Lapsi. Kirkastunut on Lapsi. Keho tulee samaksi kuin lapsilla, maailma muuttuu samaksi kuin lapsilla. Mitä lapsiin tulee, kun ovat Kirkastuneita, niin en ole huomannut, että olisivat Tietoisia, ja omasta kokemuksestani lapsuudesta muistan vain Tajunnan läsnäolon (erityisesti kun joskus 4-5-vuotiaana olin yksin matkustamassa junalla, ja olin junan ulkopuolella sillä hetkellä etsien oikeaa junaa; Kirkastuttuani huomasin selvästi miten olin etsiessäni ja siitä johtuen aistinut ja nähnyt kaikkialla olevan Tajunnan, tosin niin etten sitä ollut pistänyt merkille, olihan se aina ollut läsnä).

LAPSI-BUDDHA. Intiassa on lapsi-Buddhia, jotka menettävät arvonsa saavuttuaan murrosikään. Ihminen (ja eläin) on Buddha, Kirkastunut ennen murrosikää, jossa seksuaalihuntu alkaa hiljalleen mutta nopeasti vahvistumaan kehon ympärille, kehossa; jolloin ulkoinen Tajunta hiljalleen mutta nopeasti alkaa erottumaan itsestä enenevässä määrin (kyseistä ei koskaan laiteta riittävästi merkille, että se huomattaisiin ja yhdistettäisiin aiheuttajat muutokselle, kun se tapahtuu näin päin, nähdäkseni suurelta osin johtuen, ettei ole koskaan ollut ilman Tajuntaa), ja sitä enemmän mitä enemmän on addiktoitunut ja aktiiviaddiktoitunut, ihmisen tajunnallisen olemassaolon rajoittuessa lähinnä kehon sisäpuolelle, jossa hän sitten elää kuin läpinäkyvässä kananmunassa, joka kuitenkin suodattaa hienojakoisen ulkoisen Tajunnan näkymättömämmäksi ja-tai itsestä dominanttisesti erilliseksi, jolloin ihminen mieltää Tajunnallisen olemassaolonsa alueeksi ainoastaan kehon sisäpuolen, kehonsa alueen, kehonsa rajat, joiden rajojen sisäpuolella hän elää. Brahmaanisen Tajunnan menettäminen tekee ihmisestä Tyhmän; erityisesti kosmisesti Tyhmän, jossa hän ei näe paikkaansa Situaatiossa, kosmisessa situaatiossa.

Kyseisen lisäksi vähenee/katoaa kehoviattomuuden määrä, siinä määrin kuin on addiktiota ja aktiiviaddiktiota. Kyseinen jossain määrin näkyy muutoksena kehossa ja keho-olemuksessa, sen muuttuessa lapsemman näköisestä aikuisemman näköiseksi; aikuiset näyttävät jossain määrin eri näköisiltä, joissain tapauksissa enemmän, joissain vähemmän, ja ei vain addiktion määrästä johtuen, vaan myös joistain muista biologisista tekijöistä johtuen, mutta kyseinen muutos kuitenkin tapahtuu kehossa ja se on jonkin verran nähtävissä silmin (ja varmaan muuten) siinä määrin kuin muutosta vähemmän viattomampaan kehoon on tapahtunut. Kirkastuttuaan tulee taas lapsemman näköiseksi (fyysisesti ja eteerisesti).

Koko olemassaolon alue joka on 'minää' oli rajoittunut vain oman kehon rajojen sisäpuolelle, tai sillä erolla, että ihmiset arvostavat myös kollektiivisuutta, koska se osa tajunnasta joka ei ole vielä aivan näkymättömissä yhdistää ihmisiä olemassaolollis-kollektiivisesti, vaikkei se varsinaisesti aivan (täysin) olekaan oman olemassaolon aluetta (dominanttiosan ollessa rajoittunut kehon sisäpuolelle niin, että vain joitain hiukkasia on ympäristössä kuin valovarjona), mutta yhdistävä alue silti voidaan aistia jos addiktiota, aktiiviaddiktiota ei ole niin paljon (tosin jos sen on aina omannut eikä se hälvene - tai jo mahdollisesti omatun määrän paremmin huomioon tullessa - jollain tekniikalla joksikin aikaa, niin sitä ehkä voi olla vaikea huomata).

Kun Kirkastuu, niin läpinäkyvä kananmuna (sitä läpinäkyvämpi mitä vähemmän addiktoitunut ja aktiiviaddiktoitunut - mutta oli miten vähän tahansa seksuaalihuntua ja oli se miten läpinäkyvä tahansa, niin se erottaa oman Tajunnallisen olemassaolon ulkoisesta Tajunnasta, Brahmasta; tai Tajunta on aina yhtä, mutta sitä ei aisti ja näe sitä niin, seksuaalihunnusta johtuen) jonka sisällä elää tajunnallisesti olemassaolollisesti, vetäytyy seksuaalihuntuna kaikkialta kehosta kohti alavatsan seutua noin minuutin sisään (tämä tapahtuu selibaatin osin kerralla, ei progressiivisesti siten, että hunnun määrä vähenee selibaatin kuluessa; se ei vähene ollenkaan vaan katoaa kerralla), jolloin keho hunnusta vapautunein osin tuntuu täysin kehoviattomalta. Kun huntu poistuu silmiltä (hyvin pian, koska huntu vetäytyy tasaista vauhtia kaikkialta kehosta, alhaalta ja ylhäältä yhtäaikaisesti, kohti alavatsaa, josta se on alkujaan lähtenyt leviämään, mutta ei enää kykene ylläpitämään kenttäänsä), niin sen kokee samanlaisena kuin munankuori (tai mikä tahansa vastaava, esim. tynnyri) katoaisi ympäriltä; kun kuvittelee miltä se tuntuu, kun ympäristö kyseisesti avartuu, niin Kirkastuminen tuntuu täsmälleen samalta; tämä ei ole varsinaisesti edes vertaus, koska kokemus on sama.

Lucifer. Valon kantaja, Valon tuoja = V1. Devil-ihminen =(>) Lucifer.

Manu. Ensimmäinen ihminen hindulaisuudessa. Hänellä on sekä Aadamin että Nooan rooli. Hänkin rakensi arkin selviytyäkseen hengissä vedenpaisumuksesta, ja päätyi vuoren laelle. Hän oli ensimmäinen hindulainen joka opetti Dharmaa (Mooseksen rooli) - Viisastuttuaan. Ensimmäisenä Kirkastuneena. (Nooan tarinassa siellä oli seitsemän muuta; Manusta en tiedä). Manun Dharmashastra on kirjoitettu vasta 200-300 jKr, joten.

Nirvana. Brahman jälkeinen vaihe. 'nirvana' on se mielentila jossa on, kun on irtautuneena mielenkiinnittymistä, ja vain on; Mielenkiinnittymiä on kahdenlaisia: aktiivimielenkiinnittymä ja piilotajuinen mielentyöskentelyn kiinnittymä. Meditaatiossa tämä tapahtuu aktiivisen mielen osalta. Meditaation nirvana on tajunnan-tila. Piilotajuisen työskentelyn nirvana saavutetaan piilotajuisen työskentelyn vähentymisen kautta, vähentämällä mielensyöttöä. Nirvana Buddhalle tarkoittaa Sensoria.

