Musiikki. Eksistentiaaliselta osaltaan, musiikin aiheuttamat tunteet tulevat jumalalta, Deiteistä; ollen jumaluuden reaktioita. Mielenkiintoisinta on kysymys, mikä - tarkalleen - aiheuttaa kyseiset jumaluuden reaktiot.

Nöyryys. Tämä on mm. nokkimisjärjestysilmiö: V5-arvontunto. Ja toisaalta V4-ilmiö, mitä mm. myötätuntoon tulee, ja toisaalta V2-ilmiö, mitä mentaaliseen eksistentiaaliseen puhtauteen tulee, ja toisaalta V3:ssa, mitä rauhan/tyytyväisyyden ylläpitämisen motiiviin tulee, ja toisaalta V6-ilmiö, mitä itsesuojeluun ja superegoon tulee. Vaihtelevissa elämäntilanteissa joudumme säätämään tätä säädintä portaattomasti jatkuvana virtana, varsinkin mitä V5:een tulee; itseämme suhteessa situaatioon, jossa säätö tapahtuu automaattisesti, varsinkin mitä V5:een tulee. V5-säätäjä on V5:ssä.

Nöyryys on yhtenäinen ilmiö egottomuuden kanssa. Kun totuus tai Dharma vaatii asennetta, olemusta, toimintaa joka on omien ehdollistumien tai pinnallisesti oman itsekunnioituksen tai muun Jumaluuden vastaista.

Oivallus, oikeellisuus. Älynväläys ei takaa oikeellisuutta kokonaisuudessaan. Älynväläys, oivallus, on kuitenkin aina varmasti oikea älynväläysosiltaan.

Olotila. Tärkeintä on tuhoutumisen välttäminen, suuren kärsimyksen välttäminen, selviytyminen, vasta sitten tulee totuuden tärkeys, joka on itsekunnioituksen edellä, joka on rakkauden edellä, joka on rauhan edellä mikäli rauhan tarve ei liity selviytymiseen, jolloin sen prioriteetti kuin matemaattisesti nousee. Ja rauhaan liittyy olotilakysymys vahvimmin, miten tärkeätä olotila on, ja siihen olotilaan sitten liittyy muut deitit ja mukavuustekijät, mutta rauha on niistä kaikkein keskeisin, sen ollen tässä ja nyt rauha, jonka pohjalle sitten voi rakentaa lisää, jolta pohjalta voi enemmässä määrin ja mukavammin tehdä jotain vähemmän prioriteettista. Olotila on tärkeämpää kokonaisuudessaan kuin kaikki maalliset saavutukset; maallisen elämän laatu mitataan siitä, kuinka paljon hyvää olotilaa on siinä saanut nauttia. Kaikkien järjestyksissä tapahtuu muutoksia, riippuen siitä kuinka suurista molemminpuolisista määristä on kyse. Jopa kuolema on parempi kuin liian suuri häiriö jossain vähemmän prioriteettisessa asiassa, ja vähemmissä häiriöissä (toisaalta vastakkaisessakin) jonkin määräiset yleiset prioriteetitkin muuttuu. Ehkäpä filosofiassa noita voi pohtia (tosin sen alue on kaventunut sitä mukaan kun muut tieteet ovat vallanneet siltä alaa) mutta tarpeita on pistetty järjestykseen myös psykologiassa ja deitillisesti on yksi tapa luokitella, vaikkei kaikki ilmiöt olekaan kokonaisuudessaan vain jotain deitiä.

Osakokonaisuus. Se, minkä parissa kulloinkin hääräämme täyttää mielemme, suuremmalla osuudella kuin se on olemassaolossa, näin olemme vääristymässä ja osa voi alkaa hallitsemaan kokonaisuutta; myös sokeus on vaarana. Myös inkarnationaalisuus (siis ongelmamme, ominaisuutemme) muodostaa jumalaisen 'vääristymän'. Toisaalta, kun jonkun aihetyypin parissa puuhastelee, niin siihen on olemassa optimaalinen/täydellinen sisäinen olemusvastine niin, että kyseinen on jossain määrin koko totuus kyseisessä tilassa, ympäristössä, vaikka se sitten ei sitä kokonaisuudessa kokonaisuudessaan olekaan.

Pakkomielle. On kiinni pyörremyrskyssä (halun voima), paluun keskustaan (luopuminen) vaatiessa sen verran työtä, että se ei tapahdu helposti. Sama ilmiö kuin aloittamisessa ja toisaalta lopettamisessa, tekemisen itse ollessa usein pakkomielteen voiman ansiosta helppoa, kun taas yhdestä pakkomielteestä, mielentilasta (olotilasta, tekemisestä, mistä tahansa) siirtyminen toiseen vaatii usein työtä - silloin kun vetovoimaisempaa tai velvoittavampaa houkutinta ei ole tarjolla vaihtoehdoksi.

Myös addiktiot kuuluvat pakkomielteiden kategoriaan (jos sen ottaa pääkategoriaksi - voi tehdä myös toisinpäin). Vallitseva pyrkii ylläpitämään itseänsä spontaanisti; muutos vaatii työtä. Pakkomielteessä olevan kokonaisuus on epäkokonaisuus. Kaikki tilat eivät ole luokiteltavissa pakkomielteeksi, koska niissä oleva halun voima on usein levollinen; tosin niissäkin vallitsee sama jatkuvuuden ylläpidon pyrkimys. Kun x-mielemme on ensin johdettu, pakotettu tai houkuteltu, siihen, niin loppu on pakkomiellettä. Pakkomielteelle on rasitus- ja lisäksi kyllästymis-, puutumis- yms. - lainalaisuus - -ilmiönsä, joka alentaa kynnystä keskeyttämiseen; muista asioista vain jokin omasta mielestä prioriteettisempi/haluvoimaisempi asia pakottaa keskeyttämään pakkomielteen.

Henkilökohtaiset ja jumalaiset pakkomielteet kilpailevat ajasta. Jumalaiset pakkomielteet ovat jumaluuden halua, joka tulee suhteestamme situaatioon, omaan ja muiden karmaan. Henkilökohtaisia pakkomielteitä pidetään hyvinä silloin kun ne eivät ole liikaa prioriteettisesti tärkeämpien jumaluuden asioiden tiellä. Tärkeimpiä ovat jumaluuden haluista ne, jotka ovat tarpeita; henkilökohtaiset pakkomielteet ovat enimmäkseen haluja.

