Etsijät. 1. "E/etsijät:" En tiedä pitäisikö heitä kutsua Etsijöiksi; ehkä muu uskonnollinen -henkilö on parempi ilmaus. 2. Etsijä: etsii aina Viisautta, tarkoitusta, ei muuta.
Gandhi. Ehkä Kirkastunut. Hän oli mahdollisen (hän seurasi brahmacharyaa intian muodossa useammallakin tavalla, joka viittaa, ettei ollut Kirkastunut) Kirkastumisensa jälkeen useammankin kerran naimisissa.
[ Krishnamurtin vaimo/tyttöystävä (30-vuotinen suhde kuulema sihteerinsä vaimon kanssa - toinen tarina taas kertoo, että joku kirjanpitäjä kuulema pölli Krishnamurtin royaltit ollessaan hänen palveluksessaan noin toistakymmentä vuotta; olikohan kyseinen sihteeri?) joutui huhun mukaan käymään abortissa, tai useammassakin abortissa, kun Krishnamurtille tuli vahinko. Einsteinin vaimo taas oli kuulema ainoastaan palvelijan roolissa, mutta se oli jo suhde poikki ja hän meni uudelleenkin naimisiin, ja oli kuulema jonkin verran naistenmieskin. ]
Gandhiji. In his autobiography he writes: "I took the vow of Brahmacharya in 1906. I launched forth with faith in the sustaining power of God. The more or less practice of self-control has been going on since". "I hold that a life of perfect continence in thought, speech and action is necessary for reaching spiritual perfection. Brahmacharya means perfect control of all the sense-organs. For a true Brahmachari, nothing is impossible."
Brahmacharya on tosin pitkälle ymmärretty väärin Intiassa, ja yleisesti kukaan ei siellä tiedä mitä selibaatti tarkoittaa, ja pian luultavasti ei tiedä lännessäkään, jossa se kirkollisissa piireissä tosin on väärin ymmärretty jo pidemmän aikaa.
Hara. Kohta navan alapuolella, jossa seksi on selibaatilla tukahtuneena. Japanilaisille heidän tietoisuutensa keskus. Tarkoittikohan harakiri aikanaan selibaattia? Jotkut zeniläiset käyttävät sitä huomion siinä pitämispisteenä (alueena ennemminkin), nykyään usein yhdistäen hengityksen vatsassa tuntemiseen (keuhkot tosin eivät ulotu vatsaan asti, että se siitä siltä osin), joka on myös oma metodinsa (Shivalta tietysti). Itse en koskaan mieltynyt tuntemaan hengitystä jossain, vaan kun käytin sitä niin olin vain tietoinen siitä että hengitys liikkui, tai eli ennemminkin, ei mitään pisteitä (sama kuin huomion pitämisessä pään päällä, ei mitään pisteitä, edes kohtaa, vain tietoisuus tietystä suunnasta, tai ilmiöstä). Hengityksen huomioimistekniikalla, 1993 (Gautaman hengitys-vipassanaa) kokeilin alkajaisiksi pari päivää putkeen ylläpitää Tietoisuuden tilaa, mutta se ei ollut siihen hyvä, kuten tietoisesti tietoisena oleminen osoittautui olevan. Adhara on Mooladharan eräs nimi.
Henki, pullossa. On ilmeisimmin Brahma-muotomme atma-muodossa. Pullo on keho-rajamme, johon muotoon brahmamme rajautuu ei-selibaateilla. Brahma-muodossa olevaa Henkeä kutsutaan myös Jättiläiseksi, joista patsas-symboleiksi sopivat japanilaiset jättiläisbuddha-patsaat. Ja tavallaan Vapaudenpatsas, joka tosin luultavimmin rakennettiin muuksi symboliksi, ja toisaalta kohotettu käsi on nähtävästi ego-ilmiö, joka on omalla tavallaan vastakkainen Buddhan Vapaudelle ja Voitolle, tosin se on juuri egon voima, oikean puolen voima, joka kykenee valaistumiset saavuttamaan; ilman toimintaa ei pääsääntöisesti saavuta mitään.
