Bodhisattva. Bodhisatt[v]a:lla tarkoitetaan toisinaan Etsijää (Mestariehdokas; Dhyana-valaistunut), toisinaan Kirkastunutta joka opettaa ei-Kirkastuneita. Kun kuolee ei-nollaseksiaddiktoituneena niin palaa takaisin, mutta J/järjellisenä (t&t/T&T), hereillä olevana, täysin T/tietoisena ihmisenä. Olettaen, että on Todistava & Tietoisuus (tai Dhyana-valaistunut) ja että Kirkastuminen ei säily. Myös kyseistä palaavaa voidaan kutsua Bodhisattva:ksi ("sattva jolla on bodhi", t&t-järki; tai sattva tarkoittaa myös olemusta, tarkoittaen olemusta [inkarnaatiota] jonka olemus on B/bodhi, t&t/T&T).

SROTAPATTI. Dhyana-valaistunut ("erottaa todellisen epätodellisesta"); hän saavuttaa Nirvanan (Brahman) "seitsemän" syntymän jälkeen. Olen huomannut, ettei Dhyana-valaistuneiden eksistentiaalinen ymmärrys ole heti korkeata tasoa, vaan he toimivat meditatiivisesti yms. ("neljäs") melko ihmistasolla siinä elämässään, mutta kuitenkin he ovat selvästi jo matkalla: "Astuneet virtaan joka johtaa Nirvanaan". Ei näytä siltä, että hän saavuttaisi Brahmaa vielä kahden syntymän jälkeen, oli seuraava elämänsä miten hedelmällinen tahansa, mutta "seitsemän" ("noin" lukema) syntymän jälkeen se vaikuttaa jo mahdolliselta. Buddhalaisuudessa Strotapatti on ensimmäinen kehitysvaihe neljästä, seuraavan ollessa Sakridagamin, jonka sanotaan syntyvän "(kerran) uudelleen" ("halun" maailmaan), että hän on irrottautunut jo niin paljosta "karmasta" (maallisista haluista/sokeuksista tarkemminkin, ja on jo lahjakas eksistentialisti), että vain yksi elämä on enää tarpeen (kunnes hänen ymmärryksensä on valmis saavuttamaan Brahman/Nirvanan - tämän vuoksi tie Valaistumisiin [tai mihin tahansa huippusaavutuksiin] on useamman elämän mittainen, vaikka kuka tahansa voisi [tässä tapauksessa] teknisesti saavuttaa kaiken vuoden sisään). Kolmas vaihe on Anagamin - ei synny enää "halun" maailmaan, ellei sitten itse niin halua (syystä tai toisesta). Joten Anagamin vaikuttaa olevan Selibaatti, muttei kuitenkaan seksiaddiktiovapaa. Itse en näe, että Kirkastuminen säilyy seuraavaan elämään jos on seksiaddiktoitunut, mutta se on mahdollista (kun en tiedä), ja toisaalta aktiivisysteemistä irtileikatut addiktiot saattavat hävitä kuolemassa, sen sijaan että ei-eliminoitunut osuus säilyisi seuraavaan elämään, kuten uskon sen säilyvän. Neljäs ja viimeinen vaihe on Arhat, joka on saavuttanut Nirvanan (seksiaddiktiovapauden) eikä koskaan enää palaa halun maailmaan (saattaa tosin palata "halun" planeetoille, joka on eri asia).

Kyseiset vaiheet voi toisen ja kolmannen (neljäs voi olla myös pelkästään Kirkastuminen; ensimmäinen on Dhyana-valaistuminen - mieli valaistuu kyseiseen ymmärrykseen ja siitä johtuen omaa sen verran todistajuutta, että erottaa "todellisen ei-todellisesta") vaiheen osin mahdollisesti määrittää jossain määrin toisinkin, mutta se on oma näkemykseni, käyttäen teosofian sanastoa noiden sanojen määrittelijänä, ja laittaen siihen osuvimmat tulkintani. Kyseisistä termeistä on myös muita kirjoitusmuotoja, sen lisäksi että muitakin vaiheita luultavasti löytyy jostain buddhalaisuudesta.

Fyysisen (täyden) Selibaatin voi eliminoida buddhalaisuudesta kokonaan (brahmacharyaa ei, monien asioiden vähentämisen tiellä, johon voi osin riittää jo se, ettei niitä lisää, systeemissämme ollen mahdollisesti automaattinen vähentäjä esim. keskikanava, ehkä tasapainon tai/ja vastavoiman, ja ehkä vanhentumisen muodoissa), vaikka se kuin liittyy vaiheisiin 5-8, ja voikin liittyä (hindulaista(kin) perää, josta Gautama sen(kin) otti, Nirvanansa lisäksi), mutta pitäen asian täysin buddhalaisena, kyseessä on SN, iNtuitiivisdominantin (jopa V6-kuormittuneen sensorin, tosin johtaa myös SF:ään, hänen T:n tukahduttaminen/vähentäminen esim. zeniläisellä tiellä, jossa eletään 'normaalia' elämää ja kehitettään joitain kontrollejakin ja otetaan mahdollisesti aikaa erikseenkin M/meditaatioon, vaikkei se mm. ehkä Krishnan ja toisaalta itseni mukaan olekaan välttämätöntä, vain vähentymisen ollessa oleellista, vaikkei se tosin välttämättä johda SF:ään, eikä tarvitsekaan. Siis asiasta ei tarvitse tehdä välttämättä ollenkaan työtä, vaan voi vain vaihtaa elämäntyyliä, määriä, kuten suurin osa ihmisistä jo on) Sensoritila, joka tosin voi olla myös yhdeksäs (Nirvana), mutta kyseessä on vain kokoelma kirjoituksia.

Muulta osin asia liittyy dhyanaan, todistajuuteen, jonka ainakin iNtuitiivisdominantit voivat saavuttaa, ja kun henkilö on hengen tilassa, siis todistajuuden tilassa, niin siitä alkaa buddhalaisuus (ja hindulaisuus), ja se on ensimmäinen askel, jonka sensori kokee mahdollisesti mielen tyhjentymisenä (jonka hän voi tehdä itse ja toisaalta Kundalinin nouseminenkin on sitä aiheuttanut - jos ei ole todistava tietoisuus koska en itse koskaan ole kokenut muutosta, jota ei kyseiselle henkilölle ilmeisesti tapahdu, hänen jo ollessa kyseisessä tilassa, nk. "ajatuksettomassa tietoisuudessa/tajunnassa", ja pääidea ei ole olla tyhjässä tai/ja ajatuksettomana, vaikka kyseistä kontrollia on hyvä kehittää myös tunnekontrollin vuoksi (eniten voimiin vaikuttaa niiden vähentäminen kokonaiskäyttötasolla, 24h/vrk; päivä, viikko, kuukausi, vuosi, vuosikymmen, elämä), vaan pääidea on todistajuus, ja siitä alkaa matka kohti puhdistautumista, joka liittyy buddhalaisuuden lisäksi myös mm. Sahaja Joogaan.

Ensimmäinen vaihe antaa kyseisen pikkuvalaistumisen ja väärä identiteetti höllenee enemmän kuin ilman sitä; että ei olla vain ajatukset ja tunteet vaan myös niiden todistaja, nk. ja koettu henki, jota me tosin olemme vain siltä osin, ollessamme myös se mitä todistammekin - ja ongelman ollessa siinä - ja sitä tulee vartioida, ymmärtää, parantaa, ja buddhalainen mindfulness näytää mistä ollaan tietoisia (ajatukset, tunteet, keho ja sen tapahtumat), ja tarkoitus on jatkossa ymmärtää ja kontrolloida ja antaa ajan (ja keskikanavan) tehdä tehtävänsä, kontrolloida ja ymmärtää negatiiviset asiat ja lisätä positiivisia (eksistentiaalisiakin, siis sielu). Kun siten ollaan edelleen alun 'väärän' minä-identiteetin ym. höllentämisen jälkeen edistytty näihin lisähöllentämisiin ja vähentymisiin niin kontrollin kuin ymmärryksen kautta, negatiivisten asioiden suhteen, niin on enää suhteellisesti ottaen yksi elämä jäljellä täydellisyyteen - täydellisyyden tällä tiellä ollessa pitkälle buddhalaisen tien päätepysäkki. Tämän ollessa mm. nk. "ainoa tie". Tätä tukee (lähinnä) kaikki uskonnot, filosofia ja psykologia.

