Maat. Maat eroavat joissain määrin toisistaan ns. kulttuurillisesti (ehdollistumat). On myös ilmastolliset kylmyys-kuumuslinjat. Eri mailla on omia ominaisuuksia.

Mataji. "Mata" tarkoittaa erään Gautama Buddhan Suttan mukaan Äitiä. "Ji" on pääte, jota toisinaan käytetään nimissä, esim. Gandhiji, Sivanandaji. "Mata":aa käytetään Intian naisgurujen nimissä. En näe, että se soveltuu Kundaliniin mitenkään; Kundalini on neutri (neutralisoi); ehkä Tajunta on feminiini, ja Tietoisuus maskuliini.

Mestari. Sahaja-Kundalini Mestari; SKM-titteli. Täytyy täyttää kolme ehtoa. 1. Kundalinin herääminen. 2. Osaa herättää muiden Kundalinin. 3. Tuntee Kundalinin. Viimeistä ehtoa edes useimmat Sahaja Yogit (jotka täyttävät kaksi ensimmäistä ehtoa) eivät tietääkseni täytä. Kundalinin virtaus päässä/pään yllä täytyy tuntea, täytyy meditoida tarvittaessa paljonkin (tuntikausia) päivittäin, hyvällä Shri Matajin valokuvalla (tosin sen tuntee ilmankin, mutta homma vaikeutuu, ja clering-prosessi hidastuu varsinkin aloittelijalla niin paljon, että se on hyvin hyvin hidasta, ja Kundalinin virtaus ei ole niin viileätä, koska Shri Mataji:n virtaus, omista tarpeistaan - ja ehkä muiden heränneiden/virtaavien Kundalinien läsnäolosta - johtuen, on viileämpää). Kun osaa nostaa Kundalinin päähänsä, jossa se sitten virtaa; huomaa kyseisen prosessin, virtauksen tapahtuvan aivoissansa (jonka aivokuori/hermot tuntee, josta nähdäkseni "pään yllä"), ja tietää (kun pitää sitä yllä, niin sen oppii tuntemaan) mitä Kundalini siinä tekee ("nollaa" aivoja, x-mieltä), niin sitten tuntee Kundalinin. Nostaminen tapahtuu huomion nostamisella pään päälle, joka saa heti Kundalinin virtaamaan sinne, keskittymään sinne, ja sitten huomio pidetään siinä prosessissa keskeytymättömästi. Vain kyseinen prosessi täytyy tuntea, sitten tuntee Kundalinin. Mestaruus ei edellytä muuta asiantuntemusta.

Usein jopa selostusprosessien seuraaminen saa suggestion ansiosta Kundalinin virtamaan aivoissa, ilman että sitä tietoisesti nostaa sinne; sitä vain huomaa, että se tuntuu siellä (tosin luulen sen edellyttävän herännyttä Kundalinia - Shri Mataji on toista mieltä, käyttäen mm. kyseistä herätysprosessia). Dynaamisen käsinoston tarkoitus taas on manipuloida sielu-fysikaalista kenttää (tuttua fysiikasta; liike, suunta, pyörimisliike), ja juuri se vaatii - ainakin teoriassa - kohteelta jossain määrin passiivisuutta. Vaatiiko Kundalinin herättäminen toisen Kundalinin nostamista on kyseenalaista, koska Kundalini ehkä herää (jos se ei jo ole kaikilla hereillä) kun se joutuu heränneen Kundalinin havahduttamaksi. Mutta on olemassa toinen mahdollisuus, että se on hereillä kaikilla, mutta jotenkin eristettynä ja vaatii nostoapua joltain jolla se on murtautunut läpi, joka sopii myös omaan teoriaani, että Kundalini herää [siis murtautuu] kun on niin pahasti poissa tasapainosta, ruinaantunut, että Kundalinin pulssi on niin voimakas, että se murtautuu vapaaksi; ja kahden Kundalinin voima kykenee samaan, kunhan toinen niistä on vapaa - jotenkin kokonaisuudessaan ei nyt vakuuta, ja muutenkin koko asia noilta osin on vielä pelkkiä sanoja. On parasta toimittaa herättäessään tietty kokonaisprosessi, joka kattaa niin herättämisen kuin nostamisen, ja tarvittaessa tasapainottamiset, johon tosin en erityisemmin sielullisesti usko, koska oma Kundalinini heräsi vaikka molemmat kanavat olivat täysin epätasapainossa - molemmissa kämmenissä oli ison kolikon kokoinen 'psyykkinen paino'. Passiivisuus nähtävästi riittää, jos sitäkään tarvitsee. Tosin täytyy ehkä huomioida, että olin T&T Kundalinin heräämisen hetkellä (jonka vuoksi olen täysin tietoinen kaikista Kundalinin aiheuttamista muutoksista ja vaikutuksista itsessäni, jonka tosin luulisi olevan pitkälle mahdollista ei-T&T:llekin, varsinkin jos hänelle on jo etukäteen selostettu asiat - kyseinen esim. 4/5-sisäinen sokeus on kuitenkin pääsyy miksi niin harva SY:kään tietää näitä asioita niin hyvin kuin minä), ja osasin mennä myös täydelliseen sisäiseen meditaatioon (jossa tosin olin koko ajan, mutta ulkoisemmin), jota se ei tosin vaadi, koska olen herättänyt Kundalinin henkilöiltä jotka eivät olleet meditaatiossa, eivät tosin aktiivisiakaan.

Kundalinin nostaminen aiheutti toiselle meditaatiotilan hetkeksi, siis ihmismielensä hävisi hetkeksi, ja tilalla oli se mieli joka meikäläisellä on vakiona, tosin ilman passiivisuutta, kun se pysyy ilmankin, ja juuri sitä on olla T&T. Kyseisen meditaation (Dhyana) tapahtuminen toiselle hetkeksi edellyttää, ettei hän jo ole siinä,

Toiset ovat siinä ehkä syntyjään enemmässä määrin kuin toiset, esim. toiset kun tekevät hengityksenseuranta-meditaatiota, niin tulevat selvemmin mielensä todistajiksi kuin toiset, joilla sitä jostain syystä on jo enemmän, esim. itselleni ei ei-T&T:nä tapahtunut hengityksen seurannassa sillä osastolla mitään mainittavampaa, edes koko metodi jatkuvasti kaiken hereilläoloajan harjoitettuna ei pitänyt niin paljon korkeampaa tietoisuuden-tilaa yllä, että olisin ollut siihen tyytyväinen, vaan vasta tietoisesti tietoisena oleminen tehosi täysimääräisenä, kun se on suora metodi, muiden 'mindfulness' -metodien ollessa epäsuoria, kuin silmäkulmasta katsottuna -metodeja.

ja toisalta ehkä [ehkä ei] voimakkaamman virtauksen, joka oli itselläni dynaamisen voimakas suuresta epätasapainostani johtuen. Nähtävästi useimmiten herätettävä ei huomaa tapahtuvan yhtään mitään, sormissansa tuntuvia 'psyykkisiä painoja' ehkä lukuunottamatta, joita hän voi sitten rennoin kämmenin, rennoin sormin huomiollansa tunnustella kämmenet noin muhamettilaisten tyyliin edessänsä kämmenet ylöspäin [tai vaikka alaspäin, mutta ylöspäin taitaa olla parempi]. Kundalinin tuntemusta on turha heti alussa odottaa, se on sitten seuraavan puolen vuoden homma (tosin sen usein huomaa jo ensimmäisessä kollektiivisessa meditaatiossa, tosin nähdäkseni lähinnä tiettynä plasma-ilmiönä päänsä päällä, ennemminkin kuin viileänä tuulena, koska systeemi on usein vielä siinä määrin ilman clearing-tilaa), jos joku harva nyt asiaa vaivautuu siinä määrin tutkimaan, omaa hyvän valokuvan, hyvät ohjeet, sisäistä älyä. Mestaruus pitää lähes aina ansaita jälkikäteen. Edes Kundalini-valaistuneina syntyneet eivät välttämättä saavuta mestaruutta vaikka heillä olisi kaikki tiedot. Edes Sahaja Jooga:n kautta ei näytä tuntijoita tulleen mitenkään liukuhihnalta. Tämä ilmiö ihmetyttää, homma kun on helppo ja yksinkertainen.