Hitler. Kirkastunut? Ei ole mitään pitävää tukea sille näkemykselle, vain monia läheltä liippaavia sattumia. Myös tuntemukseni Kirkastuneen luonteesta ei tunnepuolella sovi Hitleriin, vaikkakin jokunen elementti on yhteneväinen. Hakaristi ja käsitervehdykset ovat molemmat, ainakin käsiasento joka on jonkinlainen sankarillinen ele, peräisin nähtävimmin saksalaisista myyteistä joissa on myös kuvia sotasankareista ja muista sankareista, joihin Hitler oli haltioitunut, ja joista hän ammensi joitain tuntojaa, käydessään mm. oopperoissa katsomassa kyseisiä esityksiä, joissa oli musiikkina ainakin Wagneria. Joku on nähtävästi liittänyt Mooladhara symbolin, onnen symbolin kyseisiin saksalaisiin myytteihin, ja toisaalta hakaristi saattaa olla liitetty Mooladharaan, sen sijaan, että se luotiin siitä ja siihen, sen alku ollen hyvinkin jossain muussa. Saksalaisiin sankarimyytteihin näyttää tulleen vaikutteet roomalaisten käsitervehdyksestä (siihen kuuluu sankarillinen t/jms. ele), varusteista, kuvista ym.. myös suuruuden näkemys (joka jonkin verran joskus ilmeni hänen taiteessaan, joka oli rakennustaidetta, jossa hän oli jossain määrin hyvä), joka sekin kuulunee samaan kategoriaan, perimmillään V5:een. Hitler oli seksuaalisesti arka tai sulkeutunut, ja puristinen, joihin hän oli olettaisin ehdollistunut nuoruudessaan, joista hyvinkin tuli siihen liittyvää jossain määräistä ja jonkinlaista puhtaus motivaatiota. Juutalaisia syytettiin Saksan heikosta tilasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, johon Hitlerkin otti osaa, enimmäkseen lähettinä, edeten korpraaliksi; häntä ei pidetty sotilaallisena esimiestyyppinä enempään. Juutalaisia jossain määrin syytettiin etteivät jossain määrin olleet ottaneet osaa ensimmäiseen maailmansotaan, ja sitä sitten jossain määrin käytettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa poliittisessa propagandassa, ja Hitler näytti kombinoivan jumaluuden arvonsa kyseisiin juutalaisvastaisiin ja varmaankin muihinkin asiaan liityviin tuntoihin syyllisistä, ehdollistuneen siihen (ottaen sen mielensydämeensä), ja otti osaa poliittiseen toimintaa, jossa hän huomasi olevansa jossain määrin hyvä puhuja, ja siihen kuului juutalaisvastainen propaganda. Tiettävästi eli sattvisesti, terveellisesti, ja oli (usein siihen ja puristisuuteen liittyen - johon kuului mm. puhdas arjalainen rotunäkemys [liittyen sen luomiin tuntemuksiin, se mikä on jumalallisesti puhdasta, sankarillista yms., se mikä on jumalaisesti oikea mieli, oikea sielu, jotka tässä tapauksessa liitetään geeneihin, sen lisäksi, että se sai alkunsa sankarillisista, oikeistolaisista (toiminnallinen, toisaalta yleisesti äärimmäisyydellisesti jonkun jumaluuden osion 'ylimotivoidessa', liittyen Xmieleen) yms. tunnoista saksalaisissa sankarimyyteissä, joilla ei ole mitään tekemistä pelkästään saksalaisten sielun kanssa] joka ehkäpä on kokonaan alkujaan saksalaisista myyteistä ja toisaalta liittyen Hitlerin omaan luonteeseen) mielellisesti oikeistolainen, ehkä, nähtävästi siitä alkaen kun innostui (toiminta), että ensimmäinen maailmansota olisi hyvä puhdistus jossa saataisiin kaikenlaiset väärät liikehdinnät tai jotain, eliminoitua, ja se sitten jatkoi elämäänsä ensimmäisen maailmansodan jälkeen, eikä varmaankaan vain Hitlerissä, joka ilmeisimmin vain ratsasti kyseisellä aallolla, joka näyttää johtaneen ja saaden jatkon toisessa maailmansodassa. Kyseisenlaisista aalloista (Jumaluudet plus Xmieli) saa kaikki alkunsa.
Huntu. Mm. kaikki epätasapaino aiheuttaa erilaisia huntuja silmien eteen, joka muuttaa sitä näkemämme valon kirkkautta, valoa, väriä, puhtautta. Esim. Kundalini-meditaation kirkastamana kun katselee sitten huonetta/ympäristöä, sen ilmapiiri mukaan luettuna, niin kaikki näkyy selvemmin, kirkkaammin, ilman epätasapainon aiheuttamaa väritystä (aurailmiö kokonaisuudessaan on sitten laajempi kategoria, mutta sekin kertoo miten kaikki heijastuu aurassamme - jonka läpi näemme - aivoissamme, V6:ssa, näkökeskuksessa, eteerisessä kehossa/olemuksessa, lähi-Brahmassa, ympäröivässä tilassa asti). Sama näkyy kun katselee jotain esim. monitorilla jotain, niin se näyttää joskus kirkkaudeltaan toisenlaiselta, esim. selvemmältä, kirkkaammalta. Sama periaate aiheuttaa seksuaalihunnun silmille ja koko kehoon, ja ei vain estä näkemästä Tajuntaa ympäristössä,
vaan myös estää tuntemasta sitä, rajaten henkilön tajunnallisen olemassaolon kehonsa rajojen sisäpuolelle, vaikkakin vähemmän seksiaddiktoituneilla on jonkin verran tunneyhteyttä kaikkialla olevaan tajuntaan, joka saa aikaan mm. sosiaalisuusilmiön positiivisuuden tunnesaralla; ja jos menee addiktoitumaan seksiin enemmän, niin kyseinen tunneyhteys ympäröivään Tajuntaan vähenee vähenemistään, joka sitten synnyttää sosiaalisia psykologisia ongelmia ainakin kollektiivipelkopuolella, kun kyseinen suoja on vähentynyt olemattomiin; ainakin Gopi Krishna osaa kertoa mitä karseita psykologisia seurauksia seksiin paljon addiktoitumisesta oli hänelle.
DHARMAPRIORITEETTI. Verhottu muotoon kuin ei olisi kertonut itsestään - omista ja muiden kollektiivisista ehdollistumista johtuen -- joiden antaminen vaikuttaa totuuden sanoihin on pääsääntöisesti synti --- poikkeuksena erilaisia seikkoja, kuten sivu- ja muotoseikat jotka eivät muuta totuutta, liittyen Deity-psykologisiin seikkoihin, joita voi yhtä hyvin huomioidakin, joidenkin ollessa Dharmisia määräyksiä, että kun totuuden vaatimukset on täytetty, niin sitten täytyy huomioida muitakin Deitejä, muitakin Dharmoja (kyseisen painotuskaavan voi laatia ja kehittää sitä eteenpäin) kun se ei loukkaa totuutta, vaan ennemminkin on sille hyödyksi; sitten on turvallisuus, joka on osittain totuutta tärkeämpää yksinkertaisella matemaattisella hyötysuhde näkökulmalla; Gopi Krishnan tapauksessa oli kysymys myös julkaisukynnyksestä, kun hän ei ollut julkaisija.
