Tyhjä taulu. Dhyana-meditaatiossa/Samadhissa tämä tarkoittaa ei-mieltä (tyhjää x-mieltä). Psykologiassa tällä tarkoitetaan syntymähetken alitajuntaa, siis aktiivimuistia (x-muistia - tajunnan alueella), ja toisaalta x-mieltä (tietoisuuden alueella). Yksilöllinen kollektiivinen Xmieli taas ei synny tyhjänä, siinä on tallentuneena Xmielemme. Perinteinen itämainen selitys on aina ollut yksilöllinen kollektiivinen Xmieli, joka koostuu teknisestä lahjakkuudesta ja ehdollistumista, jotka ovat molemmat samassa kategoriassa; teknisiä. Jos ei olisi teknistä lahjakkuutta, ei olisi persoonallista jälleensyntymääkään; tosin tiettyjen ominaisuuksien voimakohtainen jälleensyntymä voisi olla olemassa, ja sellainen, että mm. tietyt kehonliikkeet olisivat tiettyyn pisteeseen asti 'auki', kun ne on treenattu siihen asti elastisiksi ja/tai toisaalta mm. vahvoiksi erilaisiksi energia-kombinaatioiksi aivan kuten ehdollistumat ja asiat ylipäätään liittyvät yhteen sen mukaan miten olemme asiat liittäneet yhteen, kuten kemialliset yhdisteet; joka sitten mahdollistaa nopean kehityksen kyseisessä. Kyseiset kuitenkin samaten kuuluisivat Xmieleen ja persoonaan, ja kyse vain on siitä, missä muodossa yksilöllinen kollektiivinen Xmieli säilöö tietoa; jonkinlaisessa 'henkisessä' geeni-, yhdistemuodossa maallisesta päätellen. Mieli jakaantuu kolmeen osaan: x-mieli, Xmieli ja persoonakohtainen kollektiivinen Xmieli (eri kuin yhteinen, yhteiskunnallinen kollektiivinen mielemme, joka saattaa olla materiaalisestikin todellinen). Xmielestä tyhjenee se osa, jota ei luokitella kollektiiviseksi. Menetämme kyseisen osan muistista kuolemassa; kyseistä osaa kutsutaan osaltaan myös alitajunnaksi, ja siitä jää vain persoonakohtainen kollektiivinen alitajuntamme, ehkä samaan tapaan kuin kollektiivinen Xmieli (yhteiskuntamieli) on olemassa, jos se on materiaalisesti olemassa.

Tyytymättömyys. Jumaluuksien provosoimaa, kun ne eivät ole tyytyväisiä vallitsevaan; siksi ei voi olla tyytyväisesti epätyydyttävässä. Kyseessä on fakta, ei hokkus pokkus -tyytyväisyys (terapiaa, ja toisaalta mayaa, harhaa).

Työn tarve. Ilman työtä ei muutos ole mahdollinen; jos emme tee työtä, niin pysymme ennallaan. Tämä on pääsääntö. Spontaanittomalla työllä ylläpidettävä taso on toinen ilmiö.

Tässä ja nyt. Me olemme aina tässä ja nyt, koska ei ole mitään muuta mahdollisuutta. Me emme voi olla tulevaisuudessa, koska sitä ei ole vielä tapahtunut. Me emme voi olla menneisyydessä, koska sitä ei enää ole. Me emme voi olla ajallisesti emmekä paikallisesti missään muualla, koska missä tahansa, milloin tahansa me olemme, fyysisesti tai mentaalisesti, niin me olemme aina tässä ja nyt. Mielemme elää aina tässä ja nyt, kaikki eläminen tapahtuu aina tässä ja nyt. Mieli (Psyyke; Deityt + Xmieli) prosessoi nykyhetkessä niin nykyhetkeä, menneisyyttä kuin tulevaa, se toiminta kuuluu sen jumalaiseen luontoon. Menneisyys on muistia. Jumaluudet käyttävät muistia jatkuvasti, se toiminta tapahtuu nykyhetkessä, ja on nykyhetkeä. Deitien toiminta on myös tulevaa, koska ne ovat Motiivi. Motiivit suuntautuvat niin nykyhetkeen kuin tulevaan. Mielemme on nykyhetken virrassa, johon sisältyy myös "menneisyys" ja "tulevaisuus". Kun elää tulevaa-nykyhetkeä, niin se on mielen valmistautumista, joka on jumalainen tarve-prosessi. Mieli ajattelee mitä sen kuuluu ajatella, se ei voi valita tämän hetken spontaaneja (Xmieli + Deityt + situaatio => x-mieli) ajatuksiaan, aktiivista menneisyyttään nykyhetkessä, aktiivista tulevaisuuttaan nykyhetkessä. Koko systeemi toimii lainalaisuuksiensa mukaan; me todistamme, koemme ja elämme sisäisten lainalaisuuksien (Xmieli + Deityt + situaatio) aiheuttamaa x-tapahtumaa (x-mieli) nykyhetkessä. Kun on todistaja kaikille x-mielen tiloille, ilmiöille, hetkestä hetkeen, niin ei voi kutsua jotain x-mielentilaa nykyhetkessä elämiseksi.

