Krishnamurti, jiddu. (1895-1986). Ainakin Satori-buddha-kokemus [Sensori-Vishnu, jossa on erillinen/todistaja ajatuksista, mutta sen lisäksi kokee laajentumisen, että on (Tajuntaisesti tai Sensorisesti) ulkoisessa olemassaolossa. Kyseinen kokemus kyseisesti tai kokemuksellisesti on itselleni henkilökohtaisesti tuntematon pelkissä dhyana-tiloissa - mm. Vishnussa taas ei mutta se on teknisesti eri asia [tai kerran Kundalini virtasi niin voimalla että olin kuunvaloavaruusfiiliksessä jossa on K/kirkastumisen aspektia muttei Viisauteen asti] - ja sen on saanut nähtävästi myös esim. Jim Carrey, joka luultavasti on TeSi, ja Krishnamurti vaikuttaa olevan vahvemmin päässänsä, mutten tiedä hänestä varsinkaan silloin, mutta voi liittyä siihen, että saattaa kokea todistajuuden hetkellä mahdollisesti olemassaolonsa Tietoista tai/ja Sensorisista (tai N, P:llistä, toisaalta TN on ehkäpä vähemmän N jossain muotoa ja siten T:stä erillisyys ehkäpä saattaa joskus ylittää N:n rajat S:ään? Kun taas NP:n on saatava N tukahdutettua ennen kuin S voi enemmän paljastua. Jopa TS - ja ST - saattaa zen:n tiellä saavuttaa buddhan vaikka sitä jo on, tosin siitä voi olettaa puuttuvan jotain kun ST-kyseisiä etsijöitä ja nähtävästi saavuttajia myös on, onhan niitä todistajuudenkin saralla, joka siten voi olla se puuttuva osia 'Sensoristansa', tosin Brahma myöskin puuttuu, mutta tossa on kyse Sensorin laajuudesta/selkeydestä, johon tosin todistajuus ei liity mutta ehkäpä T:ssä [nf:ssä] voi olla liikaa kiinni sensorinakin. Myös muutto clear-pink ja white -alueille [Kirkastuneella, mitä enemmän ihmisiä on ympärillä, sitä punaisempi alue, Helsingin keskusta ei-kesällä ollen kaikkein punaisin kun taas esim. Helsingin_puoleinen Espoo on kaikki clear-pink aluetta jossa vallitsee ensimmäistä kertaa Tajunnan laajentumista Selvästi, Brahman ja ihmisenergian vallitessa ympäristössä kokemuksellisesti ja nähtävästi, varsinkin/ainakin jos on Kirkastunut] voi jollain aikaan_saada laajentumista ja selvempää ympäristöyhteyttä) laajentumista. Toisalta heidän kokemukseensa liittyy vahvasti yhtä oleminen kaiken kanssa, joka ehkä liittyy jossain määrin Ekstroverttiyteensä - toisaalta Se:n - persoonana, ja toisaalta vaikuttaa ristiriitaiselta todistajuuden kanssa mutta todistajuus on mielen/ajatusten suhteen. Myös normaalissa elämässä (he) saattavat ajatella(,) että kaikki kokemukset ympärillänsä tapahtuu heissä, että voi ajatella että sitä ei ole vain esim katsomassa jotain vaan kyseinen asia tapahtuu on itsessänsä, esim. jalkapallo-ottelu, sen sijaan(,) että sitä vain (mukamas) katsoisi. Itse en koskaan ole kokenut enkä katsellut asioita tosta vinkkelistä sen enempää Valaistumisissa kuin metodisesti, joka tosin ei eliminoi mahdollisuutta että sitä voisi pistää fokusta siihen ja katsoa mitä tapahtuu, tosin itselläni muutos tapahtuu lähinnä mm. I ja E, Se ja Si, saralla, jos alan muuttamaan tahdonalaisesti T/tajuntani aluetta, mutta näyttää siltä, että jotkut kokevat asiaa toisin, jossa he tuntevat olevansa itse puissa ja muussa ympäristössä ja tapahtumissa, tai toisaalta sen tapahtuvan itsessänsä joka taas viittaa Tajuntaan, mitä sen sisällä tapahtuu, tosin en itse koe asiaa siten; en koskaan ole pitänyt sitä muuna kuin Tajuntana - en ole sotkenut siihen itseäni vaan pidän Tajuntaa erillisenä osana itseäni (itselleni "kokeminen itsessänsä" yms. viittaa vain Tajuntaiseen aspektiin ilmiössä että metodiin, jollaisia voi käytää aikaan saamaan erilaisia tajunnan ilmiöitä, myös ihan normaaleissa esim. tunteissa, jota tapahtuu koko ajan spontaanistikin, sen ollen miten mieli toimii, mutta siihen voi (tietysti) vaikuttaa myös tahdonalaisesti, mutta metodi ja näkökulma on eri asia todellisesta, tosin esim. muistitoiminnan/näkemisen tyyppikin voi muuttua riippuen ulkoisesta persoonasta, kuten se itselläni muuttui muistikuvan mm. näkemisestä muistikuvassa olemiseksi matkallani Nirvanaan, jossain st-nf:ssä, plus ehkä yhdessä ne:n/'S':n kanssa, tai/ja muuten vaan mielen tarpeesta tms.), ja niin asia oli myös x-ESFP:ssäni, joka on sekä Se että E, tosin Carrey (muttei kai Krishnamurti) on E ja ehkä Si, joka ehkäpä avaa mahdollisuuden siihen(,) että kokee E:n 'sisäisesti'], ehkä ei buddha (teoriassa hetkikin buddhana tai Kirkastuneena antaa vastaavat tiedot, tosin kokemuksissa yleensä raja ei kokonaan katoa, vain kuin venyy, mutta jos omaa esim. alhaisen seksuaaliaddiktiokuorman niin voi ehkäpä joskus heilahtaa Kirkastumiseen, kun taas painottuneen T:n hetkellinen eliminaatio vain ehkäpä saattaa johtaa laajempaan kokemukseen, kuten jos omaa enemmän sensoria vaikka on N. Kaikki alemman tason kuormitukset jo omaavat enemmän 'vastakohtaansa', ilman ehkä mahdollisia isompia heilahtelujakin. Sitten on [vastaavasti] erilaisia muita deitillisiä ja emotionaalisia 'henkisiä' yhteyksiä-kokemuksia). Vain mahdollisesti (Todistava meditaatio) yhdessä Brahma_Yoga_F-Meaning:n kanssa (englanninkielinen tekstini). Teosofisen tähtijärjestön maailmanopettaja, joka Kaliforniassa saatuaan ainakin Satori-buddha-kokemusken hajotti koko ympärilleen rakennetun tähtijärjestön 1929 (teosofia oli tuolloin olemassaolonsa huipulla). Ryhtyi yksityiseksi guruksi, opettaen vain tietoisuutta, sitäkin vain puolittain. "Jos kertoisin teille missä te olette, se olisi röyhkeätä", Krishnamurti. Tosin hän myös kiistää olevansa ihmistä kummempi, joka tosin voi tarkoittaa mitä vain, muttei hän erityisemmin johdattele ihmisiä kokemukseen ja kerro tiestä ja saavutuksesta (hän ei halua että tuudittaudutte kuvauksiin, jossa tosin ei mielestäni ole lähinnä enempää järkeä kuin kiistää ihmisiltä esim. kartat, ja joku on kuvannut että hän on kuin henkilö joka on kiivennyt talon katolle mutta vetänyt tikkaat perässänsä ja sitten kutsuu muita sinne), että siltä osin voi pistää hänet pelkän kokemuksen kategoriaan. Krishnamurti pähkinänkuoressa: on tärkeätä olla tietoinen koko ajan, hetkestä hetkeen; valikoimattomasti tietoinen; passiivisesti tietoinen; se mikä on. Eli: 1. Tietoisuus. 2. Eksistentiaalinen asenne.