PARINIRVANA. Buddha on SN (yms.), Sensori päällä, vanha N-persoona alla. Kun olin selvässä ESFP:ssä, niin ei kuolemaa ollut kun ei ollut mitään menetettävää Sensorissa, ja siltä osin Sensorilla ei kuin ole 'sielua'; eläimillä ja Sensoreilla ei olisi sielua vaan joukkosielu parinirvanassa - suomeksi "parisensori". Ja kun iNtuitiivinen saavuttaa S:n, niin hän saavuttaa parinirvanan, tosin vasta sitten kun menneisyys on kuollut, sen karmajälki, ja siihen voi mennä monta elämää, mutta lopulta hän on täysi Sensori eikä synny enää uudelleen vaan joukkosielun aineksilla, joihin
lisäksi vaikuttaa perityt geenit ja vanhemmilta perityt persoonaominaisuudet, niin ulkoiset kuin sisäiset, kuten huomasin kun olin itse persoonattomammassa muodossa (tosin buddha ei ole enää missään vaiheessa yhtä tiukasti jokin persoona), jossa kaikki vähäinenkin vaikuttaa siihen, mitä oma persoonansa on, ja siten lapsi perii persoonansa pitkälle myös vanhemmiltansa, sen muotoutuessa aivoihinkin (kyseiset vaikuttaa joltain osin myös N:iin, että osin jälleensyntynyt ei ole sama henkilö kuin ennen, ja buddhalaisuuskin näyttää näkevän jostain syystä asian jotenkin siten, ja myös että sielu, Xmieli, voi jälleensyntyä useaankin kehoon samaankin aikaan, tosin en näe miten energia kopioituu (ehkä painojälkenä), jos tarpeen, mutta muuten mahdollista), tosin sen voi voimailla jatkossa uusiksi, varsinkin pinnalta, vanhan tosin myös säilyessä. Erilliset sielut ei välttämättä ole mielekästä muutenkaan (sen suhteen olisi katsottava chakrojen energioita-muistia ja Deity-olemusinformaatiota ja energioiden/energian kulkua kehossa, että mistä ne kehollisesti tulee, joka siten näyttää sen, onko olemassa sielua erillisenä fyysisenä pakettina), ja iNtuitiivisdominantti on sairaus. Sielu ilman N:n pakettia on vain elollisten olentojen luoma mentaalivaikutus - Brahman välityksellä - ja jos tämä planeetta tuhotaan, saattaa kuolla myös sielu, koska se saattaa sijaita vain fyysisesti elollisten olentojen päässä, N:t mukaanluettuna vaikkakin sellainen N-energiapaketti saattaakin noin sellaisenaan syntyä uudelleen. Kuitenkin, jos tämä planeettaa kuolee, niin ei ole sanottua, että mitään energiapaketteja jää muistiin kun ei ole muistia fyysisesti sitä säilyttämässä. Voi olla nähtävissä, että N:llä ja S:llä on vastaavanlaiset eväät syntyessään; Xmieli, kuormat, että ei ole syytä tehdä eroa S:en ja N:en välille, mitä jälleensyntymiseen tulee. Tuonpuoleista ei näytä olevan olemassa kuin tyhjänä Brahmassa (jossa myös ihmisten fyysissidonnaiset mielet ovat), mutta siellä se saattaa olla jonkin aikaa, ilman kokemuksia, koska siihen tarvitaan keho, tosin toisen ihmisen kehon kautta se saattaa kokea, mutta se on nopeasti ohimenevää, vaikka jotkut edistyneet sivilisaatiot saattavatkin kyetä olemaan yhteydessä sinnekin. Buddhalaisuudessa elämän päämäärä on saavuttaa Sensori, parinirvana, ja olen asiasta pitkälle samaa mieltä. Mutta se, että buddha ei tule enää takaisin, voi tarkoittaa vain sitä, ettei hän tule takaisin enää entiseen muotoonsa, joka tosin on mahdollista, jatkotoimien määrätessä tulevaisuuden, eikä buddha (SN yms.) ole varmasti pysyvä, ja se, että omaa x-mielisesti enemmän tyhjää persoonan osin, ei tarkoita, että Xmieli ei syntyisi uudelleen, ja pitkälle kyse buddhassa on S:stä, ja toisaalta tilan luomisesta x-mieleen persoonaisesti, jota sinne omalla tavallaan jo luo muutkin V/valaistumiset, mutta kaikista muutoksista; lisäyksistä ja vähennyksistä(,) huolimatta/riippumatta persoona säilyy(,) ja syntyy uudelleen.

Norsu. Molemmat ovat oikeassa/väärässä, kunhan koko "norsu" nähdään. Kirkastunut näkee/ymmärtää norsun paremmin kuin ei-Kirkastunut, tehden hänet myös psykologisesti Viisaaksi. Jumalaisesti vallitsee tasapaino- ja täydellistymispyrkimys, koska niillä pääsee vallitsevasta epämukavuudesta. Kyseiset pyrkimykset ovat sitten meidän henkilökohtaiset universaalit pyrkimyksemme, persoonatason universaali totuutemme. Suurin osa viisaista huomioistamme, puhtaasta halustamme, tulee tästä pyrkimyksestä. Norsu on 100%, jossa on kaikki asiat, mutta oikeassa paikassa ja oikeassa määrin. Jokin Deity-totuus on 'valhe' väärässä paikassa.

DUALISMI. Kirkastunut näkee psykologisen maailman toisin, sen verran toisin, että sanotaan jopa että dualistisuus (tietty kahtiajakoisuus) katoaa. Paljon psykologista Viisastumista tapahtuu juuri tästä muutoksesta johtuen.

OOBE. Out of Body Experience. Kirkastuminen, toisaalta tajunta-ilmiö.

Olenko ulkoavaruudesta (outer space)? Olen aito E.T.. Onko ulkoavaruudessa elämää? Missä luulet meidän olevan.

HARA--OOBE. Shree Rajneesh on energian (= seksuaalihuntu) vetämisestä kaikkialta kehosta "tekniikasta" puhunut "Now and Here" kirjassa (vol 1 tai 2). Se vedetään haluamalla intenssiivisesti kuolla, näin se vetäytyy (siis ei vetäydy, koska intensiivisyydellä oikea kanava vain aktivoituu ja energiatila nousee, ei koskaan laske, edes kuollessa, levossa energia on niin alhaalla kuin se voi koskaan olla. Tässä [ehkä] Osho-jutussa voisi olla kysymys hunnusta, aurapeitosta - hän tosin ei ollut Selibaatti, Brahmaanisesti Kirkastunut). Ja sitten se vetäytyy kaikki hara:an, Shree Rajneesh jatkaa, ja kun se on pisteenä, niin sitten vain halutaan sen siirtyvän kehon ulkopuolelle, siitä se poistuu kehosta (todellisuudessa addiktion lainalaisuuksien mukaan). Kyseisessä ei ole todellisuutta; se ei usein Shree Rajneesh:ia kiinnostanut, pitäen tarinoinnista (joka on outoa kuten Gautama Buddhankin tapauksessa, Nirvaaninen Tajunta buddhalaisesta V/valaistumisesta kun luulisi pitävän henkilön visusti todellisuudessa, onhan hän ulkona 'unista' ja 'ehdollistumisista' johonkin muuhun yhteen V/valaistumiseen verrattuna yhdeltä osin enemmän kuin missään muussa V/valaistumisessa, ja konkreettisessa, ja muutenkin eksistentiaalinen totuus oli molemmilla arvossa, mutta kuitenkaan eivät sitä keskeisimmässä puhuneet. NF-aspekti on yksi vaikuttava tekijä, tosin se voi liittyä myös keski-ikään, ja muuhunkin, esim. he eivät kaikkea sitä mitä itselläni on omanneet).

