtävästi vain silloin kun on itse niin paljon IP:ssä, että se on elementtinsä - joka on ehkä heikosti ilmaistu, mutta niin se vain näyttää olevan, että mihin on mieltynyt, sillä nähtävästi ollen eronsa siihen missä elementissä itse dominantisti on.

Jos buddha ei pysy täydessä S:ssä, niin sitten pysyy S-INTP-limbossa ja vaihdellen siellä enemmän tai vähemmän x-ulkoispersoonaisestikin. INTP:n roikkuminen mukana ei ole poikkeus vaan sääntö, vaikka sitten S-INTP-limbossa ei tarvitse elää, vaan voi elää S:ssä. Kun on dominantemmin S:ssä (vaikkei selvä S), niin mieltymykset ovat S:n mukaiset, ja jos on dominantemmin N:ssä (vaikkei selvä N), niin mieltymykset ovat N:n mukaiset. Kun S on kuin päällä ja on T-toiminnassa, niin siinä on vivahteita ST:stä, koska N on puolittainen, ja on viitteitä myös nf:stä. Mutta valinta taitaa olla lähinnä INTP:n ja dominantin S:n välillä (aluksi oli SeFi itselläni, silloin on T:kin toissijaisena, tosin mennyt NT näyttää tulevan siihen automaattisesti mukaan T:tä käytettäessä mutta ESFP on myös nt, ja muualla toisena toimintona ST-toiminnan oheen). S on valopilkku elämässänsä, eli se on tärkeä. Pelkkä N on S-sokea, ja se N(F) on ylivahvaa tavaraa, että ei ehkä siinä näe sopivuutta S:mmässä. Jos jatkossa toimii S-maailmassa T:llä dominantisti, niin parhaaksi valinnaksi voi muodostua SF, tosin on huomattava pohjakemiansa, ei vain pinta.

S-NT on sekä S että N, että voidaan ajatella hänellä olevan puoli S:ää ja puoli N:ää, N:n ollen tukahtuneena, kuin toisena - muttei kuitenkaan ISFP-tyyliin, mutta kuitenkin niin, että S on heränneenä, ja siten ei voida sanoa NT-buddhan olevan sen enempää S kuin N, hänen ei ollessa kumpikaan, x-mielellisesti. Vain kun S-NT tiputtaa T:nkin pois enemmässä määrin, jota tuppaa tapahtumaan unloadissa, niin hän tulee selväksikin SF:ksi. nf katsoo asioita nf:n näkökulmasta, mikä persoonien suhteen tarkoittaa ihmistä itseään, hänen tyyppiään tms., ei hänen ulkoista persoonaansa ja funktioita, jotka nf:lle ovat toisella sijalla ja joita hän ei ehkä varsinaisesti suostu edes näkemään, pohtimaan, koska hänelle ihmiset ovat persoonia, eivät persoonalaatikoita, ja hän ei siten jaa ihmisiä ihmisinä itsessään mitenkään, vaan nf-huomionsa ja tunteensa ovat etusijalla, ja persoonityypillä tai laatikolla ei ole itsessään dominanttia merkitystä, vain ihmisillä itsellään ollen merkitys, että siltä osin mitä nf:n kriteereihin tulee, hän ei katsoa asiaa samalla tavalla objektiivisesti vaan subjektiivisesti tai ihmismäisesti, hänellä ei siis ollen varsinaisesti mitään erotusta laatikoihin, vaan kaikki ovat ihmisiä älyineen ja tunteineen, eroja ei varsinaisesti ollen. Että nf:n valinnat perustuvat lähinnä tyyppeihin ja osiltansa ihmissidonnaisuuksiin, jolla saralla hän voisi valita ihmistarpeistansa johtuen tai jopa ilman, pitkälle kenet tahansa sopivalta tuntuvan persoonan tai ylipäätänsä lähes kenet tahansa, kunhan läheisyyden tarpeensa tulee täytettyä, hän kun on ihmis-ihminen, tosin omat kriteerinsä heilläkin lienee, mutta valinta perustuu paljolti virtaavaan nf-tunteeseen kuin mihinkän muuhun, eivätkä he muita näkökohtia välttämättä huomioi tai edes suostu ajattelemaan. Tässä on myös otettava huomioon, että olen itse ollut selvässä nf-dominantissa (S:ssä), että toisaalta myös selvässä SF- ja NT-dominantissa, ja ainakin virtuaalisesti selvä ST (S-INTP:nä) on samaten tuttu. Jos ei omaa omakohtaista dominanttia nf:stä, voi olla vaikea ymmärtää heidän tarpeitansa ja näkökulmaa, vahvasti dominanttia näkökulmaa, nf:ää. Lyhyesti sanottuna, voi sanoa nf:n olevan kokonaisuudessaan huomioimatta mitään kategorioita ja logiikkaa, dominantin ollessa nf, joka on kaikki kaikessa ja muuta ei oteta huomioon, ja en välttämättä tee niin itsekään, enkä kai haluaisikaan tai näkisi siihen tarvetta, kun olen itse selvässä nf-dominantissa (ihmistarpeineen). Olen huomannut saman pätevän muihinkin nf- ja NF-dominantteihin, heidän reaktionsa usein ollen samanlaiset. Kun on nf-puolella, sydämen tarpeissa, niin näkymät ovat usein erilaiset kuin mitä ne voi olla jossain muualla, tärkeintä ollen merkitys, tarkoitus, ja siltäkin