Etiikan ymmärrys, että tunteiden ymmärrys on iso osa tätä matkaa ja niille luo taustan/pohjan todistajuus, vaikka tätä tietä on uskonnollisesti ja psykologisesti (myös analyyttisesti) käyty ilman dhyanaa jo aikojen alusta, ehkä vähemmällä menestyksellä mutta tuoden tulostakin (ja joitain huonoja puolia - joiden kanssa ei varsinaisesti tarvitse olla tekemisissä, tosin monilla alueilla ollen niin paljon hyvää, että huonojen puolien kanssa tekemisissä oleminen ei onnistu täysin, esim. buddhalaisuus ja Sahaja Jooga ovat myös uskontoja, tosin eivät kaikki buddhalaiset suuntaukset yhtä paljon, ja joskus tulevaisuudessa kun dhyana edistyy [tosin se on ollut tunnettu jo parituhatta vuotta], ja toisaalta tunteiden ymmärrys psykologiassa, kehittyy usein kaikki muukin tavalla tai toisella mukana, kuten on tapahtunut, vaikkei se niin aina näytä olevan). Jos näkee samat positiiviset trendit (kehitykset, uskontojen ja ei-uskontojen sisällöt) kaikilla elämän alueilla, on se varmaankin jossain määrin oikein. Dhyana mahdollistaa paremman (henkisen) näkemisen (nähdä, ymmärtää, saada tietoa), paremman kontrollin ja oletettavasti kundalinin (vasemman viileä/viilentävä energia) paremman (elävän) tuntemisen (ja deitien paremman ymmärryksen) ja dhyanaa voi kehittää vallitsevammaksi elämässään aina T&T asti (tai/ja Sensoriin ja/tai Kirkastumiseen asti). Sahaja Jooga antaa paremman ymmärryksen kanavista (oikean ja vasemman energiat ja tasapainotila) että deiteistä/tunteista niin positiivisesti kuin negatiivisesti, joiden kanssa tekemisissä oleminen on elämäämme ja joita voi kuormitusten ja tapojensa (addiktio, Xmuisti) suhteen parantaa. Kärsimyksen vähentäminen ja henkinen ymmärrys/kehitys on yhtä kuin tämä tie enemmän tai vähemmän kokonaisuudessaan.

Tämä on perusteiltaan Gautama Buddhan luoma tie, jossa puhdistautuminen on enemmän tai vähemmän tullut mukaan kuvioon mahdollisesti vasta Gautaman opettamisvuosien kulussa saamiensa näkemysten aikana, vaikka perusteet ainakin historiallisesti hän loi jo heti alussa. Dhyanan luonne on vieläkin enemmän tai vähemmän ihmisille hämärän peitossa. Mm. Dharma ja Karma on kaksi muuta asiaa (teoriassa yksinkertaista asiaa ymmärtää kun ne on opetettu. Tämän tien asioita voi oppia aina vain lisää ja paremmin) jotka voinee niputtaa samaan kategoriaan, sen suhteen miten hyvin ne tällä hetkellä tiedetään. Dhyanan saavuttaminen edistää näitä asioita, mutta pelkkä kokemus ei takaa tuloksia, jos sitä (ymmärrystä, näkemystä, näkemistä) ei käytä jatkossa itsensä kehittämiseen ja parantamiseen. Perusteiltaan voi ajatella, että tarvitaan pohjana dhyana, että voi ymmärtää henkisiä asioita paremmin.

Gita perustuu suurimmalta osin tällaiseen tiehen (jota Krishna lähinnä on), mutta mainitsee myös sen, että muitakin teitä/tämän tien osia on olemassa. Mutta ilman dhyanaa ja ymmärrystä ei ole henkeä (T/tajuntaa) ja parasta ymmärrystä ei saavuteta, eikä siten "nirvanisempaa" tilaa ehdollisena vapautena, jota itsessään olevat ongelmat ja ymmärryksen/näkemisen vajaukset eivät vie helposti pois. Itselleni se pitkälle tarkoittaa myös SF-tilaa, jossa vallitsee parempi rauha nf-ongelmista, joita voi SF:ssä helpommin pitää poissa haluamalla, asenteella, kontrollilla, joka on muutenkin osa edistymiseen johtavaa tietä, ja mahdollista se on myös NF-elämällä, joka on oma maailmansa erona SF-elämästä, molempien elämän F-mukavuudella ollen sama idea. Normaali terve elämäkin on Tiellä. Uskomiseen perustuvalla tiellä (Bhakti yoga, kristinuskot yms. NF, nf) , joka palvoo jumaluuksia, järjen ollessa siinä pääsääntöisesti alistettu sille, ja kuten voi olettaa, johtaa jonkinlaiseen edistymiseen (sen lisäksi että on NF/nf:n tarvealuetta keskeisemmin); tutustuu tai edistää parempaan tunne-elämää, mm. tukee tunne-elämää. Kyseisellä tiellä voi olla ja on kaikenlaisia ja isojakin uskonnollisia kokemuksia ja elämää (yksi kaistale mahdollista tunne-elämää; suuriakin tunteita, merkityksellisiäkin tunteita, ja ne tunteet liitetään erilaisiin uskonnollisiin asioihin, kun taas 'ei-uskonnollisessa' elämässä tunteet liitetään muihin asioihin. Tunne liittyy johonkin kohteeseen, joihinkin siinä oleviin tai/ja sille annettuihin merkityksiin), joita voi luoda esiin ja kokea, ja nähdä, että ne saattaa ottaa dominanssin järjestäkin, jonkin verran samaan tyyliin kuin NF/nf elää dominantisti tunteissa ja SF dominantisti sensorisissa tunteissa, mutta uskonnollinen tunnemaailma on oma kategoriansa, ja sekin 'maailma' on kuin olemassa; myös buddhalaisuus (tekstit) luo omanlaisensa tajunnallisen, tietoisen ja hienoisen tunnemaailman (ideaalimaailma tms.), joka on kuin olemassa, stimuloituna (sis. ideat, Xmielensä sisältöä, mentaaliset ja emotionaaliset tilat, mentaalimaailman).

Samaa voi sanoa kulttuureista ylipäätään, oikeastaan kaikesta, ja niitä voi kutsua todellisuuden osiksi, sen sijaan, että kutsuisi niitä maailmoja todellisiksi tai epätodellisiksi, kun kyseenalaista on sekin, onko oma Xmaailmamme yhtään erilainen, tosin todellisuus on pitkälle sitä, kun on erossa kaikista vaikutuksista, tosin aina sitä on 'jossain'. Dhyanaan perustuva tie (joka ei ainakaan vakiintuneena ole buddhalaisessa mielenmaailmassa silloin kun siinä ei ole, vaan omassa Xmaailmassamme tai missä sitten milloinkin 'olemme', näkemämme/tiedostamamme ollessa aina [X-/]x-jotain. Alkuunsa kun on Hengessä, siis tässä dhyanassa, todistajuuden tilassa, on siinä ominaisuudessa; sillä on oma kuin makunsa, tuntonsa, ehkä värinsä [ei liity NF/nf:ään, sydämeen, vaikka tunne voi liittyä myös muuhun chakraan, kuten esteettisyyteen, tai vain rauhaan. Uskoon perustuva tie on lähinnä sydämessä, NF/nf, sillä ollen tarpeensa, sen ollen heidän maailmansa, jolla on omat tarpeensa. D/dhyana eli H/henki ei ole chakroissa ollenkaan vaan kaikkialla, myös kehon sisällä jossa huomion oleminen on dhyanaa. Tosin ihmisenergian voimakkuuden luo ihmiset Aurana, mutta ei ole dhyanassa keskeistä, vaan H/hengessä oleminen ja sivutuotteena todistajuus] jne., ja se on kiinnittymä [ja ei-kiinnittymä, keskeisemmin], samaan tapaan kuin esim. uskoon perustuvalla tiellä on jossain tunnepuolen kiinnittymässä, jota usein sitäkin myös Hengeksi kutsutaan) perustuu paljolti ymmärtämiseen, jossa ensin nähdään (voi sisältää kaiken muunkin saamansa tiedon) ja sitten ymmärretään ja niiden avulla ohjataan Xmieltä (X-/x-mieltä), että parannellaan sitä, ja sen ymmärrystä/tietoa, joka kattaa siten jossain määrin muunkin.