Olisikohan joillain huonot nostolihakset, kun Kundalinin nostaminen pään pälle vaatii jonkinlaisen luonnollisen sivutuote-lihasliikkeen tapaisen jutun (sisäisen, joita ei ehkä voi lääketieteellisesti tahdonalaisesti hallita), ja se olisi kuin toiset osaavat heilutella korviansa, pistää kielensä ränniksi yms., ja toiset taas eivät. Ehkä sitä 'lihasta' voi treenata. Onneksi homma hoituu myös kahdella ensimmäisellä ehdolla (tosin se vaatii myös jokusen Mestarin), ja Kundalini-valaistumisesta saa tärkeimmän hyödyn (keskikanavan) ilman Kundalinin tuntemustakin. Tosin en nyt jaksa uskoa kyseisen 'lihaksen' puutteellisuuteen. Jotain puutteellisuutta kuitenkin esiintyy, kun SKM:iä ei kasva joka puussa; SY:ssäkin on vakiosti vuosiakin siellä olleita henkilöitä jotka eivät tunne Kundalinia.

Shri Matajin Guru Puja vuodelta 2008 antaa Sahaja Joogeille oikeuksia ja velvoitteita G/guruna toimimiseen Sahaja Joogassa, aina Shri Matajin tasolle asti (jos haluaa uskoa Shri Matajin olleen Pyhän Hengen/Shri Lalita [Devin] inkarnaatio, niin se on teoriassa mahdollista - varsinkin jos ei tunne koko systeemiä teoriassa ja käytännössä - muttei poista mahdollisuutta siihen, etteikö Sahaja Joogi kykenisi samaan, kuten Shri Mataji on myös sanonut). Asia on mainittu ennenkin, muttei niin selvästi/suuresti. Sahaja Joogit voivat perustaa myös omia Sahaja Jooga -ryhmiä ja organisaatioita, tyyliin kuin kristityt, hindut, buddhalaiset. Materiaali tosin, vaikka jossain määrin vapaassa käytössä, näyttää olevan jonkun organisaation omistuksessa. Kyseinen avaa mahdollisuuden (jos tarpeen ja haluaa) myös Shri Matajille itselleen alkaa toimia/toimimaan uudestaan Guruna Sahaja Joogassa (kuoli 23.02.2011 Genovassa, Italiassa, syntymä aikaisintaan n. 23.08.2011, todennäköisimmin lähempänä kuolinpaikkaa kuin jossain muualla, varsinkin kun hän myös jossain määrin asui siellä päin, tosin Kundalini hereillä olevalle paikka ei välttämättä ole kovinkaan sitova kun heitä ei ole niin montaa, mutta syntymä "ihmisen" kautta on mahdollisesti yhtäkin todennäköistä. Shri Matajin ulkoinen persoonaryhmä on ENFP, ja sisäinen säilyy joltain osin samana, muuttuen elämän kulussa. Hän ei itse näytä haluavan/pidä todennäköisenä, että jatkaisi, ja tietää/haluaa tarvitsevansa lepoa, ja hän saa uuden suhteellisen kunnossa olevan kehon ja aloittaa elämänsä järjestelyn alusta asti. Hyvät Sahaja Jooga -tiedot parantaa pitkällä aikavälillä, ja Shri Matajinkin kunto olisi ollut parempi ja parantumaan päin jo tässä elämässä, jos hän olisi ollut itsekkäämpi - riittävissä määrin hyvästä itselle ja enemmän tai vähemmän prioriteetti kun enemmän tai vähemmän tarpeen - ja elänyt levollisempaa ja palautuvampa elämää, toisaalta vanhuuden romahdus kehossansa iski vasta 80-vuotiaana, mutta teoriassa siinä määrin ei sekään olisi vielä ollut välttämätöntä, jos hän olisi ajatellut enemmän itseään. Mutta se on myös normaalia vanhuutta ja toisaalta totuus-myötätunto hänet sinne laittoi, se ollen palkkansa). En nyt näe, että pitäisi olla välttämätöntä syytä kenenkään toimia Guruna Shri Matajin tasoisesti ja tyylillä (/ENFP), ja antaa massaherätyksiä (jos osaa ja pystyy - tosin ihmisillä voi jo olla Kundalininsa silloin hereillä/nostettuna joltain Sahaja Joogilta, tai vain kuvittelevat, tosin mm. suggestiivinen nosto on mahdollista, ehkä jopa niiltä joilla sitä ei vielä ole nostettu, mutta se riippuu myös siitä, mitä itsessänsä silloin tapahtuu. Tajunnan meri yhdistää kaiken ja siinä kulkee värähtelyitä, myös kuvan ja henkilön kautta. Isompi flow itselle on aika vaiva kun joutuu kuormittamaan itseään vuosiakin ja pysyvästi läpi elämänsäkin suuresti, ja ilman sitäkin saa jotain aikaan). Yksinkertaisinta näyttäisi olevan saada Kundalini hereille Sahaja Joogassa/kuvasta, kuin mennä meren toiselle puolelle kalaan, ja alkaa tekemään jotain perustavanlaatuista joka on jo rasittavuudessaan tehty. Mutta jotain silläkin saralla voi ehkäpä olettaa alkavan joskus ilmenemään ja nähtävästi Shri Matajin näkemyksessä se lisäisi Sahaja Joogien määrää.

Meta tiede. Kun on tietoinen, sensitiivinen kohtaamiensa värähtelyiden suhteen, niin huomaa jos jokin häritsee tai muuta omia värähtelyitämme; huomaamme muutoksen. Jos olemme tekemisissä kuumien, negatiivisten yms. värähtelyiden keskuudessa, niin huomaamme, että se häiritsee värähtelyitämme, tasapainoamme, puhtauttamme yms., jolloin puolustusmekanismimme alkaa toimimaan, suojatakseen meitä kyseisiltä värähtelyiltä. Samalla lailla kuin suojaamme itseämme muilta asioilta, samalla lailla suojaamme itseämme kyseisiltä värähtelyiltä. Juuri tästä syystä on tärkeätä ymmärtää värähtelyitä, omata tarvittava sensitivisyys, ja oppia miten niiden suhteen tulisi toimia. Kaikki olemassaoleva tuottaa ja ab/dsorboi värähtelyitä. Tätä Shri Mataji kutsuu Sahaja Joogan metatieteeksi.

Mikä liikkuu kanavien väliä? Vasemman ja oikean. Vasemmalla on enemmän vasemman maailmassa, ja tajunnan maailmassa (tai vähemmän tietoisuuden maailmassa) ja on viileämpi, ja on kuin kellarissa tai merenpohjassa. Kun siirtyy oikealle tulee pintaan, tulee pintaelämän maailmaan, ei tarvitse päällipaitaa, maailma näyttää erilaiselta, on myös valoisampaa, ja iloisempaa (tosin vasen ei ole surullisempaa vaan ennemminkin kuin seesteisempää). Molemmat motivoivat eri lailla, josta tulee erilaiset toiminnat.