osin valinta voi olla painottunut, ja mikä persoonaryhmä siihen sopii näyttäisi tulevan jossain määrin toissijaiseksi, tärkeämpää ollen mentaalisempikin yhteensopivuus, siis tavallansa sisäinen persoona ja jopa samantyypin dominoivimmat funktiot, tosin nf-alueella sisäinen näyttäisi saavan keskeisimmän painotuksen, tosin en ole sen alueen koko elämäni eläneitä persoonia ja itselläni nf on ongelma-alueena, nf-merkittävyyden siellä ollen tavallista suurempi silloin ja mikäli siellä elän enemmän kuten unloadin tarpeestani johtuen asia tuppaa olemaan. Eli valintakriteerit ovat jopa täysin toiset kuin 'tieteellisestä' vinkkelistä katsoen. Kun olen päässä kiinni tekemisissä, en ole yhtä paljon nf-tarkoituksessa, nf-ihmisissä ja jos menen unloadissa aina sf:ään asti, niin en sielläkään niin, mutta f osin kyllä ja sielläkin tulee tekeminen jossain määrin vastaan ja sitä on siten vaikeampi määrittää, tosin se ei ole yhtä nf-sidonnainen. Unloadissa mentaalittomammassa on oletettavasti tekemisissä jäljellä olevien ongelmiensa kanssa mutta myös ylipäätään enemmän sydämen asioissa kun ei ole niin paljon kiinni päänsä asioissa, ja sitten huomaa ne asiat paremmin ja painottuneemmin, ja siellä maastossa sitten katselee asioita kuten katselee ja tekee valintoja kuten tekee, ja siihen ei muut valintakriteerit välttämättä kykene riittävästi vaikuttamaan. Että asioita tulee katsoa omasta ja useammastakin kuvakulmasta ja yrittää sitten päättää mikä on itsellensä parasta sillä tiellä jota kulkee, joka vaikuttaa siihen mitä itse on, sen kuvakulman tehdessä valinnat. Joka tapauksessa, näyttää siltä, että sydän painottaa merkitystä, ja se on mihin se ensisijassa kiinnittää huomionsa. Pelkkä kemiallinen juttu ei usein jos varsinaisesti koskaan ole yhtä painava kriteeri kuin kyseinen, että asioiden on hyvinkin parempi sopia itsellensä ensisijassa tarkoituspohjalta, sydämen pohjalta (jota ei niin huomioi kun on päässänsä kiinni) ja vasta toissijaisesti kemialliselta pohjalta (joka tosin saattaa kuulua itsellänsä myös merkityspohjaan). Oman elämänsä kaveruuden tai merkityksen painotus voi saada riittävän mielekkyyden vain painottamalla sisäistä (ja päällimmäisiä funktioita, ja S-maailmassa tarkoitus mielekkyytenä on pitkälle S itse), oli ulkoinen sitten samanlaista tai ei, jota se voi olla tai olla olematta.

Voi tukahduttaa dominantteja funktioitansa, joiden tilalle tulee sitten muuta, ja toisessa persoonassa voi elää halutessaan vuosiakin putkeen, joka oletettavasti muuttaa sen Xmielisestikin jossain määrin tosin hyvin pitkän ajan kulussa, ja siinä on kyse valinnasta niin tekemistensä että olemistensa suhteen ja jostain muusta kuin esim. S-INTP:stä, joka persoonaisesti on NT, INTP, mutta valinta ei välttämättä ole sen mukaan edes S-INTP:ssä, SN kun on, ja sitten on jatkuvia vaihteluja siinä mikä milloinkin sopii ja mitä milloinkin on, ja ehkä SN on lisäksi jonkinlainen kehitysaskel ennemminkin kuin limbo ja sopivin sille on toinen SN, ja muut valinnat ovat sitten 50-50 ja valinta riippuu tekemisistänsä ja olemisistansa, jos niistäkään mitä vaihteluun tulee.

Sisäisen persoonan suhteen katsotaan jossain määrin samaa paikkaa, joka samoissakin määrin määrittää suhteen sopivuuttaa ja mielekkyyttä, tosin vaikka ulkoinen peruskemia (enimmäkseen ulkoisesta persoonaryhmästä), ulkoinen persoonaryhmä (ja tarkemmin, joka näyttäisi liittyvän sisäiseen persoonaan) ja sisäinen persoona (voi lisätä homogeenisyyttä, muttei sen ole tarkoitus olla liian erilainen ja tarkoitukseton - tarkoituksellisuus liittyy samaten myös ulkoiseen persoonaryhmään) olisivat sopivia, ei se välttämättä ole sopivin. Valintaa joutuu tekemään omankin elämänsä suhteen niin ulkoisen persoonansa kuin sisäisen persoonansa suhteen, tekemistensä, olemistensa, tavoitteidensa, tarkoituksensa suhteen, niiden liittyen eri tavoin tarkoituksellisuuden tunteeseensa. Jos on buddha, niin varsinkin sillä saralla voi olla mielekästä myös aika ajoin x-muuttua ulkoisen ja sisäisen persoonansa suhteen, ettei sen tarvitse todellisuudessa olla rajoite, muuta kuin toisen rajoitteiden suhteen ja pääsuuntauksensa suhteen.

