Aadam & Eeva. 1. Moos [mahdollisessa] alaviitteessä. Adam = ihminen. Eeva = Kaikkien elävien Äiti eli kuin Brahma. 24.12. on Aatamin ja Eevan nimipäivä, ehkä päivää ennen jolloin Kristus - X-Brahma - syntyy, osin symbolisesti, ja sitä kuin juhlitaan 24.12., syömällä lihaa ja juomalla alkoholia, kuten Jeesus. A-brah-am -sana on sitten vielä yksi sana, joka tarkoittaa monien isää ja mahdollisesti muutakin.

Abstraktin ymmärryksen kyky. Ehkä tilallinen abstraktinen taju on parempi termi tähän. Tämä kyky avautuu ehkä Brahman menetyksen mukana murrosiän kynnyksellä (tai noin vuotta aikaisemmin jos se on biologinen). Kyseinen seikka tekee nähdäkseni joistain Etsijöitä, eksistentiaalisia Etsijöitä.

Addiktio-persoona. Jokaisella addiktoituneella on kyseisen addiktion mukainen persoona-osatyyppi. Jokainen eri addiktiotaso, -määrä, edustaa omanlaistansa persoona-osatyyppiä. Selibaatti joutuu alentuvan addiktiotasonsa mukana elämään läpi kaikki nuo eri persoonatyypit, kaikilta sen eri addiktiotasoilta, ja lopussa hänen pitäisi päätyä aina siihen tyyppiin asti, jota vähiten seksi pakottaa. Tiedoistani eri Kirkastuneista päätellen, en kuitenkaan voi väittää, että näin tulee heille tapahtumaan edes koko elämänsä aikana. Loppuun asti seksiaddiktio ei tässä elämässä välttämättä alene - toistaiseksi tieto asiasta puuttuu.

Seksi kuuluu luonnollisesti luontoomme, mutta mikä sen ei-addiktoitunut määrä on, ja miltä se tuntuu, millainen seksuaalisuus sellaisella kokonaisuudessaan on, niin se on vielä tietämättä, vaikkakin minulla on siitä jo hyvä arvaus-tuntuma, kun keho-mielen persoonani on yhtä puhdas, samaa tyyppiä; ja alentunut addiktiomäärän tuntumani kertoo millaiseksi se muuttuu alentuessaan ja miten se vaikuttaa seksiin. Korkeammilla addiktiotasoilla seksi on enemmän paikallista, he enemmän erottavat päiväpersoonansa ja seksipersoonansa, kun taas keskinkertaisilla/laimeammilla tasoilla kyseiset persoonat ovat eksistentiaalisesti enemmän päällekkäiset, joka mahdollistaa sen, että he voivat elää seksipersoonaansa, jonka mahdollistaa se, että se on riittävän laimeata.

Aistitunto-muisti. Kirkastuttuaan tuntee asioita ympäristöstä suoraan, paremmin kuin ennen Kirkastumista. Kyseisellä on sekä hyvät että huonot puolet, koska myös häiritsevät värähtelyt, pidempikestoisemman/puhtaamman tuoremuistin, ja sen kyky tuottaa aito vastine muistista, vuoksi kaikenkategoriset vaikuttavat ilmiöt ja asiat, kaikenlaiset dharmiset virheet aistii selvemmin, voimakkaammin jota haittaa vielä se, että kaikki aistimukset säilöytyvät muistiin selvemmin, kirkkaammin, tuoreemmin, voimakkaammin, kuten ne ovat oikeastikin, varsinkin erityisesti vaikuttavat, jota varsinkin kaikki häiritsevät asiat ovat, koska systeemimme etsii niihin automaattisesti ratkaisua. Kyseinen tuntemiskyvyn herkkyys sitten toisaalta liittyy Kundalini-valaistumisen (siitä tulee mm. korkeampi Dharminen herkkyys, hienosäädetty Dharmaherkempi Dharma, ja herkempi hermojärjestelmä) ja tasapainotilan tuomiin lisäherkkyyksiin. Kaikenlaiset uudet tavalla tai toisella negatiivisesti vaikuttavat aistimukset voivat sitten säilyä tuoreena muistissa pari tuntia, pari päivää, ja vaikuttaa voimakkaan häiritsevästi isompien dharmisten rikkeiden kohdalla puolikin vuotta, eikä kokonaisuudessaan lopu vielä siihenkään, mutta asiaan liittyy vielä oma vanha primitiivisempi Xmieli, joka joutuu uudisehdollistumaan kaikilta osin uuden kaluston tasolle. Toinen asia on, että kaikilta osin, osa kerrallaan, häiriön kautta, kehittyy voimakkaampi vastustuskyky ja paksumpi nahka. Häiriöiden, varsinkin isompien häiriöiden, jälkeen on pääsääntöisesti parempi antaa itsellensä aikaa toipua (tunneista jokuseen vuoteen, vaikkakin puoli vuotta ja vuosi ovat pisimpiä aikoja joita systeemini on koskaan tarvinnut suurimman osan sulattelemiseen), jona aikana mm. vahvistuu, ja tapahtuu säätöä ja uudisehdollistumista. Asiaan liittyy myös muita asioita, kuten että omat heikkoudet alkaa nähdäkseni joskus Nirvanan jälkeen, Atma-vaiheessa, tiedostamaan selvemmin, ja mihin tahansa Jumaluuteen (Deityt) näiltä tai lähitienoilta liittyen kohdistuva huomio puree selvemmin, jolle sitten on vahvemmat sietokyvyt kaikkien valaistumisten antaman voiman vuoksi. Nämä kaikki liittyvät samaan enemmän tai vähemmän kokonaisilmiöön, joka tulee tästä ilmiöstä liittyen myös Kundalini-valaistumiseen, Dharma-valaistumiseen, tasapainotilaan, suurempaan puhtauteen, varsinkin jos ne kaikki saa yhdellä rysäyksellä. Tuoreemmat muistisäilöt ja sen antama muistiin palautus tai suoraan lukeminen ympäristöstä (vaikea aina sanoa reaalitilanteessa kummasta on kyse, kun muisti kykenee tuottamaan tuoreen aistimuksen), on yksi asia joka herkistyy, joka myös voi väläytellä tuoreempia visuaalisia muistikuviakin, ei vain muistiaistimuksia, ja lisäksi erilaiset virkkeet varsinkin vaikuttavammat, kuten häiritsevät, voivat jäädä mieleen pyörimään tavanomaista kauemmaksi aikaa, johon liittyy myös se, että x-mieli on sen verran tyhjä ja hiljainen koko ajan, joka tulee sekä Kirkastumisesta (Tajunta x-mielen jarruna ja toisaalta Viisaus ja x-mielen huolettomuudemmuus) että Kundalini-valaistumisesta (erityisesti K6-chakrasta, joka ylläpitää x-mielen hiljaisuutta), ja toisaalta yleisestä tasapainotilasta.