Onko rajaa jota enempää ei tarvitse täyttää jumaluuden tarpeita, niin että voisi siirtyä elämään (vain) omaa elämäänsä? Kun oma Karma on poistettu, niin se mahdollisuus on olemassa. Jos taas ennen kuin oma Karma on sovitettu/täytetty (ainakin negatiivisella evoluutiopuolella), niin ei voi mielekkäästi, kun jumaluuden vaateet joutuu tukahduttamaan. Mielekkäästi voi - mitä itseensä tulee - kun itse on Karmaton, sitten voi tuhlata aikaa paremmalla omallatunnolla, niin paljon kuin haluaa, mitä itseensä tulee; ongelma vain on, että Jumaluudet ovat kollektiivisia, ne välittävät myös siitä mitä teemme tai emme tee muille, ja toisaalta Karmit aiheuttavat ongelmia ei-Karmeille.

Pakollinen tyydytysväli. Addiktion määrän määräämä.

Passiivinen vastarinta. Tämä on voima jota käytetään vieroituksessa ja sen jälkeen. Aktiivinen vastarinta provosoi, ja johtaa helpommin häviöön. Toisinaan voittamaan pyrkiminen on parempi kuin häviämättömyyteen pyrkiminen, muttei tässä. Aktiivinen vastarinta sitoo voimia egoon, toimija-persoonaan, ja jos sitä ei tarvita, niin se vain tuhlaa resursseja.

Passiivisesti tietoinen. Krishnamurtia, jolla hän pyrkii ilmaisemaa Tietoisena olemista, ei mistään erityisesti. (Tarkemmin: tietoisuudesta itsestään, kun sitä on vakiinnuttamassa, ja heitähän opetetaan. Muuten: ei mistään erityisesti) Aktiivisesti tietoinen on mitä pitäisi opettaa - passiivisesti Tietoinen on mestarin arvo: Todistava Tietoisuus. Dhyana Yoga on tajuisena olemista.

Periaatteet. Tunnetuin yleisperiaate on keskitie: kohtuus-tarkoituksessa - heikko puoli on, ettei edisty; kun ei mene ääripäähän, jossa saavutukset usein ovat, tosin keskitien voi määritellä/ymmärtää toisinkin. Dharma & Karma puolella jumalaiset ongelmamme & ongelmanne pakottavat meidät vastalääke-periaatteisiin. Periaatteisiin sisältyy kaikki Jumaluudet, jotka x-psykologiassamme vaikuttavat meihin siinä määrin kuin Dharmamme, Karmamme, periaatteemme (Xmieli) määräävät. Missä järjestyksessä ja määrin eri Jumaluudet ovat minkäkin asian periaatteiden kohdalla määrittää toimintamme ja kohtalomme psykomatemaattisesti.

Perversiot. Kun esiintyy mitä tahansa liiallista tyydyttymättömyyttä, niin esiintyy perversioita. Halu pyrkii toteuttamaan haluansa; mahdollisimman hyvin keinoin, mutta jos parhaat keinot on estetty (tavalla tai toisella) niin halu pyrkii toteuttamaan itseään toiseksi, kolmanneksi jne. parhain keinoin. Puhdas halua ei itsessään voi koskaan esim. perversoitua, mutta yhdistettynä Xmieleen puhtaat Deity-halut saavat enemmän tai vähemmän esim. vääristymiä. Lisäksi kokonaisuudessa on mukana kaikki Jumaluudet.

Prioriteetti. Tärkeysjärjestys. Tämä kuuluu jumalaisesti huomioitaviin asioihin. Tämä on paljon merkittävämpi henkinen konseptio kuin yleisesti ymmärretään. Jeesus saarnaa tätä. Tosin jokainen on jo syntyessään valmiiksi priorisoitunut ja siihen hän uskoo (Sri Krishna). Jumalainen pakkopalvonta (K/karma-V/vapautuminen) ja omat vapaaehtoiset ehdollistumat (henkilökohtainen elämä).

YKKÖSPRIORITEETTI. Pysyvän Tietoisuuden tilan saavuttaminen vaatii, että yli 50% huomiosta on koko ajan tietoisuudessa; ja että seuraavana päivänä jatkaa - mieluiten heti kun huomaa heränneensä. Koko taistelu on prioriteettitaistelu: aina kun alle 50% huomiosta on tietoisuudessa, menettää Tietoisuuden; aina kun yli 50% huomiosta on tietoisuudessa, vallitsee Tietoisuuden tila. Vähemmistöhuomionsa voi antaa mille tahansa muulle toiminnalle; täytyy vain pitää kiinni yli 50% -säännöstä.

Psyyke. Xmieli + Deityt. Psyyke ja 'Mieli' ovat synonyymejä. Xmieli = Muisti. X/Vasen-Mieli on s/Superego. Minä olen persoonaltani Xmieli. Itse = Psyyke; tosin Itsellä tarkoitetaan paljon muutakin. Sielu miinus Xmieli, siis Jumaluudet ilman Muistia. Sielu-termillä voi tarkoittaa koko sielua, vain Deitejäkin, ja muisti-Deitystä poistaa sen sisältö, Xmieli.

PSYYKEN YMMÄRRYS. Täytyy olla Todistava & Tietoisuus, jos haluaa täyden elävän ymmärryksen ja kattavat näkemykselliset tiedot. Olen piirtänyt psyyken rakennetta ulospäin, joten se on mahdollista ymmärtää teoreettisesti. Jos omaa meditatiivista näkemystä, niin ymmärtää myös näkemyksellisen dimension. T&T elää kyseisessä tilassa jatkuvasti, sen antaessa hänelle joka hetki lisää tietoa (kunnes on enää kokonaisuudellisesti vähän lisättävää, jos on tutkinut muutkin Valaistumiset ja Dharman) ja ymmärrystä. Myös Kirkastuminen näyttelee isoa osaa siinä, kuinka syvällisesti kykenee ymmärtämään. Ilman Kundalinia on vaikeampi saavuttaa hienovaraista sisäistä tietoa.

Puhdas opetus. Keskittyy oikean tiedon opettamiseen.