NF/nf:ään perustuva tie on samankaltainen esim. hyvän SF-elämisen kanssa (että hyvän normaalin elämän kanssa, missä vain persoonassa, oppia elämään siellä parasta elämää varsinkin mukavuuden suhteen, mutta myös kaikenlaisen edistymisen suhteen, jotka luovat toisen osan elämän mukavuudesta - ei tosin kaikkiaan ole välttämättä vain mukavaa - mielekkyydestä tässä hetkessä, sen ollen elämänsä tarkoituksellisuus), toisen vain painottaessa iNtuitiivisia tunteita, sensoristen tunteiden sijaan, ja esim. luonnonhenkien 'palvonta' voi olla yhteneväinen esim. SF-elämisen kanssa (aurinko, kuu, tuuli, meri, vesi, lämpötilat, SF-keho, maa, puut, ilma). Joku maatalous ja eläimet (ja sen kaltainen esim. surffarin elämä) lienee pitkälle ST-nf, mutta ne perustuu ST:n ja nf:ään, erona SF-tuntemiseen, joka elää myös S-maailmassa dominantisti mutta painottaen sensorisia tunteita esim. (ST-)tekemisen sijaan ja nf-tunteiden sijaan. Kyse näissä on olemisen tiloista, kun taas dhyanassa on kyse näkemisen tilasta (buddhi), jonka tarkoitus on edistää parempaa olemisen tilaa (parhaimmin deva, jota esim. buddha lisänä voi olla tai olla olematta). Elämän ollen X-/x-tässä (S/N, F/T) aina ja ikuisesti (tulevaisuudenkin sisältyessä X-/x-siihen, ja osin menneisyyskin vaikuttaa tähän X-/x-hetkeen, tehden siitäkin jossain määrin nykyisyyttä), ainoan tien ollen sen paikan mukavuuden ylläpitäminen ja lisääminen, johon tarvitaan x-näkemistä ja tietoa.

Henkisesti (plus keho, ajatukset, tunteet) tärkein on Kundalinin herääminen (nouseminen, Kundalini-valaistuminen. Mahdollistaa 'sormien' ym. kehon kohtien 'tuntemisen' ja kätsien tuntemisen, tosin ei ehkä täysimääräisesti, mutta edelleen paremmin, herkemmin kuin ilman Kundalini-valaistumista). Sitä seuraten Dhyana, jossa ehkä tuntee Kundalinin (vasemman viileä energia) aivoissansa (siten tuntee ja tietää todellisen Kundalinin, siis vasemman kanavan viileän energian. Se on Sahaja Kundalini Meditaatiota. Perusasia tulevaisuudessa, noin kaikilla ollen se ja ehkä Dhyana, joka on se I/itseoivallus, jota Kundalinin nouseminen ylös saattaa myös aiheuttaa ja tiedän, että se on aiheuttanut mielen tyhjentymisiä, jonka kai kuka vain voi tyhjentää itsekin, mutta onko se itseoivallus, en tiedä, itselleni ei kuitenkaan Kundalinin nousemisesta tapahdu mitään ja toisaalta 'Kundalini' ei varsinaisesti nouse vaan keskittyy sinne missä pitää huomiotansa. Jos en olisi ollut Dhyana/T&T, niin ehkä se olisi sen tilan avannut. Sahaja Joogassa puhutaan hiljentymisestä/ajatuksettomuudesta, sen ollen heille meditaatiota, mutta mitään varsinaista hyötyä en sellaisesta näe olevan, kontrollien kehityksen/vahvistumisen lisäksi, keskeisin ollen Dhyana-tila, jossa on H/hengen tilassa, jota taas toisaalta tässä ei tarvita sitäkään, tosin olen T&T, koska voi vain Sahaja Kundalini Meditoida, jota kuitenkaan virallisesti ei Sahaja Joogassa vielä näinä aikoina näytä olevan, Kundalini siellä ollen ulkoinen mm. ilman viileys joka tuntuu herkistyneemmässä hermojärjestelmässään ehkä paremmin, tai kaikilla ihmisillä, ja pään päällä tuntuu myös kuuma, oikealta kanavalta ja kun on kuuma niin se tuntuu lähellä kehoakin, kuten pään päällä, ja ehkä vasemman viileä energia sekin siten tuntuu siellä, ja samat asiat mitä kämmeniin tulee, ja toisaalta koko kehoon), ja kykenee lisäksi näkemään asiat tieteellisesti ennemminkin kuin uskonnollisesti (Sahaja-joogit ovat usein jossain määrin Bhakti-joogeja). Nämä kaksi ovat välttämättömiä (perusasioita) ja antavat riittävät mahdollisuudet ymmärrykseen, hyvään elämään, edistymiseen. Muut Valaistumiset ja muut asiat on vapaaehtoisia; nämä perusasiat eivät varsinaisesti ole vapaaehtoisia eivätkä vaadi juuri mitään. Asia erikseen sitten on, saako ne, mutta ainakin itselleni (INTP) ne oli heti siinä, tosin ehkä omasin syntyjään jo dhyanaa, ja toisaalta Kundalinin herääminen tuli ehkä juuri kunnon (ei-digitaalisesta - digitaaliset on heikompia ja ne eivät loogisesti ajateltuna muutu paremmiksi ottamalla ei-digitaalisesta digitaalinen kuva) valokuvasta, tai henkilöltä jolla oli se jo hereillä (jolla se on hereillä oletettavasti saa sen joiltain hereille, ehkä vaikkei tuntisi Kundalinia aivoissansa). Jos omaa nämä molemmat, niin henkilöä voinee pitää henkisesti älykkäänä, muuten sitten lähinnä ei. Muulta osin kuitenkin itsekin on edelleen lähinnä tavallinen ihminen. Tätä kaksoispakettia arvostan eniten ja kun se on yleistä tietoa ja saavutusta, vallitsee Valaistumisten aikakausi, ja se tarkoittaa myös kaikkea sitä hyvää ja ymmärrystä joka silloin alkaa vallita enenevässä määrin.

T&T on kuin seuraava. Se ei kuitenkaan varsinaisesti lisää mitään; on vain T&T aina hereillä ollessaan, ja psykologisesti eroaa siten edelleen enemmän ihmisistä kun on sekä kokija että sen todistaja. Jos haluaa, voi T&T:n rinnastaa neljänteen dhyanaan, tosin on vain yksi dhyana, jonka voi vakiinnuttaa pysyväksi tai olla vakiinnuttamatta. Ilman vakiinnuttamistakin sitä syntyy henkisesti fiksuilla varusteilla kun ehkä tuntee Kundalinin aivoissansa ja dhyanan omaava mahdollisesti ymmärtää asiat tieteellisesti, ja on jossain määrin todistava tietoisuus, josta se tieteellisyys tässä tulee jossain määrin. Keskeistä on koko Sahaja Joogan systeemin valaistuneisuus Dhyanallakin, ei se onko T&T vai ei.

Buddha ja Brahma liittyy 5-9:iin. Buddhan voi halutessaan ajatella alkavan vasta "9":stä (en tosin tiedä mitä sillä 9:llä tarkoitetaan, arvaan vain, ja kyse ei ole aivan Gautaman omasta rakennelmasta, vaan buddhalaisesta rakennuksesta), seuraten vaikka 10, 11 ja 12, ollen niitä buddhalaisuuden ja Sahaja Joogan täydellisyyteen johtavia chakra-asioita, kuten "ill will" pois (kätsit ja ill will - sairas tahto/halu energia addiktion mukaisena tavan määränä, jota keskikanavakin kontrolloi, tukahduttelee, ja kätsit voi osin johtua siitäkin, mutta lähinnä siitä, että on hermostollisesti jonkin verran tietoisempi niistä kuin tavallinen ihminen; dhyana ei ehkä anna itsessään enemmän hermostollista tiedostusta), haitalliset addiktiot pois, ehkä väärää minäkuvaa (dhyanan jälkeen vielä olevaa ei-oikeaa minäkuvaa) edelleen lisää pois, kuormitukset alemmaksi. Buddha-vaihe siten ollen Deva-vaihetta tältä osin. Minään pyramidina tms. näitä 1-9-12 ei tarvitse ajatella, mutta jotain sinne päin. 5-8 on mielestäni lähinnä kopioita hindulaisuudesta ja mahdollisesti Gautama (ja buddhalaiset) siihen sekoittaa SN-Nirvanista kuvakulmaansakin.