Apostoli. Intiassa tässä ollaan edistyneempiä: siellä saa olla Kristus etc.. Lännessä saa olla korkeintaan Apostoli. Jumalan poika ei saa julistaa olevansa, niinpä mm. raamatussa aloitetaan oma kertomus aina tarkennuksella: "En ole Kristus, olen vain hänen Tosi sanomansa julistaja", joka tosin tarkoittaa, että hän on vain Uskovainen.

Atma-Brahma. Jos aktiiviaddiktoituu seksiin uudestaan, niin sitä ehkä jää siihen atman ja Brahman väliin, siinä elämässään. Kirkastuminen ehkä jää, mutta Brahma-laajuus ehkä ei.

Autuus. Nirvana, kaikenlainen nirvana. Englannissa käytetään yleensä sanaa "Bliss", joka on perinteisesti Brahman ominaisuus. Myös Tietoisuudessa tietää mitä ilo on, ja bliss, ne tulee Tietoisuudesta, auringosta, valosta, jotka stimuloivat enemmän elämäniloa chakroista, kun ne (kuin) elävöityvät valosta. Brahma kirvoittaa meistä jatkuvasti iloa, tyyntä iloa, autuutta. Paikallisesti Nirvana on autuus, ei Bliss, joka ei ole paikka. Autuus on olotila, ei tunnetila (jos siis määrittelemme autuuden näin). Autuus mm. koska se stimuloi jatkuvaa iloa, kuten päivänvalo; ilman riittävää (sisäistä) valoa ihminen elää K/kaamoksessa (pimeää aikaa), kokemuksellisesti sama ilmiö. Ja toisaalta Autuus, koska Viisaus rentouttaa.

Beyond Brahma Gautama Buddhan tarkoittamana, Heaven, Sagga, tekstissä: "The Blessed One", joka on Autuas minä itse, joka on "Here & Now". Kun henkilö Kirkastuu niin hän löytää sen joka on "the Blessed One", sielunsa Situaatiossa. Gautaman versiossa Brahma-maailma katoaa, Nirvana, ja sitten on vain the Blessed One, joka on aina muutenkin ollut (Zen:n yhdeksäs kortti, jossa myös kaikki muukin on niin kuin kaikki muutenkin on). Anusota Sutta, With the Flow, siinä "one who stands fast" on henkilö joka on kuin vakiintunut Tietoisuuden tilaan,

Oman tulkintani mukaan; oikean tulkinnan mukaan, mitä henkeen tulee. Mutta mitä Guniin tulee, niin se tarkoittaa, ettei mene mukana, muttei vastaankaan - nähtävästi se oli enemmässä määrin Gautaman oma tulkinta, osana mindfulness:ia, siihen kuuluvana.

ja sen jälkeinen on Kirkastuminen, beyond, eli seksuaalihunnun tuolla puolen, Brahma. Ja samanaikainen huomio on "the Blessed One".

Beyond enlightenment = Beyond Brahma. Beyond mind = x-mielen todistaja. Beyond atma = Brahma. Beyond psychology voi tarkoittaa molempia, mutta perinteisesti psykologialla tarkoitetaan kolmea gunaa.

Anusota Sutta:n idea Gautamalla on ilmeisimmin tullut kolmesta gunasta; jossa tamas = se joka menee virran mukana; ja rajah = se joka menee virtaa vastaan ('painovoimaa'; vallitsevaa Xmieltänsä/tilannetta); ja sattva = se joka "stands fast"; ja beyond = Kirkastunut, se jonka Sri Krishna sanoo olevan kolmen gunan tuollapuolen, beyond. Sopivat siihen erittäin hyvin; Gautama kuitenkin tekee jossain määrin selväksi oman merkityksensä, mm. että "stands fast" on se joka on täydellistynyt tietoisuudessa/tajunnassa, mindfulness:issa. Joka on vasta auennut edellisessä vaiheessa henkilön ymmärrykseen, että hänen tulee olla mindfull, esim. vipassanan kautta auennut todistajuus Xmielestänsä vs. puhdas tieto; ja sitä automaattisesti seuraava muutos/pysyvyys puhtaassa tiedossa pyrkimys; joka lisäksi - pysyvyys puhtaassa tiedossa voiman lisäksi, tai sen vuoksi - itselläni oli Etsijän pyrkimys. Nähtävästi synnyin kyseinen mindfulness ymmärrykseeni avautuneena, koska sitä ei koskaan tapahtunut; lisäksi kyseinen filosofia kolahti Shree Rajneesh kautta voimakkaasti, joka kai kertoo jotain edellisestä elämästäni (ehkä buddhalaiset juuret). Täydellistynyt, Sakshi, toisaalta Sattva on Gautaman mukaan: ei ollenkaan huonoille sijoille palaava, syntyy hyville sijoille - sama kuin Sri Krishnan huomio, että sattvat saavat hyvän syntymän/elämän; myös Gautama on toisaalla (Heaven Sagga esim. seeing for oneself) sanonut saman, lähes täsmälleen samoin sanoin ja kuvauksin, että kun pitää hyvää huolta itsestänsä, niin palkinto on sattva/deva taivaallinen syntymä, ja jo tässä elämässä saa nauttia sattvisen elämisen sattva-taivaasta; tasapainotila on se kyseinen taivas, sen mukanaan tuomat taivaalliset asiat, ominaisuudet, jotka ovat enemmän tai vähemmän peitossa ilman hyvää tasapainotilaa ja puhtautta.

Tosin siitä puuttuu vielä alemman seksiaddiktion tuoma parempi keho ja viattomuuden jumalainen ominaisuus, jos sitä ei jo ole riittävästi; alhainen seksiaddiktio on puolet sattva/deva-taivaan taivaasta. Seksiaddiktio ei välttämättä paljon vähene itsestään, esim. kymmenen vuotta siinä on lyhyt aika - kun tarkastelee tietyllä seksiaddiktiomäärällä syntyneitä ja vertaa mitä heillä on myöhemmällä iällään; mutta brahmacharyan tiellä kyseinen kuitenkin pidetään mielessä, ja jotenkin monet ihmiset omaavat alempia määriä ja ehkä juuri vanhentuminen alentaa sitä, joka näkyy ehkä osin huulialueen kaventumisena (johon voi vaikuttaa useampikin tekijä, kuten mm. sisäinen kuumuus vaikuttaa punaisuuden määrään), jollaista tosin on usealla nuoremmallakin, joilla suurella osalla voi olla alhaiset punaisuudet/muut määrät - siten ovat enemmän tässä ja nyt, viisaampia, viattomampia, onnellisempia (siltä osin, sen ilon ollen sattvista, paikallista, olemuksellista, jota ei toiminnan energiasta tuleva ilo ole, sen ollen erilaista, tunteen liikettä) ja etsintään ei niin ole syytä, paitsi jos isoja kuormituksia on jossain muualla - siten tarkoitus on pitkälle kuormitusten alentamisessa silloin kun niitä on liikaa. Kun omaa vähemmän ja elämä on hyvää, niin syytä radikaaleihin muutoksiin ei ole, se kun ei oletettavasti lisäisi onnellisuuden määrää, siten paremmin edeten hitaasti.