Puhe ym., yksin. Yksin ollessaan mieli voi kytkeytyä yksinpuheluun. Johtuu tavasta, addiktiosta, joka tulee siitä, että käytämme puhekieltä, kuuntelemme ja luemme sitä; johtuu lisäksi erityisesti ylikuormituksesta (työmuisti ja O2; ehkä O5); kuormituksesta ja puhetta blokkaavien asioiden (muut ihmiset, muu puuha, tv) läsnäolon puuttumisesta (jolloin aktiivikuormitukselle vallitsee vakuuminen esteetön väylä). Aktiivikuormitus lisääntyessään lisää myös pakottavan ulostulon voimaa, joten sen pitäminen riittävässä tasapainossa eliminoi suurimman osan pakottavuudesta. Aktiivikuormitus voi vallita missä tahansa chakrassa, joka sitten kyseisellä alueella ja kyseisessä teemassa aiheuttaa pakotettua mielentoimintaa teeman ympärillä, tai ylipäätään jos kysesssä on pelkästään työmuisti.

Pelkän T&T:n ajattelu muuttuu alkajaisiksi paljolti puheeksi johtuen, että Tietoisuuden tilan vakiinnuttaminen työ aiheuttaa kuormitusta ja aktiivikuormitusta O2:ssa. T&T ei ajatele 100%:sti samalla tavalla kuten ei-T&T ajattelee, koska hän on ajatustensa todistaja, jolloin prosessin luonne siltä osin muuttuu. Kirkastuneella ajattelu, ja puhe, korvautuu ymmärryksellä siltä osin kuin ei-Kirkastunut ei kyseistä ymmärrystä omaa. Kirkastunut aktiivisesti ajatelee paljonkin vähemmän kuin mitä ihmiset ajattelevat; täällä kun vallitsee ymmärrysprosessi-ilmiö, joka on enemmän tai vähemmän jatkuvasti päällä, ilman suurempaa ei-Kirkastuneille tyypillistä kirjallista ajattelua. Se on erityisen radikaali muutos sellaisille, joiden ajattelu on suurelta osin pyörinyt ei-Kirkastuneisuuden aiheuttamissa ongelmakysymyksissä, joita ei vallitse jos niiden paikalla vallitsee Kirkastumisen antama ymmärrys. Ajattelemaan Kundalini-valaistunut Kirkastunut T&T joutuu jatkossa opettelemaan osittain uudelleen, kun se ei ole enää automaatti, ja toisaalta kirjallinen ajattelutyyli on osittain primitiivisempi ajattelutapa.

Tasapainon lisäksi/puutteessa puhetta on myös syytä kontrolloida, koska se on aktiivista mielen toimintaa. Ajattelua ei lähinnä kannata kontrolloida, koska se on passiivista mielen toimintaa - oletan, että jos kysymys ajattelun kontrolloinnista tulee itselle esiin niin aktiivinen ajattelu ei ole päällä. Tässä on nyt passiivisesta kyse - siihenkin voi käyttää jääkallea, kun se käyttää O2:sta. Lisäksi kynttilä voi pehmentää sisäistä ilmapiiriä. Kun on tasapainossa niin K6 riittää hyvin passiivisen kurissa pitämiseen, jota kutsutaan piilotajuiseksi työskentelyksi; se tekee usein niin hyvää työtä, vähällä kuormituksella, että se on yleensä parempi sallia, varsinkin riittävässä tasapainossa. Aktiivista ajattelua välttää kieltäytymällä siitä. Puhetta välttää kontrolloimalla sen pois, ja myös kieltäytymällä, joka kehittää hiljalleen vastatavan, joka on hyödyllinen mielen ominaisuus; vain alussa asiat joutuu tekemään vaivalla itse, sitten hiljalleen uusi mielentapa tekee sitä enenevässä määrin automaattisesti; sillä lailla voimme ohjelmoida mieltämme haluamaksemme. Jos se vaatii paljon vaivaa niin on liikaa poissa tasapainosta ja/tai on tilanne/paikka-addiktiossa, samskarassa - jota voi olla syytä muuttaa, kontrolloimalla sitä pois, tai ainakin vähemmäksi. Tai on ylläolevassa tietynlaisessa vakuumissa. Rittävässä tasapainossa puheen/aktiivi-ajattelun kontrolli ei ole ongelma, vaan luonnollinen osa järjellistä elämää - kuin valon pistäminen päälle tai pois.

Puhe, sielun. Unen ja valveen välissä olen kommunikoinut pari riviä telepaattisesti, nähtävästi kuolleen kanssa. Ihmetyttää vain miksei elämäni ainoa kummitus sanonut sanaakaan; ehkä se on mahdollista vain välitilassa.

Puolitotuus. Jumalainen olemuksemme tunnistaa esitetystä asiasta sen positiiviset (oikeat) puolet, asiat, ja antaa positiivisen palautteen, tunteen. Kokonaisuutena se kuitenkin on useimmiten vain puolitotuus.

Raja Yoga, kansainvälinen. "Raja" tarkoittaa kuningasta. Sillä tarkoitetaan lähinnä pelkkää Dhyana-yogaa, jonka Bodhidharma toi Kiinaan ja siitä tuli sitten japanilaisittain Zen-jooga; tosin useimmat zenin virtaukset eivät ole Dhyana-yogaa, joka on yleensä ainoastaan eksistentialististen etsijöiden suosiossa; muut kun hakevat jotain muuta niin he parfymoivat kyseisen puhtaan eksistentiaalisen tilan jollain muulla jumaluuden ominaisuudella, koska se on heidän uskontonsa. Patanjalin Joogaa kutsutaan myös nimellä Raja Jooga, Patanjalin Raja Jooga; ja sitä kutsutaan nimellä Ashtanga Jooga tai Kahdeksan Raajainen (limbs) Jooga. Raja Jooga on yleisesti keskittynyt Xmieleen, tavalla tai toisella. Kuningas Joogan täydellinen määritelmä on Tietoisuus Jooga (Hatha Joogan, mindfulness, koska Hathan sanotaan tarkoittavan aurinkoa ja kuuta - tosin sanskrit ei ole samaa mieltä - tietoisuus brahmassa).

