Valaistumisten jälkeen. Kehittyvä on Xmieli, ja varmaankin sielu ja keho vielä jossain määrin. Dharma, eli jumalan mielen ymmärrys, on Valaistumisten jälkeinen aihealue. Viisaudesta Dharmaan - ja sielun lainalaisuudet. Lopuksi uusi syntymä ei-Kirkastuneena, jos se ei ole pysyvä. Valaistumiset, eksistentiaalinen asenne, Dharma, lahjakkuus, ja lisäksi muut ihmiseksistenssiä vaivaavat asiat pitää ylittää, esim. kuolema, prosessin edelleen jatkuessa.

Ihmiskehomme on pitkälle parasta mitä maalla elävällä voi olla. Jotain hienosäätöä voi tosin olla odotettavissa (tarkoittaen että sitä pitäisi tapahtua ensisijaisesti myös sielussa); joka voi tarkoittaa myös sitä että kehittyneimmät eivät helposti synny taaksepäin kehoevoluutiossa. Geenit mutatoituvat useamman sukupolven kautta (muutosta pitää yllä sielu, kun taas fysikaalisesti mutatoidut {hyönteiset} palautuvat ennallaan koska sielullinen ylläpito puuttuu), tosin se muutos on jo ehkä sielussa tapahtunut (kasveilla ei ole sielua? Ehkä jonkinlainen), vaikkakin arvelen, että mutaatiot tapahtuvat sielussakin yhtä hitaasti (enemmän tai vähemmän samaan tahtiin kehon kanssa), mutta keskikanava on asiasta eri mieltä (kun se kasvaa täyteen kokoonsa jo noin kahdessa vuodessa); ehkä asialla on kaksi totuutta. Erilailla valaistuneiden fysiologia saattaa olla jossain määrin eri (esim. jatkuva Tietoisuuden tila luultavasti ilmenee jotenkin aivoissa, jonka voi luultavasti päätelläkin, jos omaa riittävästi tietoa aivopsykologiasta), tosin mitä geneettisen muunnoksen aikaansaatumiseen tulee, niin se voi viedä jokusen sukupolven; tosin mutatoituneen kehon voi saada jo seuraavassa elämässä. Samalla lailla kuin eri tyyppisten persoonien/kuormittuneiden fysiologia on jossain määrin eri (fysiologia olettaa niiden synnyttävän persoona-tyypit).

Vastus, suhteellisuus. Vastusharjoittelussa tietty paino tuntuu raskaalta, mutta kehityksen myötä tapahtuu ihme; se ei enää tunnukaan raskaalta, vaan jopa kevyeltä. Ihmeellistä se on siitä johtuen, että kyseessä on sama painomäärä. Sama periaate pätee enemmän tai vähemmän ja pidemmälle tai vähemmän pidemmälle kaikilla alueilla (fyysinen, mentaalinen, emotionaalinen), koskien jonkin asian raskautta ja toisaalta kestävyyttä, joka on voimakategoriasta erillinen kategoria.

KUNTO, MENTAALINEN. Fyysiseen kuntoon liittyvät neuvot ja lainalaisuudet toimivat myös mentaalisesti. Kun kuntoansa lisää, niin kestävyys lisääntyy, ja hyvinkin ei enää kuormitu niin nopeasti (kuormitus näyttää olevan jossain määrin suhteellista kuntoon, ja kunto taas kehittyy lahjakkuuden lainalaisuuksien mukaisesti; kunto on lahjakkuuden alue), vaan voi saavuttaa moninkertaisen maratonkunnon. (Keskikanava on lisä, koska se eliminoi turhakäyntiä ja on jossain määrin myös liiallisen voimakkuuden/intensiteetin vähentäjä - jota kuntolahjakkuus samaten yhdeltä osaltaan tekee) Pääsääntöisesti ei ole eroa fyysisten ja mentaalisten lainalaisuuksien välillä.

