Ehdollistumista eroon. Tämän päivän kollektiivisessa mielessä ollaan sitä mieltä, että kaikista ehdollistumista tulisi päästä eroon (mm. Meher Baba [1894–1969]: wiki: sanskarat, sitten kun on "täysin tietoinen"). Todellisuudessa, ehdollistumat ovat usein varsinkin kuormitustilojen sivutuotteita ja loput ovat tapojemme summa, joista emme voi päästä eroon: niitä voi vain muuttaa, jos näkee tarpeelliseksi. Tulemme aina pysymään ehdollistuneina, koska kaikki mitä teemme, emme tee, ajattelemme, tunnemme, haluamme, on ehdollistavaa - tämä on Karman laki, addiktion laki. Olisi parempi puhua valaistumisista, siinä ehdollistuneisuuden pimeys valaistuu, ja Dharmasta (kaikista sen vastaisista ehdollistumista ja kuormitustiloista tulisi hankkiutua eroon, joka tosin on mahdollista vasta tiedostettuna). Kun chakrat (ja keho, mielikin) ovat kunnossa (tasapainossa) niin ei ole niiden osin esim. rajoittavia tekijöitäkään. Yhteiskunnallinen Xmieli on eräs ehdollistumia ja Dharma-häiriöitä aiheuttava todellinen-epätodellinen tekijä - siihen auttaa ainoastaan valaistumiset.

Ehdollistumat eivät aiheuta ongelmia, ja aiheuttavat ongelmia; ei erityisesti V6:een, vaan tasaveroisesti ne vaikuttavat kaikkiin chakroihin, Deiteihin; jotka kaikki ovat Xmieli-sidoksellisia.

Ehdollistumasta on kyse kun haluamme tehdä jotain mutta sitten tunnemme vastuksen joka tulee "tulesta" (ehdollistumana oma tai kollektiivinen mieli) joka tuo sille estettä. Ehdollistumisista eroon pääsemisessä on kyse ensinnäkin ymmärryksestä että toimii kyseisestä "tulesta" huolimatta, joka aikaa myöten johtaa enenevässä määrin "tulen" vähentymiseen ja/tai toisaalta omaan vahvistumiseen (vastus lisää omaa voimaa). "Tulelle" on kuitenkin myös muita aiheuttajia jotka ovat todellista tulta; on dharma, on huonommuutemme ja paremmuutemme, kuormituksemme ja toisaalta vahvuutemme, on kollektiivinen mieli joka on todellinen vaikka olisi väärä, on todellisia vastuksia. Eli asia ei ole niin yksinkertainen kuin nykyinen kollektiivinen mieli ja psykologia antaa ymmärtää, että ehdollistumat ovat (aina) voitettavissa uudisehdollistamalla yms. Ehdollistumilla on näiden lisäksi kääntöpuolensa/valonsa tiedossa, kokemuksessa, tiedostuksen määrässä, ymmärryksessä, älyssä, että niiltä osin kyse on myös mm. evoluutiostamme, ja toisaalta "väärät" ehdollistumat voivat myös olla paikallaan tietyssä vaiheessa mm. älymme kehitystä.

Ei-eksistentiaalisuus. Monen eksistentiaalinen järki ei pääse toimimaan puhtaasti, sosiaalisen mielensä ylivallasta johtuen. Kyseinen ylisosiaalinen mieli tarjoaa sosiaaliset vastaukset, sosiaaliset arvostukset kaikkiin asioihin; se kertoo mitä mieltä yhteiskunta (jota ei ole; päässämme) on siitä, mitä mieltä täydellisen ihmisen tulisi olla mistäkin asiasta - ilman että se perustuu täyteen järkeen. Sosiaalisen mielen positiivinen puoli on sen Dharma-puoli, pitäen ihmiset puhtaalla tiellä; sen negatiivinen puoli on epäeksistentiaalisuus. Sosiaalinen mieli syntyy sosiaalisen kanssakäynnin sivutuotteena; se on sekä todellinen että epätodellinen. Kyvyttömyys (heikkous) ajatella kosmisemmin on varmaankin eräs syy.

Eksistentiaalinen järki. Xmielellisesti eksistentiaalista lahjakkuutta. Deitillisesti Deitien viisautta.

Eksistentiaalinen ominaisuus. Eksistentiaalisesti vallitsee vain hyvyys. Jumalaiset ominaisuutemme ovat eksistentiaalisia, niitä ei voi positiivisesti parannella; paitsi valaistumiset, jotka ovat evoluutiomme, heräämiset, Ja Xmieli Dharman sallimisessa.

Eläinten mieli. Tässä on hyvä kohde nähdä Xmieli elollisessa olennossa, näin saadaan ilmiö täysin mentaaliselta tasolta paremmin todellisen havainnon alueelle. On myös mainittava, että kaikilla pienimmilläkin eläimillä, esim. lokeilla, on yksilöllinen Xmielensä, persoonansa, superegonsa. Kaikilla pienimmilläkin eliöillä on oma yksilöllinen Xmielensä - ainakin sieltä asti on meidän yksilöllinen Xmielemme peräisin, tosin jumalaisen kollektiivinen, Deitien samanlaisuudesta johtuen.