RAJA YOGA, VIA. Loogis-positiivinen ajattelu superegon jalostamiseksi. Superegon jalostaminen ei tietystikään kuulu Etsijän mielenkiintoihin: hän etsii Viisautta, kosmista ymmärrystä. Vuoden 1993 kokemusteni mukaan kyseiset Raja-joogalaiset (Raja-mantra-joogalaiset tarkemminkin) ovat mahdollisesti tietynlaisessa hypnoosissa; aistin sen heidän oppivihkojensa värähtelyistä: heti tuli hypnoottinen olo, ja lisäksi agressiivinen; kyseisten vihkojen tekijä/säilyttäjä ilmeisimmin yritti joko päästä aggressiivisesta ärtymyksestään eroon tai/ja on agressiivinen negatiivisuuksien vaivatessa/eristäessään niitä ("suojaus" negatiivisuuksia vastaan Shri Matajin joskus kai sanoen, mutta näen kyseisen ärtymyksen vain sivutuotteena, aivan kuten esim. iho voi ärsyyntyä jos sitä rasittaa liikaa), tunsin sen vihkon ulkoisista värähtelyistä - ne oli siinä jotenkin kineettisesti. Myös tietynlaiset hypnoottiset (joiksi ne parhaiten luokittelee) värähtelyt olivat kineettisesti vihkossa - ulkoisesi kuin tuoksut.

Mitä puhtaasti agressioon tulee, kun on kysymys pelkästä yliagressiivisuudesta, ensin noin kolmen kuukauden työläänpuoleinen tuhahduttaminen, joka katkaisee siteet siihen, ja sitten se tukahtuneessa tilassa addiktion lakien mukaisesti automaattisesti vähenee vähenemistään.

Tunsin sekä hypnoottiset että agressiiviset värähtelyt heti koskiessani kyseiseen vihkoon, joka joka tarkoittaa että ne oli siinä kineettisesti, kuten olen mieltä, koska olen saanut kyseisenlaiset kineettiset sanomat myös muilta tahoilta, esim. eräässä oli kukkaisvärähtelyt. Toinen vaihtoehto agressiivisuuden ja hypnoottisuuden tuntemiseksi oli, että käteni (tajunta) luki sisällön, ja alitajuntani reagoi siihen agressiivisesti (olen myös toisesta ihmisestä tuntenut hänen värähtelymuistissaan [x-mielen alitajuntapuoli, eliminoituva kaatopaikka] olleen agressiivisuuden), koska vastusti positiivisuuden pakottamista kyseisesti, ja mitä hypnoottisuuden tunteeseen tulee, niin se voi olla jostain menneestä elämästä oleva kokemukseni mantra-joogasta (jotka eivät ole mantra-joogaa, kuten asiantuntija osaisi kertoa - omaan opetukseeni perehtynyt ymmärtäessään tietää mitä mantra-jooga:n pitäsi olla, ja ettei kollektiivinen mantra-jooga nähtävästi ole parhaimmillaankaan vielä sillä tasolla). Kolmas selitys/lisäselitys on, että meikäläisessä oli jokin tuonpuoleinen kontakti - sainhan paljon kaikenlaisia kokemuksia heti 1992 syksystä alkaen, jolloin törmäsin Shree Rajneesh:n kirjaan, ja esim. Sahaja Joogassa kyseiset "Siddhit" luokitellaan tuonpuoleisten olentojen aiheuttamiksi, ja joihin joillain esim. selvännäkijöillä (jotka huijaavat jopa silloin kun heissä on kyseinen "Siddhi", kun sen osaamiset on sen verran rajoittuneita, esim. eivät ne tietysti osaa tulevaisuudesta kertoa, eivätkä tietääkseni menneestäkään, ainakaan siten kuin tarinaa kertovat) on tiettävästi jonkinlainen kontakti.

Positiivisuuden pakottaminen itseensä ei ole eksistentiaalista. Superegon jalostamisen oikea menetelmä positiivisuus-saralla on, ettei vastusta hyvyyttä, näin hyvä tulee eksistentiaalisesti Deiteistä päin, eikä (Raja Yoga Via:n tyylillä) mielestä päin. Yksi mahdollisesti oikea idea heillä oli tukahduttamisen periaate, mutta ennen sitä tulee eksistentiaalinen Dharma avata, ja sitten itsellä ei enää keskeisessä määrin ole negatiivisuuksia. Tukahduttamista käytetään korkeintaan muiden negatiivisuus-värähtelyiden tukahduttamiseen itsestä, mutta edes siinä se ei ole välttämätöntä, eikä edes välttämättä oikea prosessi, koska eräs ratkaiseva virhe on pitää huomio negatiivisessa, kuten tapahtuu jos taistelee sitä vastaan; sen sijaan huomio pidetään vain puhtaassa, jumaluudessa (eksistentiaalisessa - ei mentaalisessa sellaisessa). Tukahduttaa vain seinänä, ettei vedä niitä itseensä, mutta mitään ei ole enää tehtävissä kun vahinko on päässyt tapahtumaan - sitten vain elää eksistentiaalisessa positiivisessa (zen) mahdollisimman suurissa määrin (ilman suoraa taistelua sitä jätettä vastaan, koska kaikkinainen reagointi siihen antaa sille x-mielellistä olemassaoloa, joka ei ehkä hidasta puhdistusprosessia, mutta siitä on silloin vain tarpeettomasti häiriötä), ja automaattinen hidas puhdistusprosessi eliminoi radioaktiiviset negatiiviset/negatiivisagressiiviset jätteet. Tukahduttamista tarvitaan puhtaudessa pysymisen seinän lisäksi vain addiktioiden tapauksessa, kun vierottaudutaan.

Raja Yoga Via:ssa oli tietty keskittyminen ei-negatiivisen tekstin tuottamiseen, eikä siellä sisäisesti julkaista mitään josta ei negatiivispitoisia ilmauksia oltu eliminoitu (värähtelyitä hienoimmalla tasolla; tosin vastaanottajan mieli toimii tulkkina, ja joutuu eliminoimaan paljonkin ei-negatiivistakin, jos haluaa välttää kyseistäkin), joka olisi hieno käytäntö monella muullakin saralla (tosin liiallinen steriliteetti tiettävästi aiheuttaa vastavoimien surkastumista), sen lisäksi, että keskityttäisiin paljon enemmässä määrin oikeaan väärän sijasta, positiiviseen negatiivisen sijasta; saavutuksiin ei-saavutusten sijasta. Kyseinen painotuksen muuttuminen kokonaisuudessaan kyseiseen suuntaan olisi tälle planeetalle suurissa määrin tarpeen.