Gautama käyttää heistä sattvan sijasta deva-nimitystä; devoja on hänellä ylemmilläkin tasoilla, eikä tarkoita sillä vain sattvoja. Deva tarkoittaa hänellä jumalaisia, sattvisia(/Dharmisia) ihmisiä, jotka saavat hyvän palkinnon siitä; ja ovat usein juopuneita siitä sensuaalisesta mukavuudesta, Gautaman sanoin; johtuen Deitien suuremmasta ilosta, joka tulee tasapainotilasta ja puhtaudesta, joissa Deitien ilo (autuus) on suuri.

Brahma. Yksi myöhemmän hindulaisuuden kolmesta jumalasta; Sri Krishnan popularisoima Tajunnan synonyymi. (Sanskrit) A word of which the root, brih, means "expansion". Brahma on ulkoinen Totuus, ulkoinen Tajunta, kristittyjen Jumalan synonyymi. Atma on "sisäinen" tajunta (brahma kehon rajojen sisäpuolella), joka on sisäinen Totuus - uskotaan olevan V4:n jumalainen ominaisuus, koska Intian perinteessä sanotaan, että atma, henki, sijaitsee "sydämessämme". Mielestäni Brahma on välittäjäaine, joka on Tajunnan ominaisuus, kyeten yhdistämään kaiken - Eetteri [Eteeri], tajunta-johdin, joka mahdollistaa mm. aistillisen paranormaalin ilmiön. 'Meri', jossa kaikki aallot ja psyykkinen (sielullinen, mielellinen) liikkuu, joka mahdollistaa sen. Tämä ei ole vain oma originaali keksintöni, se 'keksittiin' (hypoteettisesti) fysiikassa jo ennen fysiikan vuotta (nolla/)yksi (ennen Ein-stein:ia), nimi on eetteriteoria; eetterin ajateltiin täyttävän kaiken avaruuden - sitä ei tietääkseni ole vielä todistettu/löydetty fysikaalisesti/kemiallisesti. Tajunta on luonnontieteellisesti aistiva/reagoiva (kuten vesi, ilma) - toki sillä ei ole Mieltä, V6 on ainoa, jolla on Mieli, koska se on Mieli; muilla Deiteillä on kylläkin sydän, jota voi kutsua mieleksi; tai mielipiteeksi). Onko Brahmassa kaikki jumalaiset ominaisuutemme? Siinä näyttää olevan vain yksi ominaisuus: Tajunta (olemassaolo, tajunta, autuus).

7-CHAKRA. Tämä on ääretön Brahma, joka mielestäni on chakra. Tajunnalla ei näytä olevan lähdettä. Koska astronautit ovat olleet kuussa, niin voinee päätellä, mm. ettei Tajunta ole vain tämän Äiti Maan synnyttämä, noin painovoimakentän laajuinen; eikä kaikkien elollisten olentojen synnyttämä kenttä, joka, lisäksi, ei näytä ulottuvan auraa kauemmas. Eikä ilmeisesti auringon synnyttämä. Sahaja Kundalini Jooga:ssa 7-chakralla on myös toinen merkitys, Brahman ollessa kahdeksas.

BRAHMAN AIKA. Noin vuosi (johon vaikuttaa myös se, missä asuu, sen alueen Aura, ihmisten määrästä muodostunut, ja toisaalta oman energian määrä samaten lisää, mutta vuoden kuluttua voi olla odotettavissa vähentymistä siinä mitä näkee ja kokee. Jos asuu isomman kaupungin keskustassa tai lähistölläkin, niin koettu laajentuminen on vähäisempi, ihmisten luoman yhteisen Auran ollessa sen verran rajoittavakin). Voidaan spekuloida, että sinä aikana voi tulla Todistavaksi & Tietoisuudeksi, niin voimakkaasti peilin tapaan Brahma heijastaa huomiota takaisinpäin. Arvelisin Tietoisuuden idean keksityn tästä (Sri Shiva). Vauvat ovat tänä aikana pimeässä kohdussa, 7-8/12 ajasta (tosin Kirkastunut on Brahmassa myös silmät kiinni, tunteekin olevansa, koska hänen Tajuntansa on enimmäkseen kehon ulkopuolella), lisäksi mieli ei ole fyysisesti täysin valmis.

BRAHMAANINEN RIKKAUS. Nirvaaninen viisaus on tyydyttymättömyyden vähentäminen ei-tyydyttämällä. Brahmaaninen rikkaus on tyydyttymättömyyden vähentäminen tyydyttämällä. Molemmat ovat totta. Addiktiohalut ovat tyydyttyneitä ainoastaan nirvaanisella tavalla. Jumalaiset halut ovat tyydyttyneitä ainoastaan brahmaanisella tavalla. Henkisesti, sielullisesti, mielellisesti, kehollisesti, ym. tavoilla parempi/huonompi on jumalaisesti, brahmaanisesti, eksistentiaalisesti, pakotettu vastaavaan ulkoisesti.

Brahma-Nirvana-Atma. Kaksi vuotta Brahma-Nirvana:n jälkeen alkaa Brahma-Nirvana-Atma. Tässä sitä ei ole enää dominanssisti Tajunnassa, edes sen Nirvaanisessa muodossaan, vaan Tajunta on henkilössä, ja henkilö on vain Atma-henkilö tässä Tajunnan meressä; tässä selvimmin huomaa olevansa erillinen Tajunnan merestä. Kala meressä on vertaus. Olikohan se Kabir, joka kuvasi ensin Kirkastumisestaan: "Pisara [atma] tippui Mereen", ja sitten myöhemmin muutti sen muotoon: "Meri tippui pisaraan".

BRAHMAN HAVAITSEMINEN NIRVANAN JÄLKEEN. Kuin josta Gautama Buddha sanoo, että ei voi sanoa, että sitä näkee tai ei-näe. Gautamalla tosin ei liennyt Brahmaa, vain mm. mindfulness. Lapset elävät jossain määrin kyseisessä maailmassa. Jos on nähnyt T/tilan ennen Kirkastumistaan, niin tietää miltä se tila näyttää, ja vertaamalla siihen näkee, millainen tila on Kirkastuneena, jota ilman lapset eivät välttämättä ole olleet, vaikka sitten voisivatkin aistia ihmisten määrien eri pakkakunnilla Aurojen eroja, ja kai siihen kaikki ei-Kirkastuneetkin jossain määrin pystyy jos pystyvät myös Kesä-Auroja näkemään ja kokemaan. Mainittu ihmisten muodostama Aura on lähinnä sama kuin Brahma, ja se koetaan läpikuultavan kirkkauden Brahmaanisessa vaiheessa, ja myöhemminkin, Alueesta riippuen. voi senkin sieltä huomata.