TODELLINEN OOBE. Esim. nousee vuoteesta ja huomaa, että itse onkin erillään siitä henkilöstä joka nousee vuoteesta. Se on siinä mielessä skitsofreenista, että siinä näkee selvästi, ettei ole tämä henkilö (joka tässä esim. nyt kirjoittaa), vaan sen Todistava Tajunta. (Tämä skitsofrenia ei ole mielen jakomielisyys, vaan Tajunnan ja Xmielen skitsofrenia, joka on syvin totuus). Se on eri kuin todistajuus, joka on niin lähellä mieltä, ettei sitä erota mielestänsä kuin puolittain erillisenä; Tietoinen ihminen on sen verran erillinen, että on jatkuvasti mielensä todistaja; muttei kuitenkaan niin pitkällä, että näkisi tämän tekijän itsestään TÄYSIN erillisenä persoonana; kuten tapahtuu kun on todistajuudessa kauempana. Silloin sitä todistaa itseänsä 100%:sti ja voi vaikka vannoa, ettei ole tämä henkilö, joka nyt tässä kirjoittaa (lukee). Tämä henkilö tässä nähdään toisena persoonana 100%:sti; kun se Todistavassa & Tietoisuudessa on, sanotaanko, 50%. Perusihmisellä todistajuus on, sanotaanko nyt, 10%, että sen verran he ovat tietoisia erillisyydestänsä tähän persoonaan, Xmieleen. Koska olen lähellä, niin silloin olen puoliksi mieli ja puoliksi sen todistaja; se on normaali tila Todistavalle & Tietoisuudelle. Ei henki, muttei ihminenkään, vaan siinä välissä. Kuitenkin niin, että on täysin kumpikin: niin mieli kuin henki. Tätä OOBE:a voisi, ja pitäisi, ennemminkin kutsua OOSE:ksi (Soul); ainoastaan hän on ollut vain henki. Ja OXME (Xmind; Todistava & Tietoisuus). Toinen OOBE on sitten Kirkastuminen - se toinen kuoriutuminen (T&T:n/mindfulness:n lisäksi). OOBE:n voi tuntea myös kehon sisäpuolelta ollessaan esim. kehonsisäisessä tajunnan tilassa tai suggestiivisessa hypnoosissa tms., kunkin kokemuksen erotessa jossain määrin kategorisesti. Kolmas sitten on se todellinen ruumiistapoistuminen, josta en tiedä mitään muuta kuin että se asettaisi kehon samaan tilaan kuin se on kun sydän (ja muutkin elimet) on pysähtynyt; siinä on vain pari minuuttia aikaa palata, mikä ei ehkä ole mahdollista; tosin puhutaan hopealangasta joka lähtee jostain harasta pitäen ruumiin elossa, - en usko siihen, koska en tiedä tekniikkaa (sydänpysähdys kai arvellaan). Ja lisäksi kyseinen lähde josta hopealanka-juttu alunperin tuli on asetettu kyseenalaiseksi (olen vain kuullut, ja ehkä lähde on - kuten monissa/kaikissa muissakin tapauksissa - perimmäisissä lähteissä; Raamatun saarnaaja mainitsee hopealangan yms. [symboliikkaa] Raamatun kohdassa: 12:6, 7.). Sitten on vielä niitä mielikuvitusmatkoja, ne kuitenkin ovat vain sitä. (Ne ovat, kuten lähinnä kaikki metodit, Sri Shivan metodeista peräisin; länsimaisen "sielutieteen" metodit ovat lähinnä sen ja hindulaisuuden perversoituneita variaatioita).

Ainoa todellinen OOBE on siis H/henki itse; sen oppii tuntemaan mm. Meditaatiossa, sisäisesti, ja sitten kun tutkii asiaa ulkoisestikin, monipuolisesti, niin tietää kyseisen ilmiön ulkoisestikin, siinä määrin kuin ei-Kirkastunut sen voi tuntea T/todistajuus puolella, ja se on jo paljon koska siihen ei ole enää mitään periaatteellisesti lisättävää, sen vain oppii tuntemaan vielä laajemmin Kirkastuneena. OOBE ei ole ulos kehosta ilmiö siinä mielessä kuin se yleisesti ajatellaan, siis että sielu tulee ulos kehosta, ja vielä niin, että sitä on ihan ennallaan, mutta ilman kehoa. Kyseinen H/henki, joka on myös tavallaan sielumme (sielumme = keho, aivot & H/henki; tajunta & aivot), on jo ulkona kehosta, ja on jo henkimaailmassa (mitä tajunnan maailmaan tulee); kyseiset on tietysti nähtävä realiteettina (sitä Jooga on). H/hengellä ei myöskään ole aivoja (eikä kehoa, muuta kuin jonkinlaisena tilaideana, inkarnaationa), josta syystä se ei voi käyttää ominaisuuksiaan, vaan vain näkee, todistaa, ilman mieltä (tai Xmieli kuulunee tajuntaan säilöytyneenä, mutta ilman aivoja sillä ei ole prosessointia, x-mieltä). Kyseinen asia kokonaisuudessaan täyttää koko asiaan liittyvän ison tiedollisen tyhjiön, koskien sielua, tajuntaa, mieltä, aivoja, tuonpuoleista, OOBE:a. Olemme T/tajuntaisesti kiinni tässä kehossa niin kauan kuin se on elinvoimainen; metodillisesti ja havainnolllisesti voimme vain kokea hieman ja hieman lisää etäisyyttä tähän kehomieleen, ja siihen kehosta "poistumisen" ilmiö sitten jääkin; oleellisinta tässä on huomata, mitä OOBE-sieluun tulee, että me olemme jo poissa kehosta, T/tajunnassa, josta me emme voi T/tajuntana mennä minnekään. On tajuntainen todistajuuden näkökulma ja mielellinen näkökulma; me ollemme kyseisten ilmiöiden symbioosi, synteesi (yms.).