Rakkaus ja myötätunto. Erilaiset ulkoiset asiat voivat stimuloida rakkautta enenevässä määrin, kuten vastaavasti muiden chakrojen kohdalla. Siis: V4 reagoi niihin myönteisesti. Se on V4:n totuus - pitää vielä katsoa mitä muilla Dharmoilla on sanottavaa. Myötätunto on se mitä Kirkastunut tuntee. En tiedä kuuluuko myötätunto tunteena Kundalini-valaistuneiden kokemuskenttään tai sattvojen kokemuskenttään; ainakaan T&T:n kokemuskenttään se ei kuulu - ei ilmene siinä selvänä tuntemuksena. Täysin valaistumattomatkin tuntevat myötätuntoa, sen kertoo se, miten paljon rakkaus-faneja on, sen kategorian "etsijöitä" (eivät varsinaisesti etsi mitään, koska etsintä ei ole rakkauden/myötätunnon pyrintöjä). Naisilla on enemmän hoivatuntoja kuin miehillä, joten ainakin tunteena myötätunto/rakkaus kuuluu feminiiniseen mieleen dominoivammin kuin maskuliiniseen mieleen, johon luen ehkä keskeisimmin kuuluvan logiikan (jonka eksistentiaalista määritelmää en tunne). Myös tasapainotila on usein edellytys myötätunnon tunteelle, se liittyy vahvasti tunnepuolen jaloon herkkyyteen. Esim. oikean puolen epäbalanssi voi estää herkimpiä tunteita ilmenemästä tunteina. Dharmalle avoimuus tässä kohdin on myös edellytys. Feminiininen tunnepuoli stimuloituu tiettyihin tunteisiin helpommin kuin maskuliininen mieli. Mahdollisesti jalot mies- ja naispsykologiset erot vallitsevat vain ei-Kirkastuneilla, tosin täytyy huomata, että lapsetkin ovat Kirkastuneita (tosin ilman tietoista Brahmaanista vaihetta) ja heillä on nähtävissä jossain määrin eri psykologia. Itselläni tapahtui (mm.) Kundalini-valaistuminen ja tasapainotila ja kehoviattomuus samoihin aikoihin kuin Kirkastuminen, mikä mahdollistaa tarkan vertailun, tosin myös vähän päällekäisyyttä esiintyy, mutta lähinnä myöhemmin, kun uudet ominaisuudet tunnollisesti nirvanoituvat, mutta toisaalta sitten on vaikeampi huomata mitään muutenkaan; itse havainnoin kaiken reaaliajassa, T&T:nä, silloin kun kaikki muutokset tapahtuivat, ja elin ne kaikki hetkestä hetkeen, vuodesta toiseen.

En luokittele myötätuntoa rakkaudeksi, joka on eri tunne, joka liittyy keskeisimmin johonkin tiettyyn rakastamiseen, kohteena; liittyen kauneuden tunteeseen ja esteettisyyteen (taiteisiin) ja toisaalta mihin tahansa Deity-ominaisuuteen kun jokin niistä on ilmaissut mieltymyksensä, ollen subjektiivinen. Joidenkin ominaisuuksien rakastamista, joita pyrkii toteuttamaan, kun on mieltynyt niihin.

Rakkaudessa ei ole kyyneliä, myötätunnossa on kyyneleitä - kyyneleet ovat siitä seuraavan seinän takana. Tosin myötätunto on mukava tunne; on kiva tuntea myötätuntoa ym. jaloja tuntemuksia - josta johtuen olemme kiinnostuneita taiteista. Myötätunto on aina läsnä ohjaamassa toimintaamme, ilmeni se sitten tunteena tai ei; sen tiedostaminen kertoo mitä myötätunto aikaansaa toiminnassamme. Rakkaus on eri ilmiö, vaikka sillä onkin ainakin yksi yhteinen alue myötätunnon kanssa, kuten eri ominaisuuksilla on.

Rakkaus liitetään myös kollektiivisuuteen, monimutkaisesti. Keskeisimmäksi kollektiivisuuden kohteeksi, inhimillisesti, asetan koti- ja perheasiat, joka on liitetty V3:een (perhe('sukulais')asioiden kuitenkin kuuluessa Sydämeen), ja lisäksi liittyy ongelma-alueena V6:een. Sulautuneisuus ja sen yhtenäisyyden tilaa rikkovat tekijät kuuluvat tähän kategoriaan.

Kirkastuneita on buddhalaisuudessa kahdenlaisia. Hinayana (= pieni vene/kulkuneuvo/väline) buddhalaisuus: Kirkastunut Hinayana ei (väärin tulkiten) auta muita. Myötätunto on Mahayana (= iso vene) buddhalaisuudessa, he taas ovat etukäteen ajatelleet Kirkastuttuaan olevansa Bodhisattvoja. Mitä ihmettä? Pyrintö on vain saavuttaa, eikä ajatella mitä sitten tekee; Buddha ei ole Tekijä. On muitakin buddhalaisuuden muotoja, muttei muuta tässä keskeistä. Demonyana buddhalaisuudesta graduoituvat käyttävät oletuksena Valaistumistansa muiden vahingoittamiseen.

Kun halu toteuttaa jotain Dharmaa tai anti-Dharmaa on suurempi kuin esim. seesteisyyden Dharman vaade, niin vallitsee uhrautuvaisuus kyseiselle Dharmalle tai anti-Dharmalle. Siihen rajaan asti kuin muun Dharman toteuttamisen halulla on sama voima kuin esim. seesteisyyden Dharmalla; sitten se asettuu tasapainotilaan, joka on henkilön Dharminen tasapainomikstuura. Kaikki muut ominaisuudet miksturoituu samoin. Voimat ja vastavoimat, halut ja vastahalut, niiden tilasta riippuu täysin mitä ja miten päätämme tehdä; tämä on käyttäytymisemme motiivien kokonaiskaava. Tämä on myös Xmielellinen näkökulma. Kun taas puhtaassa motiivissa vallitsee ainoastaa Deitien motiivit, ilman Xmielen vaikutusta toimintaan.