Mieli mentaalisesti ainakin on vaikea pitää tasapainossa vähäisellä ja olemattomalla tajunnan ulkoisella läsnäololla, joka on automaattisesti pysäyttävää (T/tajunnan yksi ominaisuus), jota ilman mieli on vakuumissa, siltä puuttuen ympäröivä kitkatekijä (jarruttava), aivan kuten muiden ihmisten parissa oleminen muuttaa näiltä osin tätä vakuumi-ilmiötä. Gautama Buddhan sanoin ilmaistuna, Brahmiini (Kirkastunut) on henkilö jolla on jalat lujasti maassa (hänkin huomasi ilmiön Kirkastuttuaan, joka liittyy osaltaan vahvasti myös tässä ja nyt -ilmiöön, kuten T/tajunta - mindfulness henkilökin huomaa tässä ja nyt ilmiössä tajuntaa ja läsnäoloa tässä) - maadoitus, grounding, joka vallitsee täydellisenä kun ei ole seksuaalihuntua, ja jossain määrin enemmän kun huntua vallitsee vähemmän - Kundalini-meditoija on saattanut huomata myös kyseisen grounding-ilmiön.
Huulet, rohtuminen. Mm. seksin paljon käyttö (ilman orgasmia), aiheuttaa huulten rohtumista. Eri kategoria kuin seksiaddiktio.
Ilmestys. Lähinnä Kirkastuminen.
Itse-Oivallus. Vallitsee Kirkastuneella. Tai Kirkastumista voisi kutsua Brahmaaniseksi Itse-Oivallukseksi. Itse-oivallus vallitsee Todistavassa Tietoisuudessa. Kundalini, kun huomio on pään yllä, aikaansaa (passiivisen) Tietoisuuden tilan ja on (passiivinen) Itse-oivallus (Dhyana-oivallus) - mindfulness, jonka kollektiivinen mieli tuntee nykyään hyvin. Itse-oivalluksissa henkilö näkee mielensä situaatiossa (mindfulness/Tietoisuus; mielensä atmassa, atma-situaatiossa; situaatio on tila-ilmiö) tai sielunsa eli itsensä Situaatiossa (Brahma-Tajunta; sielunsa Brahmassa, Brahma-situaatiossa).
ITSENSÄ LÖYTÄMINEN. Suuri (Brahmaaninen) Itse-Oivallus. Kirkastunut huomaa olevansa Tässä; hän on ainoa joka tiedostaa olevansa Tässä. Näin hän löytää Itsensä! (olemassaolonsa situaatiossa, suhteessa ympäristöön). Ei-Kirkastuneilla on vain 'subjekti', sen löytäminen edellyttää 'objektin' löytämistä; tarvitaan kaksi: Aatami (atma) ja Eeva.
Jarru. T/tajunta (ulkopuolella oleva) toimii myös jarruna x-mielelle. Mitä enemmän on seksuaalihuntua sitä vähemmän T/tajuntaa aistii ympäristössä (on siitä sitten tietoinen tai ei, systeemimme on siitä tietoinen), ja sitä enemmän on keskiöitynyt x-mieleensä, sitä enemmän aktivitettia siinä suhteellisesti on. Kun seksuaalihuntu on hyvin vahva, niin on vaikea hiljentää prosessointiansa, johtuen ettei ole T/tajuntaa jossa huomio olisi x-mielen prosessien sijasta. Kun huomio on x-mielen prosesseissa, niin se prosessoi, kun se huomioi, siis ajattelee niitä asioita. Kun haluaa pois x-mielen prosesseista, niin luovutaan huomion pitämisestä niissä, annetaan huomion levätä T/tajunnassa. Samanlainen ilmiö on kun huomio on enemmän kiinnittynyt jossain, jossain mikä ei ole (tai on, mutta se on prosessia, vaikkakin aktiivista) varsinaisesti x-mielen prosessointia, jolloin huomio-äly on kiinnittyneenä niissä, valliten muilta osin suurempi x-mielen toimettomuus, hiljaisuus.
Jeesus. Kirkastunut (Shri Matajin luulon mukaan Kundalini-valaistunut). "Yeshua ben Joseph". Richard Patton:in mukaan, joka on myös sitä mieltä, että Jeesus oli kadonneina vuosinaan (noin 14-29) Intiassa ja Egyptissä henkisissä harjoituksissa. Kyseisestä puuttuu vuodet jolloin Jeesus ei ollut Kirkastunut. "Jesus, during the missing period of His life, lived in Kashmir and learnt Yoga from the Indian Yogins", Sivananda (All About Hinduism -kirjassa, julkaistu 1947). Shri Matajin mukaan Jeesus on väärin ymmärretyimpiä henkilöitä historiassa. Hän ei nähdäkseni ole sen helpommin oikein ymmärrettävä kuin muutkaan puolipiilotellusti asiaansa ilmaisevat Sri:t. En ole kuullut perusteluja miksi Shri Mataji niin ajattelee, ja kommenttikin on Blaken. Jeesusta on mahdollista ymmärtää, kuten muitakin Kirkastuneita, ainoastaan jos on Kirkastunut, tai joku eksistentiaalinen Kirkastunut kertoo mitä Jeesus ja kumppanit tarkoittaa.
JEESUS KIELTÄYTYY. Tämä on toistaiseksi ollut sääntö, ei poikkeus. Jeesus kieltäytyy kertomasta opetuslapsellensa miten Brahma saavutetaan, vaikka hän sitä selvästi ja suoraan pyysi. Jeesus vastasi: "En kerro". Tuomaan evankeliumissa hän ilmaisee, että olisi nyt (1-3 vuotta myöhemmin) valmis kertomaan sen useammallekin Etsijälle, mutta heitä kun ei näyttänyt olevan. Sanoi että hän kertoo vain "yhdelle tuhannesta, ja kahdelle kymmenestätuhannesta".