Kuoriutuminen. Suuri on Kirkastuminen; pieni on Tietoisuus. Symbolina munasta kuoriutuminen. Haudasta nouseminen on synonyymi; mielen haudasta, Itsen haudasta.

Kurottaminen. Kun kurottaa vähän pidemmälle kuin kykenee, niin kehittyy. Kyseinen laki toimii kaikilla alueilla; myös evoluutiossa, esim. koko maallinen kehitys ameebasta ihmiseen on tapahtunut hiljalleen Deitien tahdon aikaan saamana, ja samalla lailla kehityksemme jatkossakin tapahtuu - se mihin Deitimme nyt kohdallamme pyrkivät, niin sen me (= Ne) saavutamme.

Kuume, halullinen. Ostokuume, kostokuume etc. Halukuumeita.

Kyllästyminen, sietokyky, puutuminen yms. Tähän ilmiöön liittyy monia asioita. Esim. ruokalajit, kun kyllästyy yhteen niin "pitää" joksikin aikaa vaihtaa toiseen. Harrastuksen muutokset tai muutokset sen sisällössä, vaihtelevuudessa (johon tosin lisäksi vaikuttavat vaihtelevat olotilat). Viljelty maa kuulema 'kyllästyy' yhteen lajiin ja antaa huonompaa satoa; pitää vaihtaa välillä toiseen lajiin, joksikin aikaa. Tuholaistorjunnassa tarvitaan tehokkaampia myrkkyjä, kun eloonjääneet kehittävät sietokykyä. Kaikenlaisissa 'huumeissa' tarvitaan suurempaa/enemmän annostusta saman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Kun tiettyyn 'myrkkyyn' totutaan ensin, niin sitten voi lisätä annostusta ja tottua siihen, ja sitten taas lisätä annostusta - näin voi parhaassa tapauksessa välttää itsensä vahingoittamista. Kovettuminen (paatuneisuus) on jonkinlainen suojaus ja mukautumismekanismi, tehden omasta herkkyydestämme jotain kohtaan vähäisemmän, jolla on myös mayamaisia suhteellisia piirteitä (totuus on tietyllä tavalla elastinen). Yliherkkyys, aliherkkyys (= ylikovettuminen, ollen samassa kategoriassa paatumisilmiön kanssa, jolla on heikkona puolena se, että se nähtävästi jossain määrin eliminoi herkkyyttä negatiivisen lisäksi myös positiivisiin, niiden ilmetessä ehkä jossain määrin vain yhdessä). Ylivireys katoaa kun asia tulee tunnetuksi systeemillemme, ja tapahtuu paluu arkeen, nirvanaan. Hylkimisreaktio tyyntyy jos kyllästyminen päsee tapahtumaan; siedätyshoidolla, jota kokeillaan hoidoksi mm. allergioihin - hoitomuoto jollaisiin on syytä suhtautua skeptisesti, mitä yleistettävyyteen ja sen kaikenratkaisevaisuuteen tulee, jotka on yksi tuhoisimpia tapoja. Lisääntynyt sietokyky - jos sitä tapahtuu - ei välttämättä ole parannus, ja usein lisätään vain vaivaa, tai kuormitetaan jotain chakraa vastapainoksi, mikä aikaansaa omat ongelmansa. Alustavalla siedätyshoidolla (taudeilla) voi kuitenkin pääsääntöisesti vähentää kaikenlaisia esim. hylkimisreaktiota. Emme niin paljon huomaa sitä mihin olemme tottuneet. On tärkeätä havaita muutokset, mutta vakioituneena niihin tapahtuu kyllästyminen, ainakin huomaamisessa (reaktiivisuudessa on jossain määrin eri asia); ja näin asian on tarpeen ollakin, mm. koska tarvitsemme rajatun huomiomme uuteen, keskeisimpään. Tämä lainalaisuus (kyllästyminen yms.) toimii myös toisinpäin - vähentymisessä.

Kysymys. Osoitus vastaukseen päin. Kaikki ajattelu näyttää olevan lähinnä kysymistä.

Puhe taas on selittämistä, tiedon välittämistä, kertomista, kuvaamista - ajatteluosuus jossa joutuu kuvaamaan itsellensä jonkin tilanteen vaatii sisäistä-ulkoista puhetta ja/tai visualisointia; joista puhe on vähemmän keskittymistä vaativaa. Visualisointi liittyy keskeisesti muistiin.

Kuvaamista tarvitaan hahmottamiseen; asioiden ratkaisu usein vaatii hahmotusta ensin, ja siitä sitten lähdetään liikkeelle. Visualisoimalla ei voi ratkoa asioita, tarvitaan ajattelua, paitsi jos vastaus löytyy jo muistista, sitten se on muistamista; meditatiivisessa kysymistilassa oleminen on ajattelun ja muistamisen välimaastossa. Ajattelu on pitkälle piilotajuista työskentelyä.

Manas = ajattelija meissä; me emme ole ajattelija, vaan se on meissä, ja se on Deityt + muisti, Jumaluudet ajattelevat muistimme (ja lahjojemme) avulla. Ajatteluprosessia todistava henkilö on tajuntamme, henkemme, me itse. Todistamamme antaa sielussamme olevasta minä-tunne-Deitystä johtuen meille sen todellisen ja oikean harhan, että me olemme se, todistajan sijasta.

Istun ja keskityn kysymykseen puolimeditatiivisesti ja lähinnä odotan, kysyn, sitten muistista tulee jotain, muodossa jossa se ei ole mahdollisesti koskaan säilöytynyt muistiini, joten se ei ole pelkkä muistista tulemisprosessi, vaan samalla kysymisen ansiosta tapahtuu myös ongelmanratkaisua, jossa me olemme kysyjä, provosoija, ja ongelmanratkaisija on sielu.

Silloin kun jotain pitää välttämättä ajatella - piilotajuinen käsittely tekee suurimman osan (opiskelun jälkeen) - niin sitten ajattelen, tosin sitä ei Kirkastuttuaan paljon tarvita pariin vuoteen, myöhemmin enenevässä määrin, jos haluaa selventää jotain lisää. Jos omaan vastauksen kysymykseen, niin sen pitäisi tulla muististani, rakentua muististani puoliautomaattisesti, ja jos vastausainekset eivät ole koossa, niin sitten pitää hankkia aiheesta tietoa, ja/tai ajattelemalla kehittää=keksiä lisätietoa olemassaolevien pohjalta.

Opiskelukategoria, jossa ponnistelee ymmärtääkseen lukemansa, ja sitten se pitää vielä painaa usein muistiin, jota vaikeuttaa asian vajaavainen ymmärtäminen - kun asia ymmärretään hyvin, niin muistiinpainamista ei tarvita, vaan sen voi uudelleenluoda omasta ymmärryksestään.

Pelkkä muistiinpainaminen vaatii työtä. Muistiinpainamisessa sanaa voi kerrata - puhetta, jos siihen liittyy sanat, pyöritellä mielessään; tai sitten voi tuijotella sitä mielensä kankalla ja tunnustella milloin se on näin painunut riittävästi muistiin. Jatkolle on olemassa jossain määrin tunnettu kertauksen nyrkkisääntö: tunnin kuluttua, vuorokauden kuluttua, viikon kuluttua, kuukauden kuluttua, vuoden kuluttua ja myöhempi mahdollinen kertaus.