Myötätunnolla on eräänlainen linkki V6:een, mitä tulee sen huolehtivaisuuteen meistä, ja toisaalta nähtävästi O4:ään. Rakkauden lähimmät omaiset ovat mielestäni V3:ssa, ja toisaalta V2:ssa, mitä tulee siihen kauneuden kategoriaan, tunteeseen, ja ilmaisuun että rakastaa jotain, ilman myötätunnon tunnetta siinä; eikä se myöskään liity mitenkään myötätuntoon tunteettomastikaan. (Usein?) myötätuntoa kutsutaan rakkaudeksi, mutta se on teknisesti ottaen myötätuntoa, tunne tosin voi kutsua sitä rakkaudeksi. Se on käänteinen Mantra, siis tunne luo sen sanan, ei toisinpäin.

ILO. Näyttää kuuluvan V4:een, kun sinne vaikuttaa suru. Huumorintajuun liittyy Ilo, oletan sen tulevan Ilo-deitystä. Vakavuus taas on eri kategoria kuin suru, kuuluen V5:een, joka tosin altistuessaan itsekunnioitus ja vastuupuolella vie iloa, muttei kuitenkaan niin, että olisi suoranaisesti surullinen, vaikkakin vakavuus sinänsä taitaa tulla myötätunnon jonkinlaisesta surullisuudesta.

Rauha, tuonpuoleinen. Tämän tyyppisiä tuonpuoleisia kokemuksia saadaan ilmeisesti eniten. Kerran tapahtui mielenkiintoisesti kun sanoin jollekin henkilölle jotain, ja hämmästyksekseni huomasin, että sanojeni (ihan tavalliset) mukana häneen meni myös tuonpuoleinen rauha, joka jotenkin oudosti ilmestyi sanojeni mukana - ei mitään sellaista rauhaa jota voi vääntää omaan puheeseensa, kukaan ei pysty tätä aikaansaamaan, se on mahdotonta (siinä oli tuonpuoleiset värähtelyt - tuonpuoleinen ei kuitenkaan ollut läsnä sen enempää ympäristössä kuin aurassa tai edes x-mielessä). Se oli vain hetki ja sai hänet rauhalliseksi ja hyvälle tuulelle, hän koki tuonpuoleisen, huomasin sen selvästi. Hän ei selvästikään tiedostanut mistä kyseisen aiheuttaja tuli.

Tämä tuli Shree Rajneeshin aikakaudellani. Silloin sain paljon tuonpuoleisia kokemuksia, kaikenlaisia, tuonpuoleisia; ja lisäksi sielullisia, jotka ovat eri kategoria ja liittyvät Deiteihin ja metodeihin, niiden aikaansaamiin kokemuksiin. Olen mieltä, että tuonpuoleisetkin liittyvät Deiteihin, tosin en sitä tiedä, muuta kuin että ne toki ovat jumalais-Deitillisiä, mutta sisäisen sijasta myös ulkoisesti - eivät kuitenkaan ole kineettisiä sielullisia ympäristössä. Olen saanut Shree Rajneeshin puheistakin kokemuksia, aina kuitenkin sielullisia, sanoisinko ylimaallisia (ei-valaistuneelle uusi ominaisuuskokemus). Ominaisuutemme ilmenee kaikessa tuotannossamme.

Kun on itse jossain ylimaallinen, niin niitä ei voi niin helposti huomata, paitsi muiden kautta, kun heidän x-mielensä/aistinsa tuntevat jotain, ja sitten sen mitä he tuntevat voi tuntea heistä, ja toisaalta ylimaallinen itse voi x-mielellisesti olla voimakkaammin jossain ylimaallisessa tai ei-ylimaallisessa x-mielentilassa. Kyseinen x-mielentila jää myös kyseiseen paikkaan (lähiesineeseen/esineisiin tai 'tyhjään' tilaan siinä) jossa henkilö sitä kokiessaan oli, ja mahdollisesti laajemmallekin alueelle - kyseisiä kutsun kineettisiksi sielullisiksi (jotka aistitaan => "värähtely"). Itse ei ole niin herkkä tunnistamaan muutosta ylimaalliseen/ei-ylimaalliseen, jos elää kyseisissä vakiosti tai sillä hetkellä.

Tuonpuoleinen on ominaisuudeltaan kategoriana erilainen kuin kineettiset sielulliset, vaikkakin molemmissa on Deitillis-jumalainen ominaisuus. Sielulliset kineettiset puetaan ilmiöksi x-mielessämme, kun taas tuonpuoleiset ovat enemmässä tai vähemmässä voimakkuudessa ympärillämmekin - tosin kyseinen ei kategorioi riittävästi, koska voimme Deitillisesti luoda ympäristöömme minkälaisen ilmastollisen auran tahansa. Ominaisuutena tuonpuoleinen 'ympäristö' on paljon läheisempi ja intensiivisempi kokemus, ollen suoraan aurakentässämme, kun taas itse, toisen, Deitien luomassa värähtely-ympäristössä olevat sielulliset kineettiset ovat ominaisuuksina aurakentässämme, sen sijaan että kyseinen 'Deity' olisi itse aurakentässämme - tuntuu olevan myös paikka, siis tuonpuoleisen paikan ominaisuusilmapiiri, joka ei ole vain sielullisia kineettisiä, vaan on kyseinen sielullinen itse.