Vipassana. "VIP-asana". Gautaman käytännön filosofiaa: todistava Tietoisuus elämäntapana. Perustuu puhtaasti todistajuuteen, mindfulness, tässä ollaan hieman metsässä: pitäisi perustua Tietoisuuteen. Toinen hieman vinossa oleva guru on Gurdjieff, joka nosti lähinnä työllä tietoisuuden intensiviteettiä, niin että siitä tuli näin tietoiseksi, hän oli vinossa energiapuolella. Kolmas olisi Krishna (huomio henkeen), neljäs, viides etc. etc. näitä riittää. Vipassana on saanut alkunsa Sri Shivalta (joka saanut alkunsa hindulaisuudesta); Gautama Buddhalla keskeisin, tai perusteisin, on Satipatthana Sutta. Monet Suttat käsittelevät mindfulnessia, esim. Anapanasati Sutta, Mindfulness of Breathing. Tai esim. Samadhi Sutta (useampia), Concentration - joka kuvaa kuinka huomioidaan ajatuksia ja tunteita (jonka tekee hyvin: Satipatthana Sutta), tosin se on Tietoisuuden tilan sivutuote, jonka omaava omaa myös mindfulnessin etc., jos taas omaa pelkästään tarkkaavuuden niin ei omaa Tietoisuutta, mutta jos omaa Tietoisuuden niin omaa myös tarkkaavuuden. Jos omaa vain passiivisen meditaatiossa ilmenevän mindfulnessin niin ei omaa edellä mainittuja, mutta jos omaa Tietoisuuden-tilan niin omaa kaikki. Soppaa edelleen sekoittaa se, että Vipassanalla on toiselta osin ja pääosinkin Sensorinen motiivi, joka ei ole mitenkään ilmeistä kun katsoo Satipatthana Suttaa, mindfulnessia, jossa selvästikin kysymys on todistajuudesta, jonka jatkeeksi Vipassanan voi ajatella, tosin en lähde teoretisoimaan sen määritelmästä, ehkä edes siitä, mitä Gautama itse harjoitti etsijänä suhteessa siihen mitä hän opetti jälkeen.

BODHIDHARMA "Just beholding [katsoa, todistaa] the mind is enough". Tosin tämä on vinossa, koska tuijotetaan mieltä, joka on toinen menetelmä tai ilmiö (jolla voi olla jopa sensorinen motiivi, mutta mitä "katsominen" sitten Bodhidharmalle oli, ei ole sillä sanalla selvää, koska voi katsoa ajatuksia tai sitten vain olla tietoinen, joka on kaksi eri asiaa, katsomisen jopa estäen ajatuksia, tehden subjekteista enemmässä määrin objekteja, kun taas T&T ei puutu mihinkään, eikä sillä ole asioiden sisäistä tiedostusta enempää merkitystä, sen merkityksen ollessa vain T&T itse. "Beholding"-sana ei ehkä anna vaikutelmaa siitä, että oltaisiin muuta kuin etäisesti tietoisia mielestä, mutta en voi tietää mikä sen sanan merkitys oli kenellekin). Sen yksinkertaisuus kiehtoo: "Just beholding the mind is enough". Just being Conscious is enough, on oikein; riittävästi tähän T&T valaistumiseen (eri valaistuminen - Sensori Bodhidharmalla, vaikkei tosin ole sanottua, ettei hän tullut myös T&T:ksi, mutta se ei pääsääntöisesti ole mitä buddhalaisilla on, ei oletettavasti myöskään esim. Krishnamurti:lla, tai edes Shree Rajneesh:lla, ja ei voi sanoa sitä olleen myöskään Gautama Buddhalla, ja toisaalta ei voisi kuin ihmetellä jos sitä ei olisi selvästi opetettu jos asia niin olisi, ja ei siihen merkit muutenkaan viittaa, vaikka t&t on mitä ilmeisimmin mitä keskeisimmässä roolissa kaikilla noilla buddhalaisilla, tosin Krishnamurti on lähemmäs Zen, eikä siellä t&t:llä ole keskeistä roolia, joka toisin on vähän erikoista, sen kuitenkin ollessa siellä). Näyttää olleen todistava meditaatio yhdessä Sensorin kanssa - Brahma_Yoga_F-Meaning (englanninkielinen tekstini). Bodhidharman saavutukselle - Sensorille - ei ilmeisesti ollut keskeistä merkitystä sillä, että hän beholdasi mieltänsä, vaan keskeisesti vain sillä, ettei hän prosessoinut (N:llänsä) sillä vaan oli siitä erillänsä, jopa tukahdutti (N:sä), tai sitten aika vain teki tehtävänsä (ajan pyörä). Samaan tyyliin Gautama, Shree Rajneesh, Krishnamurti, minä, ja Zen ylipäätään, sen saavutti, ja lähinnä siinä on kysymys äärimmäisestä 'mielestä' luopumisesta ja toisaalta pitkässä juoksussa ajasta, mikä siitä äärimmäisestä sitten on vähäisempää mutta matkan jatkuessa kohti enempää S:ää/sen vakiintumista siinä määrin, että se ottaa dominantin paikan (dominantin sivupaikan, joka on oma ilmiönsä esim. S-INTP:ssä, S-dominantin saavuttanut kun ei usein jää S-dominanttiin, muttei usein palaakaan N-dominanttiin, mutta yleisesti kaikki muuttuvat S:stä N:ään ja N:stä S:ään ja useimmiten ilmeisesti pitkässä juoksussa, N-kuormitusten alenemisen kautta, vaikka myös useimmatkin enemmän tai vähemmän N-tukahduttamisen kautta sen saavuttanut katoaa sen sileän tien S:ään x-mielellisesti, vaikkeivät kuormituksensa Xmielellisesti olekaan S:n tasoa. Esim. S-INTP jos N-kuormitusta ei ylläpidetä riittävästi, saattaa spontaanistikin muuttua jossain vaiheessa S:ksi, mutta sitä ei välttämättä ole sitten enää kukaan kirjaamassa, että siltä osin S-INTP on se persoona mitä olen ja tulen olemaan, kunnes itse toisin päätän, eikä niin, että se spontaanisti muuttuisi dominantiksi S:ksi, josta ei voi sanoa näkyneen todistetta kenenkään tunnetun S-N:n kohdalla, vaan he ovat eläneet koko elämänsä S-N:nä, johtuen siitä, etteivät valinneet S:ää).