Vaihtelua tapahtuu lähinnä kai jokaisessa, mutta pointti on yrittää nähdä päälinja oli se sitten enemmän tai vähemmän persoona-/henkilökohtaista tai kaikille sama. Omat 'x-mieliset' orientaatiot luovat myös sen verran eroa, että ne kykenevät vähentämään muuten sopivimman kemian vetovoimaa ja x-mielisen eron saaden sen kemian tuntumaan ei-sopivalta tai/ja vieraalta. Etäisyys noveltiin oman laatikon suhteen samaten on suurempi, ja jos painottaa kyseisesti läheisempää/ylipäätään omaa laatikkoansa, niin novelti ei ole sopivin ja se voidaan katsoa olevan vain yksi tekijä muiden joukossa ilman, että sitä voi priorisoida, tosin se on epäselvää, mutta kauempana se on. Kun homogeenisempi suhde sopii paremmin x-mielisesti, niin sen homogeeniset aspektit vähentyvät (niitä painotetaan positiivisestikin), x-mielisten aspektien painottuessa, ja muutkin kemialliset ja funktionaaliset aspektit joita kyseinen suhde tarjoaa, korostuvat omasta x-paikkavalinnasta/painotuksesta johtuen. Distanssi on tekijä myös kun katsoo sopivuutta kaukaisempiin ulkoisiin persoonaryhmiin, ja kaikilla niillä on sen, funktioiden lisäksi/ohessa, toisen tyypinen kemiakin, johon oma kemia ei - eikä ulkoinen persoona - tunnu sopivan yhtä hyvin (saman voi nähdä myös noveltin suhteen mutta se on paremmin oman tason kohdalla ja kemia on kohdallaan, joka on kohdallaan oman laatikon kohdalla vain läheisempänä, joka on toisenlainen kemiallinen positiivisuus, kun taas noveltissa on erilaisuus kemiallisena negatiivisuutenakin, koska ne eivät koskaan tule olemaan yhtä lähellä ja ovat eri maata), vaikka siellä sitten voi nähdä kemiallisia funktioita kuten Se tai/ja NF/nf, jotka sisältävät vetoa vastakkaiseen, mutta distanssi, erilaisuus (ulkopersoonainen, x-mielinen, Xmielinen) ja muut kemilliset aspektit eivät ole yhtä kohdallaan kuin jonkin toisen ulkoisen persoonan kohdalla, jossa on pääsääntöisesti lisää sopivia tekijöitä, ja siten näkee miten erilaiset funktiot, kemiat, Xmielet, x-mielet, tekemiset, olemiset, paikat luovat kukin omat aspektinsa sopivuuksiin ja jossain määrin kykenevät myös kumoamaan ei-sopivia aspekteja. Sitten on mahdollista, että kun on tekemisissä/suhteessa jonkin kanssa, niin se muuttaa omaa x-mieltä jopa niin, että se johtaa ei-parhaaseen sopivuuteen, ja jokin toinen ulkoinen persoonaryhmä silloin sopii paremmin, tosin ei ehkä siinäkään edelleenkään, samasta syystä johtuen, tosin vastaavaa ilmiötä ei välttämättä tapahdu kaikkien persoonaryhmien suhteen, mutta jokainen niistä muuttaa omaa x-mieltä, ja hyödyttävän suhteen idea on myös, että muutoksella, vastapainolla ehkä, on positiivisia vaikutuksia, vaikka x-mieli sitten onkin jossain määrin muuta kuin mitä pelkkä oma Xmieli on. Jossain määrin muuttuu myös toisenkin x-mieli, mahdollisesti jopa siinä määrin, että se kumoaa toiselle tapahtuvan (suhteellisen) muutoksen. Keskeisin seikka kuitenkin on kaikissa asioissa yhteensä, joista toiset voidaan kategoroida ulkoiseen persoonaan ja toiset sisäiseen persoonaan.