Juhla. Kun ihminen Kirkastuu, niin olemassaolo, koko olemassaolo juhlii sitä kokonaisen vuoden; maisema on jatkuvassa juhlassa. Ihmiset kokevat pieniä juhlallisuuksia, jotka voivat olla hyvinkin vaikuttavia ja kestää pidempäänkin. Brahmaaninen juhla on juhlista vaikuttavin ja pitkäkestoisin; sitten alkaa arki, nirvana, aivan kuten muidenkin juhlien jälkeen; tosin Brahma edelleen jää, mutta ilman Brahmaanista juhlaa. Brahma-vaihe kestää yhden vuoden, jona aikana Tajunta loistaa läpikuultavana läsnäolona kaikkialla tyhjässä tilassa; lisäksi taivas on psykedeelisen sininen - kyseisen psykedeelisen vaikuttavan sinisen näin TV:ssä myös joissain lämpimien maiden ulkouima-altaissa. Puissa on samaten omanlaisensa vaikuttava vihreä, jota sitäkään ei ole nähnyt koskaan ennen. Värit ovat ylipäätään kirkkaampia, elävämpiä, vaikuttavampia - vielä Brahmaanisen vaiheen jälkeenkin, kunnes nirvanoituminen (joka tapahtuu parissa vaiheessa) on kokonaisuudessaan tapahtunut; sitten katoaa paljolti myös brahmaaniset värisävyt/väriominaisuudet niiden juhlan osin. Brahmaaniset värit näkee, koska sitä näkee selvemmin ilman seksuaalihunnun aiheuttamaa piilolinssiaurinkolasi-ilmiötä, ja lisäksi ilmiöön liittyy suora tajuntainen yhteys ympäröivään maailmaan, josta johtuen maailman myös aistii, tuntee (ja siitä johtuen myös ymmärtää) suuremmassa määrin; jota voi verrata elävään ja kuolleeseen väriin. Koko maailma herää suuremmassa määrin eloon, siitä tulee elävämpi, koska sen aistii, tuntee elävämmin. Kyseisestä elävämmästä yhteydestä tulee iso osa Kirkastumisen antamasta Viisaudesta, toisen ison osan tullessa Situationaalisesta Oivalluksesta.
Kabir. 1440-1518. Kirkastunut kaunokirjailija, runoilija. (Shri Matajin luulon mukaan Kundalini-valaistunut - Shri Mataji yleisellä tasolla käyttää Self Realization nimeä Kundalini-valaistumisesta, kun se tarkoittaa pääsääntöisesti vain Kirkastumisessa tapahtuvaa, tosin termi tulee esiin myös muiden valaistumisten kohdalla). Gopi Krishna:llekin tuli halu alkaa runoilemaan; sellaista tapahtuu joillekin Kirkastuneille. Joillekin sellainen on syntyjään jossain määrin luonnollista, Gopi Krishnalle se mahdollisesti tuli uutena asiana. Nolla-Valaistuneena Etsijänä olen kokenut auringonvalon (saman kategorian jonka koin Shree Rajneeshin kuvastakin, kun sen ensimmäistä kertaa näin) pelkästä Kabir:n kirjastakin, vähän Shree Rajneesh:n vastaavan kokemuksen jälkeen (jossa lisäksi nousin tajunnaltakin ylemmäs, joka tosin on tajunnan osin voinut olla silloin puolisattuma, kun sitä joskus tapahtuu muutenkin).
Olen myös saanut erään 'kirjailijan', arvelisin, O2-kuormituksesta johtuvan auringonvalo-kokemuksen (tietoisuus) hänen huuhaa henkistä kirjaansa lukiessani; se oli hienoisesti toinen kategoria, vähäisempi vaikuttavuudeltaan, siis osittainen, O2, ei kuten täysi Tietoisuus. Kaikki kokemukseni alkoivat Shree Rajneesh:n kuvan, kirjan, näkemisestä, se sai aikaan jotain, jonka olisi voinut saada aikaan jonkun toisenkin Kirkastuneet tai supervalaistuneen kirja/kuva/ääninauha, tapauksessani se vain sattui olemaan Shree Rajneesh - kyseiset kokemukset, yhdistettynä hänen filo-psyko-uskonnolliseen taitoonsa, tietoonsa, ovatkin se seikka miksi hän on maailman vaarallisin henkilö, koska ne ovat kokijalle todellisinta mitä hän tietää, ja Mestari voi käytää sitä hyväkseen, oppilaansa vahingoittamiseen, joka nyt hyvin pitkälle luottaa siihen mitä Mestari sanoo (tai miten hän itse hänen sanansa ymmärtää); sillä tavalla Mestari voi sotia, aiheessa tai toisessa, Divine:ä vastaan, Divine:n omilla aseilla. Erilaiset kultit elävät myös erilaisissa henkisissä värähtelyissä, jotka on alunperin laukaissut joku, esim. valaistunut, ja sitten siitä syntyy kulttikenttä, sille tyypillisin värähtelyineen. (Kaikkia kokemuksia ei voi toistaa, joka on yleinen tieteellinen kriteeri niiden todentamiseksi; se on osittain väärässä mitä kokemuksellisiin seikkoihin tulee, jos tilanne on muuttunut ensimmäisen kokemuksen jälkeen, mitä samaan kokijaan tulee).
Kaikkitietävyys. Tarkoittaa Kirkastumista, ja tarkimmin Brahmaa. Sri Krishna liittää siihen termiin kuuluvaksi myös Todistavan & Tietoisuuden, tai luultavasti Mindfulness:n todistajuusnäkökulman, gunista yms. Kaikkitietävyyteen kuuluu kaikki valaistumiset, tasapainotilat, tiedot.