Siis puoleisuutemme on merkittävä tekijä käyttäytymisemme motiiveissa, tai tarkemminkin motivaattoreissa, se on elävä motivaattori; tämä toisaalta asettaa meidät enenevässä määrin robotin asemaan, kun tasapainotilat, puoleisuus, määräävät sen mitä teemme, mistä pidämme, mistä emme, kaiken, persoonammekin. Me olemme siis nähtävimmin persoonaltamme chakrakuormitusten sivutuotteita. Mitä mielemme havaitsee "itsekseen" sitä se persoonaltaan on.

Sahaja Jooga vastaus lienee huomio. En kuitenkaan ole tyytyväinen tähän vastaukseen. Joko minä liikun tai sitten tausta liikkuu. Mikään ei liiku. Dominanssi on ainoa mikä vaihtelee ja ne heijastuvat aina x-mielessä; sitä mieli on, se havaitsee sisäiset maisemamuutokset.

Nukahtaminen, kuumana/virittyneenä. Aikaa vievää. Jos laittaa jalat kylmään veteen (tai vasemman käden kylmään vesiastiaan - jossa mahdollisesti jääkalle - voi olla [myös] käsitekniikka), viilentää itsensä (poistaa myös latausta, viritystä), esim. 30 min., plus Kundalini-meditaatio, niin voi saada nopeammin unta. Viileänä voi nukahtaa nopeammin. Lämpimänä ja ei-virittyneenä nukahtaa myös mukavasti. Voi kokeilla myös jääkallea eri chakroille, eräs idea, en tiedä, on pitää jääkallea, tai ehkä sitruunaa, O3:lla, oli siinä sitten kuormitusta tai ei. Vasemman käsitekniikka tehtynä oikealle puolelle saattaa alentaa vireystilaa. Myös (ei ehkä samaan aikaan, vaikkei sillä välttämättä ole väliä) kynttilä palamassa voi auttaa, kun se tasapainottaa vasenta kanavaa, ja sitä kautta oikean toimintaa, ellei sitten kallistu sinne sen seurauksena enemmän (syyn on oltava esim. V6-epätasapainossa, joka aiheuttaa esim. O2-liikatoimintaa). Yleisidea on, että vetoa/viritystilaa pitää saada tavalla tai toisella vähennettyä, sitten sammuu helpommin.

OM. Tämä on universaali ääni. Selitys kuitenkin uupuu. OM on perinteisesti Tajunnan symboli, ja tulisi mahdollisesti AUM -sanasta, josta kuulema AAMEN on peräisin, Sahaja Joogan mukaan. OM yhdistetään Brahmaan koska se on kaikkialla, kuten OM-äännekin, joka on kaikkialla olevan huminan nimi. Kyseinen humina on lähellä OM-huminaa, tarkemmin pysähtyneen tyhjäkäyntisen rekan tai kuorma-auton, jääkaapin, pannuhuoneen huminan kaltainen, joskus voi kuulua erittäin selvästi ja sen voi tuntea myös hienoisena tärinänä istuimella jolla istuu. Sen kuulee kaikkialla. Anahata, hiljaisuuden ääni, on toinen, se vallitsee Kirkastuneen ympäristösssä, hiljaisuus on kaikkialla ympäristössä, se kuuluu samaan pakettiin Kirkastuneen ulkoisen pysähtyneen maailman läsnäolon kanssa.

Paramhansa Yogananda: "Brahma, Vishnu, and Shiva personify the three aspects of Aum, the vibration that creates, preserves, and destroys the universe. Hence, Brahma the Creator, Vishnu the Preserver, and Shiva the Destroyer." "Aum, which is often written OM in English, with two letters, is more correctly rendered with three letters, AUM. The first letter, A, represents the creative vibration [SY:ssä vasen kanava]; the second, U, represents the preserving vibration [keskikanava SY:ssä]; and the third letter, M, represents the vibration of destruction [tietämättömyyden tuho toisissa versioissa; oikea kanava SY:ssä], that which dissolves the created universe back into the Infinite Silence." "In English, Aum is often written with two letters as OM, because the English O is a diphthong, and because most people, when reading Aum, pronounce the A long as in 'car.' This long A is an error. 'OM' is the correct pronunciation." "Aum is traditionally chanted three times, as a reminder of its three aspects. The first time, it is sung high; the second, lower; and the third, lower still. These are the differences in sound between the three vibrations of the cosmic sound. Brahma, the creative vibration, is high-pitched; Vishnu, the preservative vibration, is pitched somewhat lower; and Shiva, the all-dissolving vibration, is a low, deep sound." "The Hindu Trinity that is equivalent to the Trinity of Christianity is called Aum-Tat-Sat: Aum, the Holy Ghost; Tat, the Kutastha Chaitanya, or Christ Consciousness; and Sat, the Father aspect of God, the Spirit beyond all vibration. Sat means 'existence.' It was further defined by Swami Shankaracharya as satchidananda, which I have translated as 'ever-existing, ever-conscious, ever-new bliss.'"

Palautuminen. Kaikki toiminta synnyttää siihen tarvittavat energia ym. aktivaatiotilat. Kyseistä tarkastellaan chakrallisesti, meridiaanisesti, aivostollisesti, atomitasollisesti. Palautumisen käynnistämiseksi kyseisestä tilasta tarvitaan irrottautumisen määrää (x-mielellisesti), lepoa, joka johtaa palautumiseen, jonka voi tuntea mm. jalkojen energiavirtauksessa, joka tosin kulkee siellä (ja muualla kehossa) myös aktiivisimmissa tiloissa, mutta mitä vähemmän aktiivitilaa on, ja on palautuneena, niin sitä vähemmän/sitä vähemmän voimakasta virtaa tuntuu poistuvan. Kyseinen lepotila on keholle hyväksi, kehon kestäessä ilman (meridiaanisia) ongelmia vain tietyn verran. Kyseiseen palautumiseen ei tarvita muuta kuin lepotilaa, vähemmän aktivaation tilaa, joka vastaa jääpalan sulamisen katselemista, tai maalin kuivumisen katselemista (jos ei muuta tekemistä keksi - kaikki tekemiset eivät kuormita samoja piirejä ja aivoalueita - tosin juuri passiivisuus tuppaa paremmin lisäämään, käynnistämään palautumisprosesseja). Siihen voi sitten lisätä irrottautumista lisääviä juttuja, ja palautumista nopeuttavia juttuja. Päällisin puolin palautuminen esim. urheilusuorituksesta tapahtuu nopeasti, mutta sekin vaatii pidempää aikaa, että palautuu taas siihen pisteeseen jossa on valmis uusimaan suorituksen, ja siitäkin vielä pidempää palautumista tarvitaan vielä pidemmällä aikavälillä. Samalla lailla palautumiset toimivat kaikilla alueilla, niiden ollessa yhteydessä muistin ja addiktion lainalaisuuksiin, jotka ovat mukana kuvioissa tietysti myös näin päin (kuten ne ovat lisäämisen kuvioissa). Palautumiset ja lisäämiset voidaan jakaa mm. erilaisiin aika-kategorioihin; minuuteista tunteihin, tunneista päiviin, viikoista kuukausiin, kuukausista vuosiin, vuosista kymmeniin vuosiin ja kymmenistä vuosista sukupolviin/elämiin.

Palvominen. Palvomme sitä jumaluutta mikä meissä ei ole tasapainossa. Puute synnyttää kaipauksen = palvonnan. Toisaalta ei-viaton palvoo yleensä omana itsenään olemista, ei viattomuutta; hänelle viattomuus on jotain muuta.