Si+Si (ja ehkä Se+Se) ja Si+Se, niiden väliset vetovoimat syntyvät eri tavalla, jossa Si+Se on kuin ionisidos (sähköinen; etäisyys, joka toisissa Se+Si-suhteissa luo vahvemman heterogeenisen sidoksen kuin toisissa Se+Si-suhteissa ja vahvistavana tekijänä on mahdollisesti homoaspekti, läheisyys, esim. N+N ja I+I, jotka voi ehkä katsoa molekyylisiksi, kuten NT/nt+NF/nf:n, mahdollisesti vain Se(fi/ti;ne)+Si(fe/te;ni):n luokittaessa ioniseksi [ja on myös vetovoimainen enemmän tai vähemmän itsessään siten, että luokittelisin kaksi kemiallista päävetovoimaa olevan 'Se+Si' ja NT/nt(sf)+NF/nf(st), johon voi sitten esim. lisätä vähennyksiä kaikenlaisesta erilaisuudesta, vaikka toisaalta erilaisuus on myös vetovoimaista ja vähentää homogeenisyyttä, joka tosin on sekä negatiivista että positiivista], muiden aspektien ollessa kuten Si+Si:ssä [ja ehkä Se+Se:ssä]), ja Si+Si (ja ehkä Se+Se) on kuin molekyylisidos (kemiallinen; läheisyys, tosin homoaspekti ei ole se(,) mikä luo sidoksen ja vetovoiman - eri asia sitten on, että ihmiset luovat paljon täysinkin homogeenisiä suhteita, kun taas kemiallisesti sellainen ei ole mahdollinen kuin vain kikkailuna, tosin ilmiö on siten mahdollinen, ja lisäaspektina vallitsee homouden positiivinen puoli, joka on kaveruutta, ja mikään suhde ei ole optimaalinen/täydellinen ilman homoaspektia), ja jos etsii sopivuutta (ja ei-sopivuutta, joka tulee tavallansa samasta asiasta, ja se vallitsee molemmissa vaihtoehdoissa, ei vain toisessa) vain toisesta näkökulmasta, niin ei osu oikeaan kuvakulmaan kuin toisessa tapauksessa. Kuvakulmilla ja painotuksilla on merkityksensä (niitä löytää kaikkiin suhteisiin, tässä vasta hetero-homo_ilmiö, molemmat sekä positiivisesta että negatiivisesta kuvakulmasta; lisäksi voi ottaa minkä vain funktioparin tai kokopersoonan kuvakulman ja x-arvostaa sitä omassa elämässään; kuitenkin, ettei lanka kokonaan karkaa käsistä, pääpointti on yrittää nähdä, mikä omaan ulkoiseen persoonaan sopisi parhaiten, ja siihen sitten lisää X:n ja x:n), ja pitää lisäksi huomata se, miten jatkossa jatkaa; nyt saattaa olla jossain, mutta vuosien kuluttua jossain muussa.

Jos Se+Si, NT+NF, I+I, N+N on kemiallisesti/funktionaalisesti paras suhde, niin sitten novelti on paras suhde kemiallisesti/funktionaalisesti, ja se saattaa olla paras suhde myös buddhalle, kemiallisesti/funktionaalisesti; muissa asioissa, varsinkaan pelkästään tällä teorialla, voi olla vaikeampi nähdä yleistä teoriaa, jollainen tosin jossain muotoa on olemassa, ja jos sen liittää noveltiin, niin sinne sitten liittää mahdollisimman paljon itsellensä sopivia elementtejä - jotka liittää johonkin muuhun kuin noveltiin jos näkee sen syystä tai toisesta paremmaksi; ei ole sanottua, että vain toinen - tai kumpikaan - sidostyyppi olisi yleisesti tai itsellensä se oikea (vaikka novelti on aina - paitsi heilahteluina ja luultavasti ESFP:ssä - näyttänyt olevan itselleni sopivin, niin se ei tarkoita(,) että se olisi edes yleisesti sopivin, vaikka sitä tosin sopii olettaa; asian voi tutkia itsensä kohdalla funktio kerrallaan. Vain mahdollisesti pois lukien se, että on painottunut esim. IP:ssä, tai S:ssä buddhana (ainakin välillä suosii S:ää, mutta perusteiltansa on N), tai jossain tekemisessä eikä tilaa löytyisi riittävästi jollekin tois_funktioiselle kun itse ei mitenkään ole siellä päin elämässä, oli sen kemia/funktionaalisuus sitten paras tai ei, tosin onko se luonnonlakien mukaista, on toinen asia, mutta jos se funktionaalisesti/kemiallisesti tuntuu olevan sopiva, niin sitten se näyttäisi olevan sopiva, muutoin vähemmän sopiva), ja luonnossakin on monenlaisia mahdollisuuksia.