Edistyä voi hyvin ilman mitään, kuten ihmiset jo tuhansia vuosia on tehnyt, sen sijaan, että omaisi Kundalinin heräämisen, dhyanan ja vaikka mitä; keskeiseksi edelleen jää kuormitukset ja ajatusten ja tunteiden jalostuminen, hyvä elämä ja kehittyminen kaikin tavoin. Eri asia sitten on, jos ei tiedä, näe ja ymmärrä riittävästi, mutta jos on tietoa, niin voi edistyä ilman mitään, ja se on keskeisintä, ei se kuinka monta kiloa jaksaa nostaa, vaan niiden kivien kiikuttaminen pisteestä A, pisteeseen B, tai toisinpäin (kun vähentää jotain). Joillekin vain on tarve (voi mahdollisesti hävitä jopa jo mm. tasapainon myötä) mm. ymmärtääkin, joka on turhaa siinä mielessä, ettei sillä saa kuin mitään, vain tietoa, kun varsinainen homma on A:n ja B:n välinen liikenne, johon tosin jossain vaiheessa noi muutkin asiat kuuluu, tosin niitä voi edistellä myös jossain määrin verkkaisemmin.

-

Onko kuoleman jälkeen elämää, niin siihen en saanut vastausta (Nirvanassa yms. ei saa vastausta ja näe menneitä elämiään - ideana on nykyisen sammuttaminen jms. ja sitten kokee menneisyyttä -  vaan vain kokee nk. alitajuntaansa ja siten osin voi ajatella että menneitä elämiäänkin, mutta ei mitään salettia, ja joissain tiloissa näkee myös valveunia, ja niiden todellisuus on korkeintaan samaa tasoa (unia voi nähdä myös normaalissa lepotilassa ja ne on pelkkiä valveunia, kuten voi huomata), ei siis mitään salettia, oman kollektiivisen alitajuntansa voi siten unohtaa siltä osin, eikä se eroa varsinaisesti nf:stä [itselläni dominantimman sf:n alla, tosin nf ilmenee sillonkin kaikilla jonkin verran, sanoisinkin sopivimmin määrin kun tämä planeetta ei välttämättä ole kovin NF/nf-mukava paikka tällä hetkellä, kun taas SF:ssä on kivaa, ainakin jos sitä voi olla mukavasti] ja Xmielestänsä yleisesti), ja ne jotka unen ja valveen välistä aukkoa hyväksikäyttäen ovat nukahdelleet tietoisesti, sitä on jokunenkin tutkinut jopa paljon, mutta onko se antanut vastausta edes heille, en tiedä. Enpä osaa sanoa, tiedän vain jotain mitä siellä päin on tai tapahtuu mielessämme, mutten omaa sen enempää vastausta kuolemattomuuteen sen osin kuin ehkä hekään, jotka sitä paljon ovat tehneet.

Kuolemattomuus on kuitenkin yksi selvitettävä asia, jonka jälkeen henkinen selvittely näyttäisi kriittisin osin olevan valmis. Muulta osin, ei voi sanoa, etteikö kaikki meissä tapahtuvat ilmiöt tulisi kehostamme, ja meissä olevat Xmieliset ominaisuudet persoonastamme (geneettinenkin) joka siihen on tullut perintönä esim. kohtuaikana (en tosin ole sitä mieltä, että Xmieleni, edes kuormituksineen, olisi vain peritty, mutta mitään salettia en näe) ja siihen omaksutaan vielä kollektiivinen mieli elämällä. Kollektiivinen mieli on yksi henkinen asia ymmärtää ja nähdä ja erottaa, ollen Dhyanan (joogan) ja psykologian tiellä, sen ollen osin jopa yhtä keskeistä kuin persoonafunktiot, joista juuri nf on erityisesti sillä saralla, siltä osin, ja perimmiltään ei ole vaikea nähdä, että kollektiivinen Xmieli on yksi asia ja oma ja jonkun toisen Xmieli on toinen asia. Oma Xmielikin pitää sisällään kaikkea ja se vaikuttaa muiden ominaisuuksiemme lisäksi päätöksiimme (ja mielellä on X/x-tasoja, jotka ovat muistin ajallisia(kin) tasoja).

Mitä ei tiedetä vielä on se, olemmeko kuolemattomia, synnymmekö uudelleen ja pitäisikö asiaa tutkia ensisijassa unen ja valveen välillä ja mitä tuloksia heiltä on jotka niin ovat tehneet; ovatko vakuuttuneita vai eivät. Itse en ainakaan nähnyt mitään vakuuttavaa ja miksi olettaisin saavani mitään lisää, mahdollisten valveunien lisäksi, joita tosin ei välttämättä ole, mutta niitäkin osin on, ja mieli voi metkuilla kyseisessä tilassa. Ei siis oikein vakuuta itseäni, että silläkään saralla saisin vastausta, tosin en tiedä muutakaan enää. On syytä olla valmis myös mahdollisiin ongelmiin, jos alkaa nukahtelemaan tietoisesti, tosin moni on sitä tehnyt eikä ehkä ole saanut ongelmia. Ei ehkä enää herää (siitä ei ole tietoa, siten ei näytä isolta riskiltä, joutua esim. koomaan), esim. mieli laajenee likaa sisäänpäin (siellä on sellainen kohta jossa vaikuttaa, että sitä voisi niin tapahtua kun sen näkee siellä, ja siinä kohtaa on nähtävästi ollut joku muukin , ja jos asia on sama niin sen mukaan saattaa kadottaa mielensä rajojen tunnon, mutta kuulema saa ne takaisin kun sen huomaa tai haluaa [Edgar Casey]; se kyllä vaikuttaa ihan oikealta meditatiivisesta näkökulmastani tietäen), jos asian kuin pyramidi-mielemme suhteen niin ilmaisisi.

Mahdollisen kuolemattomuutensakaan tietäminen ei tosin muuta mitään tärkeää, että se on taas yksi niitä "turhia" juttuja. Todellisia on vain varmat tarpeet(,) kuten liialliset kuormitukset (epäedullisia, vaikka toisaalta lisäävät energiaa yms. jossain) ja persoona-funktionaaliset tarpeet ja niihinkin liittyvät absoluutit ja optimit, jumaluudet, asioiden edetessä jossain määrin (persoonakin) prioriteettien mukaan. Olemassaolollamme siten ollen palikkansa ja kaavansa ja jossain niiden jälkeen/joukossa tulee mukaan myös (muitakin mutta kuuluvat mukaan absoluutteihin tyyliin kipu ja nautinto, ja Xmielemmekin pelaa mukana pelissä sen mukaan mitä mistäkin ajattelee) asioita joita tuntee tarpeelliseksi saavutella, tosin myös keskeisempien asioiden kustannuksella, mutta siinä määrin ku(i)n on vapaata aikaa, voi sen käyttää oikeastaan mihin tahansa.