"OLEN HENKI". Tämä pitää paikkansa ainoastaan henkilön kohdalla joka on kokenut OOSE:n, ja silloinkin vain osittain, koska se on tila reilusti alle 0,001% hänen elämäänsä, tosin hän tietää, jotain. Yleensä "olen henki" -kommentilla tarkoitetaan Kirkastunutta (tosin korrektimmin Sakshi:a - hän on 100% ajasta 50%:sti henki, kun taas Kirkastuneeseen Henki vain lähinnä Vaikuttaa), ja Kirkastumattomien ei-Sakshien keskuudessa joilla ei ole OOSE-kokemusta, mutta meditaatio-kokemusta varsinkin Dhyanasta, samadhista: Kun vain henki on, kun he meditoivat syvästi (mitä tähän Joogaan tulee) ja vain henki on ja silti he ovat olemassa! Niinpä he epäloogisesti olettavat olevansa henki, pelkkä tajunta, tietoisuus. Siinä vain jäi huomaamatta, että se on tilanne vain tyynessä, eli kun mikään muu Jumaluus ei reagoi millään tavoin - kun mieli, tunteet, ajatukset toimivat niin tällöin on järjetöntä väittää olevansa henki: kuka tällöin ajattelee, tuntee, eksistentiaalisesti ja ei-eksistentiaalisesti reagoi? Me olemme pääasiassa Xmieli, mutta mielenkiintoisesti myös sen todistajia, niinpä on nähtävä molemmista vinkkeleistä jos haluaa nähdä koko asian. Kuvitellaan x-mieli tyhjäksi astiaksi, joka me olemme - sen voi täyttää millä tahansa jumaluuden, jumalattomuuden, idealla etc. ominaisuudella; jos täyttää sen rauhalla 'sanoo': "minä olen rauha" (tosin kyseinen vahvistus etsii sen eksistenssiä), jos rakkaudella: "minä ole rakkaus", jos tajunnalla, hengellä, niin 'sanoo' "minä olen henki", tai samadhissa: "minä en ole", vain tajunta on, ja nirvanassa ei voi sanoa sitäkään. Me olemme superegon lisäksi tämä kyseinen reaaliaikainen x-mieli, jonka identiteetti on se millä se milloinkin täyttyy (tarkemmin: mitä se milloinkin aistii, tai rajaa aistittavaksi). Ero tässä x-mielen täyttöasiassa Sakshin ja ei-Sakshin välillä on, että ei-Sakshi on vain osittain tai ei ollenkaan samalla reaaliaikaisesti todistaja sille mikä ominaisuus etc. x-mielessä milloinkin vallitsee. Ei-Sakshi on suuremmassa määrin identifikaatio-suhteessa x-mielessä vallitsevaan ominaisuuteen, tosin on Sakshikin (koska identifikaatio on x-mielen ominaisuus, minä on sen identifikaation aiheuttaja, koska se mitä tapahtuu, tapahtuu minussa), mutta toisella tapaa kun hän on myös sen todistaja. Ei-Sakshi on tästä sokeudestaan johtuen aina uskonnollinen henkilö (ilmiön kokija), kun taas Sakshi on aina tieteellinen henkilö (ilmiön kokija plus ilmiön havaitsija). Sakshi on ainoa täysin (tieteellis-)uskonnollinen henkilö, koska kaikki sisäinen tieto tulee mindfulness:n kautta.

Oivalluskyky. Kirkastuneella on parempi oivalluskyky kuin ei-Kirkastuneella. "Oivalluskyky herää", Krishnamurti. Suuri Oivalluskyky vaatii työtä myös mieleltä; joillain alueilla enemmän ja joillain vähemmän. Oivalluskyky tosin vallitsee Kirkastuneella ilman loogista ajattelua, ajattelu kun ei itsessään ole järkeä ollenkaan, joka tulee jumaluuden oivaltavuudesta, ja toisaalta sen yhteydestä lahjakkuuteen.

Ole oma itsesi. Tämä on (Dharmisena) jumalainen vaatimus, jos ei ole täysin viaton. Aivan turha kuitenkin pyrkiä jumalaisen käskyn mukaan olemaan oma itsensä, koska sen saavuttaa vasta kun on täysin viaton. Tosin se on jumalainen velvollisuus. Viattomuuden (ei sen teidän viattomuutenne, se kuuluu näytelmiin, ja on taideaihe) sivutuote on omana itsenään oleminen; jumaluus ei kuitenkaan ymmärrä tätä, ainoastaan ihminen tietää tämän.

Toinen omana itsenään olemis-tyyppi on V2:ssa, jossa on ainakin puhtaudentunnistaminen. Tätä Etsijä käyttää "omana itsenään" olemisessa, joka toimiikin kohtalaisesti, tosin vähäpätöisesti ilman Kirkastumista ja viattomuutta.

Rakkaus-fanit (ei suhteellisesti muita Deity-rakkauksia) käyttävät etsinnöissänsä yleensä vain rakkautta ja siihen läheisesti kuuluvia ominaisuuksia; ja on muunkin tyyppisiä etsijöitä, pienellä e:llä, koska eivät etsi Viisautta. Muut Jumaluudet: esim. rauha-etsivät arvostavat totuutta (kunhan se ei häiritse heitä), koska se ei aiheuta rauhattomuutta - tosin toissijaisesti. Kaikki mikä on näitä tyyppejä vastaan on epäjumalaista, niinpä moraalikäsitykset, "numerojärjestys", vaihtelee, ja saa sitten arvostelua sen mukaan.

Paavali. Paavali ei mitenkään nähtävästi ollut Kirkastunut; mutta ainakin kirjeessään roomalaisille hänen Dharma-valaistuneisuutensa (joka pääsääntöisesti saattaa tulla Kirkastumisen kylkiäisenä, mutta se on myös täysin erillinen ilmiö) on ilmeinen. Kirjeessään roomalaisille; Room. 2:14-15, hän osoittaa hyvän Dharman ymmärryksensä, ja kohdassa :4 hän kertoo, että Jumalan hyvyys johtaa kääntymykseen (jos sen ymmärtää oikein, siis miten se metodisesti toimii, sen eksistentiaaliset perusteet mukaanluettuna). Ja kohdassa :29 hän puhuu sydämen ympärileikkauksesta, jonka hän tosin sanoo Hengen (Kirkastumisen?) aikaansaavan. Mitä tulee luontomme kaksinaisuuteen, niin hän ei jaa sitä mindfulness-tyyliin esim. ehdollistuneeseen ja todelliseen, tai Xmielelliseen ja Deitilliseen, vaan Deitilliseen ja Xmielelliseen Xmielen turmeltuneisuuden osin, sen addiktoituneisuuden ja vääryyteen ehdollistunein osin. Dharma vs. addiktio, siitä room 7:16-21 - turmeltunut luontomme. Ja kohdassa :23 - synnin lain vanki. Kohdassa :25 - Jumalan laki ja synnin laki.

Paratiisi. Paratiisi on se maailma jossa jumalainen elää suurimman osan aikaa. Ihminen on tehnyt elämästään vähemmän, syynä epäeksistentiaalisuutensa. Itse elän olemuksellisesti paratiisissa: sisäisessä ja ulkoisessa mukavuudessa - Clearing-tila,

Lisäksi Tietoisuus ja on Tietoinen sielunliikkeistänsä koko ajan. Ihmiset ovat kyseiselle liian sokeita, mikä on sääli; heidän sisäinen älynsä on vähäinen, josta johtuen he eivät ymmärrä varsinkaan tässä & nyt tapahtuvaa sieluansa eivätkä mieltänsä - juuri kyseisessä tässä & nyt T&T:ssä on elämisen sisäinen äly hetkestä hetkeen. Ilman täyttä sisäistä Älyä ei voi vallita autuutta, koska kyseinen sokeus aiheuttaa tuskaa.

ja Kirkastuminen antaa mukavan tuntuisen kehon, jota ei ei-Kirkastuneilla ole; mukavan tuntuisen mielen ja mukavat tunteet - tässä Kundalini ja Keskikanava ovat samaten tärkeitä. Terveydessä ja täydellisyydessä, sisäisessä ja ulkoisessa Ymmärryksessä ja Älyssä. Ihminen on jumalainen olento. On Kosminen viisaus, on Tietoisuus, on Kundalini, on Keskikanava, on Dharma, on Ymmärrys, on Terveys, on Mukavuus, on ihmisen jumaluus Jumaluudessa. Jumalaiselle elämä on paratiisi.

Patanjali. N. 200 eKr. Joidenkin mielestä n. 600 eKr, tosin olisi mahdollisesti tällöin ennen Sri Krishnaa ja Gautama Buddhaa, ja ollaankin myös sitä mieltä, että Patanjali olisi Jooga-filosofian perustaja; itse katsoisin Sri Krishnan suuntaan. Tunsi hyvin Dhyana-yogan, todistajuuden. Patanjalin luonnehtii parhaiten Dhyana-yogiksi. Patanjalin Jooga-sutrat sisältää heti alussa hengen-tilan saavuttamisen idean, todistajuuden; sen mikä ero on mielen sisällöllä ja hengellä/mielellä; ja sitten kertoo mielen eri sisällöistä. Sama aihe kuin mm. Gautama Buddhan Satipatthana Sutta:ssa.