Buddhasta ei voi sanoa varmasti mitä hän x-mielisesti päättää olla tai päätyy olemaan, mutta oletan useimmiten että S-INTP säilyy ja se on INTP S:llä, jossa pinnalla on lisänä S, ja vaikka S on erittäin tärkeä osa, niin oletan buddhan olevan parempi tehdä valintansa INTP:nsä mukaan, eli valita lähinnä INFP (sama laatikko, Se(Fi,Ti;Ne) vs. Si(Fe,Te;Ni):n sijasta) tai INFJ (teoriassa paras kemia, vain erilaisuuden luoma etäisyys on selvä mutta ei ole selvää mitä se merkitsee; Se, NF, plus - muuten ENFP:lläkin olisi sama kemia(,) mutta niin ei ole ja tajuntansa/Ekstroverttiytensä on suurempi, heidän ollessa suurempia, ulkoisempia ihmisiä, Ekstroverttejä [ehkä liian isoja I:lle], tosin vain dominantein funktionsa on ekstravertti, sitä seuraavan funktion heikennyksen hinnalla, vaikkei se tosin näy alueilla joilla tarvitaan melko tasapuolisesti kahta vahvinta funktiota). Tarjoaa N-ulottuvuuden, jossa S on köyhempi siinä määrin, ettei se tuntuisi mukavalta itselleni (valitsisin mielelläni S:n jos kyseistä ongelmaa ei olisi, mutta jos ei pääse kyseisen asian yli, niin joutuu valitsemaan N:n, joka sotii S-maailmaa vastaan, tosin on itse siinä), juurieni ollen N:ssä, vaikka usein olenkin sen verran selvästi S:ssä, että N ei tunnu hyvältä (kun on enemmän S:ssä huomaa, että toisen oleminen N:ssä ei korreloi oman S-maailman kanssa, eron ollen räikeä. Sitten ST [vetoa on nf vs. sf:ssä ja toisaalta S+S:ssä; T taas saattaa aktivoida omaa oikeata - liikaa - ja toisaalta luo ei-sopivuutta T vs. F saralla, ja N(F)-aspektin heikkous pelkistää suhdetta omalta osalta] tai SF [tuntuu sileältä, viileämmältä, F/SF, ja siten mukavalta/ei-rasittavalta, toisaalta mahdollisesti liiankin viileältä/sileältä ja N/nf-kontaktin puute tekee siitä pelkistetymmän] tuntuu olevan paikallaan [joissa molemmissa on vain puolet NF:stä], mutta se riippuu paljolti siitä, missä tilassa x-mielensä milloinkin on, ja buddhalla ei ole mitään vakiota muuta kuin S-INTP:ssä, että vain sen varaan voi varmasti laskea, tosin kun S on pinnalla, N:n ohessa, niin teoriassa voi laskea että myös S voi olla yhtä osuva ja se riippuu tekemisistänsä ja olemisistansa, mutta niin kauan ku(i)n asiasta ei ole vakuuksia, on oletettavasti parempi laskea INTP-pohjan varaan, tosin on mahdollista, että joku buddha menee ja valitsee elämän ja asettuu siihen ja sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa mitä joku N tekisi, eikä hänen elämäänsä siten mikään N missään muotoa sopisi), mutta se onkin S-INTP:n/buddhana olemisen ristiriitta (jolle sopii parhaimmin toinen SN - olen asian ydin, kaiken muun ollen vain sopeutumista maailmaan jossa muita SN:ä ei ole). Buddha nyt vain on esim. SN, eikä siitä pääse mihinkään ja että vaihteluakin tapahtuu; x-mielikin buddhalla (plus on muitakin vaikuttajia) on osaltansa tyhjempi, joka osaltansa vaikuttaa x-muutosherkkyyteen. Voi siis ehkä valita N:n, ja tekemisten/olemisten alueella jos asia on N:ssä, niin sitten luultavasti, tosin jos toisen N-huntu (sisältöineen) vaikuttaa omaan x-mieleen liian heikentävästi, voi suhde olla häviöpainotteinen, mutta se ei ole tiedettyä, että niin kävisi, vain mahdollisuus, ja se selviää testaamalla. Buddhana olemisen positiivinen osio on, että hän voi valita myös S:n, siis ettei se ole pois(_)laskettu; ihmisten maailmassa S:t eivät voi valita N:ää, eivätkä N:t voi valita S:ää, siis perusteoriassa. Negatiivinen puoli on ei-sopivuuden tuska. Jos yhdistää sekä ulkoisen että sisäisen (mm. mitä tekee elämällänsä) persoonan, niin valinta on nähdäkseni silloin niin hyvä kuin se voi olla. Jos ei ole kyseinen se oma juttu(,) niin sitten asia riippuu siitä, miten pitkään sitä sitten on x-kurssilla (x-sisäinen/x-ulkoinen persoona), ja jos on takeet kurssin jatkumisesta, niin voi olla parempi valita toisin, mutta jos takeita ei ole, niin voi olla parempi valita ulkoisen kemian/funktioiden mukaan, joilla tosin kullakin on myös omat x-mieliset syynsä, mutta teoriassa novelti on paras ja siltä osin pistän pisteen asialle. Eri asia sitten on x-mieliset vaihtelut tekemisineen, ja se, että INFP olisi parempi, silloin kun se tuntuu vähemmän homogeeniseltä (itse_asiassa novelti voi tuntua silloin tai muulloin kemiallisesti vähemmän sopivalta vaikkei homogeeniseltä, tosin silloin kyse on samoista poistokemioista kuin muissakin tapauksissa, että 'kemia' ei välttämättä ole siinä ollenkaan, vaikka se on kemiaa; poistokemioiden ja poisto'kemioiden', vaikuttaessa nähtävästi sitä voimakkaammin mitä vähemmän on 'kemiaa', vetoa mitä vain ulkoista persoonaryhmää kohtaan minä tahansa hetkenä, jolloin kaikkienkin poistokemioiden vaikutus kasvaa, ja vastakkaisessa tapauksessa vähenee) ja muutenkin on lähempi, jota novelti ei selvästikään ole