Confucius. K'ung Fu-tse, 'Mestari K'ung'. 551-479 eKr. Kiinalainen. Valmistui opettajaksi 531 eKr, ja oli 501 eKr kuvernööri, maaherra; sitten työministeri, ja sitten oikeusministeri. "Älkää tehkö muille mitä ette halua tehtävän itsellenne", oli hänen sanontansa (sanamuoto jossain määrin omani); Tosin juuri kyseisessä kieltomuodossaan se esiintyy myös juutalaisuudessa. Kokoelma hänen sanomisistaan ja tekemisistään (jotka koottiin kirjaksi heti hänen kuolemansa jälkeen) löytyy lähteestä: Confucian Analects. En tiedä oliko Kirkastunut. Confucianism: moraali [Dharma], muiden huomioon ottaminen [Dharman sivutuote], tottelevaisuus [Dharmaa kohtaan].

Suuntautuneisuudestaan tulee länsimainen (saksalainen) filosofi Immanuel Kant, 1724-1804, mieleen, mm. moraalifilosofi; logiikan ja metafysiikan professori 1770. "Kategorinen imperatiivi = Käsky toimia siten kuin toivoisi muiden toimivan samassa tilanteessa", Kant. "Kuin toivoisi" pitää sisällään Xmielen; jossa ilmenee puhdas halu (Jumaluudet (Deityt)) ja epäpuhtaat halut, ja pakkomielteiset sekä addiktiiviset halut. Kuka toivoo: Jumaluus (Deityt) = Dharma. 'Kuin Dharma haluaa (= ehdottaa) tietyn inkarnaatioyksilön toimivan tietyssä tilanteessa', on oikeammin. Siihen moraalimme perustuu. Katsoa asiaa toisenkin näkökulmasta voi muuttaa omaa toimintatapaa.

Cosmic Consciousness. Tämän termin nähtävästi teki lännessä (varsinkin jenkeissä) tunnetuksi Richard Maurice Bucke, joka julkaisi tämän nimisen, klassikoksi tulleen kirjan, vuonna 1901. Cosmic Awareness on oikea termi (Cosmic Consciousness:ta ei ole olemassa - tai on jos käyttää näitä kahta, Tietoisuus ja Tajunta, vastakkaisesti). Kirja on mahdollisesti jonkinlainen kertomus mielen evoluutiosta, aina Kirkastumiseen tai Sensoriin/EP:n asti. Joka on tunnetusti korkein henkisen ('tietoisuuden') kehityksen vaihe. En ole kirjaa lukenut.

Devil. Paholainen; juontaa juurensa esim. Kreikan sanasta Diabolos, tarkoittaa Devil, paholainen, erilleen heittäjä, rikkoja. Di tarkoittaa kahta. Erityisesti seksuaalihuntu on se, joka erottaa; atman Brahmasta. Toinen erottaja on hyvyyden vastustaminen, joka on erottanut (tosin he eivät luultavasti ole koskaan muuta olleetkaan) ei-Dharmiset ihmiset ja ei-Dharmiset yli-ihmiset Dharmasta, joka eliminoi selvän ja kokonaisuudellisen tietoisen kosketusyhteyden Jumalaan (pois lukien Brahman, jolla on oma erottajansa).

Gopi Krishna. (1903-1984) Ei ole Kundalini-valaistunut. Eikä Kirkastunut, kuten nähtävästi ei Vivekananda (eikä ehkä opettajansa Ramakrishna ["Ramakrishna suffered from clergyman's throat, which gradually developed into throat cancer". Johon hän kuoli 50-vuotiaana. Hän ehkä puhui liikaa] jolla oli nähtävästi Samadhin/Dhyanan kokemus Meditaatiossa, tosin myös sanoo kaikkien uskontojen johtavan samaan Jumalaan, joka on pitkälle totta Brahman suhteen [josta/Sensorista, nähtävästi noin Vishnusta (Shiva/Tajunta kaikkialla; Bhavamukha?), hänellä oli kokemus, ja hänhän harjoitti Tantraa, jossa noitakin Meditaatioita on, kuten Samadhi/Dhyana], mutta varsinkin Dharman suhteen. Sanoo: "... houses, doors, temples and everything else vanished altogether; as if there was nothing anywhere! And what I saw was an infinite shoreless sea of light; a sea that was consciousness". Kyseisenlaiset kokemukset eivät kuitenkaan tule vain Brahmasta [joka on pysyvä Vishnu] ja Nirvanasta josta Nirvanasta - en tarkoita tässä välttämättä Kuolemaa joka siihen jossain määrin liittyy, mm. asuinalueesta [ihmisten määrä ympäristössä luo Auraa ja jos sitä on vähän niin Nirvanan saavuttaessaan sitä on täydellisesssä tyhjässä jossa siten ei ole elämänenergiaa ollenkaan vaan pelkkä Kuolema, ja sen näkee vain jos kyseisen on kokenut ja sitä ennen tyhjin minkä tuntee on Dhyana, jossa edelleen on Tajunta/sen energia jota huomioi, ja Bhairava itselleni on se kun on vain tyhjä, sen ollen nf-sydämelle Hirvittävä(ä), ja sen tuntee ainakin moni ST-nf, siltä osin, kun eivät pidä Yksinäisyydestä, ja kun heillä ei ole elämä N:ssä, ja kun sitä ei ole S:ssä, niin se on K/kuolema] riippuen, silloin kun tulee Buddhaksi [pysyvä Sensori/Vishnu. Vastaavasti on Meditaation Dhyana ja pysyvänä se on todistajuuden osin T&T, ja T/tajunnan osin Brahma, että siten noi kaikki ja muita kokemuksia ja olotiloja on pääsääntöisesti mahdollista saattaa pysyväksi, tosin joku kokemus ei pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän ole sama asia kuin koko asia] - on kyse pitkälle myös siinä, että V6-kuorma sulaa, joka myös vapauttaa tajunnan N:stä, kuten itsellenikin tapahtui kun 2005 heinäkuussa sulattelin V6:ta, N:ää tukahduttaen, unloadaten samalla koko vasemman viileän x-energian vasemmalta, V6:sta, tosin olen sen tehnyt aikaisemminkin, ettei se yksinään sitä aiheuttanut, ja kaikella tolla kun se on pysyvä on sitten Buddha, Sensori, ja isolla kirjaimella koska mahdollisesti sensoreillakin - joka myös voidaan kirjoittaa isolla - voi olla V6-blokki ja sensoritkin ovat saaneet noita zeniläisiä kokemuksia, ja myös mm. Krishnamurti ja nähtävästi Shri Mataji:kin, jossa hän kerran kuvaa jotain sellaista kuin että palaset vain lenteli kun S/sahasraransa aukeni. Shri Matajille Henki näyttää olevan Rakkaus, joka osin korreloi Auran [ja oman auran] kanssa - muulta osin kaikkialla on vain tyhjyys ja kuolema), Gandhi, Sivananda, jotka olivat enemmän tai vähemmän brahmacharya/selibaatti-harjoittelijoita, joilla on oma tekstinsäkin aiheesta. Sivananda:sta lähtee usea tunnettu harjoittelijakin. Punaisemmasta päästä olevat huulet olivat keissi muutaman näkemäni harjoittelijan kuvassa. Energinen olonsa on ihan normaali ilmiö kun oikeastaan mitä vain ylienergiaa kasaantuu tai ylipäätään on ylikuormittunut, ja osin kuin esim. mania-depressio_ilmiö, ja oma ilmiönsä sen suhteen vallitsee kun on tasapainossa, mutta ilman ylienergioita. Energiaa vallitsee myös aktiviteeteissa.