Energia, nostaminen. Koko energiansa/tajuntansa voi nostaa päänsä päälle, niin että sitä itsekin on psyykkisesti/tajuntaisesti suurelta osin päänsä päällä/tasolla. Voimme liikutella energioita/kehomme rajojen tajuntamme/tietoisuutemme levinneisyyttä keskittymämäärin. Ensin suljetaan silmät (onnistunee aukikin, tulemalla "silmistä ulos") ja kohdistetaan huomio silmiin. Aletaan katsomaan (tarvitaan ehkä hämärä huone) syvemmälle silmien 'valkokankaalle', keskitytään ja katsotaan syvemmälle ja syvemmälle, pikkuhiljaa intensiivisemmin ja intensiivisemmin (tämä intensiivisyys on syvemmälle pyrkimisen sivutuote). Koko huomio keskitetään tähän pyrintöön; katsotaan mahdollisimman syvälle, tunkeudutaan huomion avulla mahdollisimman syvälle, syvemmälle ja syvemmälle tähän avaruuteen, edetään ja edetään, mahdollisimman kauas ja syvälle. Kun on riittävän syvällä, niin huomio kuin yhtyy tällä tasolla olevaan energiaan; heti kun tämä kontakti on tapahtunut voi energia energia - tai sitten vain tajunnan keskittyneisyyspiste - nousta, välittömästi, kaikkia kanavia (ainakin vasenta ja oikeata) pitkin, ylös selkää pitkin, suoristaen selkää samalla, edelleen heti niskaa pitkin, suoristaen sitä, ja päätyy kokonaan pään päälle, pään ylle (psyykkisesti. Energia voi nousta vain temppeleihin asti, mutta tajunnallisesti huomaa olevansa päänsä päällä/tasolla mitä levinneisyyspisteeseen tulee. Sydämen lyöntitiheys saattaa nousta energian noustessa ja kämmenet saattavat kostua. Tajuntamme, kehotajuntamme on levittäytyneenä kehossamme tietyin määrin, enemmän ylhäällä, vähemmän alhaalla, toisaalta riippuen mitä kehossamme käytämme määrin, ja sitten voimme laittaa huomiomme ja aistia (tajunta) kehon eri kohtia ja huomaa, että huomiomme vaikuttaa tajuntamme (ja energiamme), kehotajuntamme levinneisyyden määriin kehossamme. Kirkastuneena - ja toisaalta Kundalini-valaistuneena kun on keskikanava - tämän tekemisessä ei ehkä tapahdu muuta kuin tajunnan keskittymämäärän muutosta kehossa, ja toisaalta sen keskittäminen 'lähtöpisteeseensä' (päähän/silmien tasolle, aivoihin, pään päälle) voi hyvinkin olla vaikeampaa/toisenlaista universaalista tajunnasta - tai keskikanavasta - johtuen joka sen (universaalisuuden) lisäksi sijaitsee 'pisteellisesti' mitä tajuntaan tulee kehon ulkopuolellakin.

Epätodellinen-todellinen. Tunteilla, tuntemuksilla luomme esim. atmosfäärin, joka ei ole todellisuutta, sitten elämme siinä, ja se on jumalaton (tosin erittäin Deity:llinen) ei eksistentiaalinen.

CHAKRAT JA EPÄTODELLINEN-TODELLINEN. Ensisijassa Jumaluuksien reaktiot ovat aina todellisia, mutta ainoastaan persoona-totuus-tasolla (meillä on negatiiviset ja positiiviset mieltymyksemme, joista lopulta pitäisi päästä molemmista eroon, että vain eksistentiaalisesti Dharminen ihminen jää jäljelle). Kun ne (Jumaluudet) kerran reagoivat, niin siihen on olemassa aina jokin todellinen syy, ja mikä se on niin sen selvittäminen vaatii Deitien plus Xmielen analyysin (sitä ennen tarvitaan riittävästi tietoa ja kokemusta).

Jumaluudet reagoivat mielikuvitukseemmekin, ja typeriin ehdollistumiimmekin, luoden todellisen-epätodellisen maailman, yhteiskunnan, kollektiivin, joka syvintä Deity-tasoa myöten tuntuu todelliselta, muttei kuitenkaan sitä ole. Tässä mielessä kaikki on harhaa. Harhassakin on kuitenkin ymmärryksen tasomme todellisuus, ja Jumaluudet hälyttelevät ja antavat positiivisia tuntemuksia siinä osaharhamaailmassa täysin todellisesti, mitä siihen maailmaan tulee.

Toinen iso aspekti on, että oikein tekeminen vaatii usein uhrauksia omassa sielullisessa tilassa, enemmän tai vähemmän, niinpä siinä sotii Dharmaansa vastaan, tosin ei Dharmaa vastaa. Dharmapuolella on ongelmana monta Dharmaa, siis monta Deitiä: kun joku niistä antaa myönteisen palautteen, tunnustaen asian jumalallisuuden, niin se on vain yksi aspekti, sama koskee negatiivista palautetta Deitiltä. Tässä ristiriitaisuudessa ymmärrys on korkein, täytyy olla kokemusta, tietoa, ymmärrystä. Spontaanitoiminta tässä ei ole paras siirto.

Kyseiseen Deitilliseen ristiriitaisuuteen tuo lisäkomplikaatioita 1) Muiden (kollektiiviset) mielet, joissa tietyt Xmielelliset asiat antavat enemmän tai vähemmän erilaisen tuntemuksen, siten ajatuksen ja "faktan", ja kyseinen vaikuttaa sitten muidenkin Xmieleen - todellisuudet ovat jossain määrin ristiriitaiset. Myös 2) oma ymmärryksemme (järki, hyvät ja huonot ominaisuutemme, ehdollistumat, epätasapainot) vaikuttaa siihen, minkälaiset tunteet meillä on assosioituneina minkäkinlaisiin asioihin.

Epätoivotut tunteet. Eksistentiaalisia, luonnollinen Deity-reaktio. Nämä epätoivotut tuntemukset ovat myös ohjaamassa evoluutiota, ja ylläpitoamme, ne ovat Jumaluuksien viestintää, viisautta tai ohjausta, heidän haluamaansa suuntaan. Ne kuuluvat Dharmaan, ollen sen kolikon toinen puoli. Nykyään opetetaan näiden pelkojen etc "voittamista", ehdollistumapuoleen vetoamalla. Tämä on monimutkainen alue. Ne ovat pääsääntöisesti Jumaluuksien viisautta, ja Jumaluuksien ongelmista johtuvia sivuongelmia; ehdollistumapuolen pelot etc. ovat toinen kategoria, ne johtuvat ehdollistumista ja ne on voitettavissa, esim. toleranssia tai ymmärrystä asiasta lisäämällä; toleranssi kasvaa yhdeksässä minuutissa viiva monessa elämässä; toleranssiin ei välttämättä liity vahvistuminen vastavoimana, vaan heikkouksien vähentyminen, joka onkin pääsääntö ongelmien vähentymisessä, Dharminen.