On vääriä kysymyksiä; huonoja kysymyksiä, väärin muotoiltuja tai suunnattuja kysymyksiä. Ei keskeisiä kysymyksiä. Pohtiminen alkaa siitä mihin ymmärrys päättyy. Kysymyksiin on usein turha pohtia vastauksia, koska kun ymmärrys on johonkin vastaukseen kypsä, niin vastaus tapahtuu. Tämä taas ei tarkoita, ettei pidä edistää monien asioiden selvenemistä aivotyöllä ja kokemuksella, koska usein se on ainoa tapa edistyä asian ymmärryksessä; ja ymmärryksessä yleensäkin, mitä lahjakkuuteen tulee. Pohtija on mieli plus sielu, kun sille syöttää materiaalia, ja jos sitä jokin askarruttaa, niin se pohtii sitä, yrittää ratkaista vaivan, pitää ratkaisuvalmiuden ainakin vireillä. Me itse emme ole tuo kyseinen pohtija vaan sen todistaja. Ainoastaan esim. ajattelun jossa tarvitaan työmuistin ponnistelua me suoritamme ponnisteluosin itse; mm. tekninen ajattelu vaatii työtä työmuistin osin, kun pyrkii ymmärtämään (esim. lukemaansa) jos se on teknistä tai uuden asian oppimista niin se vaatii aivotyötä. Yleensä semmoisen oppiminen ja käsittely jonka jo hallitsee ei vaadi merkittävästi työtä. Se mitkä asiat rasittavat, miten paljon ja millälailla kertoo tämän alueen rakenteestamme jotain, mutta pitkälle kysymys on vain siitä rasittaako se aivoja merkittävästi vai ei. Usein ajattelu tapahtuu itsestään, esim. ymmärrys tapahtuu itsestään, sitä ei voi tehdä. Me emme koskaan ymmärrä mitään, ymmärrys vain säilöytyy ratkaisuna muistiimme; tosin se ratkaisu ei ole ymmärrystä, siis se ei ole siirrettävissä toisen ymmärrykseen, vaan ainoastaan ratkaisun Mantra on siirrettävissä. Jo ymmärretyn - sisältäen luonnollisen ymmärryksen - ymmärtäminen ei vaadi ajattelulta paljoakaan, tai mitään, jos haluaa asian niin ilmaista - tämä on pintaosiltaan itse-selvyys kaikille. Valaistumisosaltaan keskeistä tässä on, että mitä hän ymmärtää/tuottaa niin se tulee alkajaisiksi enimmäkseen ilman ajattelua, siis luonnollisesta ymmärryksestä. Mutta neljän vuoden kuluttua, esim. Kirkastumisesta, tuotanto vaatii jo myös ajattelutoimintoa, tosin korkeampi ymmärrys asioita katsoessa on tietysti edelleen paikalla; siitä tulee edelleen tuotantoa ilman ajattelua. Keskeistä on katsoa asiaa ja korkeampi ymmärrys valaisee sitä (myös parempi lahjakkuus valaisee jossain määrin paremmin; aivan kuten tietävämpi näkee enemmän, samalla lailla lahjakkaampi ja nerot näkevät enemmän, selvemmin, paremmin). Kun uusi ymmärryksen dimensio aukeaa, niin sitä näkee/ymmärtää kaiken paremmin; sen tulostaminen ei vaadi ajattelua.

Tietoisuus ja Tajunta ovat mukana kaikissa suorituksissa, joista T&T tekee sisäiseksi neroksi, ja Tietoisuus lisää älyn voimaa (älyllä yleensä tarkoitetan lahjakkuutta; itse lisään älyyn myös ei-lahjakkuudellisia lahjakkuuksia, siis muitakin sisäisiä ominaisuuksia); Tajunta samaten tekee kategoriseksi Neroksi, kategorisesti näkevämmäksi kaikilla alueilla - kuten lahjakkuuden alue, joka auttaa osaltaan muitakin alueita jossain määrin. Tietoisuus ja Tajunta ovat lisäresursseja kaikilla alueilla, omien nerouden dimensioidensa lisäksi; nerous on myös lisäresursseissa, koko ajan läsnä, kuten älyllinen (ym. - kuuluu älyyn) osaaminen ja tietämys. Ajattelematonta tuotantoa tuottaa myös jo ymmärretty, lahjakkuus ja valitettavasti enemmän tai vähemmän - henkilöstä riippuen - myös ei-ymmärretty muistitieto. Keskeisintä tässä on, että luonnollinen ymmärrys ylettää moniin vastauksiin ilman ajattelua. Ei tarvitse kuin kysyä (kysykää, halutkaa, ja teille annetaan - tosin vastausta joutuu toisinaan odottamaan elämiä, mutta vastauksen varmasti saa; sielu-mielemme toimittaa meille mitä tahansa mahdollista ja vähän mahdotontakin, kun sitä haluaa) ja vastaus on paikalla; usein ei tarvitse edes kysyä, koska parempi ymmärrys valaisee paremmin, keräten automaattisesti lisää tietoa, lisää ymmärrystä, tosin prioriteettisemmin niiltä alueilta joilta olemme kysyneet jotain.

Väärä kysyminen blokkaa ymmärryksenmuotoutumismekanismin. Kysymisen tila on keskittyneempi (joutuu voimailemaan asiaan liittyvän fokuksen = kysymistä) kuin ei-kysymisen tilassa oleminen, mutta kuitenkin riittävän vapaa, jotta ymmärrys voi tapahtua kyseisessä tilassa; täytyy olla tilaa, kuten Krishnamurti asian ilmaisee (tosin sitä ei ilmene niin paljon primitiiveillä, eikä heillä ymmärryksen voimiakaan ole niin paljon - josta johtuen heidän luovuutensa määrä ja laatu on vähäisempää). Ymmärrys tapahtuu (tapahtuu!) kyseisessä tilassa. Kyseistä prosessia moni maallinen kutsuu meditaatioksi; siis kun siinä meditoidaan jotain; se on tietynlaista manas-joogaa.

KYSYMYSVASTAUS. Mieluiten luen kunnon vastauksia. Aikanaan (1990-kieppeillä) luin psykologian kirjaa ja toivoin saavani vastauksia, mutta luettuani aiheen loppuun, en omannut vastausta enkä edes parempia valmiuksia ratkaisuun päätymiseksi. Kyseiset aiheenkäsittelyt päättyivät juuri siihen, mistä vastauksen olisi pitänyt alkaa.

Kääntää huomionsa sisäänpäin. Pelkkä auttava ilmaus. Mitään sisään päin menemistä ei voi tapahtua, koska me olemme syvimmällä; kaikki on ulospäin menemistä - myös sisäisten asioiden katsominen on ulkoisten asioiden katsomista. 'Sisällä' on mahdottomuus, koska se olisi huomiomme takana - emme voisi olla siitä tietoisia.

Laiskuus. Esim. järkityöläinen on eksistentiaalisesti fyysisesti laiska, kun esim. O2 (ja V6 - joka voi stimuloida että valvottaa, oikean energian lisäksi) on poissa tasapainosta - kokemukseni mukaan sitä laiskempi mitä enemmän poissa tasapainosta, sama voi koskea kaikkia chakroja: kuorman painolasti. Fyysiset henkilöt ovat ahkeria vain näennäisesti: toiminta pakotetusti virtaa aina jonnekin, ja heidän fyysinen työnsä/ toimintansa on verrannollisesti kevyttä, usein jopa tekemisen iloa, aivotyöläisen fyysiseen työhön verrattuna, joka on hänelle jossain määrin rasittavampaa. Aivolevänneenä fyysinen tekeminen on vähemmän rasittavaa. Lisäksi energian suuntautuminen on eri tyypeillä erilainen. Jos on levossa paljon, on myös laiskempi siinä tilassa, joka on vastakohta sille, että on aktiivisempi energisempänä (energian alueella), molempien siten antaessa myös väärää, vastakkaista tietoa, ja sama kun S luo N-laiskuutta ja N luo S-laiskuutta (levon näkökulmasta asian tulisi olla toisin).