Pipo. Pipo estää Kundalinin tuntemista päässä tehokkaasti; tuntuu heikommin jos ollenkaan, piposta ja sen paksuudesta riippuen. Hiukset taas eivät ainakaan itseni tapauksessa estä, ja virtaus ei ehkä tunnu merkittävästi/ollenkaan paremmin vähähiuksisempana tai kaljuna. Estämiseen riittää kämmen tai jopa pelkkä sormenpää otsassa, tai muualla päässä.

Psykokinesia. Terminä tarkoittaa jonkinlaista psyykkistä liikettä; itse kuitenkin assosioin tämän aikanaan värähtelyiden tuntemiseen esineistä. Jos jostain paikasta/asunnosta tuo sinulle esineen (paperia, kuvan) niin siinä esineessä on sen paikan senhetkiset värähtelyt (kemiallisesti). Nämä kineettiset värähtelyt (kemia -> Deity-reaktio -> x-mieli) alkavat sitten pikkuhiljaa muuttumaan, koska ne ovat eläviä. Valokuvassa (ja Xmielessä) 'värähtelyt' ovat kuolleina, kuvana, josta ne voi muuttua värähtelyiksi Deityen toimesta. Näin Xmieli ei kuole, se voi vain muuttua, haalistumisen lainalaisuuden kautta, joka koskee elävässä systeemissä olevia 'kuolleitakin' värähtelyitä. Sallimalla sinne toisenlainen atmosfääri, joka sitten muuttaa, siis korvaa, siellä olevia värähtelyitä. Sanomalehti, luettu, on hyvä tyyppiesimerkki. Luettu sanomalehti on likainen, siinä on samat värähtelyt (kemialliset) kuin lukijalla itsellään sillä hetkellä (koirat ovat näissä kemiallisissa aistimuksissa herkkiä). Jonkun/joidenkin läheisyydessä, vaikkei katso, tuntee värähtelyiden (Deity-aistien) tuntemisen ansiosta jopa ihmisten tunnetilat ja sen muutokset; todellinen-epätodellinen, josta kollektiivimme rakentuu - ja joka kaipaa parantelua. {Itse uskon lähinnä vain valaistumisten parantavaan voimaan, en usko etiketin opettamisesta olevan muuta kuin lähinnä haittaa; etiketti ei ole ihmisten vaan valaistumisten tehtävä; ainoastaan orjat seuraavat jonkun toisen etikettiä, oman ymmärryksensä sijasta}.

VÄRÄHTELYT. Eivät välttämättä ole taltioituina vain kemiallisesti, tai kuolleena kuvissa; vaan kaikkien luonnontieteen muunnoksien, jotka sisältävät informaatiokoodia, voidaan olettaa toimivan. Värähtelyitä 'saa' (Deityt {sis. superegon - jonka voi ajatella olevan Xmielen persoonapuoli} luovat ne informaatiosta) myös tekstiä lukemalla, koska se on kirjoitettu tietyllä tunteella tai tunteettomuudella ja paljon (tai jossain määrin, koska lukija lukee myös itseänsä, ja hänen sanojensa ymmärrys liittyy hänen samskaroihinsa, muistikokonaisuustallenteisiinsa, ja hänen ymmärryksensä tyyppiin, lahjakkuuden jakaumaansa), siitä tulee tyylin mukana lukijalle ja synnyttää samoja värähtelyitä kuin kirjoittajallakin oli kirjoittaessaan (kunhan erottaa, ymmärryksensä ja kokemuksensa mukaan, universaalin ja persoonansa - erotus on tehtävänä helposta vaikeaan). Ei (musiikki)kasetissakaan ole biisiensä värähtelyitä, mutta synnyttävät niitä kuitenkin, koska Deitimme reagoivat niihin, luovat ne niistä, niin suoraan eksistentiaalisesti, ongelmiimme sidonnaisesti ja pelkästään, ja lisäksi superegomme samskaroineen osallistuu soppaan muisteineen. Musiikki, proosa. Kaikista näistä välittyy värähtelyitä kuten esim. kuvista, muttei kineettisesti. Deity aisti-ilmiö, ne lukevat sen kuin skanneri - tai tarkemmin huomioivat ensin näkyvimmän (=vaikuttavimman), ja jatkavat huomiointia siitä universaalin ja persoonamme tärkeysjärjestyksessä; ja reagoivat siihen kuten kuuluu (universaalisti/universaalipersoonaisesti {kokemuksemme eroavat} / persoonaisesti). Samalla lailla ne lukevat kineettiset värähtelyt. Visuaalinen (näön kautta) ja ei-visuaalinen (puhe, teksti, muu ei-visuaalinen tyyli) elekieli sisältää informaatiota; kaikella jolla on jokin universaali / {universaali}persoonainen ({kokemamme} tai antamamme) merkitys sisältää informaatiota.

Puhdas halu. Kaikkien vasemman Deitien summa, kuten Dharma.

Puhdas tieto. Sahaja Joogan mukaan tulee lähteistä jotka lähettävät viileätä tuulta. Teksti ei voi lähettää viileätä tuulta! Vain oma viileä tuuli ja kenttämme voi... Jumaluutemme lukevat sen mikä mielentila tarvitaan tiettyyn tuotantoon; Deityen tulkintaan sekoittuu vielä ehdollistumamme, kokemuksemme, koska Jumaluutemme käyttävät muistiamme tulkinnassa, mutta pitkälle ne ovat samat. Tekstin viileys (mahdollisesti eri kuin viileä tuuli) on vain yksi ominaisuus monesta kategoriasta. Värähtelyitä on monenlaisia; niitä tuntee, eikä niiden ymmärtäminenkään perusteiltaan ole vaikeata, lähinnä tunnistus (jotain tuttua) kysymys. Kundalini on vaikeampi, moninaisempi pala kuin monet muut värähtelyt: Kundalini virtaa paremmin: NegatiivisDharma, positiivisDharma, tukokset etc. tapauksissa, liittyy aina tavalla tai toisella epätasapainoon; yhdellä sanalla ilmaistuna.

Puhtaus. Yksi kuva, kokemus, puhuu enemmän kuin tuhat sanaa: Kundalini-istunnon jälkeen sielu on puhtaampi kuin ennen Kundalini-istuntoa. V1-ominaisuus; myös Brahma. Puhtauksia on monenlaisia: jokainen chakra voidaan luokitella eri puhtaudeksi. Tosin on vain yksi puhtauden-tunnistin (V2), kuten on vain yksi rakkauden-tunnistin (V4), vaikka kyseiset asiat liittyvät myös kaikkiin muihin chakroihin. Josta seuraava, kolmas, "kerros" on sitten eri puhtauskäsitykset, mitä puhtauspainokertoimiin tulee eri Deity-ominaisuuksille. Selvin Dharminen ero ihmisten välillä on juuri eri prioriteettijärjestys eri Deiteille (johon vaikuttavat chakra-kuormitusten ja ehdollistumien positiiviset ja negatiiviset transferit). Tai järjestys voi olla sama, mutta erilailla painotettu ja siis raskausjärjestyksessä eri painotukset.