Karma Yoga. Karma Joogan alkuperäisenä (Gitasta) ideana oli lähinnä yksinkertaisesti vapautuminen kaikesta maallisesta, niin että vain henkinen jää - valaistuminen, Nirvana. Karma Joogan toinen määritelmä on Toiminnan Jooga, joka samaten on Gitasta.
Keveys. Kirkastuneen kehon psyykkinen paino vähentyy huomattavasti. Kundalini-valaistuneet ovat mahdollisesti (vain mahdollisesti) jonkin verran kevyempiä, koska heidän ei tarvitse käyttää jatkuvasti omaa voimaa jatkuvaan tasapainoiluun, kuten primitiivit joutuvat tekemään, vaan keskikanava hoitaa esim. 50% siitä hommasta. Kehon psyykkinen paino lisääntyy lihaa syömällä, vegetarismin keventäessä. Kehon psyykkinen paino lisääntyy voimailemalla, joka on jossain määrin ei-tervetullut ilmiö, keveyden tuntuessa mukavammalta, joka toisaalta korvaantuu sillä, että kehonsa tuntuu vahvemmalta. Kirkastuneen kehon psyykkisen painon vähentyminen johtuu seksuaalihunnun poistumisesta, joka mm. tekee kehostansa omalla tavallaan kaukaisemman (kun ei enää elä kuin tynnyrissä), joka liittyy samalla myös kehon psyykkisen koon vähentymisilmiöön.
KEHON KOKO. Kirkastuneen kehon koko on pienempi kuin ei-Kirkastuneen. Johtuen keho-minä-tunteen vähentymisestä.
ULKONÄKÖ. Myös Kirkastuneen (eteerinen) ulkonäkö (/ja olemus - se eteerinen -- aivan kuten asenteemme vaikuttaa ulkonäköömme, siten persoonakin, joka muuttuu osaltaan Kirkastumisen jälkeen) muuttuu. Yksi selvimpiä muutoksia varsinkin enemmän seksiaddiktoituneille on, että sitä muuttuu lapsemman näköiseksi; myös parempi tasapainotila (Kundalini-valaistuminen) lisää kyseistä näköä, ja muutenkin muuttaa "eteeristä" ulkonäköä monin tavoin.
Kirkastumattoman olemassaolo. Hänellä ei ole (täyttä) ulkoista olemassaoloa, ulkoista Tajuntaa, jota ilman olemassaolossa ei ole olemassaoloa. Sen tilalla on enemmässä tai vähemmässä määrin suuri, ääretön tyhjyys; siksi hän Etsii, etsii Olemassaoloa.
Kollektiivinen tietoisuus. Tarkoittaa Brahma Tajuntaa. Toissijaisesti muita Deitejä. Kirkastuneella myös hänen lähiympäristönsä kuuluu hänen Olemassaolonsa (Tajuntansa) piiriin, kun se ei-Kirkastuneella rajaantuu vain hänen kehonsa rajoihin; tosin vähemmän seksiaddiktoituneet ovat kollektiivis/sosiaalis-olemassaolollisesti enemmän tajuisia kuin enemmän seksiaddiktoituneet.
Krishna, Sri. (500 eKr). Ainakin Kirkastunut, ja mm. Juan Mascaron Gitasta päätellen mahdollisesti Todistava Tietoisuus. Kundalini-valaistunut en näe hänen olevan. Intian hindu-jumalista arvostetuin; Vishnun kahdeksas inkarnaatio (ilmentymä). Ottanut nimensä Krish(na) {(Sri) Krsna} Mahabharatasta - jonka lopusta hänen Bhagavad Gita:nsa löytyy.
Kristus. (Kirjallisesti tarkoittaa 'voideltu', kuten Messias-sana). Kirkastunut, Ylösnoussut. Potentiaalinen Messias, Pelastaja, Vapauttaja - ei voi aivan käyttää Jeesuksesta {Je(e)sus Kristus (sukunimi, sielullisesti, korvautuu uuden suvun Nimellä) hän kylläkin oli}, vaikka onkin kristityn numero yksi uskomus. Potentiaalinen Demoni.
BUDDHA. Buddha-sana pitää, jos halutaan, sisällään myös Todistavan Tietoisuuden, ainakin jos hän oli myös T&T - Gautaman mindfulness-arvo tekee hänestä vähintään yhden isoimmista T&T:n esi-isistä.
Buddha on henkilö, joka on Herännyt ymmärrykseen, ettei nykyhetkestä/paikasta ole pakoa, että tämä paikka jossa oma läsnäolomme nyt on, on oikea (ja Tietysti ainoa) paikka - sen näkee sitten kun näkee kyseisen paikan Situaatiossa. Kyseinen herääminen tapahtuu ainoastaan Kirkastuneelle. Kirkastunut Herää (Situaation näkemisen ansiosta) tosiasiaan, että hän on jo oikeassa paikassa (Etsijät yrittävät saavuttaa jotain paikkaa jossain, mikä ei ole mahdollista, koska me olemme ja tulemme aina olemaan T/tässä). Aivan samoin tapahtuu kun normaalista unesta (mielen maailma) herättyään huomaa heränneensä (itsensä näkemisen ympäristössä - situaatiossa - ansiosta), sitä huomaa olevansa Tässä (lisäksi unimaailma katoaa). Sitä on Herääminen. "Buddha" = "Herännyt". Asian mystinen puoli on siinä, että ilman Tajuntaa ei kykene oivaltamaan Situaatiota; yksinkertaista asiaa nimeltä "Tässä" ei kykene oivaltamaan ilman Tajuntaa. Ja ilman ymmärrystä, että on Tässä, ei kykene ymmärtämään elämän tarkoitusta, joka on se, että me olemme Tässä. Kyseistä ilmiötä kutsutaan heräämiseksi - valaistumisen kategoriassa.