{ Bodhidharman minä-tunteen katsomismetodi, joka häivyttää minän-tunteen, kun sitä vain itsepintaisesti metsästää keskeytymättömästi, on peräisin Sri Shivan metodeista, Vijnanabhairava:n nr. 106 sanoo: "Look for the I which exists in all limited "I's"". "Look for the I [-tunnetta etc]", mitä tahansa "minää", mitä ilmenee, niin se pitää havaita, sitten tajunnan-tila ilmestyy. Jatko-osa tarkoittaa sitä minä-tiheyttä joka vallitsee ei-Kirkastuneilla, kyseinen minä-tunteen intensiteetti on Kirkastumattomilla selvästi suurempi. Tämä metodi ja monet sisäisen tyhjyyden metodit täytyy testata ennen Kirkastumista, kuten tietoisuus-metodeja, ja uskoontulemis-kokemus, koska Kirkastumisen, ja Tietoisuuden vakiintumisen jälkeen, ei voi kyseisissä metodeissa onnistua, ainakaan niin selvästi. Toisaalta tämä metodi on kuin suunnattu Kirkastuneille, sen esitystavasta päätellen, ja sopiikin huomioksi Kirkastuneelle joka sitten katsoo, ja huomaa että se kyseinen "minä" joka vallitsee ei-Kirkastuneella onkin kadonnut. Kirkastumattomalle sen suuntasi Bodhidharma, ja se toimiikin metodina (=, tässä, hengen tila tapahtuu, kun taas Kirkastuneelle tämä ei ole ainakaan samassa määrin metodi), ja kyseinen "minä" katoaa, jota ei siis siinä määrin ole Kirkastuneella, näin saadaan esiin jossain määrin se minä-tunteen määrä, joka Kirkastuneella on, tosin sillä erolla että Kirkastuneella siihen kuuluu vielä ääretön Tajunta. Jos on Todistava Tietoisuus ja laajentaa tietoisuutta (sisällyttämällä sen piiriin mahdollisimman paljon ympäristöstä, kuten Kirkastuneella on koko ympäristä sisällytetty Tajunnan piiriin), ja lisäksi häivyttää "minän" (tai toisinpäin järjestyksessä, "minän" häivyttyä vallitsee aina hengen, tajunnan tila, siinä missä äsken vallitsi kyseinen "minä"; "minän" voi häivyttää useammalla Sri Shivan metodilla), niin ollaan jo lähellä Kirkastuneella vallitsevaa kokonaisilmiötä. Henkilö joka on kokenut tietoisuuden laajuuden ja 'minättömyyden' (= is-ness),