Kokonaisuutenaan oleminen tietoinen nukahtaessa on tekniikka, jossa vaaditaan valppautta, kuin pitäisi jostain kiinni jatkuvasti, kuin muistutuksena, ja sitä on harrastettu myös meditaatiossa, kun siinä voi tapahtua nukahtelua, ja joku joogi näyttää jääneen valveille kehon nukahdettua ja jopa muistaen mitä muut sanoivat, vaikka kehonsa oli tiettävästi (tutkituissa olosuhteissa) syvässä unessa (ruumiista poistumisilmiöissä on raportoitu vastaavaa, esim. sairaaloissa ja onnettomuuksissa [tosin joskus raportoivat näkemistäkin mutta moni on dominantti Ne-visuaalinen, tosin myös osuvia kuvauksia], ja esim. leikkauksessakin unilääkityksen vaikutuksessa mutta herännyt vastaavasti, ja valekuolleet ja kooma yms. tilat, jopa ehkä oppiminen normaalin unen aikana). Valvetietoisuus siis voi pysyä syvemmälle nukahtamiseen, jos siitä ei luovu ja mitään muuta ei välttämättä tapahdu, ja kaikki sisämentaalinen on luultavasti unta, vaikka vaikuttaisikin todemmalta (se on osin kuin hereillä oloa, ja osin ei, eli siis kuin osatodellista), eli oletus on, että koko juttu on siinä, eikä saa tietää mahdollisesta kuolemattomuudesta mitään. Valvetietoisuus on vastaavaa kuin Dhyanaa, T&T:tä, kiinnittymä valvetilaan tai tiedostukseen, joka on kuin erillinen mielen nukahtamisprosesseista (nukahtamisprosessien edetessä ilman sitäkin, tosin siitä tuppaa tulemaan ristiriitareaktioita aivoissa-kehossa), ja siten voi pitää itseään paremmin valveilla unta odotellessa, levätessä, meditoidessa (jos meditoi silleen; en harrastanut meditaatiota jossa nukahtelee [Dhyana ja Sahaja Kundalini Meditaatio ei siten nukuttanut jos ollenkaan] ja toisaalta olin liian kuormittunutkin siihen, tosin tiesin sen aivan alkuajoilta kun kokeilin meditaatiota vain olemisena ja nykyään jos lepään, jossa sitten tulee tietysti jossain vaiheessa valveunia ja nukahtamistansa tai ei-tietoisuuttansa voi estellä tietoisella olemisella, valvetorkuin), tai voi tehdä vastakkaisesti ja olla pitämättä huomiota tietoisessa olemisessa, joka siten pitää helpommin huolen, ettei ole hereillä kehon nukahtamisprosessien edelleen edetessä, ja toisaalta nukahtanee nopeammin kadottamalla itsensä siihen uinumiseen, ei-tietoiseen olemiseen. Tietoinen oleminen vastaa jossain määrin tekemistä (esim. pelkkää mentaalista huomiointia) ja silloin ei nukahda jopa vuorokausiin.

Buubuu. Esim. "Huomion [x-mielen-tila:n] heiluminen vasemman ja oikean kanavan välillä estää keskikanavaa vahvistumasta", Sahaja Jooga. "Ajatuksettomuus vahvistaa keskikanavaa", Sahaja Jooga. Olen todistanut keskikanavan automaattisen vahvistumisprosessin, ja ainoa tosiasia mikä mentaalisessa saavutetussa paremmassa balanssissa on, on uusi tapa, balanssin saavuttamisen lisäksi. Kun taas huomion heiluminen on tosiasia sekin, omalla tavallansa, esim. maanis-depressiivisyys, tai kun kohdistaa huomion positiivisiin, itsellensä onnellisuutta tuoviin asioihin tai mihin vain kuin oikean puolen asioihin huomiollisesti, tekemisellisesti, tunteellisesti, optimistisuudellisesti, niin x-vallitsee siellä päin, ja vastakkaisessa vallitsee vasemmalla päin, ja oikealla on x-toisenlainen kuin on vasemmalla. Kuormitustilat - joka on se Xkeskeisin - taas pitävät omalla tavallansa vasemmalla tai oikealla, kuten (niiden) toiminta/ei-passiivisuus vs. passiivisuus (chakran) - joka on x-keskeinen seikka - ja toiminta kun on enemmän vasen painotteinen niin voi olla enemmän siellä, ja kun toiminta loppuu on siellä passiivisesti kunnes se x-balans(s)oituu; ja vastaava tarina oikealla puolella. "Kundalini virtaa sitä paremmin mitä vahvempi keskikanava", Sahaja Jooga. Todellisuudessa keskikanavan vahvuus vähentää oikean-vasemman epätasapainoa, joka on hyvää ruokaa Kundalinin virtaukselle. Myös 'tukoksien' aukeaminen ja dynaamiset tunnehäiriöt saavat Kundalinin vähän aikaa virtaamaan paremmin - keskikanava ylläpitää niitäkin paremmin, vähentäen Kundalinin virtausta, kun sille ei ole niin voimakasta häiriö-(,) epätasapaino_ruokaa.

KAIKKIALLA OLEVA VOIMA. Sahaja Jooga sanoo, että Kundalini-voima yhdistyy kaikkialla olevaan Voimaan Sahasrarassa, joka on jossain määrin Buubuu:ta. Tajunta = Voima on hieman Buubuu:ta, koska se on vain Tajunta, jonka tietää vain Kirkastunut. Kundalini on erillinen ilmiö ainakin siltä osin kuin yhdistyminen kyseiseen Voimaan on kyseessä, koska olemme jatkuvasti yhteydessä kyseiseen voimaan ilman Kundalini-valaistumistakin. Kyseinen yhdistyminen tapahtuu myös muualla kehossa, sen vain tuntuessa/vaikuttaessa eniten aivoissa. Voi olla, että se mikä tuntuu Kundalinina (viileä tuuli) on Brahmaa, jolla siten on kyseinen ominaisuus T/tajunnan lisäksi. En kuitenkaan tiedä onko se Brahmaa, mutta kehon tuotteelta Kundalini ei vaikuta, ja sielua meillä ei ehkä Brahma & fyysinen keho lisäksi ole.

Deja-vu. Sanakirja: "entiselämys, tunne, että on kokenut käsillä olevan asian ennenkin, vaikka se on uusi elämys." Tämäksi kutsuttu ilmiö on muistihavainto, josta ei kerennyt saamaan otetta, se vain käväisi muistihavainnon reuna-alueella. Voi olla maku, haju, idea, muistikuva. Mitä tahansa mielellistä tai värähtelyllistä. Kyseessä ei ole koskaan uusi elämys kokonaisuudessaan, uudessa kokemuksessa vain on jokin vanhan osa, jotain tuttua. Muistiinpalautuksen rajatapaus. Käänteisesti verrannollinen on esim. tunne, joka on juuri rakentumassa mielessä, sen voi tunnistaa jo sikiövaiheessa, ja abortoida siihen. Samskarat on toinen kategoria, tosin henkisellä saralla se liitetään tähän, käytännössä en kuitenkaan koskaan ole huomannut olevan kyse samskarasta, se on toinen ilmiö (esim. vähemmän mystinen samskara on kun tunnustelee koskettamatta kaikkia ympärillään olevia esineitä, materiaaleja, kaikkea, niiden ominaisuudet tuntee selvästi ja oikein, se johtuu muistitallenteesta, samskarasta).

Devotee. Devotee (mestariehdokas) on syvä eksistentiaalinen suhde jumaluuden ominaisuuteen, esim. sen päivän osalta vakiintunut Tietoisuuden tila; tai esim. eksistentiaalinen Dhyana-ymmärrys, josta ehkä Kirkastumista etsivät (= Bodhisatta) saavat motiivinsa. Mestarilla kyseinen jumaluuden ominaisuus on vakiintunut (Xmieleen), tai/ja muuten täysin saavutettu; sen ollessa osa häntä. Jotkut vakiinnutetaan työllä, toiset Dharman kautta. Devotee:sta on ainakin teoriassa lyhyt matka mestariksi.

Dharma. Hyvyyden ja oikeuden tunne. Kaikki vasemman sydämet. Käytännössä Viisaus (sydämet ovat eksistentiaalis-jumalainen viisaus) ja hyvyyden hyväksyminen (tämä on ainoa tuntemani positiivinen harjoitus, joka on eksistentiaalinen: sallia enemmän ja enemmän Deitien jumalaisia ominaisuuksia, olla avoin tälle positiivisuudelle - tosin tässä täytyy olla nero jottei mene metsään). Vatsassa tuntuvat lähinnä vain V3-poikkeamat Dharmasta, rintakehässä häiriöt/kuormitukset V4-Dharmassa. Jokaisella vasemman Jumaluudella on oma Dharmansa; Xmieli tavallaan mukaan luettuna, joka myös voi reagoida pirullisesti, kun jotain omaa dharmaa vastaan tapahtuu, omaa uskontoansa kohtaan; tosin tämä uskonto on lisänä muut Jumaluudet. Dharma on varoittaja, suojelija, laki, oppi.

ÄLÄ VASTUSTA HYVYYTTÄ. Tämä avain, tämä Mantra, on yksi tärkeimmistä löydöistä. Portti, ovi, joka aukaisee eksistentiaalisen Dharman. Tämä lienee uskoontulemisen eksistentiaalinen versio, tosin tämä on tietoon tuleminen; ja koska tämän voi selittää kuten olen tehnyt, niin voisi arvella, että uskoon tuleminen on jotain muuta. En kuitenkaan näe mitään tarkempaa selvitystä siitä mitä tietoinen uskoon tuleminen voisi tarkoittaa, tosin noita muitakin kokemuksia on, mutta tämä on keskeisin, mitä Dharmaan tulee. Kun eksistentiaalinen Dharma aukeaa, niin tulee kosketusyhteyteen jumaluuden energian kanssa; sitten tietää mikä eksistentiaalinen Dharma on.