KUINKA PUHDAS. Mukavan puhdas. Ei ole mukava elää likaisessa maailmassa, jos on itse enkelipuhdas ja vastaan tulee vain epämieluisia värähtelyitä. Sama ongelma toisinpäin. Keskikanava ylläpitää puhdasta olotilaa - jota voi myös joogaksi kutsua - joka sitten lisäksi muistin lainalaisuuksien mukaan muuttaa henkilön ajan kuluessa puhtaammaksi (Dharmisemmaksi, jossa myös ymmärryksen tasonsa kasvaa) persoonaansa myöten. Kundalinilla voi tällä saralla nopeuttaa vain epämieluisien irtovärähtelyiden eliminoitumista. Omassa puhtaudessamme ym. vallitsee aina tietty balanssi ympäristön kanssa jonka kanssa olemme tekemisissä, josta syystä on epämieluisaa olla siitä (balanssista) puhtaampi tai epäpuhtaampi (ym.). Voi vain toivoa immuniteetin, ymmärryksen ohella, aina vain kehittyvän.

Pulssi. Kundalini-valaistuminen, keskikanavan pyrkimyksestä johtuen, viitannee alempiin mm. lepopulsseihin ja/tai jonkun prosentin verran alentaa mm. pulssia, koska keskikanava pyrkii ylläpitämään mm. tunnetilojen tasaisuutta; tässä mm. sydämen, mm. turvallisuudentunne. (Toinen asia on sitten jossain määrin vastaavasti mahdollinen herkkyyden lisääntyminen.) Tosin asia voi johtua osaltaan myös/lisäksi Kirkastumisesta; ja erityisesti häiriöiden vähyydestä keho-mieli-sielussa - jolloin lepopulssini valaistumisineen on ainakin yhdessä vaiheessa ollut 60 (kuten nukkuessa), mutta se on 5½ vuotta Kirkastumiseni jälkeen ollut 70 (6½ vuotta Kirkastumisesta se oli hyvässä lepotilassa mitatessani 66), joka on vain hieman alempi kuin ennen valaistumisia (Kundalini ja Brahma, toisaalta Dharma-valaistuminen ja tasapaino). Näytää siltä, että täällä voi saavuttaa parhaimmillaan alempia lepopulsseja, mutta eron vähetessä aktivaation vähääkään lisääntyessä. Esim. 8 vuotta Kirkastumiseni jälkeen fyysisessä muttei mentaalisessa-emotionaalisessa lepotilassa pulssini oli 70-80 (suurelta osin sydämeen - puolittain ei suoranaisesti - kohdistuvasta rasituksesta tai kuormituksesta johtuen, aivan kuten 5½ vuoden kohdan 70 pulssinkin kohdalla, johon tämä 80 pulssi joka kyseiseen "aktiivisuuteen" ja yhden tai toisenlaiseen kuumeellisuuteen liittyy, josta se sitten enemmässä lepotilassa tai ei-aktiivisessa aktiviteetissa tippuu jopa minuuteissa, niin Kundalini-valaistuneilla kuin ei-Kundalini-valaistuneilla, sydämeen kohdistuvan rasituksen - ilmenee mm. kuumuutena - ollessa alemmalla tasolla. Varsinaisten sahaja-ongelmasormieni ollessa edelleen keskeisesti vain O2 ja V6), tämän ollessa psykologis-aktiivinen, mentaalis-emotionaalis-fysikaalis-addiktiivis-kuormituksellinen aiheuttaja (joka ei ehkä täysin vastaavassa määrin lisää hapen tarvetta). Kyseisen 70-80 saisi tiputettua aina 60 asti tasapainottamalla täysin (joka perusihmisellä saattaa viedä vuosiakin, keskikanavaisella luultavasti vähemmän aikaa siten, että mitä enemmän on poissa tasapainosta ollut pitkällä aikavälillä, niin sitä kauemmin sen saaminen alemmille lukemille kestää - addiktion ja muistin lait). Toinen mikä tuntuu vastaavasti heikentyvän on hengitys, joka samaten liittyy myös Kirkastumiseen ja tasapainotiloihin. Iso tekijä oli se, että aktivaatiomääräni oli yleisesti laskenut, erityisesti 60 pulssin aikaan, jona aikana oli myös vuodenkin aikaa jolloin en nähnyt uniakaan kuin jonkun kerran jos sitäkään, johtuen mielenkin aktivaation olemisesta ei-kuormittuneessa tilassa (ei ollut x-mielen prosesseja käynnissä ja toistensa päällä enemmän tai vähemmän paksuina kerroksina). Suurempi aktivaatiotila lisää hapenkulutusta ja pulssia, ja sinänsä asialla ei välttämättä ole ollut suurimmalti osin tekemistä sen enempää Kirkastumisen (tosin sen vaikutus on voinut olla suuri, jopa dominoiva, koska Brahma Tajunta on sydämeen vaikuttavaa, sydämen alueella ja siten on levollisempi, universaalissa kodissa, sydämen rauhassa aivan kuin nukkuessa, kun taas pulssin nousu siitä johtuu myös kaikenlaisesta sydämeen kohdistuvasta häiriöstä) kuin Kundalini-valaistumisen keskikanavan kanssa, mutta molemmat niistä ovat kuitenkin osatekijä ja nähdäkseni mahdollistavat tai tekevät helpommaksi alempien mm. pulssitasojen saavuttamisen, oman perustilan ollessa ei-x-mielen suhteen alemmalla tasolla.

Puun sielu. Tämä on yksi kynnyskysymyksistä. Ehkä voidaan alkajaisiksi ottaa "keskitie" ja olettaa, että puulla on sielu, mutta vain vasen kanava - oikean ollessa vielä potentiaalisena, kuten keskikanava perusihmisellä. Vasenta kanavaa, ja tajuntaa, kutsutaan myös "eteeriseksi kehoksi" (ja Brahmaa Eetteriksi).

FIBONACCIN LUKUSARJA. Sahaja Joogassa vasen kämmen vastaanottaa valoa ja luovuttaa kuumuutta (tulee oikealta), vasenta käsivartta pitkin. (Miksi jossain määrin tehostuu taivutettaessa taaksepäin, ei tietoa. Miten lämpö liikkuu on alkajaisiksi parempi kysymys, niin yleisesti kuin kehossa) Kämmen on lehti, sormet sen terälehtiä; fibonaccin-lukusarja antaa samanlaiset/kaltaiset numeropaikat terälehtijärjestykselle kuin ne ovat sormissa, varpaissa ja muualla kun katsotaan lehtien/oksien järjestystä puun latvasta alas - ehkä siitä löytyy jotain. Lehti (sen kautta) luovuttaa happea, vastaanottaa valoa ja hiilidioksidia. Puiden lehtivihreä on niiden ihopigmentti, oksat käsivarsia. Auki olevat kämmenet ovat auki olevat lehdet, kukat, terälehdet, chakrat. (Omaa assosiointiani).

KIRLIAN VALOKUVA. Kun lehdestä leikattiin pala pois ja otettiin siitä Kirlian valokuva, niin siinä näkyi edelleen lehden muoto täytenä, mitä auraan tulee. Miten kauan kesti kunnes aura vetäytyi uuteen lehden muotoon? Vai vetäytyikö ollenkaan?. Kun siinä kerran näkyi aura, niin se ei oletettavasti voi olla silmäntemppuilun tapainen aurailmiö(!), oletan ettei muoto täydennä itseänsä aurassa, kuten psykologiamme kykenee täydentämään. Tosin kyseinen kuva on kyseenalaistettu, jos sitä on edes koskaan otettu. Ultraviolettia, sitä säteilee jossain määrin useat kasvikunnan materiaalit, hämähäkinseitit, mahdollisena tarkoituksena houkutella hyönteisiä (tosin sitä säteilee myös jossain määrin useat hedelmät), aivan kuten valo houkuttelee niitä. Tämä säteilyilmiö on eräs selitys - tässä pitäisi ymmärtää ilmiö nimeltä ultraviolettisäteily.