Einstein, Albert. En näe riittäviä perusteita olettaa, että olisi ollut millään lailla Valaistunut, muuta kuin teoriansa tyypin. Ajan suhteellisuusteoriansa. Kun on Kirkastunut, niin aika on tilallisesti pysähtyneempi, Tajunnasta johtuen. Sensorissa taas on ainakin parempi maa-yhteys tähän hetkeen. Tajunnasta voi tulla mieleen asioita kuten tilallinen ulottuvuus: esim. että aika on neljäs ulottuvuus. Kirkastuneet elävät neljän ulottuvuuden maailmassa; ei-Kirkastuneet 3(,x):ssa. Neljäs ulottuvuus Kirkastuneelle on kuitenkin vain Tajunta, siinä määrin kuin hän mieltää sen neljänneksi ulottuvuudeksi, mutta aika selvästikin kuuluu siihen mukaan, ja kolmeen muuhun ulottuvuuteen sitä ainakin verrannollisesti ei-Kirkastuneisiin on vaikea liittää, niinpä se assosioituu neljänteen ulottuvuuteen.

Kaikki fysikaaliset ja kemialliset ilmiöt ovat lisäulottuvuuksia, jos halutaan mennä tälle tielle; esim. äänet, valot, värit, hajut, lämpötila, muodot ja niiden vaikuttavuus, X/x-mieli.

Kaikenlaiset ympäristön/situaatiomme erilaiset ominaisuudet muuttavat ajan tajuamme; aika on suhteellista (siis riippuvaista kokijasta ja ympäristöstä). Jos muutamme omaa nopeuttamme (joka fysikaaliselta osaltaan ehkä on riippuvainen kehostamme, lisäksi suhteessa painovoimaan), tai ympäristöämme/situaatiotamme, ulkoista tilannettamme, niin aistimme ajan erilailla. Painovoiman sanoo vaikuttavan ajan tajuumme; Kirkastunut tuntee keventyneensä, sen lisäksi että aika on hidastunut, tai siis molemmissa tapauksissa niiden taju, se miten oma paino että tila-aika aistitaan, niiden siten vaikuttaessa toisiinsa. Avaruudessa olleilla voi olla tähän jokin kommentti, pois lukien kun huomio on kiinnittyneenä jossain (esim. (uuden) ympäristön vaikuttavuudessa) niin aika on mindfulness-tasoa (vähentynyt) tai vähemmän.

Toinen suhteellisuuskategoriansa on paikan suhteellisuus (madonreikä, kaartuva maailmankaikkeus), josta itselleni tulisi mieleen miten sielut siirtyvät uuteen oikeaan kohtuun, ja mahdollinen kitkattomuus sielutilassa; esim. magneetin vetäessä toista niin (kitkattomassa maailmassa) ne yhtyisivät jonkin fysiikan mukaan heti, ilman että kuluu aikaa, koska mitään ei liiku esineestä toiseen, vaan se menee kuin madonreiän läpi. Paikan suhteellisuus liittyy yksinkertaisimmin ajateltuna kokemukselliseen (aikaan) paikassa; ollen osa ajan suhteellisuutta, jota ei ole ilman situaatiota, paikkaa. Paikka on kolmiulotteisesti sama, sen erotessa vain neljännessä (x-mieli) ulottuvuudessa, ajassa ja kokemuksessa. Myös samskarassa, ymmärryksessä, sisäisessä ulottuvuudessa paikka on eri. Kirkastumaton elää samassa paikassa kuin Kirkastunut, mutta kuitenkin paikka on kokonaisuudessaan eri. Miten? Neljännessä paikan ulottuvuudessa paikka on eri. Aika on ulkoisen (muu kuin minä, maailma) läsnäolon pysäyttävyydessä; jos läsnäolo on täysin pysäyttävä, mitä tulee ajan tajuumme, niin aika on tilallisesti (kokemuksellisesti, koska aistimme ympäristön) pysähtyneenä. Sensoreilla aika on pysähtyneempi kuin iNtuitiivisilla, tosin NF:stä en tiedä tyyppiä, heillä ollen st, ajattelu sensorinen, mutta T vs. F -jako on tunnetusti vain dominantti-asia. Myös kaksi, yleisesti, eri henkilöä kokevat paikan jossain määrin erilailla. Myös paikka itse on eri, esim. säätilasta riippuen (puhumattakaan omasta Xmielestämme, joka on aina mukana osatulkitsijana), jotka tuovat siihen lisäulottuvuuksia. Ulottuvuus-sana on moninainen termi.

Einsteinilla oli kaikenlaisia outoja ja epäilyttäviä oivalluksia, joihin en jaksa täysin uskoa (kun ne eivät mm. ole sovellettavissa materiaaliseen fysiikkaan), esim. E=mcc, joka on vain yksinkertainen havainto siitä, että voiman (power) määrä tulee kappaleen massasta ja nopeudesta, eikä tietääkseni varsinaisesti mikään uusi kaava (nopeuden kaava), ja sitten hän arvasi jonkin "energia"-määrän tulevan massasta ja valonnopeuden neliöstä. Esim. massan laatua ei huomioida ollenkaan, vain massa, ja toisaalta energiaa ei määritetä, ja moni olettaa sen tarkoittavan materian muuttumista energiaksi ja toisinpäin, liike-energian (power) sijasta, ja yleisesti nähtävästi ollaan mieltä, että se on todistettu asia. Valonnopeuden paikalla voi olla myös nopeus.

Hän ajatteli, että maailma on 4D, 3D:n sijasta. 4D yleisesti tarkoittaa Brahmaa, mutta se ei ole ulottuvuus 3D-kategoriassa, vaan on toisenlainen ulottuvuus-ilmiö (näitä toisenlaisia-juttuja on kaikkialla, ja niitä sotketaan termien samanlaisuudesta johtuen keskenään). Kyseinen sitten ymmärretään tarkoittavan avaruuden tilan kaartumista/kaareutumista tai kaartumista "neljännessä ulottuvuudessa" (?), joka synnyttää siinä ohessa painovoiman (ja on yleisin ummetuksen aiheuttaja. Einstein näyttää keksineen myös vieläkin kuvitteelliset painovoima-aallot, josta kai sitten voi arvella, että hän laittaa kaareutumisen niiden aiheuttajaksi). Jotenkin kyseinen teoria on muotoutunut myös mm. siten, että maailmakaikkeuden tila (joka on vakio itsessään) laajenee kuin ilmapallo; materiaalisesti olematon ei kuitenkaan voi laajeta (sen lisäksi, että pallo tarvitsee kaksi puolta - ja siten kumoaa itsensä). Olettaisin, että kyseessä on/oli avaruuden (ajallinen) kaareutuminen neljännessä ulottuvuudessa, joka on ihan eri asia,