Kuolemattomuus. Kun keho kuolee, niin me olemme nähtävästi edelleen olemassa, mutta nähtävästi emme vain tietoisessa mielenosiossa, sen rinnalle näyttää tulevan koko muukin - 9/10 - mieli jolloin mielensä on eri tuntuinen, eri persoonainen. Kyseinen mieli kokonaisuudessaan voi olla se mitä kutsutaan tuonpuoleiseksi, sen ollessa maailma, ja kyseisten mielenmaailmojen ollessa psyykkisessä kontaktissa lähimieliin; mm. Kirkastuneella on paljon vähäisempi alitajuntainen alitajunnan mielenyhteys kollektiiviseen yhteiskunnan alitajuntaan, että hän on siitä selvästi irtileikattu, verrattuna mm. ei-Kirkastuneeseen. Laajempi mieli (tai mielenmaailma) tosin ei välttämättä vallitse kuolleilla, vaikka sen olen kokenutkin.
Yksi tosiasia on tämän maallisen elämän päättyminen kuolemaan, mikä täytyy prioriteeteissa, siinä mitä tavoittelee, tekee, ottaa huomioon, kuten jäljellä olevien vuosien määrä. Ainoastaan nolla-seksiaddiktion omaava Kundalini-valaistunut on Xmielellisesti lähinnä kuolematon, mitä Brahma-etsijään tulee - hän ei menetä kuolemassa mitään oleellista, ja se on saavutusten saavutus. Kaikki muut Brahma-etsijät ovat kuolevaisia (menettävät kuolemassa lähes kaiken, koko elämäntyönsä); vaikkakin Kirkastunut saattaa tuntea itsensä kuolemattomaksi, hän kuitenkin sen vielä todennäköisimmin menettää. Kundalini-valaistunut ei-Kirkastunut ei voi helposti syntyä koko yhteiskunnassa vallitsevaan Kundalini-valaistuneiden keskuuteen, koska he olisivat todennäköisimmin myös Kirkastuneita, niinpä hän näyttää syntyvän näihin aikoihin (ei menneeseen päin, muttei juuri tulevaisuuteen päinkään), kuten nolla-seksiaddiktoituneet Kundalini-valaistumattomatkin, joiden yhteiskunnissa ollaan todennäköisimmin myös Kundalini-valaistuneita. Mutta kun omaa molemmat, niin se voi olla ikuinen paratiisi. Tosin on jo mukava kun voi kuolla Kundalini-valaistuneena, perus-ihmiseen verrattuna.
Kuolemassa häiritsevää on Tiedon menettäminen. Joka ei häiritse jos yhteiskunnassa vallitsee Tieto. Muun tiedon menettäminen ei aiheuta suurempaa mentaalista eikä sielullista tuskaa vaikka sen menettäisi, niinpä se menee tämän hetken prioriteettien alle, epäoleellisena (pitää vain ottaa tässä elämässä huomioon, siltä osin kuin tietonsa etc. on kuolevaista). Kuolematonta ovat valaistumiset, lahjakkuus, chakrojen kuormitustilat ja ehdollistumat, ne ovat ainoata kuolematonta omaisuutta, ja lisäksi määräävät sen mitä teemme seuraavassa elämässämme. Tieto ja materiaalinen kehitys vain mahdollisena vaihtokuolemattomuutena.
Kundalini-valaistuminen, Todistava Tietoisuus (tämä tosin optimaalisesti tarvitsee tasapainottajakseen Kirkastumisen), Dharman avaaminen superegoonsa; sitten ei menetä kuolemalla tärkeimpiä. Kuormitustilojensa alentaminen ja samskaroidensa, ehdollistumiensa, parantaminen ovat seuraavat tärkeät.
Elämän tärkeitä saavutuksia on saavuttaa taso, jossa menettää mahdollisimman vähän kuolemalla; sitten on valmis kuolemaan milloin tahansa. Kun kuolema keskeyttää etenemisen, siinä puuhassa missä etenee, niin se ei ole täystuho, koska kehittyneemmällä ymmärryksellä sitä jatkaa kyseisiltä lahjakkuusalueilta, ymmärrysalueilta, jossain tulevassa elämässä. Lahjakkuus on kuolemankestävää tietoa, ja kuolemankestävää ymmärrystä - tämä on seikka joka antaa meille runsaasti tiedollista kuolemattomutta, mutta se myös tarkoittaa, että pitäisi saavuttaa ensisijassa ymmärrystä, pelkän tiedon sijasta, saavuttaa ymmärrystä jolla saavuttaa tärkeätä tietoa seuraavassa elämässä, helposti ja nopeasti, ja mieluiten niin että se sisältyy jo omaan ymmärrykseen. Kunhan pitää huolta, että pyrintönsä on riittävän kuolemankestävää, niin ei tarvitse niin paljon välittää kuolemasta.
Yksi asia pitää vielä saavuttaa: yhteys halutessa kuoleman tuollepuolelle. Ja uudelleensyntymisen lainalaisuuden, järjestäytymislainalaisuuden paljastaminen. Uskoisin ratkaisun olevan siinä, että koko mielemme, kuten sen tunnen, on tuonpuoleinen (toisaalta Xmieli on pelkkä muistisäiliö, mutta asiassa on muutakin, mitä jonkinlaiseen mielelliseen henkimateriaan ja sen kosmisuuteen tulee). Ensin pitää kuitenkin saavuttaa Valaistumiset, Dharma, ehdollistumien parantaminen Y/ymmärryksellä, muu mahdollinen parantuminen. Lopuksi pisteenä i:n päälle voi yrittää voittaa kuolemaa taas vähän lisää.