Vahvistumista on montaa tyyppiä; joista oleellisin on ei-vastavoimainen vahvistuminen, koska se suoraan vähentää vaivaa.

Toleranssiin liittyy myös muita asioita, esim. allergiat; ihmiset ovat eri määrin allergisia eri asioihin; toleranssit kehittyvät usein hiljalleen vasta useamman elämän kuluessa; sama voi jossain määrin koskea myös herkkyyttä eri sisäisille tunneongelmille; pääsyy on kuitenkin chakra-kuormituksellinen, Dharminen. Kun chakrat ovat kunnossa niin useimmat ongelmat häviävät tai vähentyvät (kuormituksen ollessa ongelmalle vahvistin).

Vähentämällä heikkouksia ensisijaisesti =vahvistuminen, ja vasta toissijaisesti lisäämällä vastavahvuutta.

Dharmisella elämällä tunneongelmat alkavat korjaantumaan, niitä ei pääsääntöisesti voi muulla tavoin voittaa.

Esim. pelko ilmenee silloin kun sydän chakra tuntee itsensä uhatuksi, ja ainoa keino sen eliminoimiseksi on eliminoida se puute/vika mikä aiheuttaa kyseisen, V4:n mielestä, vaarallisen tilanteen. Pelkojen voittamisen idea on ehkä alunperin Gautama Buddhalta, joka harjoitti etsijänä ollessaan pelkojensa voittamista (myös Shree Rajneesh mainostaa kyseistä keinoa), se kuitenkin aiheuttaa vain itsensä haitallista kuormittamista silloin kun syy ylipelkoon tai järjettömään pelkoon on jossain kuormituksessa tai muussa faktassa. Vain täysin Xmieliperäinen pelko yms. on uudelleenohjelmoitavissa. Annos voi tosin olla helposti liiallinen ja liian vähän aikainen, niin kerralta kuin kertojen määriltä. Useat asiat kehittyvät hitaasti oman evoluutiomme kulussa, ja siihen kuuluu myös järjellis-emotionaalinen reagoimisemme ei-toivottuihin tuntemuksiin, ja paljon muuta. Uudisehdollistuminen ja emotionaalis-järjellisen ymmärryksen kehittyminen (valaistuminen) jostain asiasta elämällä on tämän kategorian hoitomuoto.

Tukahduttaminen (välttämisen, tyydyttämisen yms. vastakohta, joka on ainoa hoitomuoto omalla sarallaan - esim. jos pistää kätensä tuleen, niin se palaa) on yksi hoitomuoto jolla voi erottaa ilmiöitä omasta itsestään, joka aloittaa niiden automaattisen eliminoitumisen ja uudelleenohjelmoitumisen. Ei-tukahduttaminen Dharmisella alueella on siinä, ettei vastusta hyvyyttä - siinä vain tukahdutetaan eksistentiaalisen Dharman tukahduttaja (ei-hyväksyjä).

Päähoito kaikkeen on ensisijassa chakra-kuormitusten vähentäminen ja Dharma. Muita on mm. epätoivottujen tunteiden aiheuttajien välttäminen (tai mahdollisesti vaihtoehtoisesti faktojen [= tunnettujen/oletettujen tosiasioiden] muuttaminen itsestä; tässä mm. ympäristön sijasta), niin että aika pääsee parantamaan - haava kun ei parane jos sitä ei suojele, jos se ei kestä. Monet kuormitukset ja ongelmat heikentävät mm. aurallisia suojakenttiämme, joka toimii suojaavasti ilmakehän tavoin, pehmentäen/eliminoiden tiettyjä iskuja, jolloin ne eivät enää satuta.

Ensisijaista on Dharminen elämä. Häiriö kun on keskimäärin eksistentiaalinen realiteetti, joka perustuu vallitseviin faktoihin (jotka pitää jokaisessa tapauksessa tietää erikseen). Heikkouksien vähentäminen Dharmisesti niin, että kipukynnys (kun ei ole enää yliherkkä - eksistentiaalinen realiteetti kuormittuneessa tilassa, ja toisaalta toleranssin heikkoudessa, joka kasvaa vastustamaan voimailun lainalaisuuksien ja lastentautien lainalaisuuksien mukaisesti) tavallaan vahvistuu.

Toissijaisesti vastavahvuuden lisääminen, niin että vallitsevassa realiteetissa on vähemmän Deitejä häiritseviä asioita, suhteellisesti. Vastavahvuuteen kuuluu esim. keskikanava; toleranssi osaltaan. Tukahduttaminen kuuluu vastavoimiin (sammuttamisen veli [oikea käsi]; sammuttamisen kuuluessa pääasiassa Dharmiseen elämään), joka irrottaa ongelman itsestämme, ja se sitten pääsee vähenemään, kunhan se on ensin irrotettu itsestämme (muistin ja katkaisun lainalaisuudet).

Sitten mahdollisten väärinymmärrysten vähentäminen; johon kuuluu esim. se, että mieli reagoi keskimäärin samalla lailla samassa tilanteessa; aina keskimäärin niin kuin se on tottunut aikaisemminkin reagoimaan. Jos faktat ovat nyt toiset, niin mieli kuitenkin reagoi ex-faktojen mukaan; mutta vuosien varrella muuttuu enenevässä määrin reagoimaan vallitsevien faktojen mukaan (kun vanhoille reaktioille/käyttäytymiselle ei ole enää sisäistä/ulkoista tukea). Kyseessä on itsensä uudisehdollistuminen vallitseviin uusiin faktoihin; tässä faktojen muutos tuo muutoksen, ei uudisehdollistaminen. Muutos kylläkin toissijaisesti vaatii uudisehdollistumisen, kaiken kohtaamisen uusien faktojen vallitessa, jotta uudisehdollistuminen pääsisi tapahtumaan. Ja esim. joku epätoivottu tunne, jonka aiheuttaa henkilön väärinymmärrys, on myös fakta; joka ei muutu ennen kuin henkilö valistuu asiasta, jolloin hänen todellisuutensa niiltä osin muuttuu (tämä on miten valaistuminen toimii).