Kirkastuneen "Tässä" ei ole teidän maailmassanne, teidän dimensiossanne; sitä ei voi saavuttaa olemalla teidän maailmassanne "tässä" - oli siinä sitten T/tietoisesti tai ei. Kirkastuneen maailma Kirkastuu. Hän mm. huomaa olevansa Tässä, ja kun hän sen huomaa, niin hän lakkaa Etsimästä, ja sen ei-Etsimisen seurauksena hän alkaa elämään T/tässä, aivan kuten ei-E/etsijät elävät tässä, siitä syystä johtuen, että he eivät E/etsi.

Täydellisyys. Todistava & Tietoisuus plus Tajunta. Tietoisuus plus Tajunta on olemuksemme täydellisyyttä. Muita täydellisyyksiä on Dharminen täydellisyys (avaamalla eksistentiaalinen Dharma). Kundalini-Keskikanava. Tasapainotila. Ei ongelmakuormituksia. Kehon täydellisyys. Lahjakkuus. Muiden täydellisyys.

Deity-näkökulmasta täydellisyyttä on, kun ne kaikki ovat tyytyväisiä; osatäydellisyyttä on, kun osa Deiteistä on sillä hetkellä tyytyväisiä, muiden morkatessa enemmän tai vähemmän - jolloin olotila ei ole täydellinen; joka, puhtaasta halustamme johtuen, pakottaa/motivoi Dharmistumaan (tai anti-Dharmistumaan), jotta olotila olisi parempi, täydellisempi.

Uhraus, luopuminen. Luopua, uhrata, eksistenssin hyväksi. Koko egottomuuden idea, ja egon aiheuttamat ongelmat, perustuvat tähän. Itse kannatan eksistentiaalisuutta, siihen koko henkisyys perustuu, mutta myös egoa. Niinpä: Eksistenssi, Dharma, on meidän edellämme, mutta me olemme Dharman yläpuolella, koska meillä on järjellinen velvoite.

Uhrautuvaisuus. Jumaluudet pakottavat jaloihin asenteisiin => tekoihin, jotka eivät usein ole omaksi parhaaksemme. Kaikki jalot uhraukset ovat myös Xmieli-sidonnaisia, ja siten yhteydessä mm. ymmärrykseemme; siten ollen enemmän tai vähemmän järjellisiä. Ei-Kirkastuneet eivät ole kollektiivisesti tottuneet ajattelemaan itsekkäämmin, koska sitä pidetään epäjumaluutena. On kuitenkin ajateltava järjellisemmin, ja kysyttävä itseltänsä mm. kumpi on tärkeämpää: oma vain universaali etu. Pahoista teoista (sisältäen universaalin hyvän tekemättä jättämisen) ei saa jumalaista rangaistusta; ja hyvistä teoista ei palkita. Ei ole järjellistä uhrata omasta edusta ja hyvinvoinnista mitään suuremman hyvän takia. Kaikista ehdollistumista jotka asettavat oman edun ja hyvinvoinnin toiselle sijalle tulisi päästä eroon. Jonkun kärsimyksen vähentäminen jossain on tietysti joka hetki mahdollista, mutta siitä on itselle haittaa monella tavoin. On parempi sen sijaan saattaa toista alemmas, koska siitä hyötyy itse monella tavoin; tosin sen eteen työskenteleminen vie aikaa ja vaivaa, ja siten on parempi elää paratiisissa sen sijaan; pahojen tie on yhtä huono tie kuin hyvien tie. Tie hyvän ja pahan välissä, se tunnettu keskitie, on se tie jota tässä tulee kulkea; motiivina ei ole sen enempää paha kuin hyvä, vaan oma hyöty ja hyvinvointi, joka on asetettava jokaisen päätöksen loukkaamattomaksi jumalaksi. Kun kyseistä harjoittaa, niin siinä tulee paremmaksi ja lahjakkaammaksi; palkinnot alkavat kukkimaan suurissa määrin omana hyvinvointina, kauneutena, arvostuksena, rikkautena, kaikkine maailman siunauksineen. Tämä on tie paratiisiin.

Ulkoinen&sisäinen. Jako on keinotekoinen. Samat lait pätevät molempiin. Kaikki - mistä voi olla tietoinen - on ulkoista.