Kuin tilan kaareutuminen, ja siten voidaan kyseenalaistaa "ulottuvuus"-termin käyttökin, koska kun vertaa tätä neljättä kolmeen muuhun, jotka ovat kaikki samaa, ja tämä vain jonkinlainen lisä, niin asia on helposti eri, pelkästään painovoimankin aiheuttama poikkeama, niin sisäisessä ajassa kuin esineiden radoissa, kun ne kulkevat avaruudessa, ja siten ollaan taas täysin selvillä vesillä.

vaikka tilan oleminen ei-tilaa on mielenkiintoinen idea, siis että tyhjä ei olekaan tyhjää, ettei sellaista olekaan vaan se on materiaa joka voi supistua ja laajentua ja ehkä kaareutuakin ja luoda madonreikiä kun siihen tulee riittävästi painoa ja siten taipuen toiseen/kin ulottuvuuteen. Mutta ajallinen kaareutuminen on ihan hyvä lähtökohta, kunhan funtsitaan sen järjellisimmät aiheuttajat ensin, siis painovoimakentät jotka vaikuttavat liikkuvaan esineeseen tai aaltoon, kaareuttaen sen matkaa, ja sen jälkeen voidaan funtsia aiheuttaako painovoiman määrä ajan hidastumista tai nopeutumista aivan kuten veden kiehumispiste on alempi korkeammalla, alemman painovoiman alaisuudessa, ja kylmyyden lisääntyessä liikenopeus hidastuu, niin ja näistä päästään siihen, että kiertoradallamme kulkevat satelliitit elävät eri ajassa kuin me (entä meren syvyyksissä elävät?), tai ainakin niiden kellot eivät laske kuten maassa olevat kellot, painovoiman (tai/ja lämpötilan?) mahdollisesti muuttaessa niiden materiaa (elävää) siinä määrin; matkan kesto voi niillä viedä aivan niin paljon kuin maassa lasketaankin, vain niiden kellot eivät laske samalla nopeudella, tosin se on vain ensimmäinen arvaus asiasta (materian aikahan voi samaten hidastua, niin vanhentumisen kuin kokemuksellisen ajan suhteen, vaikka tosin tuskin voidaan siitä koskaan elämänsä pituuden suhteen itsessään hyötyä, pysäyttää tai hidastaa vanhenemisensa. Nollapainovoimassa on ollut ihmisiä, eikä kaikki nopeutunut äärimmäiseksi tai pysähtynyt, eli jotain muuta(kin) voi asiaan liittyä ja nollapainovoima ei ehkä välttämättä ole nollassa olevaa painovoimaa), tai pitäisi olla (jossainhan on koko asia jo ajateltu läpi, että mitkä asiat meidän kiertoradalla liikkuvalla kpl on eri ja sitten analysoida ne yksi kerrallaan, helppo nakki, jossain netissä tai kirjoissa tai artikkeleissa ne on oletettavasti löydettävissä). Mitä alempi lämpötila, jostain alkaen, sitä hitaammaksi materian sisäiset liikkeet tulevat ja siten aika on hidastunut, ja koska on erilaisia kaikki jossain määrin riippuu kaikesta -kaavoja mm. fysiikassa, ei vaadita kuin perustiedot ja mielikuvitusta, että voi arvella ajan samaten olevan riippuvainen, ja sama oli energiansa kaavan suhteen. Mutta mitään tilan kaareutumis-juttuja on turha tulla esittämään ilman parempia selvityksiä. Pääsääntöisesti pystymme selvittämään melko hyvin kaiken mitä tiedämme, ja jos Einstein näki avaruuden kaareutumisen, niin monen muunkin NeTi:n pitäisi kyetä se näkemään, ja paremmat argumentit pitäisi kyetä esittämään, vaikka selittäminen ja näkeminen ovatkin kaksi eri asiaa, esim. vaikka pystyn selittämään lähes kaiken mitä tiedän, en kuitenkaan helposti pystyisi todistamaan esim. seksuaalihunnun/N:n olemassaoloa Totuuden/S:n peittävänä huntuna, jonka todistaminen ilmeisesti vaatii yhtä lailla erilaista tutkimusta kuin mitä pelkkä näkeminen vaatii, että jonkin verran uskoa voi säilyttää sen suhteen, että Einstein näki avaruuden kaareutumisen, mutta se vaatii ehkä jo liikaa uskoa, vaikka toisaalta vain asiaan koulutetut ja siihen perehtyneet fyysikot ehkä voivat nähdä sen, eli asia ei välttämättä ole uskomaton, ja analyysit argumentteineenkin saattaa olla jossain, siinä määrin kuin ne käyttävät maallikkojen kieltä, tai edes sanovat näkevänsä avaruuden ajallisen kaareutumisen, missä tahansa muodossa he avaruuden kaareutumisen sitten ymmärtävätkään, sen ollessa termi/käsite, jonka voi määritellä muutamalla eri tavalla.

Planeetalla on jo kollektiivisesti erittäin paljon lahjakkuutta hyvin paljoon, kuten sellaisilta jotka pystyvät tuhoamaan koko planeettansa voi odottaa, tosin se ei ole vielä korkein aste, koska joskus voidaan tuhota linnunrata ja ohjailla mustia aukkoja. Ja ratkaista asioita nopeammin, ne kun ratkeavat vain yksi edistysaskel kerrallaan, ettei heti voi siirtyä sadan ja tuhannen jne. vuoden päässä oleviin keksintöihin, niiden vaatiessa ensin lisää tietoa, tiedon ja ajan ollessa osaltansa suhteellisia. Henkisesti tällä asialla ei ole ehkäpä mitään merkittävämpää merkitystä, sivuaapa vain kokemuksellista aspektia, ja siltä osin voi johtaa siihen, että jos oma aika kulkee hitaammin kuin muiden, niin voisi olettaa aivojen, ehkä kehonkin, ympäristön vaateista johtuen joutuvan oppimaan nopeammaksi, ja Kirkastumisen lisäksi myös keskikanava ehkäpä aiheuttaa vastaavaa (mutten ehkäpä voi sitä tietää), ja toisaalla sitä saattaa elää jonkin verran pidempään jos kerran aikansa on hidastunut, vaikka se onkin kokemuksellinen - josta syystä arvelen ajan jatkavan normaalia tahtia - niin se vaikuttaa myös reaalisesti, sillä ollen hidastava vaikutus omaan rytmiin, mutta siinä tapauksessa pitäisi kaikkien kehon arvojen (ennen joltain osin kompensoivaa nopeutumista) olla hidastunut, aina pienintä myöten, ja vasta siinä vaiheessa voitaisiin ottaa ajan hidastuminen vakavasti tältä osin, ja jos se on hidastunut, niin kehon nykyisistä arvoista suhteessa entisiin päätellen kyse ei olisi kuin esim. 10%:sta, loppuelämänsä ajan, joka omassa tapauksessani tarkoittaisi noin viittä vuotta. Kehon joutuessa taistelemaan myös ulkoisen realiteetin kanssa, vaikka sitten sisäinen realiteettinsa olisi sitäkin hitaammassa ajassa.