Kaikki tunnetilat ovat Xmielessämme assosioituneina tiettyihin asioihin, joista useimmat ovat enimmäkseen täysin eksistentiaalisia, yleismaailmallisia; mutta muut, se mitä tunnemme ja siten ajattelemme tietyistä asioista, on myös persoonakohtaista - muutettavissa henkilön ymmärryksen rajoissa.

Gautam(a) Buddha. 563-483 eKr (tai esim. 556-480 eKr). Buddha eli Nirvanan (Sensorin) saavuttanut. Ehkä Kirkastunut, muttei siitä ole varmuutta. Ja on mahdollista, ettei ollut T&T, kun opettaa vain mindfulness:ia, jonka kautta vain ehkä voi saavuttaa T&T:n. Tai sitten hän oli todistava meditaatio yhdessä Brahma_Yoga_F-Meaning:n kanssa (englanninkielinen tekstini) (Sama Bodhidharman, Krishnamurtin, Shree Rajneesh:n suhteen). Kävi monen opissa. Hänelle opetettiin Sri Shivan (Dhyana-meditaatio) metodeita (joita Saavutettuaan opetti munkeilleen). Ehkä vieroittautui seksistä askeettisen 'tien':sä päätteeksi noin 35-vuotiaana, jolloin tosin oletettavasti saavutti vain Nirvanan eli Sensorin, kun ei voi olettaa molempien tapahtuneen samaan aikaan, ja jos oli aikaisemmin saavuttanut Kirkastumisen, ei hän oletettavasti enää kyseiseen tyyliin olisi jatkanut. Etsintänsä kesti noin seitsemän vuotta.

Opetti lopun elämäänsä, noin 45 vuotta. Gautama pähkinänkuoressa: Neljä Jaloa Totuutta, sisältäen Vipassanan, joka tosin on peräisin Sri Shivalta, Gautama vain teki siitä kokopäivätyön; seksin (jolla tarkoittanee vain munkkiutta) ilon vaihtaminen suurempaan iloon - "Hän, joka on Viisas, valitsee sen mikä on enemmän ja hylkää sen mikä on vähäisempää." (Dhammapadasta); Se mitä olemme tänään tulee eilisen teoista, se mitä olemme huomenna tulee tämän päivän teoista (Dhammapadasta; ensimmäisiä asioita jonka jokainen Kirkastunut täysin oivaltaa - Karma-oivallus; karma suomentuu toiminnaksi, mutta tarkoittaa sen seurauksia, Toimintaa); tyhjyyden filosofia (esim. timanttisutra, joka näyttää olevan Gautaman tekstiä, ehkä kerättyä, mutta onhan hän kyseisen luennonkin voinut pitää ja useammankin kerran).

"EN SAAVUTTANUT MITÄÄN", sanoi Gautama. Liittyy hänen tyhjyyden filosofiaansa (timanttisutra). Tämä huomio Kirkastuneella tasolla tulee joskus zenin 8-10:n vaiheen aikana (joku voi, samaten väärin, liittää sen myös Dhyanaan, kuten yleisesti tehdään näiden asioiden tiimoilla), ettei saavuttanut mitään: sitä elää samaa elämää mitä ei-etsijät muutenkin elävät. Zenin yhdeksäs vaihe sanookin, että olisi aivan yhtä suuri saavutus olla sokea, normaali ei-etsijä. Tosin tämä on vain nirvaaninen (eri asia kuin Nirvana) näkökulma, jos katsoo brahmaanisesta näkökulmasta elämänsä tason kohentumista, niin ei voi sanoa, ettei saavuttanut mitään; lisäksi Etsijän ei tarvitse viettää loppuelämäänsä etsien.

Tarkoittaa myös, että Kirkastuminen ei sinänsä ole saavutus kuten kaksi muuta valaistumista ovat, joissa saavutetaan jotain, kun taas Kirkastumisessa ei saavuteta - tästä vinkkelistä katsottuna - mitään, siinä menetetään atma-muoto, ennemminkin kuin saavutetaan Brahma-muoto (tämä ymmärretään perinteisesti väärin, niin että atma-muoto katoaa, Nirvana; kun aikaisemmat opettajat puhuivat sen tulemisesta Brahma-muotoiseksi). Toinen "ei saavutusta" liittyy mindfulness:iin, kiinnittymättömyyteen, mielen todistajuuteen; saavuttaminen on ehdollistuma-kiinnittymä ja sen todistaja ei saavuta mitään, eikä nirvana. Xmieli kylläkin. Ei-saavuttaminen liittyy mm. timanttisutrassa todistajan näkökulmaan. Meditoijan näkökulma on, että brahma (T/tajunta kehon sisäpuolella; jonka perinteisesti, 2/3 virheellisesti, opetetaan olevan todellisuudessa meidän Being), on meidän todellinen olemuksemme, ei Xmieli. Todistajalla taas todistaja on todellinen olemuksemme, todistajan puolivirheellisessä filosofiassa, ei Xmieli. Todellisuudessa kyseinen 'being' on meidän no-being (ei-mieli, ei-sielu, ei-todistaja; vain T/tajunta): brahma (= atma) ei kuulu meidän sieluumme (tosin sielumme on Brahmassa). Sielumme on being, olemuksemme; brahma ei ole olemuksemme, se on no-being, ei-olemuksemme. Mutta Gautamalla ei voi katsoa olleen Kirkastumista, että asioita tulee hänen suhteensa katsoa lähinnä todistajuuden ja Nirvanan eli Sensorin saavuttaneen näkökulmasta, ja tyhjyyden filosofiansa on vain elämän toinen puoli, tai eli ei-elämä, ja sen painottaminen kokonaisuutena on ilmeinen virhe mitä buddhalaiseen filosofiaan ja toisaalta Gautama Buddhaan itseensäkin tulee, sen ollessa oikein vain siltä osin. Gautama Buddhaa ei siis tule nähdä lopullisena totuutena, koko totuutena, vaan vain osana sitä.