Ulkopersoonansa vaihtaminen. Kyse on dominanssista mielentoiminnastamme. Kun vaadittavat pohjat ovat kunnossa, niin henkilö voi vaihtaa ulkopersoonaansa, työpersoonaansa, panostamalle johonkin tietynlaiseen toimintaan. Se tuntuu aikaansaavan tietynlaisia dominanssimuutoksia aivoissa, jonka seurauksena sitten kyseisenlaisen toiminnan aivostolliset valtaväylät ovat auki, dominansseja (ehkä muiden dominanssien lisäksi, tosin ne muut eivät usein edusta päätoimintaa, ja voivat siis aivostollisesti surkastua, ruostua, jos niitä ei siis enää käytä; dominanssi on hieman väärä sana, koska valtaväyliä voi olla auki kaikkialla). Kyseinen muutos aiheuttaa muutosta koko henkilön näkyvässä persoonassa, hänen ulkonäkönsäkin muuttuu. Ulkoiselle ja sisäiselle persoonalle on usein vaikea antaa perusteltua eroa, enkä osaa sellaista tässä nähdä, muuta kuin että tämä muutos kuuluu selvästi toiminnan puolelle, siis ulkosyntyiselle puolelle. Kyseistä muutosta voi tapahtua paljon jo parissa vuodessa, panostuksen määrästä riippuen; ja yksinkertaisten muutosten kohdalla parissa viikossa tapahtuu jo jotain.

Asiaa sivuaa: Usein muutokset tapahtuvat hitaasti, johtuen että tarvittava lahjakkuus vaatii aikaa kehittyä, mutta jos esim. tietyt mielelliset voimat, kyvyt on jo kehitetty, niin niiden suuntautuessa toiselle alueelle voi saada aikaan nopeamman muutoksen ja nopeamman kehittymisen (kun se jo on potentiaalisesti); voiman määrä määrää nopeutta, esim. valaistumiset ajavat kehitystä nopeutumaan, kuten tekee yleiset mielelliset raa'at voimat. Brahma Viisaus nopeuttaa viisauden ymmärrysten saamista (sen lisäksi, että se jo itsessään sisältää Viisautta, mutta sillä on rajansa), ja Tietoisuus psykologisten lainalaisuuksien ymmärrystä (johtuen siitä, että psykologisien lainalaisuuksien todistaja kun on) ja kaikkia älyllisiä saavutuksia yleensäkin, koska älyn voima, luovuus, tulee tietoisuuspuolella Tietoisuudesta, kaikki muu on pelkkää kuollutta oppia, lahjakkuutta; ja kehitys nopeutuu. Jos Jumala on suopea muutokselle, niin se tapahtuu sen ajamana, muuten sitä joutuu ajamaan itse, eikä sitä saavuta ulkosisäisesti, vain ulkoisesti, koska se ei ole tarve henkilölle, jolloin se on väärä ulkoinen ala.

Uni. Unennäkö. Piilotajuisen mielemme

x-mielen tarkemminkin, koska Xmielessä ei tiettävästi tapahdu toimintaa (muisti [x-mieli] taas on moninainen ja monikerroksinen, että niissä prosesseissa tapahtuu aina jotain - kunnes ne poistuvat x-mielen prosesseista, jääden tulokseltaan Xmieleen kuolleena) - Ympäristö + Jumaluudet tosin provosoivat sitä [Xmieli] jatkuvasti, tosin x-mielen kautta, jonka tilalla on suuri merkitys lopputulokseen; tosin Xmieli vaikuttaa jatkuvasti yli 50% osuudella x-mieleen, oli sen tila mikä tahansa.

työskentelyä, joka on päällä 24 tuntia per vuorokausi, sitä esiintyy sitä enemmän mitä enemmän mieltänsä työllistää. Kyseinen ilmenee sitten unina, siinä määrin kun x-mieli on pidemmän aikavälin kuormituksessa (addiktion lakien mukaisesti). Jos x-mieli on tasapainossa, varsinkin pidemmän aikavälin tasapainossa, niin näkee vähemmän tai ei ollenkaan unia. Nukkumaanmenohetkinä ja toisaalta heti herätessä, voi havainnoida x-mielen pidempiaikaista kuormitustilaa: mitä hiljaisempi x-mieli on, sitä vähemmän se on kuormittunut. Unet ovat erilaisia riippuen siitä, miten henkilö mieltänsä käyttää; jos käyttää paljon mieltänsä mentaalisesti, ajatteluprosessillisesti, niin se on millaisia unia enimmäkseen näkee - kun hän herää aamulla niin "uni" jonka hän muistaa nähneensä on ollut joku mentaalinen käsittelyprosessi, mahdollisesti kirjaa lukien, jos hän on viimeaikoina lukenut paljon kirjaa. Tavalliset unet, joissa identifikaatio on mielenprosesseihin, vallitsee myös T&T:llä, myös mentaalisien unien kohdalla. Hän ei ole niiden todistaja kuin hereillä; vain silloin kun hänen Tietoisuutensa paistaa kuin aurinko.