Levitaatio. Näitä on useita. Sitä tuntee olevansa hieman päänsä yläpuolella, ja siten osittain huomaa olevansa irrallaan kehostaan - levitaatio, jonka aiheuttaja lienee T&T-Tajunta (tajunta on itsestämme erillään oleva todistaja, jonka näkökulmassa voimme jossain määrin olla). Se lienee todistajuuden tajunta-osio. Sielun-tajunta nousee omaan kattoon (tätä voi kutsua Sahasraraksi) ja psyyken jalat ovat ilmassa vastaavan määrän.

Meditaatiossa sieluntajunta saattaa joskus pomppia ylös ja alas, 5-10 senttiä, jossa on sitten ehkä kyseessä sielun liikkuminen tai sitten ylläoleva tajunnallinen siirtymä vain pomppii edestakaisin kuin korispallo; ja toisaalta sielun ja tajunnan erottaminen on ehkä osittain kategorinen (en tiedä jääkö sielu eloon kuolemassa, ainakin tajunta jää, ja se voi sisältää Deityt ja Xmielen jossain muodossa). Tämä liikkuva-liikkumaton sieluntajunta on vielä osittain mysteeri - Buubuu-alalla se selitetään siirtymäksi astraali-kehoon, mihin on vaikea mennä kommentoimaan mitään, selvityksen vajaavaisuuden vuoksi, mutta näen sen alkuperän tarkoittavan siirtymistä sielullisesta (ihminen, Xmieli, persoona) tajuntaiseen (todistaja), kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole.

Levottomuus. Nähtävästi vieroitusoireita. Esim. tekemättömyydessä; vie tunteja ehkä päiviä kunnes hellittää.

Maya. Todellinen-epätodellinen kuuluu tähän kategoriaan isona osana. Mayan mahdin on tiedetty olevan suuri jo tuhansia vuosia. Maya, esim. uutuuden lumo (x-mieli) - siksi on ensin usein odotettava, jopa esim. pari vuotta, että lumo katoaisi, ja vasta sitten mahdollisesti toimia, tässä tieto on lisäksi, osana, tärkeätä, maya kun vallitsee aina mm. siinä kohtaan missä henkilöllä on tiedon/ymmärryksen puutetta.

Kollektiivinen superego (Xmieli) on iso todellinen-epätodellinen kokonaisuus, se ei ole totuus, todellisuutta kylläkin.

Maya vääristää kokonaisuutta, kärpäsestä tulee härkänen, ja puolittaisesta hyvästä tulee ainoa jumala ja koko totuus. Mieltymykset, epämieltymykset, mikä tuntuu hyvältä, mikä pahalta, kaikki ainakin puolittain mayaa. Mayan mahti on puolittaisessa totuudessa, puolittaisessa todellisuudessa, ja toisaalla halun voimassa, halumme kun luo harhaa.

Toisen ihmisen Mayan tai todellisuuden, ja lisäksi omien samskaroidemme, vaikutus omiin reaktioihimme kuuluu mayan piiriin. Tosin tietoisesti aiheutettuna vähäisemmässä määrin, kuten musiikin vaikutus Deiteihimme - se ei kuulu harhaisimpaan mayaan, koska se on tietoisesti luotu sellaiseksi, niin muusikon taholta kuin kuuntelijan, joka valitsee kuunnella sitä, valitsee olla kyseisten vaikutusten alaisena, tosin tietoisestikin luotu maya on harhaa, mutta se on tietoista harhaa. Tietoinen ihminen on lisäksi kyseisten vaikutusten todistajakin, ei vain kokija, siksi hänessä on aina ominaisuus hereillä, kun muut ovat lähes täysin menettäneet tietoisuutensa siihen.

Halut luovat mayaa. Ymmärryksen rajat luovat mayaa. Asenteemme luovat mayaa: yksikään asenne ei ole todellisuutta, vaikkakin asennetta voi käyttää ovena (metodina) johonkin eksistentiaaliseen. Tai ehdollistumamme/muiden ehdollistumat stimuloivat Deitejämme Mantroina (ääni, sana), Yantroina (kuva, kehon kieli), värähtelyinä suoraan, luoden puhtaita ja epäpuhtaita todellisia ja epätodellisia-todellisia mielenmaailmoita, luovat tunne-, fyysisen- ja ajatusmaailman; se mitä näemme, koemme, stimuloi meistä Jumaluuksien reaktioita suoraan ja lisäksi samskaroiden (muistikokemus-tallenne - jonka voi kääntää myös toisin päin, ja luoda siitä todellisen - tosin laimeamman version siitä - kokemuksen kehoonsa, mieleensä, sieluunsa) kautta, joka luo eron siihen miten koemme saman asian (ulkoinen todellisuus ja muistinsa molemmat luovat havaintoa x-mieleensä).

Mitä emme tiedosta, sille olemme sokeita. Tietoisuus on tärkein vastalääke mayaa vastaan, lisäksi tarvitaan tietoa ja kokemusta.

Meditaatio, määritelmä. Ei ole suoranaisesti mitään Jumaluus-joogaa vaan meditaatiota, olemista. Jumaluus-jooga on sitten toisen kategorian meditaatiota. Dhyanassa vallitsee, silmät auki ja silmät kiinni, is-am-ness, ja samadhissa is-ness. Meditaatio vaatii monipuolista oppia, jos haluaa tuntea sen kokonaan. Sitä varten on Sahaja Jooga, Sri Shivan 112 meditaatiomenetelmää, ja vipassana, mindfulness, witnessing. Kolme: tietoisuus, tajunta ja Kundalini + Deitit. Ne kaikki pitää tuntea.

Meditaatio itsessään ei ole mitään yogaa, jotka ovat joitain ominaisuuksia meditaatiosta, esim. Meditaatiossa (joka on lähin versio tästä zen-meditaatiosta jossa vain ollaan eikä tehdä mitään; se vain ei ole täsmälleen sama) on todistajuus ja taustasti enemmän tai vähemmän tajunta, kun taas tajunta-meditaatiossa tajunta on keskeisemmin x-mielessä (sen ominaisuuden tuntee silloin vahvimmin, kun siinä pidetään huomiota - joogassa huomio pidetään aina jossain, se on "union", kun taas M/meditaatiossa ollaan valikoimattomasti tietoisia [tai huomio Dhyanassa], ja ollaan joogassa kokonaisuuden kanssa tasapuolisesti) ja siinä vallitsee todistajuus. Edistynein zen-meditaatio on pelkkää olemista, jossa ei meditoida mitään, vaikka siinäkin tarvitsee tietyn kontrollin ja vain valinnaisesti Meditaation (todistajuus, tajunta-tausta), mutta huomio ei ole erityisesti missään, kun M/meditaation ominaisuudet siinä vaiheessa pysyy pitämättäkin. Se on vaikein meditaatio ymmärtää täysin oikein, sen voi vain oppia paremmin ja paremmin. Pelkkä oleminen sisältää todistajuutta, muttei mitenkään keskeisesti, mutta ilman sitä se ei ole M/meditaatiota, joten todistajuuden pitää olla jo opittu, omaksuttu että täydellisen M/meditaation voi saavuttaa ja täysin ymmärtää. Asia (pelkkä oleminen) kuitenkin ABC-tasolla on helpoin mahdollinen.