Tarvitaan tekniikka, ainakin alkajaisiksi. Ja ovi pitää myös pystyä sulkemaan täysin, nopeasti, helposti; mikä ei (tuntemillani tekniikoilla {tekniikka ei ole tie, tie on ovi, ja sitten tekniikkaa ei välttämättä enää tarvita, joten kaikissa tekniikoissa on sama ongelma!?}) vaikuta mahdolliselta, koska kun ovea on aukaistu niin se tuppaa vetämään huomiota pakonomaisesti puoleensa, ja sinne minne huomiomme menee, sinne mekin menemme; samalla lailla kyseinen "ovi" luodaan, joka on jo olemassa, mutta huomiomme vain ei osu koskaan sinne, ellei sitä sitten väkisin väännä sinne, jollain tekniikalla, ja sitten sen tiedostaminen voi tapahtua ilman tekniikkaakin, kun tuntee tien, joka tosin voi olla pitkälle sama kuin tekniikka. Ei hienoa jos se tapahtuu liian herkästi. Joku on varmasti jossain tehnyt asiasta hyödynnettävissä olevaa tutkimusta, julkaissut sitä. Joistain on ehkä tullut riivattuja, joistain ehkä kokovartalomediumeja, joistain ehkä hulluja, ehkä jokunen on kuollut, tai mennyt koomaan. Ei ole järin houkutteleva tutkimuskohde, varsinkin kun tutustumispiipahduksista (tai pysyvämmistä) ei välttämättä tule yhtään sen tietävämmäksi, ja sitten kaikki on taas kuten ennen. Jotain pysyvää kuolemankestävää hyötyä siitä pitäisi saada. Tosin jo sen tiedon saaminen, että on tuonpuoleinen voi olla syy, mutta siihen voi vain yksinkertaisesti uskoa, kun sen tietämisestä ei välttämättä hyödy. Tosin se, että ei ole vielä voittanut kuolemaa kokonaisuudessaan aiheuttaa eksistentiaalista tuskaa. Ja toisaalta Meikäläinen ei näytä kykenevän uskomiseen. Oma kuolevaisuus on selvempää Kirkastuneelle kuin ei-Kirkastuneelle. Ehkä tuonpuoleista ei ole olemassa, tosin tähänastisten kokemusteni mukaan näyttää olevan, tosin sitä ehkä on vaikea täysin uskoa joitain vähäisiä kokemuksiansa jotka ovat tapahtuneet vain joskus kauan sitten. Asiaa pitää tutkia tarkemmin.
40-vuotias henkilö kuolee 70-vuotiaana; vapaa-aikaa 1/3. Hänellä on 10 vuotta, sitten hän lakkaa olemasta.
Kuolemisen toinen fakta on siinä puoli-myytissä, että kuolemme sitten lopussa, joka ei ole totta kuin tietyiltä aspekteiltaan. Kuolemme koko ajan, tämä on keskeistä. Tämä tulee ymmärtää oikein, se ei tarkoita vanhenemista. Vanheneminen ei tässä tarkoita kuolemista. 1) Olemme sieluina samanlaisia, eroa ei ole kuin persoonana, joka tulee siitä mitä Xmieli on persoonana nyt. 2) Oma yksilöllisyytemme on se persoona joka nyt olemme, mutta se on jatkuvasti kuolevainen; jatkuvasti olemme kuolemisen ja syntymisen prosessissa. Vain tietyt faktat ovat pysyviä, minä-persoona ei ole pysyvä, vaikka siihen kuuluukin pysyviä faktoja. Viisi vuotta täyden valaistumisen jälkeen olen jo niin paljon eri henkilö, että näin edellisen persoonan olevan kirjaimellisesti kuollut. Jos ihminen ei esim. tee uusia asioita, korvaa tekemisiänsä pitkälle uusilla asioilla, niin voi olla, että hänellä on ihmisenä jonkinlainen persoonansa jatkuvuuden tunne, mutta henkilöillä joiden elämässä on tapahtunut riittävästi 'ulkotoimista' muutosta, muuttuvat vastavasti myös sisäisesti; edellinen persoona kuolee, uusi syntyy. Yksi näkökulma on, että me emme todellisuudessa ole elossa; olemme kuolleita. Olemme elämän yksi prosessi, josta ei ole löydettävissä elävää persoonaa. Kuolemattomuutta ei täten olisi olemassa, kun ei ole kuolevaakaan; ja mitä elämään itseensä tulee, niin se on aina ollut ja tulee aina olemaan. Jos kyseinen on tässä mielessä totta, että vain meri on olemassa, aalto ei, niin kuolemattomuuden kysymys on kompa-kysymys, tietön tie; paradoksit on spontaanisti ymmärrettävissä pääsääntöisesti vain valaistumisten kautta - järkeä tarvitaan lisää.
Lao Tzu/Lao-tzu. Lao Tsu. Lao Zi. Lao-Tse. yms. Ja alkuperäinen nimensä oli vielä jotain muuta. Kirkastunut. 600 eKr. Kiinalainen. Taoism:n perustaja (perinteisesti; tai yksi niistä). Confucius:ksen aikalainen (jota vastaan sanotaan suurimman osan Lao-tse:n opetuksesta suuntautuvan). Tao Te Ching (The Way of Power {Tao-Voima, josta Spontaanisuus}; Brahma Jooga). Kolmesta taoismin klassikosta arvostetuin, jonka sanotaan olevan hänen itsensä kirjoittama, tai muuten duunaama; mutta sen sanotaan ilmestyneen vasta 300 vuotta hänen kuolemansa jälkeen (joka tosin ei ole mitenkään erikoista noina aikoina, sen lisäksi että kiinalaiset ovat tunnetusti hyvin hitaita; tosin kiinalaisilla lieni kirjalliset puolet paremmin hallinnassa noina aikoina, kuin muilla mailla). Pähkinänkuoressa: "Älä etsi, ja löydä"; "Tie (isolla T:llä = Brahma; Hän tarkoittaa omalla termillään: Tao = Brahma + Brahman Tie) on tietön."