Toisaalta, piilotajuinen työskentely ei ole täysin saman kategorisesti päällä silloin kun tietoisuus on hyvin päällä, siis silloin kun on hereillä, koska tietoisuus on automaattisesti ehkäisevää (varsinkin Tietoisuus), mutta unessa tietoisuuden tason on sen verran alhainen, että mieli toimii omalla x-mielen aktiivivoimallaan (passiivivoimallaan ehkä tarkemminkin). Unta ei tarvita kyseiseen piilotajuiseen työskentelyyn, eikä ilmeisesti chakrojen tasapainottamiseen, mm. koska ne molemmat ovat aamulla herättäessä ehkä täsmälleen samat kuin ne olivat nukahtamishetkellä (tai keho-x-mieli tuntuu jossain määrin erilaiselta ja sitä kautta oleva vaikutuksensa x-mieleen tekee eron, siis kun mielen keho-osat ovat levänneet). Ainoa ero (tietoisen) piilotajuisen mielen työskentelyn (havainnoinnin) ja unen välillä on, että unessa sitä nähdään myös kuvina, ja jos on puoliksi hereillä niin myös ääninä. Ja siinä, että unessa ei ole tietoinen että piilotajuisen työskentelyn maailma ei ole koko todellisuus - joka sisältää myös muun ympäristön, jota ei unessa ole (se, että voi riittävästi olla tietoinen siitä, että näkee oletettavasti unta, ei ole poikkeus, se kuuluu osana piilotajuisen työskentelyn maailmaan, joka on siellä putkahtanut jostain stimuluksesta esiin - uni joka herätti unesta; tai tarkemmin kaikki unennäkö on puoliunta). [ Kuten Kirkastumattoman maailmassa ei ole muuta omaa olemassaolon kenttää kuin oma keho ja sen sisällä oleva alue - josta syystä hän ei ole Olemassaolollisesti Hereillä. ]

Valveilla olleessamme piilotajuinen työskentely on T/tietoisuudesta johtuen automaattisesti ehkä noin puoliehkäistyneessä tilassa, ja se on lähinnä sama kuin päivän aktiivinen x-mielen toiminta kokonaisuudessaan, koska sitä ohjaa myös tietoinen logiikka omalta osaltaan (suuremmassa määrin kuin unessa). Kuitenkin olemme sen verran unessa valvetilassakin, että X/x-mieltänsä on syytä riittävästi epäillä (T&T:llä on X/x-mieli, muiden ollessa se; tosin muillakin on jonkin verran mindfulness:ia; x-todistajuutta, ja toisaalta ymmärrystä Xmielen sisällöstä), pitää silmällä; se on ainoastaan X/x-mielemme (superegomme).

UNEN TARVE. Jos toksit voi poistaa ilman unta, niin sitten unta ei tarvita mihinkään. Väsymyksen tunne on, tässä, kehollinen ilmiö - sen voi häivyttää hetkeksi, esim. kemikaalilla, sitruunallakin. Sielu ei tarvitse unta (x-mieli tosin tarvitsee selkiintymisaikaa, liittyen tasapainottumiseen; sielu tarvitsee vain tasapainottumista. Tietoisuus (ym. aktiivinen toiminta) alkaa kärsimään - joutuu työskentelemään - varsinkin tietoisuus - lujemmin, ja kuormittuu - sumenee, skarppius vähenee, jota tietoisuus sitten kompensoi - samaa tekevät muut Jumaluudet omilla alueillaan, kuormittuen. Aamulla kun herää niin tietoisuus (käänteisesti) ja keho on taas virkeä, terävä, uudestilatautunut, kuin paristo, mitä kehoon tulee. Ehkä kehosysteemi lepää myös sen väsymyksen/vajaatoiminnan aikana. Väsymyksen tunne tulee rasituksesta, osatoimisuudesta, tai sitten väsymyksen tunteen itsensä aiheuttaa vain melatoniini-hormoni.

Jos nukkuu alimäärän, niin saa latautumista vain osittain, ja siihen päälle melatoniini-hormonin pitoisuus on ilmeisesti suurempi kuin se kyseisessä vajaalatautuneessa tilassa muuten olisi; se ilmenee jääräpäisenä väsymyksenä, joka on eri asia kuin univarjo - siinä kohtaan jossa on hereillä kun viimeaikoina on nukkunut siinä kohtiin - tosin siinäkin voi olla kyse melatoniinista. Kun on nukkunut täyden määrän, niin ei (melatoniini ja toksiini) väsytä herätessä ollenkaan, sitä tuntee aivonsa täysin virkeiksi; sitä huomaa, ettei aivoissa ole väsymyksen aiheuttajaa ollenkaan.