Peräpukamat. Mitä seksiaddiktoituneempana syntyy, sitä aikaisemmassa vaiheessa elämäänsä joutuu mahdollisesti käydä leikkauttamassa peräpukamat pois. Sitten ne kasvavat taas samaa vauhtia, uusiutuen. Alhaisia A-tasoja peräpukamat eivät tietääkseni vaivaa (tosin en tiedä asiasta mitään) kuten eivät muutkaan kasvaimet: syöpä, tukokset; haavaumat (haavaumia tulee moniin paikkoihin, kuten peräsuoleen, vatsaan, kurkuun; ne vuotavat helposti verta), kivut, elinten vajaatoiminnot, virhetoiminnot. Kuormittuneissa chakra-kentissä (ilmiö on melko yksinkertainen). Aiheuttaen myös pienempiä tai suurempia mm. vajaatoimintoja fyysisissä ja aivostollisissa toiminnoissa. Voi olla, että peräpukamille on jokin muukin avustava kasvutekijä, esim. kaikki tekijät jotka aktiivipunastuttavat huulia, mutta päätekijä voi olla A-tasossa ja sen aktiivikuormitustasossa (chakran epätasapaino) (aiheutuen sitten yleisestä epätasapainosta tai ei), aivan kuten muidenkin chakrojen ja niiden vaikutuskenttien kohdalla, mutta ehkä ne tulevat pelkästään suuresta esim. metaalisesta (aktiivi)epätasapainostakin, mutta eri paikkoihin ongelmat tulevat enemmän tai vähemmän eri ja spesifisistä syistä, mutta energia poistuu alakautta ja siten kaikki ylienergia vaikuttaa sielläkin päin.

Profeetta. Kirkastunut guru.

Puhdistaja, paras. Omalla tavallansa Brahma tietona, ymmärryksenä, näkemisenä. Ehkä Sri Krishna:lta, mutta se liittyy erityisesti niin Dhyanaan (todistajuuteen ja Dhyanaan) ja mahdollisesti erityisesti Buddhaan, Sensoriin, mutta miten se sitten on paras puhdistaja, on eri asia, muttei sinänsä eroa Brahman antamasta tiedosta.

Pyhimys. Kirkastunut. Parempi määritelmä on Dharma-valaistunut. Pelkkä Kirkastuminen ei välttämättä riitä, vaikka Dharma-valaistuminen silloin helpoiten tapahtuukin. Dharminen luonto ilman Kirkastumista voi olla jossain määrin sokeata, tosin jo Dhyana-valaistuminen tekee siitä eksistentiaalisemman. Jokainen valaistuminen hyötyy muista valaistumisista, niiden täydentäessä toisiaan kokonaisuudessa.

Pyhä Henki. Brahma. Se selviää Henki-sanasta. Mistäköhän kyseinen kolminaisuus on alunperin peräisin? Intian kolminaisuudesta ehkäpä. Jeesus: "Jos pilkkaa Isää tai Poikaa, hänelle annetaan anteeksi; jos pilkkaa Pyhää Henkeä, hänelle ei anneta anteeksi". Pyhä Henki ja Isä ovat Jeesuksen sanastossa synonyymejä? Pyhä kummitus voi Jeesuksella tarkoittaa niitä tuonpuoleisia ja muitakin kokemuksia joita etsijät saavat? Hänhän sanoi (tosin kai jossain eri yhteydessä) että sellaiset kokemukset seuraavat heitä jotka ovat uskossa. Tosin kummitus on ilmeisimmin vain eräs käännös henki-sanasta. Pyhän hengen osuvin määritelmä on Dharma, se mikä aukeaa Dharman aukeamisen kautta, kun ei vastusta Hyvää, hyvyyttä; se saattaa ihmisen suoraan elävään yhteyteen oman jumalaisen olemuksensa kanssa, Pyhän hengen kanssa, tehden hänestä Pyhimyksen. Pyhimys tuntee Jumalan; hän on löytänyt Jumalan, Pyhän hengen.

Pää, pelkkä. Ei-Todistava & Tietoisuus on pelkkä pää. Kirkastuneella se on ääretän, Tajunnaltaan, mutta edelleen mahdollisesti vain pää. Sakshi on vapautunut tästä pää-muodosta, mieli-muodosta; hän on koko sielu, koko keho, ja samalla myös niiden todistaja.

Rappio. Aiheuttaja on, että paetaan omaa jumalaista vastuuta, tämä on kaiken rappion syy. Ensimmäisiä jumalaisia velvoitteita on löytää Viisaus. Käytännössä Kirkastumattomuus on kaiken rappion syy. Miksi suurin osa etsijöistä ovat muita kuin Brahma-etsijöitä - "muu-Deity-etsijöitä" - en tiedä, se vain on jostain syystä heille prioriteettisempi; luultavasti koska eivät hahmota elämän kokonaistilannetta, mutta saattaa olla niinkin, että ei-Kirkastuneet jakaantuvat persoonina painotteisesti johonkin/joihinkin Deiteihin, joka on kunkin keskeisin persoonaolemus henkisesti.

Sahaja. Spontaani_Jooga. Being-ness_Jooga. Korkein_Jooga on taso, jolla voi olla Spontaani, se on kaiken tavoite, Täydellisyys; siinä ollaan vain todistajia, kun ei tarvitse muuttaa (enää) mitään. Gitassa Sri Krishna on maininnut tämän Täydellisen_Joogan; painottaen kuitenkin, että se sopii vain moitteettomalle. Täytyy olla Viisas, Dharminen, superegon oltava oikein ehdollistunut toimimaan oikein; sitten riittää kun on todistaja; jooga jatkuu, mutta kukaan ei enää tee sitä, se tapahtuu spontaanisti, siis automaattisesti. Keskikanava samaten antaa mahdollisuuden olla spontaani, kun se tekee joogan henkilön puolesta - voidaan juuri siksi(kin) kutsua spontaani-jooga:ksi. Spontaanisuus Brahmisesti vallitsee, koska ei ole Sokea; silloin toimii spontaanisti yogisen oikein; tai tarkemmin termisesti tässä: luonnollisesti, yogisen oikeasti. Kun kyseistä Viisautta ei ole, niin sen tilalla on kaikenmaailman ehdollistumia, osatotuuksia. Jokainen toimii spontaanisti luontonsa mukaan; muutos tapahtuu luonnossa. Xmieli voi muutos-prosessissa toimia myös välitilana, xmielenä.

Samadhi. Tämä on hautapaikan nimi (Intiassa). Henkisesti: täydellinen atma-tila. Mahdollisesti nopeimmin ja helpoimmin tämän saa aikaan Sri Shivan tempulla: "Feel your body empty, with walls of skin." Toinen nopea olisi esim. Bodhidharman minä-tunteen jatkuva, keskeytymätön silmälläpito; temppu on siinä, että koko ego katoaa kun sitä - siis minä-tunnetta - pitää näin silmällä: missä tahansa, mitä tahansa minä-tunnetta ilmenee, se pitää nähdä, näin se katoaa, kokonaan, jäljelle jää atma. Sahaj Samadhi on Is-ness, luonnollinen samadhi. Sahaja Jooga tarkoittaakin Brahma Joogaa, joka vallitsee Kirkastumisen jälkeen, Se on Sahaja Joogan täydellinen kirjallinen määritelmä; "Sahaja"-sana tarkoittaa myös eksistentiaalisuutta.