Xmielemme olemus, oman toimintamme osin, noudattaa x-mielen toiminnan ja sen seurauksen, Xmielen, lakia. Kuten olemme nyt, mielellisesti, tunteellisesti, asenteellisesti, tasapainollisesti ym., se vakiintuu addiktion lakien mukaisesti Xmieleksemme ajan kuluessa. Gautama Buddha puhuu taitavasta toiminnasta ja kyseinen tila on haluttu x-mielentila. Blokkaamisen tulee olla ensisijassa sivutuote. Positiivisuudella siis täytetään x-mieli (pitämällä huomio siinä, sen ei-positiivisuuden sijasta), tosin ilman positiivisuutta, koska se sijaitsee vain eksistenssin ominaisuutena - eräs jonka olemassaolon länsimainen ja pitkälle itämainenkin psykologia jättää lähes kokonaan huomiotta.

Ei voi vain sanoa: "älä tee mitään", koska se vain ylläpitäisi jo vallitsevaa; jotain täytyy tehdä jotta muutos tästä meditaatioon tapahtuu, mutta se ei myöskään ole pelkästään negatiivinen prosessi, koska on myös eksistentiaalinen positiivinen olemassaolo, josta vain riisutaan tietty tai koko mielellinen prosessi pois, ja ollaan vain valikoimattomasti tietoinen.

Gautaman näkökulmasta kyse on vain kultivoida parampaa x-mielentilaa nyt, joka sitten automaattisesti hiljalleen korvaa vallitsevan X/x-mielen niiltä osin. Mitään taistelua ei käydä omaa X/x-mieltänsä vastaan niiltä osin, vaan kyseinen haluttu x-mielentila saavutetaan heti, nyt; tosin ilman vakiintuneisuutta, se tulee sitten hiljalleen; aivan samoin kuin vakiinnutin T&T:n, että aloin vain elämään T&T:nä nyt, joka sitten vakiintui pysyväksi siinä tunnissa sen päivän osin, ja sitten vain pidin huolen, etten kadottanut sitä, ja se vakiintui pysyväksi noin kahdeksassa kuukaudessa noin 75% onnistumismäärällä (75% hereilläoloajasta Tietoista). Sama koskee yhteneväisesti myös tukahduttamisia, että jos haluaa saavuttaa esim. selibaatin, niin pitää aloittaa selibaatilla nyt, ja sama laki pitää huolen sen vakiintuneisuudesta; että siten myöskään negatiivinen taistelu, positiivinen tukahduttaminen ei sodi meditaatiota vastaan kuin termillisesti (joka on ongelma vajaalla ymmärryksellä jostain asiasta); selibaattia ylläpidetään samalla passiivisella vastarinnalla kuin meditaatiotakin, sitäkään vastaa ei taistella, kuten jos tukahduttaa minkä tahansa voimakkaan tunteen eroon olemuksestaan (siinä kolme kuukautta), niin sama periaate on nähtävissä.

Kultivointia tehdään myös meditaation ulkopuolelta, koska se on tavallaan vasta yksi alue, kun lisäksi kultivoidaan ehdollistumia, samskaroita, tapoja, ymmärrystä, näkemystä, kaikenlaista. Koko kultivointi tulee eksistentiaalisesta näkemyksestä, eksistentiaalisesta Dharmasta, T&T:stä, Viisaudesta, omista huomioista siitä mitkä ehdollistumat, tavat, asenteet, näkemykset on parasta korvata paremmilla, koska ne rakentavat elämämme jatkossa; muuttamamme asiat hiljalleen mutatoivat Xmieltä niiltä osin, ja persoonansa muuttuu niiltä osin. Persoonaan vaikuttavat lisäksi chakra-kuormituksen, kehon suhteellinen tyyppi, lahjakkuuden määrät eri alueilla, ns. faktat, jotka ovat niiltä osin monen ominaisuutemme ja asenteemme aiheuttajia, joten niitä ei täysin tai ollenkaan pysty muuttamaan asenteellisella, näkemyksellisellä tasolla.

Meditaation tärkeys. Tärkeämpää kuin meditaatio on Kirkastuminen (Meditaatio = kirkastuminen). Tärkeämpää kuin Kirkastuminen on Kundalini-valaistuminen. Hyvät tiedot ja ymmärrys ovat meditaatiota tärkeämmät.

TIETOISUUDEN KASVU. Myytti (Kirkastumisesta peräisin). Tietoisuus ja Tajunta vain ovat; ne eivät kasva. Meditaatio itsessään on hyödytöntä; mitä tapahtuu Meditaatiossa? Sitä on tajunnan tilassa jossa on todistajana mielellensä, siinä kaikki - täysin hyödytöntä muuta kuin kyseisen pikku-'valaistumisen' näkökulmasta, jonka saa elämäänsä ja joka siltä osin se on muuttanut joidenkin elämää parempaan, kun ovat tulleet paremmin tietoisiksi omasta mielestään. Muuta hyötyä Meditaatiosta ei ole (kuin T&t), kun siinä ei tapahdu mitään (tai siirtyy oikealta enemmän vasemmalle, vähäisemmästä aktiviteetista johtuen, mutta se on eri asia kuin Meditaatio). Sahaja Kundalini-meditaatio on sitten asia erikseen kun siinä tapahtuu clearingia, tasapainottumista, Kundalinin toimesta.

Mielen huone. Esim. jos puhuu jollekin henkilölle ja sitten yhtäkkiä molemmat ovat x-mielellisesti samassa huoneessa, niin on kokenut tämän. Olen kokenut sen vain kerran. Yleensä jokaisen oma mieli on aina omassa huoneessaan.

Mielen kontrolli. Tarpeen hallita tätä aktiivitasolla, aina tarvittaessa. Jos kontrollikykyä aktiivimielen suhteen on vähäisesti, niin sitä on syytä hieman kehittää. Mielen kontrolli tosin kuuluu vasta jonnekin D-kategoriaan. Hallitsematon ja ei-Dharminen mieli on epätervettä; jonkin verran siinä saa olla kaikenlaista liikennettä, muttei enempää (tasapaino, suhteellinen tasapaino). x-mielen (lopulta Xmielen) kuuluu olla (suhteellisen - riippuu siitä, mitä on ja tekee) tasapainon ja Dharman mukainen. Perustasapaino (kokonaissysteemissään että jossain kohtaa) on keskeisin, jossa liikenne on siinä määrin vähäisessä määrässä/voimassa, että sitä voi sanoa normaaliksi, terveeksi.

Mielen liikatoiminta. Tarkoittaa, että syöttöä on ollut liikaa; mieli toimii juuri niin kovilla kierroksilla kuin sitä syötetään. Ratkaisu ei ole kontrollissa, vaikkakin se on terapiana viisasta - tosin jääkalle nyt jääkallen aikakaudella on tehokkaampi, jos O2 kiehuu (mitä enemmän epätasapainoa siinä on, sitä enemmän se kiehuu). Ongelman ratkaisu on (K6-chakran ja Viisauden lisäksi) syötön vähentämisessä, jolloin mielen toiminnan määrä vähenee. Mielen toiminnan määrä on lähes suorassa suhteessa syötön määrään. (Ongelmien määrä pitää mielen pakottavasti aktiivisena, josta pääsee vasta ongelmien kadottua - eri kategorian juttu).