Rentoutuminen. Kun vähentää/lopettaa jännittämisen/sen aiheuttajaa, sen ei-rentoutumisen, se on rentoutumista. Rentoutuminen ei ole positiivista tekemistä. Tämä on perusasia. Tässä kohdin meditaatio on synonyymi. Kukaan ei ole koskaan tehnyt positiivista meditoimista, eikä rentoutumista. Kun meditoi positiivisesti, jotain tekemällä, niin se on jotain muuta, ehkä joogaa. Jatkoasia on mm., että rentoutumisnopeutta voi edistää toisinaan, esim. jääkallella tai tukosaukaisulla (tosin se aukeaa sulamalla itsestäänkin). Tähän pätevät universaalit addiktion lait. Jännitystila on suoraan verrannollinen työn määrään pitkällä/lyhyellä aikavälillä. Kun terapeuttisesti aiheuttaa rentoutumista, niin se on vain ulkoista, jota kutsutaan valerentoutumiseksi, valepalautumiseksi. Hyödyllistä olotilallisesti ja joissain tapauksissa, kuten jääkallen tapauksessa, valepalautuminen vähentää addiktiota (ei suoranaisesti addiktiokuormitusta) säännöllisesti käytettynä, kun se muuttaa vallitsevan määrän, joka ohjelmoituu uudeksi vallitsevaksi määräksi. (Terapia) rentoutumisen eräs huono tai/ja hyvä puoli on, että se vähentää tai/ja lisää suorituskykyä. Rentoutuminen on työn määrän säädön "toinen" tekijä; työn määrän vähentämisen sivutuote. Rentoutumisen laajempi katsaus joutuu voiman lisäksi katsomaan jokaiseen chakraan erikseen, esim. V3:een (rauha/rauhattomuus).

Addiktion lain kuvakulmasta kun katsoo rentoutumista yms., niin rentoutuminen, palautuminen tarkkaan ottaen ei tapahdu automaattisesti kun ei tee mitään (kuten normaalisti ajattelee asian olevan), vaan uudelleenkirjoitus, uudelleenohjelmoituminen tapahtuu siinäkin. Esim. unitilassa, koomassa yms. ei monin osin tapahdu palautumista ollenkaan, koska uudellenkirjoitusta ei tapahdu. Ei-tekeminen on tekemistä mitä uudellenkirjoitukseen tulee, muttei mitä ei-tekemiseen tulee - tosin käytännössä jos alkaa tekemään ei-mitään, niin se on aivan yhtä paljon tekemistä kuin tekeminenkin, ollen tekemistä, josta myös addiktion laki on samaa mieltä, että ei-tekeminen on tekemistä. Mutta se on tekemistä vain tekemisen vastavoimailun osin, joka uudelleenkirjoittaa vallitsevaa x-mielellistä ja Xmielellistä (kuormitusaddiktio) addiktiota.

Rentoutuminen on siinä määrin läsnä, mitä vähemmän on mentaalisesti (syvyyksiä myöten) kiinnittyneenä eri asioissa. Terapeuttinen rentoutusprosessi on kyseisistä sidoksista suggestiivisesti (eksistentiaalis-suggestiivisesti) irrottautumisessa; se löytyy kokeilemalla. Asian kokonaisymmärrys on siitä laajempi, asian pitäessä sisällään paljon kaikenlaista siihen ja siihen ilmiöön läheisesti kuuluvaa asiaa. Rentoutuneena oleminen ei alitajuisella tasolla ole keskeisen oleellista; mentaalinen zen-asana on siinä välissä, joka sitten tarjoaa mahdollisuuden edelleen edetä superego-puolen hallintaan, siinä määrin kuin sitä nyt voi tai on tarpeen jollain tasolla hallita.

Mentaalinen zen-asana on suosikki-asanani; sillä kaikki on vapaasti kontrollissa 'ulkoisen' itse-mestaruuden tasolla, jonka paikalla sitten vallitsee puhdas tieto. Niiltä osin mitä se ei hallitse, mennään muiden kontrollien käsittelyyn, joita myös tarvitsee käyttää kuin portinvartijoita. Muista kontrolleista mennään mm. syvemmälle, ns. alitajunnan kerrostumiin, ja yksityiskohtaiseempaan chakra-kategorisiin ja niiden sisäisiin kategorisiin kokemusperäisiin analyyseihin. Rentoutumisessa irrottautuminen tapahtuu ns. alitajunnan puolella (olisiko oikea aivopuolisko. Zenin ollessa vasen aivopuolisko, tosin siten, ettei se asanana aktiivisesti hallitse ajattelua eikä puhetta, ja zen-asana on itse-mestaruuden asana myös vasemmalla puolella, siinä määrin kuin se kykenee siellä hallitsemaan pelkällä läsnäolollaan). Prosessi on ei-kiinnittymättömyydessä, keskeytymättömässä ei-kiinnittymättömyydessä (rentoutumisen määritelmä, kunhan siitä vielä eliminoi "rentoutumisen"), joka on helpompaa saavuttaa zenissä kuin superegossa, koska zen ei suoranaisesti taistele mieltä vastaan ollenkaan, vaan vain ottaa huomiolle kiintopisteen hengestä tai jostain muusta ei-mielestä (jolloin sillä ei ole keskittyneisyyden kiintopistettä, vaan vain kiintopiste); jonka jälkeen mieli on vielä siellä normaaliin tapaan, mutta itse ei ole siinä enää samaan tapaan, aktiivisesti.

Seuraavana (mentaalisen zen-asanan jälkeen) tulee sitten kysymykset siitä mitä tehdä kyseiselle aktiiviselle passiivi-mielelle, jossa ei ole enää itse samaan tapaan mukana, ja mitä tehdä vastaavasti tunnepuolen vastaavalle, jossa kategoriassa on termi "rentoutuminen". Hoito on, että molemmat puolet tasapainotetaan ja pyritään aina pitämään ne riittävän (optimaalisesti täydellisen - joka ei eliminoi sisäistä viestintää, vain pitää sen poissa häiriöasteelta) määräisen kontrollin alaisuudessa (vaatii riittävää tasapainoa, riittäviä kontrollivoimia ja mahdollisesti Xmielen uudelleenohjelmointia tiedoissa - perspektiivi - suhtautumistavassa, karaistumisessa, ja reaktioiden Xmielellisessä voimassa).

Eri Deity-ominaisuuksien, esim. tunnepuolen, stimuloiminen on yksi osakeino, jonka sivuosaa taas painottaisin, koska siinä mennään taas vaihteeksi positiivisen tekemisen puolelle (eksistentiaalinen-positiivinen on jo läsnä). Mutta samalla lailla kuin mahdollisesti tarvitsemme jonkin minimimäärän positiivisia stimulantteja tunteaksemme olevamme muutakin kuin varjo, niin samalla lailla tällä voi olla myös 'rentoutus'-puolella sovellutusta; esim. jos tilanne on sellainen, ettei siinä yksinkertaisesti voi olla tunnepuolelta rentoutunut. Tällöin erilaisten vastavoimaisten, asiaan sekoittuvien, peittävien strategioiden, terapioiden käyttäminen on mahdollisesti mielekästä, olettaen, ettei sillä mahdollisesti menetä karaistumishyötyä, joka saattaisi olla tarvittava vahvistava hoito.