• Samadhi. Union with the Spirit within. It is the "state of faultless vision." Samadhi is derived from the verb-root adha -- to direct, and sam -- together, hence 'to direct together, to unite.' Samadhi, a state of spiritual consciousness which is almost Nirvanic, may be enjoyed for a brief moment or for a longer space of time. Samadhi is the state in which one loses the ego-consciousness. (Teosofian sanastosta.)

Satya Yuga. 'Totuus Aikakausi'. Yksilöllinen Brahman aikakausi. Tosin kollektiivinenkin sellainen on - sitten kun väestöstä on riittävä määrä (tietoisesti; 10% lienee perinteinen lukema) Valaistuneita, niin se riittää kollektiivisestikin. Alle promille riittää tiedollisesti.

Valaistumisten aikakausi. Voiko sen nyt katsoa alkaneen, mm. Sahaja Joogasta johtuen, niin ehkä, vaikka Sahaja Jooga onkin myös uskonnollinen yhdistys, ja on myös kyseenalaista omaavatko useimmat siellä Kundalini-valaistumista, ja missä määrin heidän Kundalininsa tai edes sahaja-sormensa ja sahaja-kehonsa on todellisuutta.

Meditaation puolelta on hyvin laajalle levinnyt Mindfulness, Vipassana ja jossain määrin Meditaatiokin (Dhyana, jossa on mielensä todistaja kun keskittyy taustaan, ja metodeita siihen on paljon). Meditaation puolelta täytyy vielä edistyä kyseinen Dhyana-tietous, ja sitten siihen liitetään Mindfulness ja osin Vipassana (joka on puolittain sensorimenetelmä, jolla voi  pyrkiä pysymään S:ssä, N:n sijaan/si(j)asta, kuten jollain teeseremonialla tms. Se-huomiota vaativalla toiminnalla, joka on funktionaalista harjoitusta, kun sen sijaan voi olla dominantisti yhtä hyvin muissa funktioissa, että varsinaista henkistä merkitystä jollain funktiolla ei ole, ylitse jonkin toisen funktion). Todistajuuden tilan harjoittaminen silmät auki, on sitten askeleen verran edelleen kauempana, ja sen (muitakin asioita voi vakiinnuttaa kyseisesti jossain määrin ja joksikin aikaa) vakiinnuttaminen yhden päivän osalta ja lopulta pysyvästi. Sahaja Joogassa ei varsinaisesti ole Dhyanaa.

Persoonateoria on kuvien osalta okei ja moni osaa laittaa itsensä oikeaan persoonaan, ja vain funktioiden ymmärrys on heikonpuoleista tasoa, korreloiden Meditaation heikkouden kanssa, josta johtuen "sisäinen" tieto on heikommalla tasolla kuin "ulkoinen" tieto. Itselleni ulkoinen ja sisäinen huomio ja tietoisuus ovat yksi ja sama asia mutta ainakin useimmalla sisäinen on jostain syystä blokattu, että oletuksena jokainen on pimennossa sisään päin, joka on tavallansa käsittämätöntä, että se aukeaa vain Dhyanassa - jossa itse elän vakiintuneesti ja en sen osin tai enää juuri muunkaan osin tarvitse minkään sorttista meditaatiota ehkä zeniä lukuunottamatta sen lepomuodossa kun ylienergia virtaa jalkojen kautta ulos, ja M/meditaationi ollen sen sijaan osaltaan aina enemmän tai vähemmän automaattisesti jatkuvaa, toiminnan ohessa ja sen määrästä ja fokuksesta riippuen, samalla lailla kuin ulkoista huomiota ei varsinaisesti tarvitse harjoittaa, sen ollen osa normaalia toimintaansa. Tietoa on kohtalaisesti saatavilla esim. Wikeissä, tosin henkisiltä osin tämän ajan tasoa.

Brahmaaninen aika on ongelmallinen kun se on vaikea saavuttaa alkuunsakaan, ja sitä syystä se on lähinnä Etsijöille. Brahmacharya oikeassa muodossa voi loogisesti ajateltuna teoriassa sekin toimia jossain määrin, ja jos tulee selväksi että kyse on addiktiosta, niin toi homma lähtenee vetämään ensin, enemmässä määrin kuin nykyään. Addiktiot, muisti, energioiden määrät eri chakroissa (addiktoista, muistista johtuen, ehkä muutoksista kehossa ja geeneistäkin, kuten dominanteista persoonafunktioista, ja ehkä geeniterapia tulevaisuudessa osaa fiksata monia ongelmia sen syvimmältä tasolta jonne se on säilöytynyt, muistin lisäksi tai sijasta. Ja jossain vaiheessa ei ehkä tarvitse harjoittaakaan mitään vaan se voidaan stimuloimalla ym. aikaan saada suoraan kehosta).

Ihmisten luonne on ollut enemmän valistumaan päin, että siltä osin on monilla elämän alueilla tapahtunut kehitystä ja oletan tapahtuvan edelleen, sen varsinkin ollen mistä olen positiivinen. Miten kauan Satya Yuga:n dominanttia siinä määrin, että se vallitsee saatavana tietona, saa odottaa, ja tietoa ei myöskään välttämättä ole yksinkertaista saattaa ihmisten tietoon. Ihmiset eivät ole valmiita eksistentiaalisin osin (jota pidän tämän planeetan suurimpana vajavuutena) eivätkä monen muunkaan asian osin. Asiat joka tapauksessa edistyvät joillain saroilla, ja he(,) jotka jo omaavat todelliset asiat, Valaistumiset, heille on tällä planeetalla tietoa saatavilla (ja Satya Yugansa on alkanut, esim. itse synnyn T&T:nä, Kundalini-valaistuneena, saan/löydän tiedot, tunnen Kundalinin aivoissani ja ymmärrän deitit, Xmielen ja enemmän tai vähemmän koko systeemin, löydän D/dhyanan - jos A-taso ei ole nollassa - ja oletettavasti Brahman, ja lisäksi olen N/S eli buddha, joka on sitä kun N/n on itsessänsä ennemminkin kuin itse on kokonaan N/n:ssä, joka tekee itsestäni INTP:n sijasta S-INTP:n, siihen asti kunnes muu toimintani muuttaa sen pysyvästi kuten kuormituksen/tavan, tosin se on myös lahjakkuutena, ja siltä osin pysyvämpi). Hiljalleen asiat edistyy, mutta kyse on enemmästä kuin kymmenistä vuosista, eli voidaan puhua sadoista vuosista, ja kun laittaa mukaan vielä ihmisten ymmärryksen tämän hetken rajat ja vastustavana että sokeuttavana tekijänä ehdollistuneen kollektiivisen mielen, voi asia viedä tuhansia vuosia, että joskus vuonna 10 000, joka on melko pian, kun planeetalla on ehkä hyviä vuosia jäljellä viisi miljardia.

Optimistisesti katsottuna Satya Yuga on jo alkanut varsinkin sen vuoksi, että vakiinnutetuissa tiedoissa on vahvastikin Sahaja Jooga ja Dhyana jopa ulkoinen persoonateoria, ja kombinaationa Sahaja Jooga ja Dhyana on yhtä kuin Satya Yuga, joka siltä osin etenee hitaasti mutta varmasti (en ole niin varma asiasta) ja psykologistakin tietoa on olemassa, että hyvältä näyttää, ja Brahma Jooga on sitä tavallansa vaikeampaa materiaalia (tosin vain selibaattia), kuten Nirvanakin (tosin yksinkertaisesti Zeniä), ja ne eivät tavallansa ole keskeisintä psykologiaa (aloituspaikkana), ja kollektiivisesti niiden suhteen saattaa mennä vielä kauemmin, tosin kaikki on jo enemmän tai vähemmän käsillä, rajana vain ihmisten ymmärrys.