Jos keho toksikoituu, niin miten sitten väsymys voi kemiallisesti hävitä hetkeksi, esim. sitruunalla O2:n kohdalta? Juuri siitä jossa tietoisuuden 'energia' [kyseinen energia tosin on sama kuin auringon valoenergia, joka on energiaa]. Väsymyksen tuntijana, mitä näihin tokseihin tulee, näyttää olevan munuainen. Toksikaatio häviää siitä (vain O2:n kohdalta) hetkeksi. Tietoisuus liittyy siihen kohtaan.

Löytyispä samanlainen poistaja seksuaalihunnulle, niin ihmiset näkisivät edes jossain määrin paremmin Tajunnan jonkin aikaa - se voisi olla yksi suurimmista kollektiivisista henkisistä läpimurroista; ainakin jos se olisi helppokäyttöinen.

Eräs seikka on, että aivojen käpyrauhasen tiedetään erittävän melatoniini-nimistä hormonia, joka kuulema aiheuttaa väsymyksen tunteen. Sen eritystä voi vähentää altistamalla itseänsä useammin auringonvalolle, tai erittäin kirkkaalle keinovalolle, kirkasvalolamppu (kirkasvalolampun toimivuudesta en tiedä). Valoisana aikana käpyrauhanen erittää serotoniinia. Nämä kaksi hormonia negatoivat toisiansa. Hormonit ovat aina toissijaisia, ja niiden ohjaajina ovat niin kehon kuin sielun toiminnat ja tarpeet, ja melatoniini eliminoituu myös kun keho ei enää tarvitse unta, siitä päätellen ettei sitten enää väsytä/nukuta. Keinotekoisesti voitaisiin eliminoida melatoniini, mutta se ei eliminoisi syytä (joka on kehon unen tarpeessa). Aiheuttajan eliminoiminen eliminoisi myös väsymys-hormonit. En näe, että ei-kirkasvalo on pääsyy melatoniinin aiheuttamaan tämän kategorian väsymyksen tunteeseen - kirkasvaloa jatkuvasti, niin ei tarvitse unta ollenkaan/niin paljon/usein. En tarkastelisi tätä aihetta ensisijassa melatoniini-serotoniini-näkökulmasta.

Väitetään että jotkut tarvitsevat unta vain kolme tuntia (toisinaan? Neljä ja puoli), jotkut eivät sitäkään. Voiko unen tarve olla addiktio? Addiktiot vähenevät erittäin hitaasti, ensin tietty alentuma on mahdollista saavuttaa melko nopeasti, mutta sen jälkeen on seinä vastassa ja vähentymistä ei enää tapahdu, tai tapahtuu kymmenien, satojen vuosien kuluessa vain vähän. Eräässä testissä ihmisiä laitettiin vähentämään hiljalleen unimääräänsä. Tulos oli, että kahdeksan tuntia nukkuneet kykenivät usein vähentämään unen tarpeensa aina kuuteen tuntiin asti, ja suurin piirtein sama koski ihmisiä jotka aluksi tarvitsivat seitsemän tai kuusi ja puoli tuntia. Jos kyseessä ei ole seinäilmiö, niin tämä nähdäkseni viittaa siihen, ettei unen tarve ole addiktio. Kyseinen alentuma selittyy erään toisen tutkimuksen avulla joka osoitti, että kevyen unen määrä on vähäisempää esim. kuusi tuntia nukkuvilla, kuin kahdeksan tuntia nukkuvilla [oletan tutkimuksen aidoksi, eikä tekaistuksi, tai testi-ihmisten tehdessä osittain väärän huomion]. Unen tarpeen saa siis kuulema tiivistettyä kun unen laatua parannetaan niin, että siinä on enemmän syvää unta. Unisyklien (jaetaan viiteen vaiheeseen) pituuksien sanotaan vaihtelevan 90 minuutista 120 minuuttiin, ja ihminen näyttää tarvitsevan neljä sykliä (kierrosta) joka vuorokausi. Syklin pituutta voi lyhentää vähentämällä unimääräänsä hiljalleen kohti kuutta tuntia. Vanhemmiten (= vanhana) ihminen voi tarvita vain kolme vaihetta. Miten ihmeessä?

Keho on (kuin) sähkökemiallinen paristo jota tarvitsee ladata nähtävästi noin 25 tunnin periodein. Kuten paristot, sitä ei (kuin; ehkä) voi ladata loputtomia kertoja ja se on (kuin) hieman heikompi joka kierroksella hyytyen kokonaan siinä 80 vuodessa, jolloin se ei joku aamu (kuin) enää käynnisty.