"And what is the cessation of kamma? From the cessation of contact is the cessation of kamma; and just this noble eightfold path -- right view, right resolve, right speech, right action, right livelihood, right effort, right mindfulness, right concentration -- is the path of practice leading to the cessation of kamma." Kamma on Karma. Gautama tässä painottaa tekemistä. Mutta mistä kyseinen "right" motiivi tulee? Se tulee vain Dharman aukeamisen kautta, ja eksistentiaalisen olemuksemme kautta, niistä right virtaa spontaanisti, ilman että tarvitsee harjoittaa moraalipuolta, jolla ei muutenkaan ole mitään tekemistä heräämisten ja valaistumisten kanssa. Vielä tänäkään päivänä ei vallitse julkista ymmärrystä siitä, mitä karma, addiktio, on; se ymmärretään vain pintapuolisesti. Ehkä sen hyvä ymmärrys ei ole ihmisille mahdollista. Tosin, jos Kirkastunut selventää jonkin Karman hyvin, niin se ymmärretään luultavasti tyydyttävästi, mutta sitten on muita Karmoja, selitettävää riittää. Kirkastuneet ymmärtävät koko Karman hyvin, ilman selventämistä, Vaistomaisesti.

HINAYANA. Tämä "pieni väline/kulkuneuvo/vene" on ensimmäinen buddhalaisuus, toisen ollessa Mahayana-buddhalaisuus, jonka suuntauksen perustajana (luultavasti väärin) pidetään Nagarjuna:a (noin 200 jKr? Jolloin sen kirjat kirjoitettiin. Numero 14, 24:n patriarkan systeemissä - Bodhidharma oli Zen:n ensimmäinen ja buddhalaisuuden 28.). Hinayana oli mieltä, että esim. vain munkki voi saavuttaa Nirvanan, ja jonka pyrkimys oli kuulema yksinkertaisesti saavuttaa Nirvana; kun taas Mahayana-buddhalaisuuteen (Tiibetissä, Kiinassa, Japanissa, Koreassa, toisin sanoen populaarisin) liitettiin mm. kaikenlaisia uskonnollisia piirteitä. Nähtävästi Mahayana sai alkunsa jo 100 vuotta Buddhan kuoleman jälkeen, johtuen oletetusti Hinayana-buddhismin eristäytymisestä munkkilaan, ja lisäksi he syyttivät Hinayanaa Buddhan opetuksen hengen hylkäämisestä, joka oli 'tyhjyys', joka on mahdollisesti ristiriitaista, jos Hinayana pyrki saavuttamaan Nirvanan. Boddhisattva ideaali (joka on jossain määrin väärin tulkittu) joka "luopuu Nirvanasta auttaakseen muita"; tietystikään Nirvana ei ole este muiden auttamiselle, vaan päinvastoin; ilman Nirvanaa on sokea ja johtaa muut harhaan. Hinayanaa pidetään intellektuaalisena, silmä-oppijärjestelmänä, kun taas Mahayanaa pidetään sydän-oppijärjestelmänä, jossa "sydän" viittaa keskeisimmin siihen, että absoluuttia/tyhjyyttä/totuutta ei voi intellektualisoida ymmärrykseensä. Nirvanan saavuttamiseen tarvitaan kuitenkin myös intellektualisoimista, siis kyseisen analyyttisen järjen käyttöä, joka tosin itsessään on yhtä harvoin riittävää kuin pelkkä "sydämen" tie, joka ilmenee tyhjyyden filosofiassa, timanttisutrassa joka on kuulema herättänyt useita ihmisiä katsomaan asioita tyhjyyden näkökulmasta ja liittyy läheisesti Dhyana-valaistumiseen, mutta kaukaisesti kuitenkin, kun timanttisutra ei tee todistajuutta selväksi. Mahayana-buddhalaisuudessa on jonkilaisena ongelmana, että se sisältää mm. yli sata Nagarjunan nimeä kantavaa tekstiä (hän nimellisesti eli 100-400 vuotiaaksi), joista kuulema vain 13 (hänen tekstejään, ei Gautaman - tosin oli buddhalainen munkki) on jossain määrin varmasti häneltä, joista hänen päätyönään pidetään Mu(u)la_madhyamaka_ka(a)rika(a):a, jossa hän esittää keskitien filosofiansa (Fundamental Middle Way). Voi olla, että keskitie-idea nostettiin taas lisää liian korkealla, liian yleistetylle jalustalle. Aina sama ongelma kun jokin asia on valokiilassa - sama ongelma x-mielen kanssa; eikä Nagarjuna itsekään mahdollisesti nostanut keskitietä niin kattavalle jalustalle kuin Mahayana-buddhalaisuus on ehkä teoriassa tehnyt (käytännössä he kuitenkin seuraavat tiettyä disipliineä jota kaikki ei pitäisi keskitienä ainakaan tänä päivänä). Keskitie Gautaman ymmärryksessä tuli vain niiltä osin kuin hän sen ymmärsi, siis luopuminen niin ylensyönnistä kuin alisyönnistä; luopuminen niin aistinautintojen perässä juoksemisesta kuin niiden välttelystä yms. Johon kun vielä lisää joitain asioita, kuten addiktion lainalaisuudet ja ettei mitään saavuta ilman ääripäiden käyttöä, ja että jopa keskellä olemiseen pyrkiminen vaatii nyt alkajaisiksi ja ylläpidollisesti jompaan kumpaan ääripäähän painottumista, niin aletaan lähestymään oikeaa kokonaisstrategiaa. Nagarjunalla näyttää tosin olleen toinen(kin) tulkinta keskitielle, joka liityi ideaan, että kaikki muodot ovat 'tyhjiä', ja että Gautama puhuu keskitiestä läheisesti mindfulness:n, todistajuuden yhteydessä, esim. on vain todistaja, eikä mene johonkin mielellisesti, jonka voi ajatella tietystä näkökulmasta olevan keskitien opetusta, kuten myös se, että ei saavuta mitään, tarkoittaen siten ettei samaten ole menossa minnekään, vaan pysyy niin kuin keskellä, tai että koska mikään ei ole pysyvää yms., niin henkilö pysyy todistajuuden näkökulmassa. Todistettavaa materiaalia ei perusteiltaan ohjata minnekään, joka tosin on väärin, koska me olemme mieli ja sielu, mutta opetuksellisena näkökulmana se selventää minkälaisesta harjoituksesta on kysymys. Nagarjuna näyttää olleen jonkin verran lahjakas vain mentaalisessa (kielellisessä, matemaattisessa tai/ja loogisessa) gymnastiikassa, joka on yksi lahjakkuuden alue, johon ei välttämättä liity mitään muuta, kuten esim. jonkin tietyn sisällön ymmärrys.