Seksi, feminiininen. Kaikki seksi lienee pääsääntöisesti 'maskuliinista'. Suorittaja on maskuliininen. Suorituksen vastaanottaja, haluajana, on maskuliininen; naiset ja miehet kiihottuvat käänteisesti samoista mielikuvista (johon tosin vaikuttaa myös addiktion määrä sekä sen hetkisen halutason määrä ja tyyppi {tyyppi johtuu sen hetkisestä muusta olemuksellisesta tilasta, ja toisaalta ehdollistumista, kokonaispersoonasta}; olemme kokonaisilmiökin). Kiihottuja on 'maskuliininen' seksi. Penis on ulos vedetty pillu; pillu on sisään työnnetty (mahdollisesti ulospäin suuntautuva fyysiseltä osin) penis, joka on sama elin niin sielullisesti (sama halu) kuin fyysisesti - vain uudelleen muotoiltu ja varsinkin uudelleen suunnattu. Mies, ulospäin suuntautuva seksi, haluaa peniksensä pillun sisään; nainen, sisäänpäin suuntautuva seksi, haluaa peniksen pillunsa sisään. Plus-miinus vetävät toisiansa puoleensa, ollen luonnollinen, positiivinen ilmiö. Keskeisintä on pillu ja penis, ja niiden kyseinen halu, jossa peniksen keskeisin halu on peniksen meneminen pilluun; samaten naisen seksuaalielämän keskeisin halu on peniksen meneminen pilluun. Seksiin liittyy paljon ääreisilmiöitä, koska suurinpiirtein kaikki liittyy jossain määrin kaikkeen.

Kun kyseinen samanlaisuus on selvä (että on kyse samasta seksistä), niin sitten katsotaan erilaisuuksia, jotka tulevat ensinnäkin suunnan erilaisuuden aiheuttamista psykologisista oheistuotteista. Kyseisiä feminiinisiä oheistuotteita ilmenee jonkin verran myös vähemmän potenttisilla miehillä, selibaatit mukaanluettuna. Kun seksi ei pullistele voimallisesti ulospäin, vaan ilmenee muuten, niin se on jonkin verran lähempänä naisen seksuaalista luonnetta. Feminiinisiä psykologisia oheistuotteita ei ilmene kun seksi vahvemmin pullistelee (ulospäin). Toinen ero on siinä, että mies tyydyttyy kertaorgasmista, joka sitten aikaansaa vahvemman ei-seksuaalisen tilan kuin naisilla sen jälkeen vallitsee; nainen ei pääsääntöisesti ole tyydyttynyt siinä määrin, johtaen siihen, että naiset ovat useammin hienoisesti seksuaalisesti virittyneitä (aivan kuten selibaatitkin, tai useita vuosia), tai ehkä ei-vastavirittyneitä, ja ilmiö tietysti vaikuttaa käyttäytymiseen, kun siitä tulee osatekijä naisen psykologiassa, luoden oman psykologisen verkostonsa, motiiveineen, toiveineen.

Seksi, homo. Aiheuttajia näyttää olevan useita. Naiset näyttävät olevan sisäänpäinsuuntautuvia seksuaalisesti, kun taas miehet ulospäinsuuntautuvia; kyseinen seikka tekee miesten välisen homouden vastenmieliseksi, naisten ollessa neutrempia, tosin heidänkin tietääkseni tuntiessa jonkin verran vastenmielisyyttä. Jos mies ei tunne riittävästi vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että hän harrastaa seksiä toisen miehen kanssa, niin hän ehkä voi vastenmielisyyden vähäisyydestä johtuen olla biseksuaali; tosin vastenmielisyyden vajaus ei tarkoita homovoiman ilmestymistä, joka olettaa sen olleen vain denaturoituna. Mies voi kiihottuu ajatuksesta, tai muuten vaan haluta, kokea seksi naisen näkökulmasta, samoin kuin nainen voi haluta/tarkastelee seksiä käänteisestä kuvakulmasta; ja/tai haluaa 'panna' naista, kiihokkeena psykologiset syyt; ja/tai naiset harrastavat (masturbaatio) seksiä keskenään. Perimmiltään se on aina vastakkainen sukupuoli joka kiihottaa. Tosin rajoja pitäisi tulla vastenmielisyyden rajoista, mutta nähtävästi kyseiset rajat ovat toisilla alempana. Kyseiset rajat ylittää jos kiihotus tai muuten vaan mielenkiinto asiaa kohtaan on suurempi kuin vastenmielisyys sitä kohtaan. Ihmiset kiihottuvat seksuaalisesti erilaisista ja samanlaisista asioista, siis Xmieli on keskeisessä asemassa. Jumaluudet tarkastelevat asioita Xmieli-yhteydellisesti. Homoseksuaalisuus tulee tällöin Xmielestä, ja toisaalta vastenmielisyysaistissa voi olla vikaa; se voi olla tukahdutettuna, syrjäytettynä; homovoiman, turtuneisuuden syrjäyttämä, mutatoituna, ja sen ehkä ollessa alempivoimaista vähemmän seksuaalivoimaisilla, ja kun seksuaalivoima pullistelee ulospäin (ainakin miehillä), niin on hetero. Yksi homo-tekijä on korvikkeessa, joka ilmiö ilmenee ainakin eläinmaailmassa, jossa kumppaniksi voi tulla saman sukupuolen edustaja jos vastakkaista ei ole saatavilla, tosin esim. sammakot saattavat puutteessa harrastaa seksiä mieluummin vihreän kumisaappaan kuin saman sukupuolen kanssa. Ihmisten tapauksessa rajoittavana tekijänä toimii vastenmielisyyskynnys, ja toisaalta ihminen voi korvata puutetta mielikuvituksellansa.

Seksi saattaa laajentaa kenttäänsä samaan sukupuoleen tekemällä samasta sukupuolesta vastakkaisen sukupuolen. Mies voi suuntauttaa kiinnostustaan kohti miehiä, turruttuaan tms. naisiin, alkaen jostain sellaisesta kuin vähemmän maskuliinisista jolloin vastenmielisyys näiltä osin on alempana ja vallitsee jonkin verran feminiinisempiä ominaisuuksia. (Jos kiinnostus on, että mies kiinnostuu maskuliinisista miehistä, niin ehkä hän haluaa olla feminiini, mutta toisaalta se saattaa tulla saman sukupuolen femininisoinnin kenttään, objektina. Jos nainen kiinnostuu feminiinisistä naisista, niin hän hakee sillä jotain, ehkä haluaa olla maskuliini, mutta voi haluta kokea feminiini, jossain määrin kuin mies haluaa feminiiniä - ja joissain tapauksissa siten, että seksuaalipsykologisesti identifoituu sen kanssa, kokee sen feminiinin itsessään) Nainen ehkä kiinnostuu maskuliinisemmista tai psyykkisesti maskuliinisemmista naisista (tai sitten feminiinistä aivan kuten mieskin, feminiinin ollessa objekti). Näissäkin asioissa kiihotus ja kiinnostus tulee perimmiltään vastakkaisesta sukupuolesta, ainakin alkujaan, asian jatkoassosioituessa. Sitten voi olla psykologisia blokkeja vastakkaista sukupuolta kohtaan, peloista ja muista vastenmielisyyksistä johtuen; kieroutuneet uskonnolliset syyt, naisen pelko yms. miehiä kohtaa, ehkä huono suhde (viime elämässä), ehkä tullut raiskatuksi (tai ollut prostituoitu, viime elämässä) tai muuten hyväksikäytetyksi tai huonosti kohdelluksi, ja nainen ei tunne oloaan (seksuaalisesti) hyväksi, tai kiihottavaksi miehen kanssa, ja ei ehkä naisenkaan kanssa (kiihottavaksi Deitillisesti), mutta psykologinen vastenmielisyys voi olla alempi, sen tuntuessa silloin sopivammalta.