UNESTA VÄKISIN HERÄÄMINEN. Syvässä unessa, jos on riittävän tietoinen siitä, että näkee unta (kevyemmässä unessa yleensä alkaa tulemaan pinnalle, hereille jo itsestään) niin voi äärimmäisin ponnisteluin ponnistella heräämiseen asti - jos ei ponnistele äärimmäisen äärimmäisesti, vaan vain äärimmäisesti, niin pääsee vain syvästä unesta kevyempään, ei hereille, "pinnalle" asti. Ja sama uni jatkuu, hieman muuttuneena, mikä on painajaisten suhteen (tai unen teeman suhteen yleensä) tietysti ikävää, koska ne seuraavat "dimensio":stakin toiseen.

UNI-VALVE -RYTMI. Yleensä 24-25 tunnin välillä, kun ulkoisen luonnon aika on 24 tuntia. Tässä tapa ylinukkua/-valvoa liian usein on ilmeisin syy yli 24 tunnin sisäiseen rytmiin (silloin tällöin ei kykenisi juuri vaikuttamaan vallitsevan rytmiin). Tämä johtaa väsymyspäiviin, sitä joutuu kärsimään virkeydellisesti alavireisiä vuorokausia. Päivänvalo pitää paremmin hereillä; esim. jos pitäisi mennä nukkumaan 10:00 aamulla niin siinä voi usein valvoa helposti pidempäänkin; päivänvalossa rytmit siirtyvät nopeammin eteenpäin - siinä voi olla yksi ongelma, kun taaksepäin olisi lyhyempi matka. Jos on hereillä aina samaan aikaan, ei tule päivänukkumisesta johtuvaa mahdollista univarjoa, vain jossain määrin väsymystä vajaasta yöunesta. Univarjo muistuttaa ehkä jossain määrin pimeänä akana vallitsevaa ei-valon aiheuttamaa vaikutusta, esim. yöllä säännöllisestikään hereillä ollessa ei koskaan ole yhtä hereillä kuin jos saman tekee valoaikana. Jos nukkuu aina niin paljon kuin haluaa, niin hyvänä puolena aina saa täysmäärän unta eikä tarvitse koskaan kärsiä väsymyksestä, kuten 24 tunnin mukaan elämisessä usein joutuu. Jos taas pysyy hereillä aina valoaikaan, niin saa täyden hyödyn auringonvalon hyödyistä (jos edes ikkunasta tule auringonvaloa), joka on hyödyllistä varsinkin pimeinä vuodenaikoina, kun taas valoisina vuodenaikoina saa hyvinkin riittävästi kirkasvaloa oli hereillä sitten mihin aikaan tahansa, ellei sitten aina ole hereillä pimeimpänä vuorokauden aikana. Ihminen tarvitsee tietyn määrän päivänvaloa, ja kun on tietyn aikaa elänyt vajaapäivänvalollisesti, niin on tarvittaessa syytä palata enenevässä määrin päivävalorytmiin. Ihminen hyötyy päivänvalosta, ja siitä mitä se tuottaa, ja stimuloi varsinkin.

Rytmissäpysymiskärsimyksiä voi mahdollisesti vähentää vähemmän nukkumisen lisäksi pysymällä oikealta tasapainossa: oikea epätasapainonsa ylläpitää ainakin helpommin 24+ tunnin vuorokausirytmiä; ylivireystila. Lisäksi liian vähäinen kirkasvalomäärä saattaa viivästyttää. Voi olla jotain muitakin vaikuttavia tekijöitä siihen, miksi rytmit viivästyy, mutta päällisin puolin kyse on vain siitä, että unihiekan annos ei ole riittävä suhteessa omaan aktiviteetin määrään, ja siksi vuorokaudet ovat yli 24_tunnin mittaisia. Jos on aliaktiivinen, niin ne oletettavasti on alle 24 tunnin mittaisia, vaikken asiasta olekaan kuullut, muuta kuin unloadimpana nukahtaa nopeammin, jonka tiedän omakohtaisestikin.

Joku tutkimus jossain sanoi, että kolmivuorotyöläisten elinikä on keskimäärin 10 vuotta lyhyempi kuin muiden, joka tosin nyt ei ole välttämättä oikea tulos. Paremmin sopisi sellainen duuni rytmitettynä joidenkin ihmisten pidempiin vuorokausiin, mutta muutoin sellaisia duuneja tuskin kannattaa vuosikausia tehdä, tosin palkasta riippuen, ja pelkkää yötyötä vaikka säännöllisesti nukkuisi ei ehkä kannata samatenkaan tehdä kovin montaa vuotta (valoaika kärsii), ja ei ollenkaan jos ei ole uniongelmia jollaisen siitä saattaisi hankkia. Jos joku nukkuisi illalla ja menisi sen jälkeen töihin, esim. kolmen jälkeen, ja toinen menisi siinä vaiheessa himaan ja nukkumaan, niin siinä voisi olla enemmän ideaa.