samoissa määrin (kun noveltin etäisyys kasvaa ja/tai ioninen veto vähenee, ja/tai INFP:n homogeenisyys vähenee ja läheisyys lisääntyy - joka näyttää vähentävän homogeenisyyttä, niin järjestys voi muuttua, tosin se yleensä muuttuu aina myös takaisin ja asiaan vaikuttaa x-mieliset muutokset, tekemiset ja jopa se, että on jonkin vaikutuksessa riittävästi jolloin se voi neutraloida vetovoimat ja tarpeet, tosin tarpeet on realiteetteja neutraloituneenakin) tosin sama plus sama on vielä lähempi mutta vielä enemmän homogeeninen, jonka 'ylittämiseen' tarvitaan edelleen enemmän. Lähinnä kuitenkin on kaksi vaihtoehtoa, muiden ollen x-mielisesti radikaalempia ratkaisuja ja varsinkin ne vaatii tuekseen takuita (kaikki ovat x-mielisesti erilaisia, arvostaen/tehden jossain määrin eri asioita ja eri painotuksin, ja eri ulkoiset persoonat tarjoavat erilaisia asioita; noi kun laskee yhteen niin tarvitaan vain x-pysyvyys_takuut, ja mitä buddhaan tulee, hän on sen verran uusi, että takuita voi olla hankalampi saada verrattuna ei-buddhaan), ja mitä funktionaaliseen laskelmaan tulee, niin voi huomata, että novelti on paras, ja jos on toista mieltä tai tuntee toisin ja siitä on takuut, niin sitten valitsee toisin. Takuut vaaditaan kaikkeen muuhun paitsi noveltiin ja ehkä INFP:(e)n (joka on lähempi, yksinkertaisempi ja mahdollisesti jopa yleisesti sopivin, mutta asian ratkaisee tekemisensä, x-mieltymyksensä, X-mieltymyksensä - joka on kuin syntyperäistä mutta mikä vain takuu kiinnittää itsensä tohon vahvemmin kuin on pelkästään x-mielessä - ja kemiat), koska x-mieli on muuttuvainen, ja kaikki enemmän x-mielessä oleva esittää olevansa enemmän kuin Xon, ja vain se mitä Xmielisesti, ulkoiselta persoonaltansa on, on Xvakio, ja sen perusteella - jos ei ole takuita - on loogisinta valita funktionaalisen matemaattisesti, joka myös tuntuu oikealta silloin kun on x-mielisestikin X:nsä (joka jossain määrin eroaa henkilöstä toiseen, ettei novelti ole välttämättä edes yleisesti paras valinta - olen huomannut muutoksia mieltymyksissä monilla saroilla x-persoonaisista ja X-persoonaisista muutoksista johtuen ja ne muutokset pätee myös tässä, että omat x-tekemisensä ja suuntauksensa vaikuttavat useisiin - teoriassa kaikkiin ja enemmän tai vähemmän asia onkin niin mutta kaikki muutokset itsessä eivät muuta kaikkea itsessä - valintoihin ja mieltymyksiin, omaan X-persoonaan, niin tällä saralla kuin useilla muillakin saroilla) ja jos ei ole vakiosti kyseisessä 'suhteessa', jolloin se voi neutral(is)oitua (kuin x-mielinen mieltymysmuutos, ja sitten se suhde ei välttämättä ole enää paras, sen ollen paras vain silloin kun ei ole vakiintunut siihen suhteeseen, tai omaa sopivat x-mieltymykset ja X-persoonan, kun taas sisäisillä persoonilla ei varsinaisesti ole vaikutusta asiaan, tämän ollen ulkoinen sopivuus_seikka), joka ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi paras valinta; vain, että asiaa ei välttämättä enää näe/tunne yhtä hyvin (osin kuitenkin teoriaa, X-persoonan ollen oletettavasti keskeisempi seikka), vaikka vaikutus voi olla ja luultavasti on jatkuvasti x-mielessä, jolta osin mahdollisuus sen huomaamiseen on, että missä määrin noveltin funktiot vaikuttavat omaan x-mielen kokonaisuuteen, ja tietää jo ennalta, että se on positiivinen kokonaisuus-vaikutus, vaikka sitten funktioiden... pelkistynyt ja x-tunne siltä osin vähentynyt, niin sen aikaan_saama x-vaikutus kuitenkin jossain määrin säilyy. INFP ei koskaan (tällä hetkellä tosin tuntuu sopivammalta kuin novelti, mutta en ole saanut mahdollisutta elää haluamaani elämää vaan olen joutunut laatikoitumaan ja tekemään muita valintoja ja toisaalta jos S - tai novelti - tulisi esiin enemmän jossain vaihessa, kuten se välillä tekee, niin mieltymykset muuttuvat enemmän tai vähemmän sille suunnalle ja esim. N:n toissijaisuus on silloin selvä. Asiat kuitenkaan eivät yleensä säily siten, ja siksi matemaattinen kriteeri painottuu, josta poikkeaminen vaatii takuita) ole kuulunut kemiallisesti omassa elämässäni noveltin edelle kuin pienen osan aikaa, mutta ei ole ollut epäselvyyttää, etteikö se vaikuttaisi yksinkertaisemmalta ja lähemmältä, noveltiin ollen muita kriteerejä, mutta