Puutuneisuus; Sahaja-sormet. Voivat tuntua aktiivikuormituksessa myös puutuneina. Kyseinen ei ole normaali Sahaja-sormet-ilmiö, jossa sen "puutuneisuus" on toisenlainen; se ei ole pinnalla fyysisesti normaalilla puutuneisuustavalla, eikä vaikuta mitenkään fysiikan toimivuuteen, kuten fyysinen puutuneisuus heikentää niiden tuntoa ja toimivuutta. Aktiivikuormitustila aiheuttaa mahdollisesti joskus fyysistä puutuneisuutta, muttei välttämättä. Kyseessä on kokemukseni mukaan pääsääntöisesti fyysinen syy, aiheuttaja.

Kyseisen lisäksi joissain etiäisissä voi aktiivikuormituksesta johtuen tuntua häiriötä, kipua, ja kyseinen voi tuntua myös Sahaja-sormissa, joka saattaa sitten ilmetä myös nipistelynä. (Aivan kuten jäässä oleva esim. käsi voi lämmetessään ehkä alkaa nipistelemään. Kun jokin paikka on puutunut, ja sitä sitten alkaa liikuttamaan, niin sen "lämpeneminen" aiheuttaa pistelyä.) Puutuneisuus (ja kumppanit) voi tuntua myös varpaissa; ja voisi kuvitella sen joillain tuntuvat myös muualla kehossa.

Itselläni sormista on puutunut tietynlaisessa aktiivikuormituksessa vasemman nimettömän oikea puoli (kämmen ylöspäin) ja vasen pikkurilli (ja sen kämmenosa, siis kämmensyrjä, mukaanluettuna nimettömän oikean puolen kohdalta), ja asiaan liittyy myös jalkapohjissa (vasen, mutta myös oikean) tuntuva hermoston viestintä, reaktio kyseiseen aktiivikuormitukseen. Myös peukalonpään puristusvoima oli vähäinen, vaikkei kyseisessä sormessa mitään tuntunutkaan. Kyseiset sormet on sitten puutuneita kunnes "sulavat", joka tapahtuu nähtävästi ainakin puolittain 4-6 viikossa, jokusen ei-kuormitusta ylläpitävän viikon tai kuukauden aikana. Sormet tapaus ollessa kolmanneksen tai puolet vielä senkin jälkeen, johtuen mahdollisesti ei-kuormituslevon vajaavaisuudesta.

Kundalini-valaistumisen alkuaikoina ne oli joskus mahdollisesti jonkin verran puutuneita, mutta se oli ohimenevää siinä määrin, etten sitä mahdollisesti noteerannut; ja sitten meni vuosia ennen kuin tässä mainittu tapaus tapahtui, jonka aiheuttajana oli ilmeisimmin tietokone. Kuten kerran kun emolevyssä oli vikaa ja isovarvas oli kuukauden puutunut. Ainostaan se on aiheuttanut aikaisemmin pitkään jatkuneen puutuneisuuden. Se on voinut myös aiheuttaa hermostollisia reaktioita jalkapohjissa (josta tämä tarina alkoi jo ennen sormien puutumista); jalkapohjien sietämätöntä kiihotusta on ilmennyt vastaavista rasituksista ennenkin, tosin tässä tapauksessa hermostollisena jalkapohjien reaktioina, sietämättömän kiihotuksen sijasta. Myös hermoston muita kohtia reagoi, varsinkin jalkapohjissa, jo ennen puutumista. Kyseistä voi sitten tuntua missä tahansa muuallakin kehossa, mitä hermoston kipuviestintään tulee, ja kyseisessä tilassa sitä sitten oppii tuntemaan jonkin asiaan liittyvän pisteen/alueen mm. päässä (Sahaja-pää), ja vastaavaa tietyissä paikoissa kehoa. Kyseiset hermostolliset reaktiot saattavat aiheuttaa mm. kasvaimia. Puutuneisuutta voi aiheuttaa fyysisen ja sielullisen Sahaja-puutuneisuuden lisäksi muutkin tunnetut tekijät: se normaali "puutunut", ja myös erilaiset myrkytystilat, säteilytilat sisäisesti tai ulkoisesti aiheutettuna. Kyseessä on tietty rasitustila tietyssä funktiossa.

Jalkapohjissa joskus ilmenevä hermoveto ja kyseisen pikkurillin ja nimettömän puoliskon puutuminen tapahtuivat noin samoihin aikoihin, 6½ vuotta Kundalini-valaistumisesta, jolla ajankohdalla tuskin on merkitystä, koska oire oli ohimenevästi ilmennyt aikaisemminkin, ja kyseessä on jonkinlainen ylikuormitus jossain (jollain sellainen on kuulema esiintynyt ennen Kundalini-valaistumistakin, seksin yhteydessä. Se on hyvinkin yksi aiheuttaja, tosin se voi pullistella V6:sta, joka lähinnä on kyseessä itselläni jalkapohjassa jos jotain ilmenee, ja joissain kipupisteissä voi ilmetä jalassa, kun taas hermoveto voi tulla juuri seksistä, mutta toisaalta myös esim. jos treenaa niitä lihaksia ja siten joskus rauhallisena hetkenä vähän vääntää vähän erikoisesti jalkaansa, voi tulla omanlaisensa hermoveto jalkaan; ei itselläni ainakaan yhtä tuskallinen), ilmeisesti ainakin osittain tietokoneperäinen yhdessä jonkunlaisen aiheuttamansa ylikuormittavuuden kanssa. Ja huomioitava on lisäksi, että ilmenevät erityisesti juuri varsinkin omien (vasemmanpuolen) ongelmasormien kohdalla, mikä tuskin on sattuma; tosin erona se, että puutuneena on pikkurilli, joka sitten kuin heijastuu toiseen puoliskoon nimetöntä (pikkurillin puoleiseen puoliskoon), kun taas ongelmana se on nimetön joka on keskeinen, ja joka vain osittain kuin heijastuu pikkurillissä, joka vain joskus on tuntunut selvemmin. Kyseinen hermo- ja puutuneisuusalue käy jossain määrin ilmi akupunktuurin meridiaaneista (hermoradat käsissä ja sormissa, ja kaikkialla kehossa). Varvas oli puutunut aikaisemmin (kuukausi), ollen oikea isovarvas, joka samaten mitä oikeaan peukaloon tulee, kuuluu ongelmasormiini; oikeassa isovarpaassa ei ennen kyseistä eikä tähän mennessä ole tuntunut mitään. Ongelmasormet/varpaat näyttävät olevan herkempiä puutumaan kuin muut sormet/varpaat. Jo 30-40:n välillä voi joskus puristaessaan tietyllä tavalla tms. kättänsä (esim. ohjauspyörää tms.), tavallansa lukkiintua sormia kiinni vähäksi aikaa, sen aiheutuen luultavasti ikääntymisestä ja olen sen kokenut itsekin.

Lähietiäinen, väärä osoite. Tosin sitä ei varsinaisesti tapahdu sormien tai varpaiden kohdalla, tosin O2-kuormitus yleensä kuormittaa myös V6:ta (kutsun sitä tässä tapauksessa visuaaliseksi työmuistiksi) ja jonkin verran vasemman pikkurilliä, jotka asettuvat, aktiivikuristuksen osin, kun oli viilentänyt esim./mm. jääkallella O2:n, joka jokusen vuoden jälkeen tosin pysyi sen verran hyvin tasapainossa, että jääkalle ei enää siinä helposti sula, kuten alkuaikoina tapahtui, mikä oli mitä suurin siunaus kun sen kuuman O2:n sai viilenemään, ja sitten vasemman liittymä-ongelmatkin, niiden liittymäongelmien osin, mitä aktiivikuristukseen tulee, asettuivat lepoon, takaraivo mukaanluettuna, joka on vain ehkä jalkapohjia muistuttava "etiäinen", että ongelmakuristus voi tuntua siinäkin.