Seuraavassa elämässä kyseinen henkilö, vaikka Dharminen, ei tiedä tästä Dharman aukeamisesta mitään. Aukeamisen pysyvyys on hyvä, koska Jumaluudet eivät ole suopeita eksistentiaalisesti takaperoiselle kehitykselle. Tämä Mantra pitää tilanteen tarvittaessa hyvänä myös jatkossa.

Xmielen ehdollistuma on usein vastustaa hyvyyttä, kun sen hyväksyminen on itsekunnioituksen vastakkaisuutta, kun se on pakotettua, ja ei tiedetä, että Dharma on eksistentiaalinen suora tunnollinen yhteys omaan sieluun, Deiteihin, jonka näkee vasta sitten kun lopettaa hyvyyden vastustamisen ja todellinen eksistentiaalinen, jumalainen Dharma aukeaa, joka on eri kuin se yhteiskunnan vaade kollektiivisessa mielessämme olla tunnetasolla hyviä, jonka noudattaminen on eksistentiaalisesti väärin, kun se on mielellistä, tosin sattumoisin oikein.

TOTUUS VS HYVYYS. Hyvyys on kaikki jumaluudet. Totuus on samaten kaikki jumaluudet. Näiden kahden välillä ei ole eksistentiaalisesti mitään ristiriitaa, hyvyys ja totuus ovat molemmat yksi ja sama, Jumaluuden ominaisuus. Joskus totuuden esiintuominen ja hyvyys ovat ristiriidassa, kuten totuus ja rakkaus. Tai itsekunnioitus ja totuus/rauha; tai rakkaus/totuus ja hyvinvointi/rauha etc.. Dharma itsessään on siis toisinaan "skitsofreeninen", joka osaltaan johtuu meidän skitsofreenisesta kollektiivisesta Xmielestämme. Ihanteellisinta olisi ottaa koko Dharma huomioon niin, ettei yksikään Dharma-alue häiriintyisi, ja siihen Xmielemme tulee pyrkiäkin. Asia tosin on jossain määrin rinnastettavissa niin kehon kuin mielen rakennukseen, käyttöön, joissa on mahdotonta päästä täydelliseen tuloksellisuuteen kaikessa, esim. kymmenottelijat eivät pääsääntöisesti pärjää niin hyvin jossain lajissa kuin johonkin lajiin erikoistuneet. Paljon voi kuitenkin tehdä.

Mitä järjestykseen tulee, niin nähdäkseni selviytyminen on pääsääntöisesti ykkösenä, sitä seuraten, totuus, rauha, itsekunnioitus, rakkaus, estetiikka, siinä järjestyksenä silloin kun niitä ilmenee noin tasamääräisesti. Normaalioloissa toi antaa kuvaa, mutta kuuluu filosofian (ja psykologian) alueelle ja on monimutkainen enkä ole sitä erityisesti tutkinut, mutta järjestys täytyy olla, ja esim. moni noista on Deitiarvo suoraan, ja rauhaa lukuunottamatta, ylhäältä alas näköjään, mutta muut eivät ole suoraan Deity, ja mitä on totuus, kun siihen kuuluu kaikki Deitit? Mutta tässä se on nähtävästi asian totuus vs. sen aiheuttamat reaktiot, mutta siinäkään totuus ei voi sovinnaisuutena (rauha, harmonia, kokonaisuus), rakkautena, kunnioituksena, esteettisyytenä vallita majesteetillisessa yksinäisyydessään vaan yleisesti ottaen täytynee tasapainottaa muihin arvoihin vallitsevassa tilanteessa, silloin kun mahdollista ja parempi, tosin absoluutti/persoona voi olla toista mieltä ja painottaa jossain järjestyksessä arvoja ilman sovittamista, joka tulee erityisesti esiin silloin, kun jokin arvo on syystä tai toisesta kriittisen painottunut, mutta yleisesti ottaen yksittäisen arvon ei tulisi olla kokonaisuudelle sokea, sellaisen johtaessa kokonaisuuden kannalta väärään toimintaan, ainakin sitä suhteellisesti korkeampien arvojen suhteen. Elämäämme määrää hyvinkin paljon se, miten priorisoimme mm. eri arvoja, ja eri tilanteissa joutuu eri painotuksiin, ja eri persoonat painottavat kukin tavoillaan. On keskeistä, missä määrin mikäkin arvo missäkin tilanteessa painottuu, ja myös aika-aspektin huomioon ottaen, sen pitkälle määräten arvojen järjestyksen, painokertoimet, sen sijaan, että olisi joku absoluttinen järjestys, ja järjestyksen tarkastelu juuri kyseisesti voi myös dominoida, absoluuttisen järjestyksen tullessa mukaan vasta sen jälkeen.

Rauha voidaan sijoittaa (itse)kunnioituksen edelle. Normaalioloissa ei usein tule tuntemaan rauhan tärkeyttä välttämättä edes koko elämänsä aikana, ja on silloin helppo priorisoida se alemmas, mutta jos omaa kokemusta siitä, kun esim. kotirauhaa ei ole, niin on helppo siirtää rauha perustavanlaatuisempana ylemmäs, vaikka voi tosin ajatella tilanteen olevan silloin erityisen painottunut, mutta itse kannatan tällä hetkellä rauhan suurempaa perustavanlaatuisuutta, joka ei kuitenkaan tarkoita, että painotan sitä niin paljon kuin miltä näyttää; rauhan kuten muidenkin arvojen häiriön määrän pitkälle määrätessä sen, mihin sen sijoittaa prioriteettisesti, ja lisäksi kun mukaan laskee pitkän ajan kokonaisuuden, on rauha niistä pääsääntöisesti vähemmän merkityksellinen, sen ollessa prioriteettisen paikkansa arvoinen vain erityisen painottuneesti, ja siksi sen voi sijoittaa vasta rakkauden, V4:n, jälkeen, mutta painotan rauhan perustavanlaatuisuudemmuutta jopa yli universaalin kodin ja merkityksen, tarkoituksen, jotka rauha jopa pystyy korvaamaan (heijastusvaikutuksena tms.) niin, että V4:n vajauksen kestää. Rauhan häiriöön liittyy usein muitakin Deity-häiriöitä, mutta siitä huolimatta, ilman riittävää rauhaa on pahempi elää kuin ilman sitä vähemmän kriittisiä arvoja, joita ilman on tosin myös paha elää.

Jotain arvoa loukkaavat tekijät jossain määrin loukkaavat kaikkia arvoja, esim. tilttaaminen näyttää olevan liitoksissa V5:een, itsekunnioitukseen ((vasta)loukkauksen yksi motiivi ja ulostus), mutta tilttienergia on nähtävästi kärisevää (loukattu/loukattu loukkaaja kärisee; että loukkaamisen toinen motiivi ja ulostus) V2:sta, lisäksi otsa "kätsää" joutuessaan käsittelemään kyseistä; jos toista tiltataan tahallansa/välinpitämättömyyttänsä esim. V3:sta häiriten, niin noikin tapahtuu ja luonnollisestikin myös V4 tilttaa, ja ei vain vihana yms., vaan myös perustavanlaatuinen universaalin kodin sydän, kylmenee - tarkoitus, merkityksellisyys liittyy pitkälle kyseiseen sydämen hyvinvoivaan ominaisuuteen. Kukin Deiti ilmaisee negatiivisuutensa (+ Xmieli) omalla tavallansa, mutta ne usein jossain määrin reagoivat yhdessä. Selviytyminen, johon kaikki arvot osin liittyvät, tai hengissä säilyminen - johon häiriön lähteelläkin pääsääntöisesti on oikeus, kuten jossain määrin muihin arvoihin, mutta alemmat arvot eivät asian ratkaisua dominoi, prioriteetit arvoissa kun alentavat oikeuksia alempiin arvoihin. Etiikka on tärkeä opillinen alue ja liittyy vahvasti psykologiaan, sisäisin ja ulkoisin huomioin, jonka lisäksi aihe voi vaatia paljonkin filosofista (sisäistä ja ulkoista) ajattelua, ja ajattelulla selvittely on alue jota itse en juuri suosi, vaikka sillä voi selvittää asioita sitten kun niistä on kertynyt materiaalia, mutta se on taas oma selvitysalueensa, että mitä hyötyä ajattelusta tutkimuksellisesti on, ja kuinka paljon sitä pitäisi käyttää.