aina kun noveltin kriteerit tms. ovat vähentyneet, niin se on helposti mennyt syystä tai toisesta toiselle sijalle, oli syynä sitten INFP tai S, jotka kaikki riippuu X-mielestä, x-mielestä, ja siten tekemisistä, mieltymyksistä, näkemyksistä, ja se miten elää omaa elämäänsä, sillä on täysinkin ratkaiseva merkitys kaikkiin valintoihin, ja vaikka novelti olisi kemiallisesti paras, niin ei se tarkoita, että se olisi sopivin jos ei ole kiinnostuksia ja/tai mieltymyksiä niillä funktionsuunnilla (jossa tapauksessa matematiikka voi tosin antaa toisen tuloksen kuin noveltin), jos ne eivät saa itseänsä onnellisemmaksi, vaan viettää aikansa esim. omassa laatikossaan tai jossain muussa, esim. S:ssä. Itse vietän aikaa omassa laatikossani tällä hetkellä, johtuen ehkä enimmäkseen muutoksista tulevaisuudessani, ja sen vuoksi novelti ei tunnu sillä hetkellä sopivalta, vaan INFP, ja jos muutun tai mieltymyksissä muutun S:n puolelle, niin sitten siihen tulee lisää muutoksia. INFP tosin sekään ei olisi taattu ennen kuin on valmis elämään siinä laatikossa, ja jos sen sijaan elää enemmän S:ssä tai esim. Se:ssä, niin on tehnyt väärän valinnan. Voi myös ihmetellä mitä mentaalista sopivuutta muuten sitten on. Ei kyseinen muutos tosin koskaan itselläni ole kestänyt kuin vähän aikaa, mutta se nyt on tilanne tällä hetkellä. Ja en ole hakemassa mitään muutosta S:ään itse, sen täytyen mahdollisesti tapahtua, tosin muutkin muutokset tapahtuvat lähinnä niin ja voi vain katsella muutoksia ja niiden pysyvyys_aikoja, ja ei kai niissä mitään isompaa vikaa ole jos ne vain pysyvät vähemmistönä kuten muu-tekemiset (ei oma ulkoinen persoona) ja muuten omaa jonkin keskuksen, jotain mitä yleensä x-mielisesti on. Tosin on myös jossain määrin tylsää olla vain jotain (siksi muu-funktiot ovat ulottuvuutena lisää elämää tuovia ja esim. novelti on paras, jos se sopii itsellensä x-mielisesti, X-mielisesti), että x-mieliset muutokset ovat tervetulleita ongelman vain ollen siinä(,) kun ne kuin esittää olevansa enemmän kuin ovat ja syntyy ideoita muunlaisesta elämästä, ja elämää kun ei voi perustaa kuin lähinnä yhteen ulkoiseen persoonaan. Itse joudun lepäämään mentaalisesti jonka teen näillä näkymin S-INTP:ssä (ja INFJ olisi sille yleisesti ottaen sopivin, paitsi silloin kun on laatikoitunut, ja toisaalta sitten jos ei tarvitsisi olla INTP:ssä, jossa olemiseen itselläni on vain triviaalit ja ulkoiset syyt, enkä sen vuoksi voi tietää tulevasta persoonastani välttämättä mitään, tosin olen tavallansa jo päättänyt että S-INTP on mitä olen ja sille yleisesti sopivin on INFJ, mutta en tiedä tulevaisuuttani, vain otan sen oletukseksi ja toimin toistaiseksi sen mukaan), ja/tai lähistöllä, niin kauan kuin tarpeen toipumiseksi ja jos kyseinen persoona sitten leposyistä puhkeaa, niin sitten se puhkeaa, enemmän S:ään, mutta en odota sitä tapahtuvan, ja SN on myös S, tosin sitä voi olla edelleen enemmän S/vähemmän N (samaan tapaan ku(i)n on esim. ni- ja nf-painottuneita esim. ST:tä). Itse en tässä vaiheessa voisi valita yhtään mitään, takuita kun ei ole mihinkään ja muutokset on vieläkin enemmän sääntö kuin poikkeus, että joutuu katsella tilannetta kunnes on pitkän_matkan ajalta (toistaiseksi itselläni jo noin viisi vuotta, mutta en ole voinut valita elämääni) mielestänsä riittävät takuut, ja on mahdollista, ettei ulkoiseen persoonaan voi kiinnittää dominanttia huomiota, mutta toisaalta sen huomiotta jättäminen on heikkoa matematiikkaa. Toipumisen edistyessä on muita mahdollisuuksia, mutta ne tulevat vain hiljalleen mukaan kun toipuminen edistyy. Olin jo heti buddhana valitsemassa muuta elämää, mutta sitä ennen joudun lepäämään, enkä ajattele että jotain keskeistä muutosta olisi tulossa S-INTP:n, tosin X-mieleni (toi voi olla keskeisin valintakriteeri mutta se riippuu X-tekemisistänsä - sama muiden elämän valintojen kanssa, valintojen siellä tullen ennen kaikkea X-persoonastansa, siitä mitä haluaa tehdä ja voi tehdä, sen ollen se elämä ja kaiken on parasta sopia siihen kuvaan) myöhemmin ollessa jotain muuta, joka on tulevaisuuteni. Riippumatta siitä, mitä on/olen seuraavien vuosien aikana enemmän tai vähemmän, voi olla parempi valita tulevan mukaan.