Uskonto. Sielu plus superego (= Xmieli), suurin piirtein. Pointti on, että sielumme on ainoa eksistentiaalinen uskonto, ainoa jumalainen uskonto.

USKONNOLLINEN, SYY. Jumalaiset ongelmat pakottavat jokaisen oman pyrintönsä uskonnon pariin. Tosin tästä karmasta vapaa ei ole teistä vapaa, tällöin te olette hänen karmansa (toimintansa). Uskovaiset taas ovat ilmiö, jossa liitetään eksistentiaalinen/Xmielellinen uskonnollinen kokemus jonkin uskonnollisen tekstin kohdan Mantra-vaikutukseen.

USKONTO, INSTITUUTIOT. Meillä on hienoja maallisia instituutioita rakennuksineen. On pappeja, kardinaaleja, piispoja, kirkkoja, temppeleitä. Hienoja järjestelmiä. Vain sisältö on puutteellinen. Valaistumiset, eksistentiaalisuus ja edistynyt Dharman ymmärrys & tieto puuttuu. Ainoa tapa ehdollistaa kansaa eksistentiaaliseen suuntaan on ehdollistaa sitä eksistentiaaliseen suuntaan. Olen nähnyt osan kristitystä kirkosta ja osan hinduismista tekevän sitä, puhuvan eksistentiaalisesta näkökulmasta. Kuitenkaan ei toistaiseksi ole puututtu piintyneisiin enemmän tai vähemmän (menneisyydestä peräisin oleviin) vääriin uskomuksiin.

SAARNAT. Kirkko laatii myös omia saarnojaan, jotka eivät enemmässä tai vähemmässä määrin ole suoraan kirjoistansa, vaan vain mukailevat tai tulkitsevat sen kirkollistulkintaista henkeä. Kyseinen kirkollinen henki (dharminen, positiivis-kontaminoitunut, painotettu, assosiatiivinen yms.) on paljolti mitä kirkollinen uskonto on, ja syy miksi ihmiset käyvät kirkoissa; se enemmän tai vähemmän eroaa kirjojensa sisällöstä, joka enemmän tai vähemmän selittää lukuisat eri kirkolliset lahkot. Kyseinen kirkollinen henki on pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän oikea mitä tulee dharmaan ja sen tunnelogiikkaan, mutta mitä tulee sen älyllislogiikkaan, niin se on pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän väärin.

USKONTO VS. TIEDE. Minulle Kundalini on Kundalini, ei Sahaja Jooga, ei Shri Mataji. Tässä näkyy ero tieteen ja uskonnon välillä, eksistentiaalisuuden ja uskonnon välillä. Eksistentiaalisuus on 100% vapaa, se on suoraan suhteessa minuun, kukaan toinen persoona ei pakota minua. Tietoisuus Jooga, joka antaa Tietoisuuden ainoaksi uskonnoksi, muuten saa tehdä mitä haluaa, kunhan tekee sen Tietoisesti. Kundalini.

USKOONTULEMISKOKEMUS. Kun antaa elämänsä Jumalalle, niin tapahtuu kokemus, jota kutsutaan uskoontulemiskokemukseksi. Tässä tapahtuu, Intiassa hyvin tunnettu, luopumisilmiö; kaikki gurut aina vaativat antautumista jumalalle (joka usein on hän itse). Ei kuitenkaan ole mitään tarvetta antautua kenellekään, edes Jumalalle. Ei siitä ole varsinaisesti mitään hyötyä (tosin stressi voi helpottua). Kun luopuu itse pyrkimästä, niin sanotaan, että henkilö on uskossa - tällainen henkilö voi saavuttaa korkeintaan Kundalini-valaistumisen (toki ei itse etsimällä, vaan jonkun antamana). Uskoontulemiskokemusta kutsutaan toisinaan "valaistumiseksi", siinä mielessä, että sana Buddha usein käännetään heränneeksi, ja monet kokevat uskoontulemiskokemuksen heräämisenä. Se on herääminen esim. osadharmaan (liittyen ongelmaansa), tai herääminen siitä väärästä persoonasta, ja näin henkilö löytää oikean itsensä, tai siis sen joka hän ei siihen mennessä ole uskaltanut olla (originaali olemuksemme); tällaisesta henkilöstä tulee nähdäkseni eksistentialisti, jos hän ei ole antautunut muulle kuin omalle todelliselle eksistenssillensä - jos henkilö antautuu jollekin muulle, niin hän myös herää, mutta toisenlaiseen todellisuuteen. Tällaisesta 'heränneestä' henkilöstä tulee nähdäkseni aina etsijä. Gurujen luokse kaipailevista etsijöistä voisi arvella, että he ovat 'heränneet' aikaisemmassa elämässään antautumalla jollekin gurulle, tai mille tahansa idolillensa, joka muistuttaa pitkälle uskontoa, tai toisinpäin - mistä minä tietäisin. Se, mille antautuu on erittäin sitovaa: siinä selvästi havaittavasti ollaan usein monta elämää, kunnes sitten tullaan uuteen (ehkäpä kehittyneempään) uskoon. Seuraavassa elämässä aina sellaiset asiat kolahtaa jotka on kolahtanut aikaisemmassa elämässä, eli ne ovat siinä vanhoja uskoon tulemisia (osatietoon tulemisia; karmamme, tarpeemme, pakottamaa). "Kolahdus" ei ole välttämättä uskoon tuleminen, tarkemmin ottaen, koska siinä ei antauduta, siinä selvästi havaittavasti kolahdus kolahtaa jo antautuneeseen vanhaan kohtaan, tai karmamme tarpeeseen, joka vain odotti herättävää stimulusta. Näin seuraava elämä menee henkisesti samoille urille kuin edellinen. Vain sitten kun kyseinen asia on pettänyt, tai muuten ylitetty, niin siihen liitetty positiivisuus katoaa ja henkilö ei voi enää tulla siihen uskoon seuraavassa elämässä, koska se ei kolahda; tai kolahtaa päinvastoin epämieltymyksenä, tosin epämieltymys johtuu pääsääntöisesti omasta väärinymmärryksestä (ja johtavat itsensä helpommin turmioon, jos epämieltymys on hyvää asiaa kohtaan - yleensä hyvän asian esitystapaa kohtaan, jolloin siinä menee "lapsi pesuveden mukana"). Jos haluaa uskoon tulemiskokemuksen, niin se on saatava ennen Kirkastumista, koska Kirkastuneen lienee sitä mahdotonta saada; uskossa kelluminen on mahdollista vain uskossa, toki (osa)todellinen.