Ajan kulku hänen mukaansa hidastuu nopeuden kasvaessa ja pysähtyy valon nopeudessa (painovoiman voisi olettaa lisääntyvän nopeuden lisääntyessä). Jos nopeutan aivotoimintaani, koen enemmän saman ulkoisen ajan sisään, ja siten aika on kuin hidastuneena muihin verrattuna, jotka kulkevat hitaammin, mutta nopeutuneena itseeni verrattuna sen suhteen miten ajan nopeuden itse tunnen (sisäinen aika) (ajatus on aikaa), muttei sen suhteen miten tuntee ajan riittävän,

Suhteellinen ulkoinen aika; jos itse elää ajattomammassa maailmassa, niin ulkoinen aika kulkee nopeammin, vaikka oma aika on hidastunut, siis tuntee ajan kulkevan hitaammin, fakta, mutta ulkoinen fakta rikkoo sen tavallansa illuusion, sitä ollen kuin "avaruusaluksen" sisällä, jossa aika kulkee hitaammin, mutta kun katsoo ikkunasta ulos, siellä ihmiset kulkevat nopeammin, ja jos itse ei omaisi kehoa, niin näyttäisi siltä, että oma aika todellakin kulkee hitaammin, vain keho on vanhan ajan piirissä ja vanhenee vanhan ajan mukaisesti. Näissä tosin on kysymys vain kokemuksellisesta ajan nopeudesta, ei niin että materiaalinen aika olisi missään määrin muuttunut. Ja se, että Tajunnassa aika tuntuu hidastuneen, ei suoranaisesti liity liikenopeuteen, vaan kyse vain on ajan tunteen hidastumisesta, jonka aiheuttaa läsnäoleva, tasakoosteinen, laajempi ja tavallansa toisulotteisempi, tietoisen olemassaolon alueensa, Tajunta, ja Sensorien maailmassa S, omalta osaltansa, ja Kundalini-valaistuneella keskikanava hidastaa reaktiivisuutta omalla tavallansa, niin ja T&T luo lisäulottuvuuden/suuremman etäisyyden x-mielensä itsensä tiedostavuuteen. Tajunta brahmaanisessa määrin vaikuttaa siihen, ettei tunne materiaalista todellisuutta yhtä lähellä itseään kuin ennen, ja kyseinen materiaalinen todellisuus pitää sisällään myös muut ihmiset, luoden erillisyyttä niihin, kosketussuhteen ollessa vähemmän todellisen tuntuinen, ja sitten kuin ristiriitana (materia vs. sen henki. Aika on 'materiaa', ajatus on 'materiaa', S on 'ei-materiaa' joka on materiaalinen todellisuutemme. Terminologisia ristiriitoja. Erillisyys luo erillisyyttä myös materiaalisesta ajasta, erillisyyttä ajatuksista ehkäpä, kun se voi luoda myös T&T:n tai T&t:tä, etäisyyden ollessa vähempää aikaa, läheisyyden enempää aikaa, ja vastakohtana Tajuntaisen läheisyyden/kosketuksen ollessa vähempää aikaa; henki ajattomuutta, 'materia' ajallisuutta; S-ajattomuutta, N-ajallisuutta. Kivessä ei ole aikaa, ennen kuin siinä tapahtuu jotain, ajan ollessa liikettä, ja liikkumattomuuden vähempää aikaa, ajan ollessa vertailua, erillisyyttä - ja toisinpäin - ajattomammassa asiat ollen tasakoosteisempia ja yhtenäisempiä, kokonaisuudessa), oma kosketuksensa materiaaliseen todellisuuteen Tajunnan ansiosta tulee lähemmäksi; asiat aistitaan suoraan, lähemmin, kiinteämmin, yhtenäisemmin kuin ennen; asiat tunnetaan, vain näkemisen sijasta; materiaaliset asiat voi tuntea Tajuntansa avulla, ja se tuo myös mukanaan paremman ymmärryksen, mutta mitä tämän asian etäisyysosaan tulee, niin se johtuu kuin eri ajasta, tai tarkemminkin eri kokonaisulottuvuudesta, mutta ihmisten suhteen se johtuu siitä, että he elävät suuremmassa määrin kehonsa sisäpuolella, ainakin jos ovat iNtuitiivisia, S:llä ollen kosketus S-todellisuuteen, ja muun materiaalin suhteen asiat näkee vain eri perspektiivistä kuin silloin kun Tajuntansa oli dominantisti rajautunut vain kehonsa sisäpuolelle. En liiallisesti painottaisi aikaa Tajunnan suhteen, muuta kuin siinä, että se nivoutuu myös aikaan, mutta ei keskeisesti, sen ollessa sivutuote; se on reaalinen kokemus, ja vaikuttaa siihen, miten brahmaanisessa maailmassa aistitaan 'aikaa'. Jos Kirkastuneen ajan tunteen kelloa verrattaisiin ei-Kirkastuneen ajan tunteen kelloon, huomattaisiin, etteivät ne kulje samassa ajassa, mitä tähän aika-määritelmään tulee. Einsteinin ajassa taas on reaalisesti kysymys materiaalisesta maailmasta, ei ajan aistimisen muutoksista. Einsteinin aika ei varsinaisesti ole muuta kuin sivutuote, mutta ei se vähennä sen oleellisuutta vaikka se sivutuote olisi/onkin, sen sivutuote miten esim. painovoima ja ehkä vain mahdollisesti nopeus vaikuttaa aikaan, ja mikä sitten ei ole sivutuote, esim. painovoimaa ei välttämättä ole olemassa olentona, ja aika, sama juttu, tosin on ymmärrettävä mm. ajan kaikki eri aspektit, tai muuten ei tiedetä mistä aika-termistä puhutaan.

aikaa ollen silloin enemmän (jo mainittu ulkoinen aika) (erilaisia ajan kääntösuhteita). Aika kuitenkin on vakio, eikä reaalisesti hidastu eikä nopeudu kuin kokemuksellisesti (aistimuksellisesti), joka ei vaikuta ympäristösuhteeseen, tai edes biologiseen kelloon. Se lentokonetutkimus jossa kello hidastui (nopeus, korkeus, ulkoinen/sisäinen lämpötila?) johtui ilmeisimmin kellon hidastumisesta, ajan hidastumisen sijasta (joka tosin ajaa saman asian jos biologinen ja ehkä kokemuksellinenkin aika, sen tai muun seikan vuoksi, on myös hidastunut), ja on siten mielenkiintoinen ilmiö vain toisaalla, ja liittynee samaan ilmiöön sen kanssa, että korkeammalla käyvät kellot kulkevat hitaammin tai nopeammin (nopeammin vähemmästä painosta johtuen, tai hitaammin vähemmästä materiaalisesta johtuen, ja toisaalta hitaammin henkisessä mielessä jos on kevyempi, oma kello kävisi hitaammin), liittyen painovoimaan. Asiaa voisi jatkaa juuri keksimälläni teorialla, että aika kulkee eri nopeudella päiväntasaajalla kuin muualla, pyörimisnopeudestamme johtuen, ja sitten asiaan voi liittää vielä kiertoliikkeen auringon ympäri, galaksien liikkeet, sijaintimme tällä galaksilla yms. Valonnopeudella ei ilmeisimmin ole mitään tekemistä reaalisen/ei-kokemuksellisen ajan kanssa, sen enempää kuin tuulennopeudella tai muulla nopeudella. Kokemuksellisen ajan lisäksi kiinnostavaa on vain aika-aistimme, että miten itsenäinen se on, ja ottaako se rytmitystä (aikansa) jostain vai täysin riippumattomasti itsestänsä. Esim. sydämen sykkeistä, joka tarkoittaisi hidaspulssisempien elävän keskimäärin pidempään (uusiutumisnopeuden hidastuminen tms. on syy, mutta jostain sekin ottaa aikansa - jostain geeni-koodista ajatellaan). Vain tietyiltä osin aika on suhteellista; eikä aika ole ainoa suhteellinen ilmiö, johon kuuluu myös esim. kehonpainomme ja esim. käsityksemme vallitsevasta, jota muuttavat erilaiset tasapainotilat ja muut psykologiset ilmiöt.