Rentoutuminen on aina läsnä, sitä ei voi luoda. Kyseinen on oikea kuvakulma. Jännitteiden on oikeimmin ajateltava olevan siellä pääsääntöisesti eksistentiaalisista fakta-syistä (mitä tehdä kun aurinko menee pilveen), jotka tulee ensisijaisesti pitää vain kontrollissa, siten että pysyy itse mestarina, siis pitää mestaruutensa kyseisistä painesta tai häiriöistä huolimatta. Kyseinen on myös itseänsä automaattisesti puhdistavaa ja vahvistavaa, siinä määrin kuin niiden osuus tässä vaikuttaa, on mukana. Se on ensimmäinen asia. Toinen asia on Xmielellinen (ensimmäistä voi ehkä kutsua x-mielelliseksi), joka on eräänlainen Pandoran boxi; siinä mielessä, että se sisältää kuin loputtoman määrän variaatioita, sen ollessa ehkä suppeimmin-kattavimmin kuvaavasti: kasvuprosessi. Faktuaalinen ja Pandora muodostaa yhteisen alueen chakra-kategorioissa.

Chakrojen voiman täytyy toimia tietyllä voimalla, jota pienemmät (tai suuremmat) voimat aiheuttavat suhteellisuusongelmia. Kyseisessä pitää lisätä (esim. tasapainottamalla systeeminsä) tai vähentää (esim. tasapainottamalla systeeminsä) chakran voimaa (x-mieli ja/tai Xmieli, joista jäljemmässä tarvitaan uudelleenkirjoitusta, joka on lähinnä automaattinen ja/tai puoliautomaattinen), tai vähentää tai lisätä ulkoisten paineiden tai häiriöiden määrää. Jos ei mitään ole tehtävissä, niin sitten sen vain joutuu kestämään (josta chakrat voivat kuormittua, ja/tai keho olla kovilla), jonka seurauksena jossain määrin vahvistuu, sopeutumismekanismin pyrkiessä ratkaisun etsimisen (enemmän tai vähemmän automaattinen) ja tasapainottamaan tilannetta.

KATURENTOUTUMINEN. Kun menemme uhkaavaan paikkaan olemme tietyssä vaarassa ja jännitteet nousevat "pintaan". Siinä tilassa piakkoinkin tapahtuu rentoutumisilmiö, jotain hormonia vapautuu ja systeemimme rentoutuu enenevässä määrin. Kun menee tilanteisiin, niin vie jonkin aikaa ennen kuin kyseinen rentoutumisilmiö tapahtuu. Tasapainossa ja supervalaistuneena ero on vähäisempi normaalitilan ja esim. kollektiivisen vaaratilanteen välillä, koska Brahmaanisessa maailmassa vallitsee ilmastollinen vakio, sen lisäksi että keskikanava ylläpitää vakaampaa tasapainoa; keskeisenä ilmiönä tässä kollektiivisessa tapauksessa on parempi itsetunto ja sen parempi tuki. Toinen rentoutumisen aiheuttaja (hormonin lisäksi) on, että sillä jännitteellä on tietty maksimiaika ja sitten systeemimme poistaa sen, kun suurempaa vaaraa ei ole ilmennyt tiettyyn aikaan. Kyseiset jännitetilat aiheuttavat ongelmia Taka-Agnya:ssa, sinne tulee painetta vasemman kanavan jännittyessä, ja sen voi tuntea takaraivossaankin (jos on Kundalini-valaistunut), ja sieltä se voi aiheuttaa kurkku ja silmäoireita. Trapetsit ovat yksi mahdollinen tavanomainen jännittyjä. Katurentoutumisilmiö ei ehkä palauta ainakaan samaan tilaan joka vallitsi ennen jännitetilaa, joten sen voi laskea olevan vain lisähormoni siinä, jonka sielumme laskee liikenteeseen kun aktivaatiotila on tilanteeseen suhteutettuna riittävä, tai kun se on todennut, ettei suurempaa vaaraa ole.

Kyseinen ilmiö on erityisesti turvallisuudentunteen ilmiö, mutta ilmee vastaavasti jossain määrin muidenkin Deitien kohdalla. Asiaan liittyy myös kollektiivin moraali ja oma Xmieli. Sama rauhan kanssa, joka samaten voi viedä esim. vuodenkin ennen kuin se oppii asettumaan oikeaan paikkaansa paremmissa määrin. Kaikenlaiset Deitit tarvitsevat jopa tuntuvasti aikaa mukauttaakseen Xmielen uuteen situaatioon, joka pidempien kuin lyhyiden tapauksessa tarkoittaa myös syvempiä ja perusteellisempia muutoksia henkilön persoonassa, Xmielessä. Kyseiset ilmiöt ovat toimintamme herkkänahkaisia (Deity) positiivisia negatiivisia ohjaajia; persoonamme ja älymme muuntajia ja kehittäjiä.

Jumala, miksi kaikki tämä kärsimys? Jumala: ei 'kipua', ei hyötyä; ei 'kipua', ei Dharmaa. 'Kipu' ei ilmene ilman syytä, eikä ilman vastatoimia joiden seurauksena tavalla tai toisella vahvistuu ja kehittyy, ja asian toisena puolena tasapainottuminen ja dharmistuminen, jotka useimmiten ovat ainoat hoidot; pääsyyn kipuun tullessa sieltä. Välimuotona älyllisen ymmärryksen ja/tai tapojen kehittyminen dharmisempaan toimintaan, tekemisessä ja tekemisen muodossa, joka sekä kehittää että dharmistaa (hienosäätöä), ja usein myös vahvistaa, sen prosessin voimailuosuudesta johtuen; voiman tosin taas alentuessa sitten vastuksen vähetessä, jos sitä ei käytä muilla vastaavilla alueilla; voima/sietovoima on alueellista.

Riippuvuudet. Mielelliset, keholliset, sielulliset. Deitilliset, Karmalliset, Evolutionariset.