Tie on tietön, ja spontaanitie, "on" Shri Dattatreya:lta, Hindu Tantrik, peräisin, hänen sanontansa ja opetuksensa - ongelma vain on, että vain kourallinen ihmisistä kykenee riittävästi ymmärtämään mitä se tarkoittaa: tie on sisäänrakennettu, Deitien toimintaa, se on tie, ja me olemme sen tien todistajia että mukanatoimijoita. Perinteisesti on arveltu sen toimijan tulevan Brahmasta, koska kun Kirkastuu niin kyseinen voima, sanotaanko, tuplaantuu; josta johtuen yhteiskunnan ja omat ehdollistumat eivät enää niin puutu jumalaiseen, eksistentiaaliseen työhön, koska niiden voima on nyt suhteellisesti vähäisempi; tämä on se todellinen Spontaani tie - jota lisäksi nykyään tukee vielä keskikanava.
Tyypillistä zeniläisyyttä. Se on yksi oivallys-tyyppi joka Kirkastuneelle tulee kun hän huomaa, ettei ole minnekään minne voisi mennä, koska me olemme aina Tässä ja Nyt. Sen lisäksi, että Tao-voima on Tie. Tässä ja Nyt oleminen on siinä mielessä tietön. Sama koskee myös zen-meditaatiota, jossa vain ollaan olemassaolossa tässä ja nyt. Lao-Tse:lta oleva: että mitä enemmän löytää sitä vähemmän tietää (tosin ei pidä paikkansa, koska mitä enemmän selvittää sitä enemmän tietää), ja lopulta kaikki näyttää juuri siltä kuin kaikki muutenkin on, on zenin (ainakin kahdessa versiossa) yhdeksännessä kortissa, piirroksessa.
Jos huomion pitäminen nenänpäässä kuului Lao-Tse:n tai taoismin mahdollisesti Tietoisuuden ylläpito metodeihin, johon sitä voi istuma-meditaatiossa käyttää jossain määrin apuna, tosin ei suosiossani.
Shree Rajneesh, tosin ei häneltä peräisin oleva väärinymmärrys - jollaiseksi hän sen tiesikin ja opetti sen (kuten puolet muustakin opetuksestaan) siten omista sairaista motiiveistaan johtuen - opettaa jossain silmien pitämistä nenänpäässä, jota on jo ennen Shree Rajneesh:iakin kritisoitu, ettei se tarkoita mitään nenänpäähän kieroonkatsomista; se vain on yksi monesta huomion kiinnittämispaikasta kehossamme, johon kelpaa mikä tahansa josta saa jonkinlaista tuntumaa; tosin paikka myös antaa eri tuntumia, kun siinä on eri chakra-kenttiä tms; ja lisäksi kaikki eivät ole yhtä hyviä eri tarkoituksiin, toisten ollessa siihen parempia. Samalla lailla Shree Rajneesh puhuu ylöspäin katsomista vastaan, koska sitä käytetään Kundalinin nostamiseen, niinpä on tärkeätä puhua sitä vastaan; hän antaa ylöspäin katsomiseen samaten silmien ylöspäin suuntaamisen metodin (joka johtaa helposti sinne ns. alitajunnan puolelle, jota on syytä välttää), kun sen kuuluu olla ainoastaan huomion ylöspäin suuntaaminen; ja aivan tarkalleen ei edes huomion ylöspäin suuntaaminen, vaan virtauksen ylöspäin kääntäminen, jota tosin on vaikeampi saada aikaan ilman huomion apua.
Huomion pitäminen isossa varpaassa tekniikka löytyy mahdollisesti jostain taoismista, tosin sitä ennen originaaleimmin Sri Shivan 112 meditaatiomenetelmästä, nro. 29, ja toisaalta Gitasta, jonka Dhyana-yoga (6. luku) osiossa (texts 13-14) se on mainittu; selibaatin, brahmacaryan kohdalla, ehkä ideaksi selibaatille käytettäväksi; ehkä siksi että ajatukset pysyisivät kurissa. Samasta luvusta ja kohdasta (texts 13-14) on myös peräisin mm. Sivanandan ja Shri Matajin maallikko-brahmacarya filosofia; se on hyvin esillä Sivanandan brahmacharya-teksteissä, jotka Shri Matajikin on lukenut. Voi olla, että Lao-Tse ei ollut Todistava Tietoisuus. Nykyään ei ole juuri järkevää pitää huomiota kuin joko pään yllä (+ Kundalini) tai tietoisuudessa, tai Dhyana yogassa hengessä, mikä on kolmas selkeä juttu; tai jossain Jumaluuden ominaisuudessa.
Kirkastumisen löytää helpoiten kun ei etsi. Lähes mahdotonta löytää etsimällä, se vain osuu jossain elämässä vahingossa kohdalle, ja koska etsintä on hengenvaarallista ja rasittavaa, niin on tietysti järkevintä olla etsimättä, jos siis tietäisi ettei etsimisestä ole mitään hyötyä; tosin Lao-Tse:n tarkoitus on, ettei Totuutta voi löytää etsimällä, koska Totuus on Tässä ja Nyt olemisessa - ongelma vain on, ettei Kirkastumaton kykene sitä ymmärtämään. Toinen ongelma on mielipuolisen suuri vaiva jonka joutuu yleensä maksamaan tiedosta että on Tässä. Kundalini-valaistumisen löytää helpommin etsimällä; Todistavan Tietoisuuden löytää ehkä vain etsimällä. Tie on aina tiellinen; tie on "tietön" (Spontaani) vasta kun on Viisas (Viisaiden tie).