AJAN KÄÄNTÖSUHDE. Kun puhutaan ajan suhteellisuudesta, on huomattava myös sen suhteellinen käänteisyys toisiin verrattuna. Esim. Kirkastuneen aika hidastuu; sanotaan sen olevan "H6", joka tarkoittaa, että hän kokee ajan neljä kertaa hitaammin kuin ei-Kirkastuneet (H24). brahmaaninen aika siis kulkee hitaammin, ja niin se hindulaisuudessa on selitettykin, että lukemattomat vuodet ovat Brahmalle (brahmaanisessa maailmassa) vain yksi päivä. Käänteellisyys tulee mukaan siinä, että Kirkastuneen yksi tunti on neljä tuntia ei-Kirkastuneiden maailmassa, mitä kokemukselliseen aikaan tulee. Kirkastunut kokee ei-Kirkastuneiden neljä vuorokautta yhden vuorokauden pituisena - tosin Kirkastuneiden tämä aika lienee H12, joka tosin ei välttämättä tarkoita sitä, kuinka paljon hitaampana aika brahmaanisessa maailmassa tuntuu, jota H6 ehkä kuvaa paremmin, kun taas tunneissa mitattuna, ehkä H12 on lähempänä, mutta sekin riippuu sitä mitä tekee. (Tässä verrannollisuudessa törmättiin ei-yhteneväisyyteen, että aika on tämän lisäksi myös tilanneriippuvainen, ettei tarkkoja yleistyksiä ehkä voi tehdä esim. Kirkastuneen ajan suhteellisuudesta ei-Kirkastuneiden aikaan verrattuna ilman, että erilaiset muutkin tekijät, muuttujat, muuntelevat sitä.)

Eksistentiaalinen kauhistus. Tajunnan rajautuminen ainoastaan kehon rajojen sisäpuolelle.

En tiedä mitään. Tämä on Nirvaaninen ajatus, huomio. Voimme myös kaivaa itsestämme tällaisen mielentilan esiin. Siinä sitten huomaa, ettei tiedä mitään.

Vastaavasti voimme pelkästään sitä haluamalla poistaa itsestämme muistin ja olla olotilassa kuin ei omaisi muistia ollenkaan, silloin on kuin Xmielellisesti uudesti syntynyt, virkistävää. Vastaavasti voimme poistaa näkemästämme ymmärryksen, jolloin edelleen näemme, kuva muodostuu silmissämme-aivoissamme, mutta emme ymmärrä näkemästämme mitään, koska olemme poistaneet siitä ymmärryksen. Samalla lailla voi poistaa ajatuksistaan, puheestaan logiikan, jolloin siitä katoaa logiikka. Mieltänsä voi hallita kyseisenlaisesti hyvinkin hienosääteisesti, ja x-mieleensä ei pelkästään voi eristää haluamiaan ominaisuuksia, vaan siitä voi myös poistaa niitä, ja luoda mitä tahansa haluamiaan sekoituksia. Myös mielikuviaan voi hallita, ja rakennella niillä mitä tahansa, esim. visualisoimalla - hyvinkin valokuvallisesti jos V6 on tuoreessa kunnossa. Mielensä hallintaa voi treenata ja siinä kehittyä, ja ilmeisimmin kehittyneimmät ihmiset hallitsevat mielensä halutessaan täydellisesti ja tekevät sillä mitä haluavat.

Kirkastunut huomaa parin vuoden kuluttua, että hänen Ymmärryksensä on melkoisesti nirvanisoitunut; esim. Sokrates sanoi Kirkastumisensa alkuaikoina, että hän tiesi Kaiken - tämä on tunnettu fakta Intiassakin (Suuri Brahma), mitä Kirkastuneisiin tulee - mutta kun Ymmärrys nirvanisoituu, niin hän joskus sanoi jopa ettei tiedä mitään. Ettei tiedä on mahdollinen painotus, koska Kirkastuneen Tieto ei ole tietoa. Esim. zeniläisyydessä tämän ero tietoon verrattuna on teoreettisesti tiedossa, heitä on joku Kirkastunut asiasta valistanut; se on puolittain oikein, koska opilla voi avata ymmärryksen ovia, näin tullaan lahjakkaammaksi. Opilla liekkimuotoillaan tiettyjä tiloja pysyvimmiksi, aivan kuten esim. Tietoisuuden pysyvyys liekkimuotoillaan pysyväksi. Esim. Sokrateella kyseinen tietämättömyys ilmenee hänen myöhempien vastauksien ehkä-ilmauksissa, joka on myös tuttua länsimaalaisille tieteilijöille, johon muotoon heidän tieteentekemisensä usein muotoutuu. Täysin nirvaanisessa ymmärryksessä vallitsee tietämättömyys. (Ei-tekninen [ei-Xmieli] Äly ei sisällä tietoa. Ei-tekninen lahjakkuus ei sisällä tietoa.) Täysin se ei voi vallita siitä johtuen, että Kirkastunut teknisesti (psykologinen katoaa nirvanoitumisen kulussa) muistaa mitä ei ymmärtänyt ennen Kirkastumistaan; ja toisaalta hän (kuten lahjakkaat yleensäkin) huomaisi muiden ihmisten tyhmyyden filosofisilla alueilla seuraavassakin elämässä, jos hän sellaisilla alueilla puuhastelisi; mitä ei tule tapahtumaan, ainakaan hänen omasta tarpeestaan (Karma ja Dharma määräävät toimintamme).

SOMA-JUOMA. Ainakin meikäläisen määritelmässä, on nirvaaninen juoma, joka pistää (kuin) 'unohtamaan', ja siinä tilassa elää Kirkastuneiden tai nirvaanisessa maailmassa ylipäätään, siihen liittyen tietty soma-ilmiö joka täällä on aina läsnä. Toisaalla taas Kirkastumiseen liittyy tuoreempi muistiaisti, liittyen aistitunto-muisti-kokonaisilmiöön.