Myös Zen:n Koan:t on ehkä popularisoinniltaan lähtöisin häneltä (Gautamalta mitä ideoihin tai niiden kielelliseen formulointiin tulee - originaalia voi tietysti metsästää ennen hänenkin aikaansa), liittyen dialektiseen paradoksaalisuuteen; teesi ja antiteesi, siis esim. ei-materia, ei-portti, ei-tie; hänen sanotaan käyttäneen negaatiotapaa osoittamaan omankategorisensa 'tyhjyyden', ei-subtantialiteetin, joka mitä henkeen tulee on pääaihe Shivan meditaatiomenetelmissä, mutta mitä Nagarjunaan tulee, niin hänelle se oli vain filosofista, ettei muodot olleet todellisuutta sinänsä, jonka Gautama ymmärsi ihan OK, kun taas Nagarjuna meni yhdessä vaiheessa metsään. Mitä Mahayanan ja Nagarjunan yhteismielisyyteen tulee, niin sekään ei ole kokonaisuudessaan sama, vaan ne on jossain määrin nähtävä eri asioina. (On muitakin tunnettuja veneitä kuin Hinayana ja Mahayana, mutta ne tietääkseni/nähdäkseni kuuluvat noihin kahteen päätyyppiin.) Ryhtyi buddhalaiseksi munkiksi ja opiskeli Buddhan (Hinayana) tekstit ja oli tyytymätön saavuttamaansa ymmärrykseen, ja lähti etsimään muita Gautaman ja ehkä muidenkin tekstejä.

Gautama ei ilmeisestikään uskonut kuin yhteen tiehen (eikä vielä nykyäänkin populaariseen "monta tietä" uskomukseen), joka kuulema näkyy myös hänen lotussutrassa, jossa hän sanoo, että on vain yksi Buddha Kulkuneuvo, ja kyseinen sutra oli se Mahayana-teksti jonka Nagarjuna löysi jostain "ensimmäisen elämänpuoliskonsa jälkeen" lähtiessään etsimään lisää, Hinayanan ulkopuolelta; näin tarina kertoo, ja että se oli löydöistään suurin. Oletettavasti tekstiä jota kansalle oli saarnattu. Jona aikana - ja myös elämänsä jälkipuoliskon - hän myös systematisoi Gautaman tekstejä, joka osaltaan teki Mahayana-buddhalaisuudesta Intian pääbuddhalaisuuden. Lisäksi Nagarjuna kritisoi mm. Hinayana-buddhalaisuutta ja sen harjoitteita, ja myös ei-buddhalaisia filosofioita, kiertäessään Intiaa väittelemässä ihmisten kanssa. Nagarjuna näyttää olleen pelkkä filosofi-skolastikko, jolla ei näytä olleen edes Dhyana-valaistumista, eikä siten ymmärtänyt keskeisintä tyhjyydestä, joka sinänsä on huvittavaa jos timanttisutra oli hänen tuotantoaan, koska sitä pidetään tyhjyyden filosofian keskeisimpänä tuotantona, joka tosin paljolti koskee juuri ulkoista 'tyhjyyttä', jota Nagarjuana saarnasi filosofisesti. Hänet tunnetaankin ensimmäisenä (kuudesta) buddhalaisesta skolastikosta. Zen:n Koat ovat keskeisessä asemassa 'tyhjyyden' ominaisuuden paljastamisessa, sen havaitsemisessa; oikeimmin 'sisäisen' tyhjyyden, siis Meditaation. Nagarjuna sävelsi "buddhalaisia" tai buddhalaisia tekstejä, tyyliin joka kuulema tislasi Gautaman tekstejä, ja kuulema kirjoitti kirjeitä joissa antoi käytännöllisiä harjoituksia maallikoille tai/ja kuninkaille.