Myös tietoisuuden laajuudessa voi vallita "minättömyyttäkin", Am-is-ness, tosin se on usein Super-Am-ness: laaja aurinkomeri - ei-nirvanaksi vielä tulleessa Tietoisuudessa varsinkin, jossa muutenkin vallitsee aurinkohuone, aurinkotila - sitä vain voi vielä keinotekoisesti laajentaa jos haluaa - josta voi nauttia silmät auki tai silmät kiinnikin mennen siihen täysin, se on ekstaasia jonka vain harva tuntee; is-ness:issä ei koskaan vallitse ekstaasia - tosin nautinnollista itsessään, olla Dhyanassa, ja ainoa syy Dhyana-joogan harrastamiseen - se kuuluu vain Tietoisuuteen ja Brahmaan. Ja esim. ilossa tai kauneudessa roikkumisen seurauksena sen voi vakiinnuttaa esim. tunnissa ja sitten ilo ja kauneus vallitsee lopun päivää, myös rakkaudella voi täyttää koko huoneen siihen kiinnittymällä ja vakiinnuttamalla sen valllitsemaan koko huoneen alassa, tai muuten; samaa voi tehdä roikkumalla jossain lukuisista jumaluuden ominaisuuksista, ja tämä voi kuuluakin osana esim. Sahaja Joogaa, liittyen vahvistuksiin, Mantroihin, tai muuten tuoda esiin ja sitten pysyttelemällä siinä. Fantasiointi ja näyttely etc. ovat eräs tämän muoto, jooga-versiona sitä kutsutaan Deity-meditaatioksi, Jumaluus-joogaksi, kontemplaatioksi.