Täyshomojen tapauksessa voi olla kyse puhtaasti biologisesta virheestä. Kyseinen sitten jossain määrin tarkoittaisi, että tietty prosentti persoonallisuus ym. virheistä olisi puhtaasti biologista perää - "epäpuhtaasti" taas tarkoittaa, että psyyke ohjaa kehon kasvua, kehitystä, joka omalta osaltaan vaikuttaa kehon rakenteeseen. Jos pillu ei osoitakaan sisäänpäin, ja penis ei osoitakaan ulospäin, niin sitten ne ei osoita minnekään päin; on vain klitoris ja peniksen vastaava osa, ei suuntaa. Näin on silloin kun seksuaalienergia ei (sillä hetkellä) virtaa (mihinkään päin); sen pullistellessa ulospäin on mies. Sitten saattaa olla mahdollista, että osoitus on eri suuntaan ja henkilö on silloin homo, sen ollessa merkityksetöntä minkä muotoinen sukupuolielin on. Psyykkisenergiset virtaukset suuntineen ja ominaisuuksineen on fakta koko systeemissämme sen kaikin osin kaikkissa meridiaaneissa ja niiden osissa. Kun pillu menee penikseen, niin se menee peniksen suuntaisesti sisäänpäin; elimen itsensä suunta näyttää olevan sama fysiologisesti, muttei välttämättä kokonaispsyykkis-energeettisesti. Kiihottumisen syykin osittain liittyy energioiden suuntiin ja laatuihin, mutta Deitillisestikin sellainen on, joka alunperin laukaisee kiihottumisen omalta osaltaan. Kokonaispsykologisesta näkökulmasta katsottuna aina joku on kaikilla psykologisilla-mentaalisilla alueilla jossain kohtaan normaalijakaumaa (normaalikäyrä), seksuaalisen suuntauksen ei nähtävästi ollessa poikkeus; fyysisesti, psykologis-mentaalisesti. Psykologisesti saattaa olla jonkin seksuaalisen laajentuman ääripäässä, ehkä niin vahvasti painottuneena, että siitä tulee tyyppi, henkilön ollessa täyshomo psykologisesti. Saman sukupuolen seksuaalisuus saattaa assosioitua (ehkä tiedostamattomastikin) vastakkaiseen sukupuoleen (siihenhän se liittyy), ja tekisi jostain bi-seksuaalin, ja sitten jos on jotain psykologisia esteitä tai muuten vain asiat assosioituu väärin päin, niin henkilö luulee olevansa homo, ja tietysti tavallaan on.

Seksi, vapaa. Ihminen on yhdeltä osaltaan seksuaalinen olento, alkaen varsinaisesti murrosiästä. Jossain määrin ehdollistumakeskeisyys (tunteiden sidoksellisuus kollektiiviseen mieleen) on mukana kuvioissa, mutta on joitain rajoittavia, ohjailevia (dharma) tunnetekijöitä.

Selibaatti. Määritelmä on 'täydellisessä' pidättäytymisessä orgasmeista, koska orgasmit ovat seksissä addiktoiva tekijä, ei seksi itsessään - tai ehkä vähän, muttei mitään verrattuna orgasmien aiheuttamaan addiktiomäärään. Pidättäytyminen erityisesti orgasmi-tyydytyksestä vähentää addiktiota - jompi kumpi voittaa: jotta häiriötä ei olisi, niin henkilön on tyydytettävä addiktiotasonsa mukaisesti, tai sitten addiktiotason on alennuttava vähemmän tyydytysmäärän tasolle - tätä selibaatti, vieroitus, tukahduttaminen, sammuttaminen, dieetti, lepo yms. tarkoittaa; tämä on negatiivista voimailua.

Ja toisaalla seksiaddiktio - erikoisista psykologisista luonnonilmiöistä johtuen, joista edes Jumala ei ole tietoinen - vähentää viattomuuden ja puhtauden määrää, ja tekee ihmisestä Tyhmän ei-Kirkastuneen. Kirkastuminen ei ole positiivinen saavutus, sitä ei voi millään positiivisilla keinoilla saavuttaa; ei-Kirkastuneisuus on positiivinen saavutus.

SELIBAATTI, MENTAALINEN. Sivananda (ei-Selibaatti, vain kohtuu-pidättyneisyyden harjoittaja) mainitsee tämän. Seksi ei kuitenkaan sijaitse mielessä, vaan V1:ssä ja kehossa. Seksuaalifantasiat on toissijainen prosessi, eksistentiaalisesti mahdoton, koska se tarvitsee halun avustuksen ollakseen haluttava. Halun aiheuttaa V1 ja hormonit. Ainoa eksistentiaalinen selibaatti tulee fyysiseltä taholta. Fyysinen synnyttää sivutuotteenaan mentaalisen, se on pääsääntö. 'Keho' on tässä x-mielen herra. Vasta sivusääntönä tulee mahdollinen mentaalinen selibaatti, joka on parhaimmillaan avustaja. Mentaalinen pystyy varsinkin selibaatin alkuaikoina laukaisemaan halu-prosessin; ja vähän myöhemmin, ehkä vuoden tai kaksi, fyysisesti aktiiviseksi stimuloitu herkistyneempi seksi joudutaan passivoimaan noin kolmen vuorokauden lähinnä täydellisellä fyysisellä selibaatilla, joka sitten lähinnä sen osin häivyttää seksin myös mielestä. Esim. kyseistä voi helposti kutsua mentaaliseksi selibaatiksi, sen kuitenkin ollessa fyysinen.

Shakti. = Brahma. Shiva = brahma. Kun Brahma on, niin brahmaa, Shivaa, atmaa, henkeä ei enää ole, se on osa Brahmaa. Toinen merkitys on että Shakti on Äiti (= Brahma), ja Shiva on Isä (= Brahma). Shakti on feminiininen ja Shiva maskuliininen, ja niinpä muutkin Jumaluudet usein nimetään kahdella nimellä, mies ja naisnimellä (tässä, näissä paljon ristiriitaisuuksia löytyy, mutta niitä on yleensä tarpeetonta selvittää, kun niissä ei ole mitään varsinaista todellisuutta). Shakti tarkoittaa energiaa tai voimaa, ja siten se ilmeisimmin yhdistetään myös Prana-sanaan.

Shiva, Sri. Musiikin, joogan, tanssin, draaman ja rakkauden kirjalliset alkulähteet ovat esim. hänen Vijnanabhairava Tantra:ssa. (Alkulähteet ovat Deiteissä, eksistentiaalisesti). Hindulaisten kolminaisuuden yksi jumaluus. Shiva ja Parvati (Krishna ja Radha). Heillä oli kaksi miespuolista lasta: Ganesha, ja Kartikeya jonka Shri Mataji on sijoittanut O1:een, ehkä koska hänen ominaisuuksiin kuului soturin ominaisuus, kuten Athenankin. Sati - mother of Kartikeya and Ganapati.