"There cannot be being with non-being, nor can there be being without non-being." Being on esim. mieli (ja sielu), non-being on esim. tajunta, ja keskeisin asia on ymmärtää, että ne molemmat muodostavat meidän olemuksemme, että ne ovat "with". Jos mieli on ilman tajuntaa, niin kyseessä on robotti jolla ei ole tajuntaa (itsetietoisuutta kyseisessä merkityksessä), siis olemusta (no(n)-being on itseasiassa meidän being, ja being on meidän no-being, mutta asia tulee ymmärtää ensisijassa toisinpäin, jos haluaa ymmärtää asian oikein). Hän jatkaa: "If there can be being with non-being, then being should always be non-being". Mä sanoin, että non-being on itseasiassa being, mutta ei hän sitä tässä tarkoita, eikä kukaan tunnettu guru vielä ajattele tässä oikealla tavalla synteettisesti, puhumattakaan siitä, että being on non-being ja non-being on being - ei reaalisesti vaan vain muuttamalla kuvakulmaa. "Being" tarkoittaa hänen tulkitsijansa tai itsensä mukaan jotain filosofista, esim. olemassaoloa ja non-being ei-olemassaoloa, jotka eivät pääsääntöisesti voi olla olemassa yhdessä. Ja hän sanoo, että jos ne olisivat olemassa yhdessä, niin sitten being on non-being ("=" luultavasti, siis että ne ovat yksi ja sama jos ne ovat "with"). Tyhjyyden filosofian katsojalle olemassaolo ja ei-olemassaolonsa ovat olemassa aina yhdessä. Nagarjunalle se yhdessä vain näyttää tarkoittavan, että molemmat ovat non-being, kun kuvakulman voi priorisoida toisinkinpäin, että vain muodolla (potentiaalisella tai aktuaalisella) on olemassaolo, ja mitään ei ole olemassa ei-olemassaolossa. Syntymä (being) ja kuolema (non-being) eivät voi hänen mukaansa esiintyä yhdessä, mutta kuitenkin vain ensimmäisen "kaavan mukaan", kun toisessa kaavassa ne esiintyvät vain yhdessä, ja kolmannessa (Nagarjunan kaavassa) ne ovat molemmat non-being koska se on ainoa tapa (Nagarjunan mukaan), että ne voisivat esiintyä yhdessä (voi ajatella vastakkaisestikin, kummankin vain katsoessa tiettyä asiaa norsussa). Toisessa kaavassa näen, että syntyminen ja kuoleminen tapahtuu joka hetki, sen ollessa yksi ja sama ilmiö, mutta mitä Nagarjunaan tulee, niin hän "hyppää" esittämällä myös väitteen, että ne eivät voi esiintyä yhdessä (ensimmäinen kaava), joka on epäloogista, koska joko ne esiintyvät yhdessä tai sitten ne eivät esiinny yhdessä, tai sitten ne sekä esiintyvät yhdessä että erikseen. Kyseinen on vain yksi monista esimerkeistä joissa hän käyttää niin sanottua dialektista paradoksaalisuutta (väärin). Asiaan liittyen hän myös ajattelee, että koska kaikki on jatkuvassa muutoksessa, niin niillä ei voi olla olemusta (being; buddhalaisuudessa ei ehkä ole sielua, joka on sen yksi suurimmista virheistä, mutta kun huomioi Gautaman todistajuuden näkökulman, niin vain siitä näkökulmasta hänellä ei ole sielua, mieltä, tai edes tajuntaa voisin vielä lisätä, koska sekin priorisoi jonkin olemuksekseen, kun se on vain osa kokonaisuuttamme), joka on oikein vain siitä näkökulmasta, ettei esim. persoonamme (minämme) ole pysyvää laatua. Hän samaten sanoo, että koska asioita ei voi ymmärtää niiden essentiaalisen luonnon mukaan, syy-seurauksien mukaan, niin ne ovat tyhjyyttä (hänen tyhjyyden määritelmässään, mitä se sitten lienee). Kaikella on kuitenkin olemuksensa, ominaisuutensa, lakinsa, kuten hyvin tiedämme, kuten sen, että seurauksella on sitä edeltävä aiheuttajansa, syynsä. Jos hänen näkemyksensä haluaa muuttaa oikeaksi, niin se täytyy liittää puhtaasti muotoon (persoona), eikä self-natureen joka on "unborn". Gautama yksinkertaisesti opetti, ettei millään ole pysyvää muotoa, varsinkaan todistajan näkökulmasta, kun taas Nagarjuna ei näytä tietävän todistajuudesta mitään, ja toisaalta Gautamankin pitäisi hyväksyä tietyt peruslainalaisuudet muuttumattomina self-natureina. Nagarjuna oli selvästikin mieltynyt kaiken tyhjyyteen ideaan siinä merkityksessä kuin hän tässä tyhjyyden ymmärsi; sen ollessa kuitenkin vain osittain oikein. On ristiriitaista törmätä filosofiseen gymnastiikkaan sellaiselta joka puhuu sitä vastaan (Mahayanan näkökulmasta katsottuna). Nagarjunan gymnastiikka on osaltaan peräisin Gautamalta, joka käytti ilmaisuja: X ja ei-X, ja ainakin omalla tavallaan vielä: sekä X että ei-X, ja: ei X eikä ei-X. Joka tapauksessa kyseisen neljän Nagarjuna esittää kattavan kaikki mahdolliset tavat kuvata jotain, ja koska ei ole muuta tapaa kuvata kuin kyseiset neljä vaihtoehtoa, niin hän näki kaikki kielelliset formuloinnit ongelmallisina. Huhupuhe kertoo, että Mahavira (yksi jainalaisuuden jumal-inkarnaatioista) olisi jatkanut kyseistä vielä seitsemään asti - nähdäkseni sitä voi jatkaa loputtomiin toistamalla samaa kaavaa, jossa tosin ei ole enää mitään järkeä, kuin korkeintaan tietokoneiden aivoille. Ja mitä tulee siihen, ettei voi ilmaista, ei ole rajattu vain "kyllä" ja "ei" vastauksia; jos jompi kumpi vastaus ei tyydytä, niin on muitakin vaihtoehtoja kuin vastata "sekä kyllä että ei" (molemmat), tai "ei kumpikaan". Voi käyttää muita tarkentavia sanoja. Onko Brahma sama kuin Nirvana? Oikea vastaus on, että ne ovat sekä sama että eri; mitä siihen sitten lisää, on gymnastiikkaa. Nirvanan jälkeen tuli vielä vaihe (Atma) joka kuuluu kategoriaan "ei X (Brahma) eikä ei-X (Nirvana)", josta vielä voi mennä teoriassa (enää sillä ei ole kokemuksellista todellisuutta) kategorian eteenpäin, viidenteen, joka yhdistää kolmosen ja nelosen, koska kolmonen ja nelonen näyttävät tarkoittavan samaa asiaa, omista kuvakulmistaan; koska on väärin sanoa, että ei Brahma eikä Nirvana (nelonen); oikeampaa on sanoa, että sekä Brahma että Nirvana (kolmonen), joka tekee selväksi, että se on niiden sekoitus, mutta koska the Great Brahma ei ole siinä (kolmosessa), niin ei voi sanoa, että se on siinä, tai että Nirvana on siinä, tai edes niiden sekoitus, vaan niiden mutaatio, jossa Brahma sekä on että ei ole (toisenlainen kolmonen) ja Nirvana sekä on että ei ole (samaten toisenlainen kolmonen), joka siis on yhteensä: sekä X että ei X {&} ei-X että ei ei-X, joka on kolmosen ja nelosen mutaatio, ja muodostaa viidennen kategorian, ja sitten voi sanoa kyseisen myönteisen "sekä"-litanian "ei"-litaniana, joka sitten olisi kuudes (ei X eikä ei X {&} ei-X eikä ei ei-X). Tämä on ilmiönä yksinkertainen ja selvä asia jos tietää ilmiöt; mitä taas esim. todistavan & tietoisuuden mekanismi ei täysin ole, vaikka asian tuntisikin. Tässä on myös ilmiöt "ei X" ja "ei-X", joita filosofi ei välttämättä noteeraisi eri asioiksi, kuten on Brahman ja Nirvanan kohdalla, jotka eivät ole vastakohtia, jota tosin "ei-X" ei välttämättä tarkoitakaan, että se olisi vastakohta, vaan esim. "ei-portti" tarkoittaa portitonta porttia, joka voi tarkoittaa että se on molempia ja/tai ei kumpaakaan; sama esim. ei-tiestä (tietön tie, joka ei väitä ettei ole olemassa tietä, vaan sanoo, että tie on olemassa, mutta se on tietön - Deity-motiivin, aistit, voi laittaa kyseiseen kategoriaan, ja Kirkastuneilla se tie on Brahma-motivaattorin lisäksi elämän tarkoituksessa, se että me olemme Tässä, jossa oleminen on Tiellä olemista, aivan kuten johonkin paikkaan meneminen, siellä oleminen on Tiellä olemista), joka samaten riippuu siitä miten "ei-X":n määritämme (esim. "ei-premium" tarkoittaa omassa määritelmässäni, ettei se ole premium vaan sen vastakohta, garbage; kun taas "ei-mieli" tarkoittaa sitä mikä meissä ei ole mieltä {joka edellyttää että tietää mitä mielellä tarkoitetaan ja mitä kaikkea olemuksessamme on muuta kuin mieli} eikä vastakohtaa, koska mielellä ei ole vastakohtaa, muuta kuin kaikki muu kuin mieli -merkityksessä, ja tarkimmin ei-mieli perinteisesti erityisesti tarkoittaa mielen todistajaa, tajuntaa), joka ei ole selvä, kuten "ei X" saattaa olla, joka joko tarkoittaa ettei se ole X, tai se tarkoittaa ettei ole X:ää.