Huomion käyttö eri psyyken ilmiöihin on kokonainen alueensa ja kukin niistä tuo omanlaisensa tuloksen. Voi pistää huomionsa myös ajatuksiin ja/tai tunteisiin ja katsoa mitä tapahtuu; voi tapahtua kahdenlaisesti, riippuen siitä miten sen tekee, tai ajatuksista tulee subjektin sijasta objekteja, kun niitä huomioi, joka saattaa edistää ajatuksettomuutta, ja sama voi tapahtua tunteille niiden objektivoituessa. Toisaalta voi sitten tulla enemmän yhdeksi niiden kanssa, uida niissä, kadonneena(kin) niihin, erityisesti tunteiden suhteen, tosin niiden luonne silloin on ehkä enemmän deitiä kuin subjektiivista tunnetta. Sitten on huomio taustassa, tajunnassa, joka ei (vain) objektivoi sitä, ja niinpä sitä voidaan siitäkin syystä kutsua hengeksi tai/ja itseksi, vaikka tosin ulkoinen Tajunta, ja myös sisäinen myös objektivoituu, kuten deitit, ja tietoiset tunteet. Huomion voi myös keskittää johonkin kehossa että ulkopuolella, sen rajaten x-mielellistä tietoista ja tajuntaista aluetta, ja lisäksi huomionsa voi jakaa esim. kahteen paikkaan, kuten voidaan käyttää esim. T&T:n metodeissa joissa kiinnitetään huomio johonkin kohteeseen ja samalla siihen joka kiinnittää huomionsa siihen kohteeseen, tai ylipäätään huomioi myös sisäänpäin samaan aikaan (Shivan metodeissa), jolla tosin x-mielellisesti ei ole mitään merkitystä itsessään, sen vain pyrkiessä näyttämään tietoisuutensa ja tajuntansa ja sitten siihen huomiollisesti, tiedostuksellisesti sulaudutaan, valliten T&T. Huomiota käytetään buddhalaisuudessa myös (ja erityisesti) sensorisen x-mielen ylläpitämiseen, jolla tarkoitus on herätä S:ään, siinä määrin kuin kyseisesti tukahduttamista laimeampi metodi sen tekee; luultavasti pidemmässä juoksussa täytyyhän sen, jos siis vain sitä tekee, tosin henkilö saattaa tulla T&T:ksi sitä ennen ja lopettaa metodin, jonka tarkoitus kuitenkin on lähinnä Sensorin saavuttaminen, kuten Zen-buddhalaisuudessa. Persoonafunktioiden x-mielellisesti ja pidemmässä juoksussa Xmielellisesti dominantteja voi samaten vaihtaa huomionsa (ja tekemistensä) avulla. Mielensä parempi mestaruus (ei-kontrollin alla olevat liialliset voimat ovat ei-suotavia, ellei sitten ole itse niin päättänyt persoonafunktioidensa tai toisaalta tilanteensa ja hetkellisen tilanteen suhteen) myös on osin kiinni huomiosta, mutta toiselta osin kontrollista, jolla voi muuttaa esim. sitä, kuinka paljon ajatuksensa ja millaiset ajatukset liikkuvat silloin kun niiden ei halua ja kuinka hyvin ne pysyvät kurissa silloin kun niiden haluaa, sellaisen voiden saavuttaa harjoittamalla mielensä sellaiseksi, ja millaiseksi vain haluaa. Iso on koko alue mitä tulee mm. huomion käyttöön henkisissä, uskonnollisissa, psykologisissa ja (vastauksien suhteen) filosofisissa asioissa, ja huomioinnin erot voivat luoda aivan toisenlaisia tuloksia (ja ei vain huomion käytössä vaan myös asenteiden, kontrollin); mistä on missäkin kysymys voi muuttua hyvin helposti. Toisaalta ne myös jossain määrin saattavat täydentävät toisiansa. Myös kaikenlaiset asenteet (ajatuksellinen pyrintökin on asenne ja toimii) toimivat metodeina. Koko käsittelyalueeseen kuuluu psyyken osat toimintoineen, huomion, kontrollin, asenteiden (ja tunteiden, ajatusten, monenlaisen ulkoisenkin huomioinnin, S:n, NF:n, ST:n, SF:n, NT:n, NF:n asioiden) käyttö metodina. Myöskään addiktioden lakeja ei sovi unohtaa kuvioista, tai ei tiedetä ajallista aspektia ja karmaa. Deiteistä tulee myös sisäinen Dharma, sisäinen etiikka, mutta se menee jo selvästi toiselle käsittelyalueelle.

omaa Kirkastuttuaan hyvän ymmärryksen tietoisuuden laajuudesta vs. tajunnan laajuus; ja 'minästä'. Sielu-minän (Tietoisuus-minän, Am-ness) vs. mieli-minä (I-ness) eron tuntee Sakshi parhaiten, kuten Am-is-ness:n, joka on dhyanaa Tietoisuudessa (Kuninkaallisella Viisaalla Am-Is-ness, Tietoisuutta Tajunnassa, tai Am-Being-ness), kun se vain tietoisuudessa on Am-ness - ja is-ness 'minättömyydessä', tajunta-minässä, Dhyanassa. }