Mieli, oikea. Eksistentia(a)lis-dharminen.

Mieli ongelmien luojana. Idea oli siinä, että mieli luo tarpeettomia ongelmia (nykyinen henkisyys on paljolti tällä linjalla). Älkää salliko mielen luoda ongelmia yms. En kuitenkaan näe, että olisin missään vaiheessa sallinut mieleni luoda ongelmia, ja niinpä luulisin, että se on eksistentiaalista, muiden Deitien toimintaa, nehän pitävät huolen 'kaikesta', ne ovat kaikessa toiminnassamme jatkuvasti hereillä, ja ohjaavat toimintaamme siinä missä me itsekin; meidän on pakko ottaa huomioon niiden esittämät ongelmat. Tämä on ainakin tämän kolikon kääntöpuoli, ja eksistentiaalinen näkökulma.

Mindfulness. Tällä keinoin saa sisäistä tietoa, tosin se on vähäistä jos ei ole luonnostaa kyseisessä tilassa, jatkuvasti (T&T). Tosin syventyäkseen myös Todistava Tietoisuus joutuu jossain määrin käyttämään mindfulness:ia; se kuitenkin on hänelle täsmälleen sama huomioimisprosessi kuin ulkoinenkin huomiointi, joten sitä ei ehkä hänen tapauksessaan tarvitse nimetä uudelleen mindfulness:iksi (insight).

Minä. Minä en ole mikään fyysisen kehon materiaalista, enkä mikään sen toiminnan sivutuotteista. Minä en ole mikään sielun 'energia'-materiaalista (tai ehkä korkeintaan Deity-X), tai sen sivutuotteista, näin ollen minulla ei ole olemusta sen enempää kuin ehdollistumalla, jota ei juuri enää ole esim. kymmenen vuoden välein. Ja senkin todistaja minä olen. On siis vaikea väittää vastaan kun joku sanoo olevansa henki, siis V4/ Brahma. Näin kuitenkin olisin niin Xmieli kuin henki, molemmat. Henki ei tiettävästi ole evolutionarinen, vain sielu ja Xmieli ovat.

Minä-käsityksiä. HENKI, TAJUNTA. Intiassa uskotaan, meditaatiosta johtuen, että me olemme atma, eli se henki joka jää dhyanassa, samadhissa, jäljelle kun kaikki muu (x-mielen toiminta) on "kadonnut". Atma rinnastetaan sieluun, vaikka atma ei todennäköisesti ole sielua, tavallaan, ollenkaan.

"Minä olen Brahma" -tulkinnat Kirkastuneilla ovat hätäisiä johtopäätöksiä: kuka sen sanoo (Xmieli), entä muut Jumaluudet? On oikein sanoa: "Tajuntani on kaikkialla", kun sen havaitsee kaikkialla, huolimatta siitä, että kiistämättä sitä on tajuntaisesti siinä Tajunnassa; mutta vain Tajuntaisesti. "Kaikkialla" ei täysin pidä paikkansa, koska silläkin on aistikykymme rajat - jotkut Kirkastuneet on sitä arvioineetkin, mutta lähinnä se ei ole joitain kymmeniä tai satoja metrejä suurempi. Tajunta itse tosin on kaikkialla. Tajunta on kaiken yhdistävä tekijä, jonka välttämättömyyden olemassaolossa voi ymmärryksellä nähdä; se on jossain määrin itsestäänselvyys, että sen täytyy olla olemassa.

MINÄ-TUNNE. Ei-Valaistuneella on keskeisesti minä-tunne-olemus, jonka hän tuntee "minä tässä -olentona", kun taas T&T:llä kyseinen minä-tunne x-mielessä on korvautunut siinä määrin tajunnalla (tyhjällä), ettei yhtä selvää minä-tunne-olemusta vallitse. Ego-tunteen terminä sijoitan Kirkastumiseen, kun tuntee, että se vähentyy noin kolmannekseen. Ego-tunne ja minä-tunne tosin liittyvät läheisesti toisiinsa, mutta teen niille tältä osin tämän kategoriaeron. Minä-tunne on se, jonka ihminen keskeisimmin kokee itsekseen, joka antaa hänelle sen minän joka hän tuntee olevansa; kyseinen vain on vähemmissä määrin ilmeinen supervalaistuneilla, joilla se on samoin mukana, muttei yhtä tiiviissä määrin.

EGO. Tämä on ehkä O6:ssa, siitä päätellen, että kun lisäämme sen (minkä?) intensiviteettiä, niin minä-tietoisuus lisääntyy ("minä" tarkoittaa tässä tätä minä-tunnetta, ego-tunnetta), vahvistuu, niinpä siinä on minä-tunteemme vahvistin, toiminto. Tosin minä-persoonana on V6-superego. Sitä tarvitaan intensiivisempänä tarvittaessa, esim. egoilussa. Asenne superegossa (seksuaalihunnun lisäksi) on se, mikä ylläpitää, tai ei ylläpidä, suurempaa egoistisuutta muodossa tai toisessa.

DEITY-X. Ensin on siemenet ja kanava ja sitten tapahtuu kasvu, valaistumisesta alkaen. Siemenet tulevat mistä? Mistä atomit?, järjestäytymisteoriathan jo tunnetaan, näin ollen kaikki samat Jumaluudet ovat todennäköisimmin samanlaisia, niinpä ainoastaan Deity-X:n sisältö (unohtaen nyt Deity-X:ssä olevat jumalaiset ominaisuudet, muut kuin mieli-X:n): mieli-X (Xmieli) on ainoa ero, kun sielut ovat samanlaiset. Tosin voimme olla Deity-X, vaikka se onkin sama kaikilla. Deity-X ei ehkä näytä olevan mieli-X:n motivaattori edes omalta osaltaan, jotka tulevat kaikki muista Deiteistä, mutta Deity-X voi sisältää jotain jumalaista ominaisuuttakin, jopa niin, että se on sielukohtaista. Xmieli on muuttuja, ja kuolee osittain ja siten kokonaisuudessaan jo ennen fyysistä kuolemaamme useasti, riippuen myös jossain määrin siitä, miten paljon roikumme nykyisessä mielessämme.

Fysiologisella kielellä Deity-X tarkoittaa perintötekijöitämme, ja mahdollisesti ikuisesti muuttumattomia sellaisia, ellei niitä sitten geenimanipuloi, jonka voi fyysisesti tehdä, ja ilmeisimmin myös psyykkisesti, kuten immunologia niin psyykkisesti kuin fyysisesti. Puhutaan fyysisestä evoluutiosta, ympäristötekijöistä, kollektiivisen (tiedollisen, ymmärryksellisen, yhteiskunnallisen, kulttuurillisten) mielen evoluutiosta, ja on jonkinlaisen ja jonkinlainen sielun evoluutio. Sormenjäljet, ehkäpä fyysinen/psyykkinen mielenmuoto.

HUOMIO. Me olemme pelkkä huomio, oli Shree Rajneeshin suosikkiteoria. Perustuen siihen, että se on aina perimmäinen - yhdestä vinkkelistä katsottuna, joka unohtaa tajunnan ja vasemman Jumaluudet, jotka ovat samanaikaisia toimintoja huomion kanssa, eri maailmassa. Eli perimmäistä ei voi huomiosta mennä väittämään, tai riippuu vinkkelistä, asenteesta. Toinen "olemme vain huomio", samaten Shree Rajneeshilta, on, että se minkä x-mieli havaitsee/tuntee, sitä olemme, sanoisinko persoonaltamme, ainakin tietämykseltämme, itsestämme; sitä mitä emme havaitse sitä emme mielellisesti ole, sen enempää tunne- kuin ajatustasolla - tämä on mielestäni tämän huomio-pointin fiksuin pointti, minä-käsitys kysymyksessä. Jatkoa tälle on, että olemme siellä missä huomiomme on, samaten Shree Rajneeshilta (huomioon erikoistunut).