Takaraivo Sahaja Joogan mukaan näyttää ainakin joissain kuvissa olevan V1-etiäinen, mutta niin ei ole takaraivon osin, ja en ole muualla huomannut siellä mitään, että olen melko varma, että Shri Mataji sekoittaa sen V6:een. En tiedä missä V1-kuormitus tuntuu, enkä toisaalta ole varmistanut juuri sormiakaan jotka itselläni ei ole ongelma-alueina, esim. teoriassa (en usko) on mahdollista, että vasemmassa pikkurillissä on V1-kuormitus (koskien seksiaddiktiota), kun taas voidissa, kämmenessä lienee vain sormien etiäiset, ja siinäkin Shri Mataji sekoittanee V6:n V1:een. Pääkallossa on kaikenlaisia etiäispisteitä, ja ne tuntuu kuormittuneena paljon, mutta en tiedä itse niin, kuin takaraivon, jossa on selvästikin V6-kuormitus, ehkä fyysisestikin turvonneena/kasvaneena/yliaktiivisena aivoissa, ei vain hermoissa. Jos on unloadannut vasemman (ettei se viilennä) niin jotkut spotit tuntuu sitten pääkallossa esim. kun lukee vähän "liikaa", jolloin melko keskellä ylhäällä mutta oikealla puolella kuumenee spotti ja viilenee jo minuutin tauosta. Vasemmalta unloadannut ja/tai siten/muuten kuumempi kaljuuntunee helpommin, jos pysyy sellaisessa muodossa, joka ilmeisimmin aiheutuu jatkuvasta liiasta kuumasta päänahassa. Vasemmalta unloadannut ei ehkä tunne niin Kundalinia mutta ehkä kuumuuden, tosin Kundalini siis vasemman viileä virtaa kaikesta joka sitä (V6:tta varsinkin) stimuloi, jolloin se tuntuu aivoissa kun sinne laittaa huomionsa, ja enemmän tai vähemmän missä vain kun sinne laittaa huomionsa. Kuumuudenkin voi huomata omalla tavallansa, muttei juuri kyseisesti, sen ollen vähemmän reagoiva huomioon ja se tuntuu enemmän sisällä kuin enemmän pinnalla kuten Kundalini.

Mitä normaaleihin Sahaja-sormiin tulee, niin niiden aiheuttaja ehkä on häiriö/kuormitus hermostossa, lihaksessa, kasvain ja vastaava (turvotus, fyysinen ylikuormitusmateria yms.) chakran fyysisessä vaikutuskentässä, joka aiheuttaa tietyn puristuksen siellä olevaan hermoon, jonka vaikutus Kundalini-valaistuneilla tuntuu etiäisissä, kuten Sahaja-sormissa, herkemmin kuin ei-Kundalini-valaistuneilla. Tosin on mahdollista, että Jumaluudet lukevat mielen ja kehon kuormitustilaa, kuten ne kaikin tavoin tekevät, ja ilmaisevat siitä mm. sormissa kuten ilmaisevat; mutta aiheuttaja on todennäköisemmin kehossa, ja siitä vain on sitten keskushermoston valaistumisesta johtuen tietoinen.

HERMOVETO. Hermovetoja voi esiintyä muuallakin kehossa, joista kivuliaimmat olen jalkapohjien lisäksi kokenut pohkeissa; ne osaa olla todella tuskallisia; vasta kun on useamman kerran kokenut ne niin ne oppii kestämään x:mmin; tietää että sattuu helvetisti, mutta kokemuksesta jo tietää, että sen kestää, ja että se menee ohi siinä minuutin sisään, ehkä puolessa minuutissa; sitä oivaltaa, että se on vain kipua jonka tietää kestävänsä. Myös käden pohkeessa saattaisi tapahtua hermovetoa, ehkä sen paikasta riippuen, tarkoittaessa eri meridiaania, eikä välttämättä niin, että joku meridiaani omisi esim. käden pohkeen, sen enenpää kuin ne omii koko jalkapohjaa. Takaraivossa esiintyy samaa kipua kuin hermovedossa, mutta se ei ole vain minuutin tuska, vaan voi kestää miten pitkään tahansa; vaikkakaan ei yhtä kivuliaana, niin jossain määrin sietämättömänä kuitenkin, joka rauhoittuu vasta kun sen tasapainottaa; kyseisen mentaalis-visuaalis-kuormituksellisen ongelman. Hermovedot jaloissa tapahtuvat helpoiten vuodeaikaan (ehkä paljolti johtuen, että kiputilat yms. näyttäytyvät, tapahtuvat aktiviteettitilan jälkeen), ja mitä pohkeen kivuliaimpaan hermovetoon tulee, niin kyseinen pohje ei näytä olevan kunnossa vielä päivällä, ja oireilee jostain kohtaan (ei näytä olevan hermovetokohta) jos sitä rasittaa. Pohkeen hermoveto on luultavasti täsmälleen sama kuin sen suonenveto, jollaisen olen kokenut ainakin kerran ennen Kundalini-valaistumista. En vain muista missä kohtaa se tapahtui, tai edes sitä tapahtuiko se silloin pohkeessa vai reidessä, mutta se tapahtui seksin yhteydessä. Muistan vain saman kipumäärän.