Deityt-Dharma: Elämä koostuu monista huomioon otettavista asioista, jossa jokainen Jumaluus huomioi vain omat asiansa; ja kun jokin Jumaluus valittaa, niin joudumme kiinnittämään siihen huomiota, ja joudumme valitsemaan mielestämme parhaan päätöksen vallitsevassa tilanteessa - kaikkien Jumaluuksien hyväksyntien määrien ja vastustusten määrien perusteella.

DHARMA VAI sUPEREGO HÄIRIÖ. Jompi-kumpi tai niiden sekoitus. Dharma ei ole ehdollistuma vaan jumalainen, mutta ehdollistumallinenkin on, ja lisäksi niiden sekoitus.

DHARMA, DEITYEN SOITTAMINEN. Musiikilla voidaan provosoida Deiteiltä positiivisia tai negatiivisia sointuja, jotka tietysti ovat todellisuutta, mutta kuitenkin epätodellista.

DHARMA VS RAHA. Raha on korruptoiva tekijä. Tosin raha liittyy muihin Deity-ominaisuuksiin. Jos saisimme elantomme huomattavasti vähemmällä vaivalla, tekemällä väärää elinkeinoa, niin tekisimme oikean elinkeinon sijasta väärää elinkeinoa, paitsi jos omatuntomme aiheuttaa meille enemmän ongelmia kuin siitä hyödymme.

DHARMA, KORKEAMPI. Kundalini-valaistuneella vallitsee korkeampi Dharma (Shri Mataji). Siitä päätellen ilmeisimmin tasapainossa olevalla samaten. Mielestäni erityisesti Kirkastuneella vallitsee korkeampi Dharma, ja yhdistettynä edellisiin sitä on tilanteessa jossa itsellä on korkeampi Dharma (sensitiivisyytenä) kuin primitiiveillä. Ongelmana on, että itse tiedostaa rikkeet räikeämpinä, ja eksistentiaalisesti pitäisi reagoida sen mukaan; kuitenkin sitä oppii, että on otettava primitiivien alempi Dharma huomioon - katsottava sitä läpi sormien, vältettävä niiden näkemistä, väistettävä niitä, jolloin kyseisestä kontrollista ja toisaalta altistumisesta, mitä lastensairauksiin tulee, kehittyy suurempi toleranssi.

Puhtaampi, toisaalta älykkäämpi, viisaampi jossain joutuu sairastumaan kyseisellä alueella lastentautiin, joka sitten kehittää siihen immuniteettia - noin viisi vuotta Kirkastumisestani kieppeillä sain kärsiä puolisen vuotta kestävistä paikallisista pienistä mutta vahvoista psykologisista häiriöistä, noin yhden kerrallaan. Noin V2, joka oli ensimmäinen (2½ vuotta Kirkastumisesta) netissä katsotuista teksteistä, jotka oli niin väärää, typerää kuin olla voi. Yogisissa, henkisissä asioissa vallitsee käsittämättömän alhainen ja epäeksistentiaalinen taso. Kyseinen ei ollut vahva lastentauti, kuten ei turvallisuudentunteen hienosäätö yhdessä rauhan kanssa, koskien uutta valaistunutta tilannettani. On vain tyyneys, tasapaino, selkeys. Sitten kärtsäsi V4 , joka aiheutti samalla iho-oirettakin rintaan ja vastaavasti selkäpuolelle. V5 sai haalistua, kun Brahman läsnäolo jotenkin vielä nirvanoitui enemmässä määrin myöhemmin Brahma-Nirvana-Atman jälkeen, ollen kuitenkin eri asia, mutta kategorioin samaan. V5-tuotanto oli punnituksessa. Vahvat negatiivisuudet iski V2:een (eri kuin se ensimmäinen V2-tapaus, joka ei liittynyt negatiivisuuteen vaan typeryyteen tekstillisesti), imemisestä johtuen, ja puoli vuotta meni päällimmäiseen puhdistautumiseen (automaattinen). Pian seurasi vahva O6-kätsi (otsa; omassa tapauksessani ego ei ollut siihen sidoksellinen, vain superego ja Divine), samaten päällisin puolin puoli vuotta kunnes haalistui ja seinäistyi, ollen jo enemmän osa menneisyyttä kuin nykyisyyttä. Nyt tiedän ja tunnen noi, ja osaan/olemukseni osaa välttämisen lisäksi suhtautua niihin jossain määrin tehokkaammin.

Hallintaa antaa keskikanavan ja Brahman lisäksi todistajuus, jolloin ne vastaavat puolittain kuin fyysistä häiriötä jonka todistajana on; Tietoisuus on automaattisesti irtipitävää, ja siten myös sisäistä kestävyyttä lisäävää - kuin pelastusliivi, muiden joutuessa uimaan ja kellumaan ilman kyseistä kelluketta - jota voi omalla tavallaan verrata myös keskikanavan ja Brahman tukeen, joka auttaa samaan tapaan, kukin omalla tavallaan. Tärkeitä on myös tasapainotila, puhtaus, täydellisyys.

Enemmistövetoisessa maailmassamme ei vallitse ylipaljon suvaitsevaisuutta, vaan primitiivi-rikkeitä ei yksinkertaisesti sallita. (Tällä planeetalla sallitaan aivan liikaa - monissa asioissa mahdollisesti tarvittaisiin äärioikeistolaista asennetta, joka toimii tehokkaasti ennaltaehkäisevästi. Äärioikeistolainen, ääripuristinen asenne - äärioikeellisuus - tosin lienee liikaa oikealla, joka altistaa yliherkkyydelle oikeistolaisuudessa. Ja toisaalla toimintalistat puuttuu lähinnä kokonaan - listoissa ym. on mm. 1, 2, 3 jne. järjestykset, siitä miten Dharmisiin rikkeisiin tulee suhtautua ja miten tulee parhaiten toimia) Tilanne on tällä planeetalla tänä aikana kuitenkin toinen.

Dhyana Yoga. Samadhi hinduismissa tarkoittaa usein tätä Dhyanaa, joka on huomio brahmassa (hengessä). Kun taas hindun Dhyana voi olla huomio keskitettynä missä tahansa muussa. Tässä hinduismissa on terminologista ristiriitaa.

Patanjalilla Samadhi tarkoittaa keskittämistä. Dhyana Patanjalilla tarkoittaa Meditaatiota, kuten Gitassakin. Myös Gautama Buddha sanoo, että Buddhalle/Kirkastuneelle/Vipassana tulee parempi keskittyminen. Collect(ion) olisi parempi ilmaus kuin concentration, keskittyminen; jotain keräytyy, keskittyy; collected Xmind, ennemminkin kuin keskittynyt Xmieli, ne ovat aivan eri asioita.