Meissä on monta maailmaa (= lähinnä jumaluudet) yhtäaikaa, ne kaikki ovat erillisiä toimintoja, itsenäisiä; kysymys vain on, kuka me niistä olemme, vai kaikki, vai sivutuote (sivutuote-näkemys on mielenkiintoinen näkökulma tarkastella, varsinkin jos on Todistava Tietoisuus, se muistuttaa primitiivien näkemystä sielusta kehon toiminnan sivutuotteena), vai sisältö, vai mikstuura edellisistä, vai jotain muuta. Itse kannatan superegoa (Xmieltä) minänä, kaiken keskuksena, jonka (x-mieli) muut jumaluudet täyttävät läsnäolollaan - tästä vinkkelistä katsottuna - sitten se toimii myös toisin päin, että katson muiden jumaluuksien puuhailuja, reaktioita; en ole mielestäni huomio, koska sitä ohjaa halu(ni), huomio on siis toissijainen, orja. Huomiolla tarkoitan huomion rajaamaa tietoisuutta, huomioaluetta.

HENKI-TODISTAJA. Tämän idea on, että olemme "V4"-chakra (todellisuudessa V4-chakra on eri asia; tämä "V4" tarkoittaa T/tajuntaa), joka on tajuntainen (ei huomiollinen, se on oikean maailmassa) todistaja, tosin se ei ole evolutionarinen.

DEITY-X. Sahaja Joogan uskomus lienee sama kuin omani (asian tulkinta tosin eroaa vaihtelevissa määrin): Deityt ovat jumalia (Deity-X mukaan luettuna, jossa on nähtävästi useampiakin jumaluuden ominaisuuksia) ja me olemme ihmisiä, ja tämän ihmisen olen määritellyt superegoksi, tai mieli-X:ksi, joka on nähtävästi (kehä!?) evolutionarinen. (Kehä, ihmisillä, en tarkoita että synnymme meditatiivisen tai muun kehityshuippumme jälkeen lehmänä.) Tähän kehä-juttuun kuuluu myös se, ettei meillä olisi ollut syntymää (joka on väärinkäsitys lähinnä Brahmasta), olisimme aina olleet olemassa ja ihmisinä. Lahjakkuus ei kuitenkaan mielestäni ole katoavaista, se voi vain passivoitua, se ei mielestäni ole katoavaista, näin ollen olisimme kaikki superlahjakkuuksia, näin ei ole (tosin lahjakkuus voi täysin kadotakin, ja sitten ei ole mitään merkitystä olemmeko olleet robottina olemassa aina vai ei). T&T ei nähdäkseni voi kadota, koska se ylläpitää itseänsä (tosin en tunne kuoleman ja mahdollisen uudelleensyntymän prosessia, muulta osin kuin että keho mätänee). Sitten on oikea kanava, keskikanava, joita ei enemmän tai vähemmän aikanaan ollut. Eläimet eivät kuitenkaan ole aina voineet olla eläiminä, tai tietysti sekin on mahdollista, tosin onko systeemimme sitten sitä mieltä, että asioiden kuuluu olla niin tai ei ja miten se vastaa kokonaisuuden tahtoa; kaiken järjestelmän järjellisyys, ja ilmeinen evoluutio

Meidän tuntemuksemme ja ajatuksemme ovat pohjimmiltaan jumalan tuntemuksia ja havaintoja, niinpä ne eivät ole vain meidän mielipiteemme, koska jumala on aina siinä mukana. Superegon (Xmieli/persoona & Deityt) tuntemukset voidaan kehittyneemmässä - lahjakkaammassa, tietämyksellisemmässä - Xmielen vaiheessa erottaa hyvin tarkkaan jumalan - Dharman - tuntemuksista.

Liian moni seikka puhuu kehäevoluutiota vastaan. Buubuu-henkisyys ilmeisestikin pitää siitä (yms.), koska se antaa huolettoman rentouden: ei voi mitään yms. - saman kategorian tunne kuin Kirkastuneen itsensä löytäminen Tästä, kuitenkin aivan eri juttu.

Muisti, V6. Muisti sijaitsee V6:ssa. Erään kuulema aivotutkijan mukaan muisti (työmuisti taas liittyy varsinkin näköjuttuihin ja sijaitsee ennemminkin takaraivon puolella kuin eturaivon puolella, jota vastaan tosin on niin psykologiset kuin evolutionariset todisteet) sijaitsee (kaikkialla) aivoissa mutta ei kuitenkaan ole siellä mitenkään fyysisesti (luultavasti ja ehkä jopa tiettävästi on).

Olisi ollut helppo selittää muistin katoaminen kuolemassa jos muisti olisi aivomateriassa, ja sitten jos välitilassa (elämän ja elämän; myös unen ja valveen) on sieluja muisteineen. Muisti katoaa osiltaan myös eläviltä; se voi osiltaan kadota joksikin aikaa tai pysyvästi silloin kun emme muista jotain, unet eivät juurikaan tallennu muistiin. Muisti katoilee monilta vanhuksilta (ilmeisesti fyysisistä syistä johtuen), muistin menettäneiltä katoaa muistista tiettyä muistia muttei muuta, jossain fyysisessä tai psyykkisessä onnettomuudessa olleelta voi kadota motorista (liike, puhe) tai muuta muistia, koomassa ollut voi menettää ainakin motorista muistia ja joutua opettelemaan niitä uudestaan, ehkä opettaen lihaksia/hermoja uudelleen toimimaan. Muisti siis voi osiltaan kadota eläviltäkin, joten se hyvinkin voi osiltaan kadota myös kehon vaihdon yhteydessä.

Muistin hyvyys riippuu pitkälle siitä, miten hyvin tasapainossa ja kunnossa V6 on. Esim. ehdollistuma voi enemmän tai vähemmän paineistaa sitä - yleensä muiden ihmisten keskuudessa - joka aiheuttaa sen, ettei muisti toimi niin hyvin kuin se toimii esim. kotona. Myös visuaalinen ja x-mielellinen rasitus paineistaa sitä, heikentäen myös muistia (visuaalinen muisti mukaanluettuna); ainakin muistiinpalautus (Xmielestä x-mieleen palautus) toimii huonommin.

"Ehdollistuma" on usein vain termisana (puolittain oikein, ja usein helppo selvittää itselleen mistä ongelmasta suurin piirtein on kyse kun käyttää termiä: joku 'ehdollistuma'; koska se on itsellensä tuttu ongelma, teema, joka on toistanut itseänsä, enemmän tai vähemmän, koko oman elämän ajan), koska sen kaltainen ilmiö, usein liittyen 'itsensä vahingoittamiseen', sen aikaan saa; Deity-häiriö, tässä V6:ssa.

Se on terminä 'itsesääliä' (V4), joka ei välttämättä ilmene tunteena, samalla lailla kuin syyllisyys/itsekunnioituksen alemmuus ilmenee ilman selvää syyllisyyden tunnetta:kin, ja tyytymättömyys, rauhattomuus, negatiivisuus, ne kaikki esiintyvät usein niin, ettei niitä osaa helposti nimetä, paljastaa; jotain niistä kuitenkin usein esiintyy jos olotila ei ole täydellinen, jota se on hyvässä tasapainossa/puhtaudessa.