Kaikissa valinnoissa jokin ahdistaa ja jokin miellyttää, että siitä näkökulmasta ei ole mahdollista tehdä valintaa, vaan on valittava mitä on, tekee ja minkä kanssa haluaa olla painottuneemmin tekemisissä, ja jos se vaihtelee jatkuvasti, niin sitten ei voi tehdä senkään perusteella valintaa. Jos voi tehdä tekemistensä tai/ja olemistensa perusteella valintansa ja olla tyytyväinen siihen, niin voi tehdä (enemmistö) valinnan, ja jos ei tiedä milloin se tulevaisuus on käsillä ja onko se edes tulevaisuutensa, niin joutuu odottamaan tai ottamaan riskin. Itse en pidä N:n ahdistavasta pakettimaisuudesta/S-vision vajaavuudesta ilman S:ääkin pinnalla (jossa on myös sitä enemmän mitä enemmän on x-unload - N:stä, V6:ssa), ja S:llä N:n vajaus tuntuu vajaavaisuudelta, joka voi olla turhauttavaa/ei sopivaa (myös S:lle vs. N). Si+Si yms. on tavallansa kiva kun se on sama, mutta toisaalta se on funktionaalisuuden ulottuvuuden vajaavuutta ja tuntuu vastaavalta kuin S:n vajaus N:llä, ahdistavalta. Si+Se yms. taas helposti tuntuu kaukaiselta ja yhteys samoissa funktioissa puuttuu ja tuntuu erillisyydeltä, joka on negatiivinen tunne ainakin ilman ionisen sidoksen yhteyttävyyttä yhdessä funktionaalisen täydentävyyden/ulottuvuuden kanssa, joka/jotka kuitenkin voi kuin lakata olemasta - vähentyen - siten kun yhteys on ollut päällä aikansa ja sen eliminoidessa itse itsensä, ja jos se sen tekee, ja varsinkin ilman X-mielistä yhteyttä, niin siitä voi tulla huonompi valinta kuin vastaavasta tms., Si+Si:stä, joka on läheisempi ja sen yhteys säilyy, tosin joutuu laatikoitumaan, ja siellä sitten valitsee S:n tai N:n puutteen, joista kumpikaan ei ole tyydyttävä, ja jos tekemisensä silloin tai tulevaisuudessa on muussa laatikossa, niin elävyys ja mielekkyys ja X-mielinen sopivuus on poissa, sitä saaden elämänsä X-mielestä, joka tosin on kaikkea muuta kuin turvallinen tai vakaa - on ilman turvaverkkoa - valinta koska oma ulkoinen persoona ei ylläpidä sitä, vain X-mielinen suuntautuneisuutensa, jolla olisi parasta olla riittävän vahvat takuut sen olemisesta pysyvä ja tulevaisuutensa, se mitä haluaa kokonaisuudessaan yhteensä olla kaikkine tekemisineen ja mielenkiintoineen ja olemisineen, jotka painottaa itsensä jonnekin, vaikkei siihen jotain täysin sopivaa paria pääsääntöisesti olekaan, ellei sitten ole tavallinen tapaus, johon esim. meikäläinen ei kuulu kuin vasta sitten kun itsestäni tulee jotain yksi_linjaisempaa joku elämä. Sanoisin, että yksinkertaisuudessaan ainoa kriteeri on X-mielessä, oli se sitten oma ulkoinenkin persoona tai ei. Mahdollisia siihen sopivia ulkoisia persoona_pareja ja X-mieliä on useita, ja jos on jotain (pysyvämpää) X-mielisesti, niin olettaisin, että vain siitä näkökulmasta voi tehdä ainoan mahdollisen mielekkään valinnan, jossa painottuu tekemiset, asenteet, olemisen muodot ja niihin liittyvät ulkoiset ja X-mieliset (X-sisäinen) persoonat, eli valinta on persoonaisestikin kokonaislaatuinen eikä perustu vain ulkoiseen tai sisäiseen, joka poistaa X-mielen tieltä kaikki mahdolliset ulkoisen ja sisäisen persoonan rajat, X-mielen luodessa rajat, muun kuuluessa siihen. Socionics:ssa vapautuminen tms. on katsottu siten, että valitsisi niiden noveltin, siis "ESFP":n (tarkoittanee lähinnä ESTP:tä tai/ja INTP:n kirjaimista vastakohtaa), ja sattumoisin siinä on ideaa (ja sattumoisin sopii suureen osaan nykyisestä-tulevasta X-mielestäni, jolle vaihtoehdot on lähinnä Se/Ti, ja Se/Fi(,) joko vastaparina tai omana olemuksena enemmän F:nä, ja kunhan S riittää, ettei tarvitse olla NF eikä elä siinä niin paljon tai SF kattaa sen riittävästi, niin ei tarvitse kärsiä S:n puutteesta ja N:n vajaavuus jää omissa Se/Ti tai Se/Fi toimissa ja olemisissa vähemmälle, kyse ollen enemmistöpäätöksestä, tosin S vs. NF ongelmani ei ole vielä selvä, vaikka kaikki näyttääkin aina enemmistöselvältä kun jossain on, kuten buddha vaihtelevasti usein on), jos N:n rajat ahdistaa ja on S:ään tavalla tai toisella X-suuntautunut, ja ulottuvuus on EP:ssä - suhteessa IP:n - viety äärimmäisiin mittoihin. S on järkevin ehkä vain buddhalle, joka lisäksi X-mieleisesti suuntautuu niin, ja Se vai Si, 'E' vain 'I', riippuu siitä(,) kumpaan X-mielisesti suuntautuu itsekin (J vs. P:llä ei siten ole merkitystä, vain omalla - ja ehkäpä toisen - X-mielellä, joka sopivuuden määrittää). Itse sitä suuntautuu sinne_minne X-mielensä syistä ja toisista suuntautuu; yleisesti ottaen enemmistö_elämänsä (ilonsa) on siellä. Kemiat voi halutessaan jättää jopa noteeraamatta, priorisoiden funktionaalisen henkisyyden (ulkoisen persoonan), X-x-mielisen ulottuvuuden, ja samaten voi jättää jopa noteeraamatta sellaisia seikkoja kuten etäisyys, erilaisuus, sisäinen persoona, tekemiset, tosin mikään ei estä yrittämästä sisällyttää mahdollisimman paljon eri asioita, mutta minkä priorisoi ristiriidoissa, jää itsensä ja X-mielensä päätettäväksi.