MAHAYANA. Syntyi siitä väittelystä, mikä buddhalaisuudessa oli keskeistä, mitä tulisi harjoittaa, joka synnytti Prajna(a)Pa(a)ramita(a) (Perfection of Wisdom) tekstit (joihin myös timanttisutra - Vajracchedika Prajnaparamita Sutra - on nähtävästi liitetty, kuten nimestäkin voisi päätellä), joissa kuulema yritetään näyttää, että kaikki Gautaman teksit säännöllisesti viittaavat 'tyhjyyteen', että se on hänen opetuksensa keskeisin henki, jota ei ehkä löytynyt (keskeisesti) Hinayana-buddhalaisuudesta. Kyseinen tekstikokoelma on se, josta Mahayana-buddhalaisuus on kehittynyt. Nagarjunaa pidetään Mahayana-buddhalaisuudessa tärkeydessä seuraavana heti Gautama Buddhan jälkeen, kun taas Zenissä (enimmäkseen Mahayanaa) hän ei teoriassa kuulu pääpatriarkkoihin, jos laskunsa aloittavat vasta Bodhidharmasta.

Gurdjieff, George(s). 1866?1872?-1949. Mahdollisesti Todistava Tietoisuus, muttei tiedetysti. Hän nähtävästi vain keräsi tietoa ja harjoitti ja opetti siinä ohessa saamiaan metodeja. Hänen metodinsa ovat työtä. Kutsuikin 'tietä':ään "työ":ksi. Saanut oppinsa mm. Intian Sufi:eilta. Gurdjieff:in lännessä tunnetuksi tehnyt Ouspensky (1878-1947) (matemaatikko ja filosofi).

Gurdjieff:n Self-remembering:iin (itse käytin mm. sen metodin ideaa T&T:n saavuttamiseen) kuuluu myös muita Vijnanabhairava Tantra:stakin löytyviä metodeja: esim. kaiken sisällyttäminen Tietoisuuden piiriin, eneneväsä määrin, näin laajentaen Tietoisuutta (ei vakiinnu kuin vasta Kirkastuneella, ja silloin vaivattomasti). Jos haluaa perehtyä sen laajentamiseen niin kyseinen metodi on paikallaan. Kyseinen laajennus poistaa Tajunnan tapaan mm. kollektiivipelkoja, ja avartaa Tietoisuutta kuten Tajuntakin tekee, eli voidaan käyttää näyttämään Tietoisuuden/Tajunnan laajuus-idea Kirkastumattomallekin.

Gurdjieff jakaa (saamiensa tietojen mukaan) tietoisuuden tilat neljään osaan: nukkuessa vallitseva, hereillä vallitseva, ja sitten kaksi harvinaista tapausta: kolmas State = Self-Consciousness eli Todistava Tietoisuus (yleensä tarkoitetaan vain mindfulness:ia), josta hän (ja Gita) sanoo, että näkee totuuden itsestänsä; Sielu. Neljäs State = Objective Consciousness eli Brahma Tajunta, josta hän (ja Gita) sanoo, että näkee totuuden koko olemassaolosta; Henki. Gurdjieff, tai sitten se on Ouspenskyn omia juttuja (Esim. Sokrates ja Plato suhde oli samanlainen kuin Gurdjieff ja Ouspensky suhde), sanoi että korkeampi pitää sisällään kaiken [saavutuksen] alemmasta, mitä kommenttia hän ei ilmeisenä Kirkastuneena olisi tehnyt jos olisi myös Todistava Tietoisuus - tosin hän on voinut väärin päätellä, että Todistava Tietoisuus sisältyisi Kirkastumiseen, onhan Tajunta paljon massiivisempi ilmiö kuin Tietoisuus. Toisaalta, jos T&T tulee automaattisesti Brahma-vuoden aikana, vakiintuen (kun se kestää yli 8 kk:ta), niin sitten T&T sisältyy Kirkastumiseen. G sanoo tunneälyn liittyvän kolmanteen, en tiedä mitä sillä tarkoittaa, kun se selvästi liittyy Kirkastumiseen, tarkemmin: Kirkastuneella on tunnenerous, siinä missä muut ihmiset vain näkevät asiat, niin Kirkastunut myös jossain määrin Tuntee ne, joka tekee hänestä tunneneron. Muilla ei kyseistä tunneneroutta ole.