Sri Krishna mainitsee sattvoista mm. että he ovat itseensä (? jumaluudet, ego, tms.?) mieltyneitä (enemmän kuin toiminnan hedelmiin; tai enemmän kuin johonkin muuhun jumaluuteen - onhan 'minä itse' niistä tärkein, mitä tulee I/itseemme - sitten tulevat T/totuus ja Dharma; ja lopuksi yksittäisten deitien mielipide, jotka myös pyritään huomioimaan, mahdollisuuksien mukaan), ja jatkaa että (sen vuoksi) heitä pakko ajaa tekemään hyvää. Eivät välttämättä - Sattva tosin meikäläisen kategoriassa voisi olla Hyvä joka siten on siinä määrin Itseen mieltynyt - ole eksistentiaalista Dharmaa Xmielensä ymmärrykseen avanneet. I/itsensä on sen H/hyvän motiivi. NF/nf on aika lähellä tätä asiaa samaten, sen ollen kollektiivis-sidonnainen sydämessä. NT/nt:llä totuus on vastaava. On myös toisenlainen hyväntekijöiden ryhmä, eräs ihmistyyppi, joiden pyrkimys on hyvän tekeminen muille, he voivat mieltää sen elämäntehtäväkseen. Ihmisiä voi jakaa pyrkimyksiensä mukaan erilaisiin ryhmiin; itse kuuluin erityisesti tarkoituksen etsijöihin. Pyrkimykset tulevat motiiveiltaan vasemman deiteistä, ja motiiveja syntyy samalla kaikenlaisista ulkoisista ja sisäisistä ympäristöllisistä seikoista, ja jos kaikki on täydellisesti, ei ole muutosmotiivia, joka tulee kivusta yms., ja sen vastakohdasta (ehkä verrannollisesti).

Muistista säilyy seuraavaan elämään superego (Xmieli):: ehdollistumat (sa[m/n]skarat eli muistikokemustallenteet ja asenteemme niihin): mieltymykset ja kokemus. Kokemuksesta tulee lahjakkuus, näkemys. Mieltymyksistä (tosin lahjakkuuskin kuuluu tähän) sisäinen persoonallisuus, suuntautuneisuus, näkemys.

Jotenkin aktiivimuisti katoaa ehkä nolla-vuotiaana (näin ei ehkä tarvitse ikuisesti olla). Se on nähtävästi ohjelmoitu tyhjenemään. Miksi? Koska se on ehkä jumalan mielestä parempi siirto kuin jokin toinen vaihtoehto. Kyseisen aktiivimuistin tarvitsee ehkä tyhjentyä tietyin väliajoin. Tosin menetämme paljon erittäin tärkeätä tietoa tällä tavalla, mutta jumala olettaa meidän toimivan järkevimmin, jolloin menetys voidaan hyvällä organisoinnilla minimoida, niin yksityisin kuin kollektiivisin toimin. Muistamattomuuden hyöty on "suuri puhdistautuminen" (Krishnamurti), jossa menetämme sellaista josta haluisimmekin eroon, sen lisäksi, että aktiivimuistin tyhjentyminen voi olla tarpeen aina tietyin väliajoin, ja vaikka muistitieto meneekin samalla, niin se voi olla pienempi paha. Mikä on kuoleman tarkoitus? Sen lisäksi, että kehon elämä on lyhyt. Mikä on aktiivimuistin katoamisen tarkoitus? "Suuri puhdistautuminen"? Emme myöskään muista elämien välissä vietetystä ajasta mitään (edellisestä elämästä puhumattakaan, jonka olemassaolosta voi päätellä vain Xmielen perusteella, ja geenien, esim. jos NF ja ST [jossa on ainakin tasapainoa jos toinen on vasemmalla ja toinen oikealla, ja funktionaalis-energeettisesti ST on aina oikealla ja NF aina vasemmalla] tekee lapsen niin voi syntyä esim. NF joka on [S]T-orientoitunut, ja SF, ja se mitä on kuollessa[an/nsa], esim. NTNT, NTNF, NTST, STNF, riippuen mieltymyksistänsä - ja geeneistänsä - niin syntyy sen mukaisesti sellaisille vanhemmille, tosin teoriaa - johon mm. buddhalaisittain liittyy myös se, millaisena x-mielenä kuoli, johon itse en usko, sen ympärillä ollen paljon erilaista hömppää), joka ehkä kertoo, ettei muistiin tallentamista silloin tapahdu, aivan kuten sitä ei tapahdu ollessamme tiedottomina - tajunta voisi tosin teoriassa olla siellä ja kuolleena todistavana tajuntana, mutta ilman muistiintallentamista, tai ainakaan sellaiseen muistiin tallentamista joka olisi (myöhemmin) tietoisena olemisen tilan saavutettavissa.

Muistissa on se mielenkiintoinen puoli, että se usein muistaa, vaikken minä muistaisikaan. Olen huomannut, etten minä ole muistitieto; tosin Xmieli on sitä. Muisti, unohdus, noudattaa addiktion lainalaisuuksia.

PASSIIVIMUISTI. Superego, Xmieli (sis. lahjakkuuden); se, mitä muististamme jää jäljelle seuraavaan elämään.

MUISTIN PARANTAMINEN. Ehkä muistia voi sattva/rajah -treenaamisen lisäksi ja tasapainon (V6) lisäksi, parantaa myös kokemuksella, siis Xmieli oppii lahjakkaammaksi (myös tiedollisesti taitavammaksi on mahdollista, aivan kuten muita osaamisalueita voi parantaa tiedollisellakin osastolla) muistamisessa - samalla lailla kuin muissa lahjakkuuksissa tulee paremmaksi. Muistin ja ymmärryksen (ÄO tai ei) korrelaatiosta jossain vallitsee käsitys, että ne eivät korreloi, tosin vastakkaistakin on kuultu ja nähty. Ne sekä korreloivat että eivät korreloi. Mitä nopeammin ja paremmin jonkin asian ymmärtää, sitä nopeammin ja/tai paremmin asia jää muistiin, tosin jos ymmärtää/muistaa (jotain, johonkin suuntaan) hitaasti tai nopeasti, johtuu se yhteensä enemmästä kuin yhdestä syystä. Muisti(tyyppi) paranee siinä kun jotain tekee, x-mielen (heti, pian) ottaessa sen muodon ja treenaten sitä toimintaa. Monessa asiassa treenaaminen lisää mm. vahvuutta (ja kuormitusta, jossain määrin - varsinkin ehkä kehityttäessä, kehitys kun jossain vaiheessa vaatii tietyn raskausmäärän ym., ja ylläpito vähemmän ja ehkei kaikkea menetä jos ei treenaa elämiä ollenkaan mutta jossain määrin luultavasti menettää ja ehkä olemme Xkuolevaisia siten - johon kuuluu sekin, ettemme luultavasti omaa pysyvää ulkoistakaan persoonaa - jos emme jo kehollisesti), ja muisti ei tavalla ja toisella liene isompi poikkeus asiassa, ja se ym. näyttää olevan parempi ja heikompi jonkin verran riippumatta ulkoisesta persoonaryhmästä ja monessa tapauksessa ulkoinen persoonaryhmä ei vielä takaa tai eliminoi kaikkea muutakaan, monen pärjätessä paremmin kuin valtaosa niistä joiden ulkoisten ominaisuuksiensa vuoksi pitäisi olla parempia, tosin moni heistä voi halutessaan piankin päästä parempaan; potentiaalinsa ollen suurempi. Muistia on myös erilaista, myös ulkoisesta persoonastansa että sisäisestä persoonastansa riippuen.