Kerran kollektiivisessa Sahaja Jooga -tilaisuudessa epätasapainoni purkautui räjähtäen (Kundalinin virratessa vajaan sekunnin kuluttua samalla suuresti - johtuen sen tehtävästä kaikenlaisen epätasapainon tasapainottajana), superepätasapainostani johtuen (vallitsi molempien kanavien suuri ylipaine - Shree Rajneesh:n demonisesta johdosta johtuen), joka yllättäen purkautui nopeammin (termi on esim. paineen tuleminen alas); sen sai aikaan mm. syvä sisäinen kaipauksen osoitukseni, että puuttuva lämmin kollektiivisen piirin elävä terve olemassaolo olisi vallitsevana, kun aistin, että sen puutos liittyi osaltaan Taka-Agnya -ongelmaani.

Varsinkin suurempi seksiaddiktion määrä vähentää olemassaolollista kollektiivista yhteyttä - johon eksistenssi sattumalta vastasi eliminoimalla seksuaalihuntua Kundalini-voimalla kehostani niin, että sain nähdä ja tuntea kyseisen olemassaolollisen kollektiivisen sosiaalisen yhteyden selvästi. Kundalini tosin virtasi erittäin voimakkaasti vain tukosten yhtäkkisestä häviämisestä johtuen, jolloin paineet molemmista kanavista eliminoitui hetkessä, ja toisaalta asiaan liittyi emotionaalista myllerrystä - positiivis-eksistentiaalinen haluilmaus & superegodroppi siltä osin.

Irrottautuminen itsestä superegollisesti, ei varsinainen päävahvistus kyseiseen chakraan koska asia kuuluu omalla tavallaan sydämen alueelle, mutta kun asian tienoilta V6/Superego on siitä syystä osaltaan paineistunut, kuormittunut, niin se liittyy asiaan. E/egollisesti, minä-tunteellisesti itsensä häivyttäminen on helppoa - kun tuntee tekniikan - mutta superegollisesti on syvemmällä (ja toisaalta vasemmalla), mitä minäämme tulee; liittyy siinä sivussa joissain tapauksissa uskoon tulemiskokemukseen, joka kuitenkin on kategorisesti eri ilmiö.

Yhteisenä tekijänä on superegodroppi jollain alueella jollekin eksistentiaaliselle jumalaiselle; en eksistentiaaliselle jumalaiselle spontaani-johdatukselle -antautumisen kokemusta tässä Kundalini-jutussa saanut, sain vain sen mitä halusin (mantraton Mantra, eksistentiaalinen Mantra). S/superegodroppeja on kaikenlaisia ja siinä sitä saa sitä minkä vuoksi (tässä lähinnä sivutuotteena eikä itsetarkoituksena, jossa ei myöskään vallitse tietoa sen toisella puolella olevasta tilasta ennen droppia) sen droppaa, ongelmastansa johtuen; ongelmalla on aina negatiivinen-positiivinen, jossa negatiivinen on se vaivaava ongelma ja positiivinen se minkä pitäisi sen sijasta vallita.