ESIM. Olla tietoinen siitä, että jalat koskettavat joka askeleella maahan, näin voi harjoittaa tietoisena pysymistä, ja siirtymisvaiheessa myös ajatuksettomuus vallitsee - kuin liikeharjoituksissa, koska mieli on varattu, tietoinen liikkeistä, ei vapaana pohdintoihin, joihin ei-Tietoinen ihminen on kadonnut - pelkkä mieli: ei sielua, ei Tietoisuutta, ei valoa, ei järkeä. Tai pitää huomiota hengityksessä (tosin arvelen että huomion pitäminen hengityksessä juontaa juurensa väärinkäännöksestä: henki, spirit, prana, jotka ymmärrettiin tarkoittavan hengitystä ja siitä on tullut pranayama ja huomion pitäminen hengityksessä). Metodit ovat Sri Shivalta. Shree Rajneesh on sitten käsitellyt tätä laajemmin soveltaen kaikkeen ja nimennyt/kutsunut sitä witnessing. Tosin sekin, vaikka jo eksistentiaalisempaa, on hieman vinossa. Kukaan minun lisäkseni ei tietääkseni opeta pelkästään Tietoisuutta: Ei ole tarvetta opettaa todistajuutta sinänsä kun se jo eksistentiaalisesti on, pimeydessä, joten valo päälle, ja sitten pidetään se päällä, kunnes vakiintuu päälle. Siinä valossa sitten on hetkestä hetkeen Tietoinen kaikesta mielen ja sielun liikenteestä: mielen tunteista, Deitien tunteista, muiden tunteista - itsessä; ajatuksista, ja kaikista liikkeistänsä: niiden alusta loppuun, jatkuvasti, ja ilman että asialle annetaan erillistä huomiota - voi antaa, muttei siihen ole tarvetta, ei syytä. Huomion pitäminen pään yllä on lähempänä pelkkää Tietoisuutta kuin witnessing, joka on Tietoisen ihmisen puolifilosofia (tämän vuoksi hänen psykologiansa on erilainen), ei jotain erikseen harjoitettavaa, sinänsä.

Vision. "The man of vision", Sri Krishna. Tarkoittaa usein/useimmiten Todistavaa Tietoisuutta,

En tosin tiedä oliko Sri Krishna T&T - Intian Valaistuneilla on niin paljon kirjanoppia, ja mm. BrahmaD/dhyana-mindfulness-tietoa, että on vaikeampi sanoa kenellä on mitäkin ilman syvempää tutkimusta, ja kun eri Valaistuneet ja ei-Valaistuneet yogit tarkoittavat samoilla termeillä ja ilmaisuilla omia asioitaan; kuten myös ei-Valaistuneet ei-yogit tulkitsevat ne omalla tavallaan.

Toisinaan Viisautta. Lisäksi lisäisin vielä eksistentiaalisen asenteen, tai ehkä paremminkin: eksistentiaalinen vision. Sitten on vielä maallinen "vision"-termi, joka onkin vision-termin järjellisin määritelmä kun sillä viitataan johonkin muuhun kuin vision-näkemiseen itseensä: "I have a vision". Näkemys. Mutta sillä aina viitataan johonkin visioon, niinpä 'vision' itsessään sopii hyvin Todistavaan Tietoisuuteen ja mindfulness joogaan.

Xmieli. superego. X:n kohdalle tulee se persoona joka tällä hetkellä on. Toinen oleellinen osa X:ää on että siihen vaikuttavat kaikki Jumaluudet; sama tarkoitus (oma tarkoitukseni, Sahaja Jooga -terminologiaa) kuin Superego vs superego. superego nimitys on ehkä alunperin Freud:ilta.

EGO. {super}ego:lla Freud tarkoitti Dharman - muiden Jumaluuksien tahto - noudattamiseen 'pakotettua' superegon, Xmielen, toimintoa, kun se chakra-merkityksessä tarkoittaa Sahaja Joogassa O6-chakraa, tosin kuitenkin viitataan toisinaan superegoon, Xmieleen, kun sanotaan "ego", kuten psykologiakin tarkoittaa. ego-merkitys Sahaja Joogassa voi tarkoittaa sitä 'minää': O6, johon anteeksiantamattomuus iskee kun se nousee egoon, ja kätsää. {super}ego on posiitiivis merkityksessä, mitä Freud:n {super}ego termiin tulee. Sahaja Jooga terminologiassa kyseinen {super}ego olisi Rama (O4. Joka psykologiassa voi olla Freudin superego [Freud nähtävästi viittaa korkeiden arvojen (todellisuudessa deiteissä) ja jossain määrin kollektiivisten ehdollistumien olevan superego, kun itselleni Xmieli on vain Xmieli, siis muistia, enkä erota kollektiivisia ehdollistumia omista ehdollistumistani silloin kun ne vallitsevat itsessäni; vain deitit erotan itsestäni, niiden ollessa ideaaleja, jumaluuksia, kuin tasapainoaisti. Itse mättään kaiken superegoon, Xmieleen, psyykellisesti ei-erottaen sitä osiin, ja pistän egon paikan lähinnä minä-tunteeseen, ja toisaalta viittaan egon mm. Raman tehtävään määrätä ja hallita itseämme ja muuta ympäristöämme], mutta todellisuudessa tämä on ego - tosin minä-tunne itse on O6:ssa - ja siinä sen arvo, ja sopii kuvaavasti mm. oikeaksi sydämeksi). Primitiiveillä on selvä jako superegossansa (Xmieli, V6): super/egoon (Freud/psykologia merkityksessä) ja viettihalun osaan (jota Freud kutsui id/libidoksi). Todistavalla Tietoisuudella ei kyseisenlaista jakoa Xmielen positiiviseen ja negatiiviseen (yms. jakoa) puoleen egollisesti, minällisesti, ole. Ulkoisesti ne tosin pidetään erillään kuten ennenkin, kuten Dharmisuuteen kuuluu. Freudilla jako oli viettihalu-Dharmahalu ('minän' nähtävästi ollen sivutuote siinä 'ristiriidassa'; mutta Xmieli on evolutionarinen ja todellinen, vaikka onkin sivutuotteena syntynyt, sisällöllisesti; siinä kun on Xmuisti).