ONGELMAMERIDIAANINI. Niitä on tietysti kaikissa sormiongelmakohteissa (itselläni O2, V6 ja V1), mutta tässä aiheuttaja on nähtävästi (monitori) yhdessä silmien kuormituksen kanssa; kuormituksellisesti (kehon sietojen mukaan) liiallinen visuaalinen, visuaalis-informatiivinen pommitus. Kyseinen sai (ja edelleen saa, pidempään kestäessään, sen sitten hiljalleen lisätessä kuormitusta tunneista ja päivistä toisiin) vasemman pikkusormeni ja vasemman nimettömän pikkusormen puoleisen osan puutumaan (se on fyysistä puutumista, eroten sahaja-sormista). Suurin osa suurimmasta puutumisesta, jonka hiljattaiseen ansaitsemiseen meni viikkoja, hävisi puolen vuoden sisään, jolloin se jo toimi täysin (50%:n sijasta), vaikkakin puutuneisuutta oli vielä kymmenisen prosenttia, mutta se ei vaikuttanut toimintaan, tai hermot olivat mukautuneet. Siihen liittyy kämmensyrjän puutuneisuus, ja tietty jalkapohjan kohta (varsinaisesti vain toisessa jalkapohjassa, mutta asia voi levitä myös toiselle puolelle, kuin heijastuen sielläkin, ja myöhemmin kumpi tahansa jalkapohjan tietty kohta voi oireilla) sen sisäsyrjässä (tunnetaan myös Sahaja Joogassa, ja oletettavasti akupunktuurissa jossain) noin 1/4-1/2 kohdassa, ylä-/etuosasta päin laskettuna, johon voi tulla tuskallista hermovetoa, jota voi tulla sen sijaan myös pohkeeseen, samaan suhteelliseen kohtaan, 1/4-1/2 yläosaan. (Vähemmässä määrin käsien pohkeet, mutta sielläkin asia voi hieman heijastua. Nämä asiat kuuluvat kaikki samaan meridiaaniin; sormesta päätellen sydänmeridiaaniin, mutta kyseessä on visuaalisen puolen kuormitus joka sai itselläni alkunsa liiallisesta lukemiskuormituksesta etsijäaikana, ja siten kynnys kyseiselle kuormitukselle on itselläni ehkä matalampi, sen meridiaani alkaa oireilla. Kyseisissä pisteissä, paikoissa tuntuu itseasiassa samoin kuin sahaja-sormissa, että siellä on kuormitusta (sama viestintä), ja kuormituksen ollessa suurempi se sitten voi ei-sormien osalta aiheuttaa hermovetokipua (oma termini) tai mahdollisesti muunlaista kipua, särkyä; esim. mitä johonkin muuhun ongelmaan ja sen meridiaaniin tulee, vaikkakin visuaalis-informatiivinen kuormitus on Kundalinin heräämisen alkuaikoina aiheuttanut itselleni kuristuskipua takaraivossa, sen ollessa saman tyyppinen - kuristus vs. hermoveto, sama liike; kyseinen takaraivo ei kuitenkaan ole oireillut sen jälkeen useampaan vuoteen (vain muut mainitsemani meridiaanikohdat) sen mahdollisesti tarvitessa suuremman kuormituksen meridiaanissa ennen kuin se edes tuntuu takaraivossa, ja suurempana vielä aiheuttaa kuristusta, rutistusta; kun sitten taas ripustin Shri Matajin kuvan seinälle, jota en ollut käyttänyt ehkä vuoteen, niin heti/pian tunsin takaraivossa, joka osaltaan varmasti johtuu siitä, että Shri Mataji kyseisessä valokuvassa tuntee omassa takaraivossaan kuristusta, rutistusta, ja se mitä valokuvassa tapahtuu, tuntuu sitten sen kanssa tekemisissä olevalla; toisaalta kyseinen liittyy myös omaan ongelmaani, eikä sitä tuntunut jokusen vuoden jälkeen enää vaikka valokuva oli esillä ne vuodet. Eräänlainen 50-50 nähtävästi. Kyseisen lisäksi muutakin mitä siinä valokuvassa olevassa henkilössä on tilana sillä hetkellä, heijastuu (synkronoituu; tajunta lukee sen muistille - jossain määrin kuten valokuva syntyy - joka luo siitä muistikokemuksen, fyysisiä tuntemuksia myöten) vastaanottajaan; hänen x-mielen tilansa, joka vaikuttaa myös vastaanottajan x-mielen tilaan.

Kyseinen jalkapohjien kohta on oletettavimmin sama kuin kohta vasemman nimettömän "voidin" kohdalla, joka tuntui jo alusta lähtien, ei-kivuliaana. Joten kyseinen on ollut itselläni jo ennen tietokoneen aikaa, josta tulee sitten vain lisää kuormitusta, nähtävästi visuaaliseen meridiaaniin, ja sen sijaitessa vasemman nimettömän linjalla, ollen X-mielen ja takaraivon aluetta, ja jonkin verran liittyen mahdollisesti sydämeenkin, mutta sen kuormituksen tullessa alunperin mitä ilmeisimmin liiasta lukemisesta, joka myös synnytti tummat silmänaluset (kuuden viikon lukuputki taisi riittää, jota sitten jatkoin vielä melkoisesti pari vuotta), joten se tarina lienee kokonaisuudessaan siinä. Pohkeessakin sillä kieppeillä kun jalkapohja juttu alkoi ilmetä, pohkeessa samaten samanlaisena, niin paljon että sen tuskallisen minuutin sisään jälkeen kyseinen pohkeen kohta oli sen verran arka vielä puoli päivää, että sitä varoi rasittamasta. On se pohje ollut arka päivänkin kyseisen hermovedon jälkeen, silloinkin kun se ensimmäistä kertaa - ei ollut tämän ilmiön ilmestyttyä (joitain vuosia Kundalini-valaistumisen jälkeen, sitä kun ei alussa ilmennyt ollenkaan, sen tilalla ollen takaraivo, mutta kun se lopetti, esim. vuoden kieppeillä, ehkä parin, jo lopetti, oireilunsa, ja sitten ei ollut mitään, kunnes sitten tuli nämä muut, ja niiden ensimmäisen vuoden tai kahden aikana ilmeni vain yksi tuskallinen hermoveto per oirehetki (jos se meni kramppiin asti, sen esitilan jossain määrin jo kyetessä aistimaan, tuntemaan olessa siellä, kuin sahaja-sormet), tuskallisimmillaan, mutta sitten se yksi aamu (herättyä; se ja vastaavat ilmenee vasta kun se on levossa, pääsee rentoutumaan, ja se voi jäädä aamuunkin, kuten se kaksi kertaa oikean pohkeen suhteen on toistaiseksi tehnyt; se tosin "mieluummin" tekisi sen jo ennen nukahtamista, tai visuaalis-informatiivisen pommituksen ollessa katkolla tietyn aikaa, jossa systeemi prioriteettisemmin siirtyy palautumisvaihteelle tai siitä on vain eliminoitunut action-dominanssi jolloin palautumistoiminnot ottavat dominanssin, joka voi olla myös yksi syy voimakkaampiin oireisiin, että jos tehtäisiin hidas tiputus actionista kuten joku urheilija tai teollisuusprosessi saattaa tehdä, niin radikaalimpia oireita ei ehkä tapahtuisi yhtä helposti; joku puolilepo voisi jo eliminoida osan, tosin mentaalis-kehollisesti riittävien taukomäärien pitäminen pitkin päivää on parempi tai ainakin terveydellisesti turvallisempi tapa. Ja mitä aamuun tulee, se on suora jatke illasta, koska yön aikana ei chakrojen yms. suhteen tapahdu muutosta. Levossa, aivan kuten syöpäkipujenkin tapauksissa, näiden meridiaanikuormituksien aiheuttaessa syöpää ym., ja että kun kuormitus on tietyn tason alapuolella, niin se voi myös parantua, ainakin jossain määrin, kuormitukset kun vähentyvät nopeasti vain aktiiviselta osaltaan, muun osan alentumisen viedessä vuosia ja elämiä, tai ainakin uusi keho tarvitaan, mutta kuormitusta aiheuttava asia näyttää kuitenkin olevan sielussa/Xmielessä, kuolemankestävää, mutta ehkä vain aktiivikuormitus ja addiktio, kun taas "passiivikuormitus" on kehosta, ja siksi on hidas parantumaan/palautumaan, ja ei reittaa täysin parantumaan, ainakaan ilma kirurgiaa yms.) meni taas hermovetoon (itselläni enimmäkseen oikea pohje ja oikea jalkapohja, niiden tietyt kohdat, kumpikaan ei samaan aikaan, vaikka teoriassa ne voisivat mennä siihen samaan aikaankin, mutta todennäköisyys on siihen pieni), kun edellinen koko päivä oli ollut visuaalista, visuaalis-informatiivista pommitusta, se, oikea pohje (sen tietty kohta), meni hermovetoon sarjana, useamman kertaa peräjälkeen, ei tällä kertaa helvetin tuskallisena, vain kipuna, joka johtuu ehkä sen sietokyvyn lisääntymisestä, joka toisaalta voi selittää myös sarjoittumisen, sen jakaessa sen tuskan useampaan hermovetoon sen sijaan, että keskittäisi sen koko kipumäärän yhteen hermovetoon, kuten aikaisemmin (oli yli puoli vuotta, vuosikin jo mennyt edellisestä varsinaisesta hermovedosta), ehkä se oli oppinut tekemään sen niin kipumäärästä johtuen, tai muu syy; vaikea nähdä mikä syy kyseiseen muutokseen on - ehkä kehon äly kivun jakamiseksi, tai sitten sen kivunalennusäly, tai jokin muu.