Dhyana is derived from the verb-root dhyai -- to meditate. Tarkoittaa tajuntaa. Dhyana tarkoittaa avautuvaa hengen-tilaa, se on Dhyana; Sri Shivalla on tähän useita metodeita, joista tunnetuin, Meditaatioksi kutsuttu, on vain yksi Dhyana-yoga-metodi, joita Sri Shiva esittelee useita. Tästä tulee zen ("japania"), Kiinassa chan, Koreassa son; lännessä yksi meditaation tekniikka (ei välttämättä zen). Zen sanoo, että Dhyana on "essence of the mind", joka ei tarkoita tarkalleen mitään, mutta sillä tarkoitetaan: is-ness. Tai "The Buddha mind" (is-ness; vakio-ominaisuus Kirkastuneen mielessä). Zen on kuitenkin katsottava "istumiseksi" jne. ei-tekemiseksi (mentaalisesti) ja Sensori-dominantti on sen tarkoituksia, ja vain lähellä olevat asiat ovat Vipassana (mm. todistajuus, jota harjoittavat Sensoritkin. Tosin Vipassana liittyy myös Zen:iin mutta Vipassanaa ei tarvita Zen:ssä), Meditaatio (Dhyana, Tajunta. Joka on mahdollinen pohjustus Vipassanalle, sitä taustaa ilman kun ei ole todistajuutta; siksi Dhyana-metodien pitäisi toimia myös Sensoreilla, vaikka ne sitten olisivatkin toimivampia N-dominanteille, ja jotain eroja lienee myös mm. T- ja F-dominanttien välillä, joista T-dominantit eivät liene yhtä paljon kosketuksissa tunnemaailmaansa), joista Zen ei ole vähääkään kiinnostunut, eikä niillä ole merkitystä mitä zen:n toimintaan tulee. Zen:n määrittää vain nolla ja piste perään. Eri asia sitten on, että Z/zen yleensä määrittyy (ja sitä käyttävät Sensoritkin) kuten se määrittyy, ja että zen:ssä voi tapahtua Dhyana, jolla ei zen:n päämäärien suhteen ole mitään merkitystä. Zenille on merkittävää vain se, että istuu, seisoo, makaa, kävelee, syö jne., joista on karsittu pois kaikki tarpeeton mentaalisuus, ne kun eivät pidä sisällänsä sitä, että vain lukee, katsoo TV:tä, kirjoittaa, toistaa mantroja, laulaa jne., vaikka buddhalaisuus munkkina yleensä valitettavasti pitääkin sisällänsä noita ja harjoittajat ovat oletettavasti yleensä ST:tä, jotka saavat siitä (ja Vipassanasta ym.) lepoa oikealle ja siten myös vasen tulee enemmän ("alitajuisilta" tasoilta) esiin, joka on buddhalainen sivuvaikutus, negatiivinenkin, mutta tietona ja tasapainona positiivinen, ja tarkoituksena ei (varsinaisesti) ole elää siellä ("alitajunnassa" ja toimimattomuudessa, ei-elämisessä, kuolemassa) vaan elää mahdollisimman mukavassa tasapainoisessa (johon tarvitaan myös oikean energiaa, voimaa, älyä ja muita ominaisuuksia) elämän olotilassa, kuitenkin pitäen huolen vasemmastakin ja unloadista jos tarpeen, ja paljolti painotusvaatimus silloin voi olla vasemmalla ja toimimattomuudessa vähemmän eläväisessä olemisessa, tosin se pisimmillään johtaa SF:ään joka on eläväinen itsessään, jos menee sinne asti, mutta muutoin on merkitystä vain unloadilla (johon valitsee viihdettä ja tasapainoa mahdollisuuksien mukaan, mutta kyse on laihduttamisesta, jolla on eri vaatimukset kuin tasapainolla), ei muulla, edes sillä, että N-dominantista tulee SN eli Buddha unloadin jatkuessa ja halutessa jo SF:ssä jos N:n ja T:n tukahduttaa jyrkemmin, joka johtaa yleisesti myös sydämen tyhjyyteen, Nirvanaan eli Kuolemaan, kun taas sitä hitaammalla unload-prosessilla ei niin jyrkästi oletettavasti tapahtuisi/mukautuu hiljalleen, tosin ei ole saletti että pelkkä unload johtaa Buddhaan, mutta niin voi olettaa. Musiikki ja laulaminen näyttää olevan buddhalaisuudessa kiellettyjä, jolla on totuutensa mutta musiikki (muttei laulaminen) voi olla vähintä tekemisen muotoa ja sen aikana voi unloadata (joka on koko Z/zen:n idea suuressa mittakaavassa), ja vaihtoehtona on kylmä tyhjyys ('kuolema' on eri kuin elävä, mukava hiljaisuus), joka ei enää ole kivaa ja alkuunsakin (ei tosin niin epätasapainossa olevalle esim. itse en käyttänyt musiikkia kuin vasta tasapainossa joskus myöhemmin ja sielläkin suosin useammin hiljaisuutta) voi olla vaikea olla ilman musiikkia (ei tosin ole tarkoitus olla siinä erityisen mukana ja kuunnella mitä sanotaan). Tärkeintä tässä on ymmärtää mitä Dhyana (T/tajunta, todistajuus) on, mitä Vipassana (todistajuus, S/sensori) on, mitä Zen/zen [S/sensori, unloading] on. Teoriassa voi tosin olla T/tajunnan tilassa (jossa itse en varsinaisesti edes voi olla olematta), tekemättä mitään tarpeetonta (Zen, unloading, S/sensori) ja olemalla todistajuuden tilassa (jossa T&T dominantisti on aina). Mutta tavoitteistansa riippuen, enemmän tai vähemmän noista on tarpeetonta.

Meditaationa: pysytään silmät kiinni (yksinkertaisinta) tajuisena. Sitten siitä voi tulla välillä täysi is-ness, siis ei-I-ness, Samadhi, kun olemuksellinen tunne itsestään ohenee katoamiseen. Samadhi on Dhyana-yogan "huippuhetki": vain olemassaolo on (sekin voi toisinaan hetkeksi kadota: jooganirvana). Tosin Dhyana meditaatio itsessään on oma kokonaisuutensa, mitään Samadhia ei tarvitse tapahtua, eikä edes pidäkään mitä Sahaja Jooga:an tulee, jossa keskeisintä on olla sielullisessa tilassa, ennemminkin kuin (täysin) henkisessä tilassa. Tämä Dhyana-yoga ei juuri sovellu kuin Todistaville Tietoisuuksille (tai/ja jos on oikeanpuoleisesti painottunut - mm. eivät nukahtele), ja heistäkin vain olemisen tilasta pitäville. Tosin tämän meditaation hallitsevia ei-Todistavia Tietoisuuksiakin on, asianharrastajia. Tähän voi yhdistää maassa istumisen. Tosin tätä voi harjoittaa hyvin missä tahansa, ja silmät auki. Sillä on oma ominaisuutensa, fleivorinsa, tuntumansa, is-ness. Tämä on lähinnä tajunta-meditaatio, ei tietoisuus-meditaatio (paitsi silmät auki), ei huomio-meditaatio, eikä muu Deity-meditaatio, jossa kiinnitytään johonkin sielun jumaluuden ominaisuuteen, tai sekoitukseen (kaikkea voi yhdistää kaikkeen). Deity-meditaatioon liittyy painottuneisuus niiden ongelmien korjaamiseen tai vain käyttää niitä apuna tai tienä esim. Meditaatioon tai Zen:iin. Jos pitää silmällä minä-tunnetta, saattaa se olla "egon" vastustuksen vähentämistä ja egon itsensä vähentämistä ("ilmaa", tajuntaa, tietoisuutta, väliin). Sydän, että se voi hyvin ja kiinnittyä/hamuta siihen jotain/kuin rentouttaa/avata se /poistaa jotain, terveelle/ulkoisen persoonansa mukavalle. Mikä vain Deity, jota voi myös stimuloida ulkoisesti. Ideana, toimintana se voi olla opillinen, tervehdyttävä.

Ego-sidos. Kaikki jumaluuden ominaisuudet voidaan näytelmällisesti, minä-tunnollisesti, liittää egoon Näytelmällisesti voin myös sitoa itseni mihin tahansa ominaisuuteen, ja näin olla ominaisuus-tunnossa(ni), minällisesti. Eksistentiaalisuuden ja ego-sidoksellisen näytelmällisyyden välissä on välimuoto: ominaisuuksia voi provosoida, stimuloida, ilman ego-sidostakin, tällöin se on lähinnä x-mieli sidos, ja on meditatiivisesti mieluisampaa. Ego-sidoksellisuudessa ei ole mitään vikaa, kunhan ymmärtää, että se ei ole eksistentiaalista. Kun ei luo sisäistä x-mielen maailmaansa itse, niin saa objektiivis-subjektiivista ymmärrystä, todistajuuden avulla, siitä miten eri tunnot etc. vaihtelevat erityisistä eksistentiaalisista syistä johtuen.

Voiman-tunto: Voiman-tunnossa(ni); eksistentiaalisesti, niin kauan kuin ei anna periksi / niin kauan kuin kapasiteettia(nsa) riittää, niin voimaa tulee automaattisesti niin paljon kuin on tarpeen. Voimaa ei tulisi eksistentiaalisesti käyttää itse; silloin ei käytä tuhlaavasti enempää voimaa kuin on tarpeen. Sama koskee muita ominaisuuksia. Todistajan näkökulma tekee mahdolliseksi eksistentiaalisen huomioinnin; sen sijaan, että olisi pelkästään minällinen, x-mielellinen, ilmiö. Ominaisuuksien tulisi olla eksistentiaalisesti reaalihetkessä (tässä ja nyt), oikeassa voima-suhteessa (vallitsevaan) situaatioon; näytelmällisyys muodostaa vääristymän todellisuuteen.