Todistavalla Tietoisuudella, ja pitkälle Kirkastuneellakin, on vain yksi sisäinen ikuinen persoona, olemus tarkemminkin, muilla multipersoona, joka tosin on todellisuutta, ilmeneehän se supervalaistuneillakin, koska se on Xmielen toimintaa, mutta lisäksi 'ulkoisesti' (kun on sen todistajakin). Kun ei ole vakiintunut todelliseen minäänsä, niin on vakiintunut Xmieleen, joka on multipersoona. Alunperin mahdollisesti/myös Gurdjieffin huomio, siksi Gurdjieff käyttää hänestä nimitystä "Sielu", koska hän on kokonainen, yhtenäinen, yksipersoonainen multipersoonaisuuden sijasta. Itse asiassa G:n Sielu-termi tarkoittaa minää, egoa; voikin sanoa, että ainoastaan Todistavalla Tietoisuudella (tai vain Kirkastuneellakin) on 'minä', 'ego', sanan varsinaisessa merkityksessä. Multipersoonassa ei ole yhtä minää, egoa. Yksi elämän tarkoitus onkin saavuttaa "ego". Kyseisessä egossa tosin ei ole "minää", vain 'olemus' ja Xmieli. Multipersoonalta puuttuu valaistunut Xmieli. G sanoi, ettei perusihmisillä ole sielua; että kun he kuolevat mitään ei jää jäljelle, koska heillä ei ole sielua; tai se voi jäädä eloon vain joksikin aikaa; tulee Teosofiasta, jossa korkeammat - "krystalisoidummat" sanoisin G:n sanovan - sielut voivat viettää välitilassa pidemmän ajan - huubuuta, oikein vain sielumaallisesti, tässä ja nyt. Sakshi on 'minänsä' (Xmieli) ja sielunsa todistaja (samalla toisessa dimensiossa ollen kyseinen Xmieli, ainakin sisällöllisesti, mahdollisesti V6:kin).

Sanakirja määrittää egon 'minä':ksi, ja se onkin järkevä määritelmä, tosin minä-tietoisuus (O6) tai minä-tunne (V6 -> O6) on tarkempi. 'egosta' eroon pääseminen henkisessä merkityksessä on alunperin peräisin atma-muodosta, se on muna-muoto jota kutsutaan "egoksi" (= "ihminen"). Kun olemassaolonsa tajuntaisesti rajautuu ainoastaan kehon rajojen sisäpuolelle, niin se tuottaa vahvemman ego-ilmiön (ymmärrettävästi kun oma keho-alue on koko henkilön henkilökohtaisen olemassaolon alue, ja kaikki muu on ei-minun-olemassaoloni aluetta; samanlainen ilmiö kun jos henkilö menee pieneen ahtaaseen tilaan, niin hän tuntee "minänsä" voimakkaammin, lähempänä, ja avarassa tilassa laimeampana, kosmisempana), se on suhteellisesti laimeampi Kirkastuneilla, kun heidän olemassaolonsa alue on kaikkialla, se on vain esim. kolmanneksen siitä ego-ilmiö tuntemuksesta joka vain keho-muodossa elävillä vallitsee, siitä johtuen hän lisäksi tuntee psyykkisen kehopainonsakin vähäiseksi.

superegolla, Xmieli, tarkoitan kokemusta, tietoa, lahjakkuutta, mielen muistipuolta, persoonapuolta, menneisyyttä; ja sitten on "mieli", x-mieli (pieni-x; jota tosin käytän jossain myös kuten Xmieltä; mutta X = superego-persoonamme, ja x = nyt vallitseva mielentila, ne ovat hyviä, selviä termejä) joka on vain tyhjä pinta-astia johon myös, kuten superegon menneisyyteen (Xmieli), kaikki Jumaluudet vaikuttavat, se olisi superegomme, Xmielemme nykyhetki, tai ehkä paremminkin ei-ehdollistunut osio, jota voi ehkä järjeksi kutsua (joka, x-mieli, on se kohta josta voimme vaikuttaa asioihin), tai egoksi (x-mieli), tosin ei 'minä'-merkityksessä (joka on parhaita 'egon' määritelmiä, mutta tämä x-mieli on yksi useammasta kilpailijasta, jonka oikea nimi tosin on 'x-super/ego'), koska minämme on eri-persoonaisesti (sama-persoonamme perustuu Jumaluuksien vaikutukseen X/xmieleemme) superego. V6-chakra taas voisi tarkoittaa sen chakran jumalaisia ominaisuuksia.

SUPEREGO. superego = V6 {psykologiassa tosin (tosin tietämättään) Jumaluudet, Dharma - joista käytän nimitystä Superego - ja myös logiikka. Psykologiassa mieli jakaantuu esim. superegoon ja egoon, joista superego on Superego, ja ego on 'minä', ja toisinaan - eivät ole tarkkaan määrittäneet - ego on Superego, ja id (vietit, vietti-halut) tai libido (seksuaali-vietti) on se jota ego ('minä' psykologiassa, joka tarkoittaa Jumaluudet + Xmieli) kontrolloi; siis toisinaan käyttävät ego-nimeä ja toisinaan superego-nimeä - suosisin käytettävän ehkä egoa ennemminkin, koska meillä on mieli jossa on kaikki lahjakkuus, muisti, persoona, samskarat, siitä käytän nimitystä superego, pienellä (Xmieli; eri-persoona), ja Dharmasta Superego}, tai V6:ssa oman määritelmäni mukaan, passiivi-mielemme (O2 = aktiivi-mieli [tosin pelkkä prosessori], joka kuormittaa V6-chakraakin, joka on "mielen talo".), Deity-X (= V6 talona, Chakrana). Superego tarkoittaa koko vasenta kanavaa, chakroineen (vastaava koskee myös Egoa). Me, se mitä olemme yksilöllisesti, olemme vain superego (Superego heijastuu siinä, niinpä superego jumalaiseltakin osin on Ok nimi). Se on ikuinen X-persoona. Muut ominaisuudet vain luovat valonsa, tuoksunsa, vaikutuksensa, X/x-mieleemme - en ole ne, henki-materiaalisesti, sen enempää kuin ulkoinen valo, ulkoinen tuoksu, käsi, jalka, tai pää.

Jooga toiminnassa. Sri Krishnalta. Tarkoitti Brahman vaikutusta Kirkastuneen toimintaan. Vastaava on jooga toiminnassa. Tietoisuus ja Tajunta vaikuttavat vahvasti toimintaamme, ja sen laatuun; kuten muutkin syystä tai toisesta aktiivisemmat Deity-ominaisuudet X/x-mielessämme.

Yhteiskuntamieli. Kollektiiviset (ja yksilölliset) ehdollistumat, vaihtelevat ajasta ja paikasta toiseen, kuten 'yksilöllinen' mielemmekin. Lisäksi yhteiskuntamieleen kuuluu Dharma ja epätodellinen-todellinen joka on näiden kahden sekoitus, näistä koostuu yhteiskuntamoraali; ja yksilöllinen moraali. Tätä voisi siis kutsua superego-Dharmaksi.