Samskara. Sanskritia, tarkoittaen henkilökohtaista kollektiivista muistitallennetta, ehdollistumaa. Muistiin ei ole tallentuneena ainostaan "muistot", esim. kirjaimet ja sanat. Niiden lisäksi myös mieltymykset, mielipiteet, tuoksut, hajut, tuntemukset, kaikki mitä tunnemme todellisuudessakin, ovat tallentuneena, samalla lailla, ja samalla lailla ne tulevat esille. Esim. voimme tunnustella kaikkea ympärillämme olevia esineitä, 'mielikuvituksessamme' (kuitenkin todellisesti), ja tunnemme ne oikein (samskaroidemme mukaan. Assosiointi liittyy tähän läheisesti), kaikkia ominaisuuksiaan myöten, ja samalla lailla tunnemme eri ihmistyypit, eri asemissa olevat, heidän tyyppinsä, ominaisuutensa juuri niin kuin kollektiiviseen muistiimme eri tyypeistä etc. on tallentunut; se on myös mielipiteemme, samskara. Kokemukset ovat yksilölliskollektiivisia, koemme ne eri lailla koska menneisyytemme ja kokemuksemme ei ole täysin sama, ja samalla lailla koska eksistentiaalisista asioista johtuen kokemukset ovat pitkälle samoja; niinpä kollektiivinen muisti ja mielipiteemme etc. ovat samoja mutta myös erilaisia, molempia. Samskarat kykenevät saamaan kyseisen samskaran kaltaisen ilmiön aikaan kehossamme ja mielessämme, esim. samskaramme kykenee nostamaan Kundalinimmekin, kunhan vain saa sen samskaran stimuloitua esiin, simuloimalla tilanne jossa se aikaisemmin tapahtui; tosin se sitten muuttaa kyseistä samskaraa, koska siihen liittyy sitten lisäsamskaroita (niinpä on täysin valaistuneena hyvä käydä läpi kaikkea, jotta vanhat samskaransa muuttuvat järkevämmiksi - seuraavassa elämässään kun luultavasti joutuu jälleen olemaan sokea, ja muutenkin tietämättömämpi). Samskarat myös liittyvät sanoihin: sama sana ei kaikille tarkoita samaa, mutta kollektiivisuutensa vuoksi myös samaa. Tietyt esim. sanat, tilanteet, paikat, liittyvät tiettyihin asioihin, niiden historiallisen käyttömuotonsa, paikkansa, tilanteensa, vuoksi, ja ne, niiden samskarat, muuttuvat sitten ajan kuluessa, tai tarkemmin vain kun niitä aletaan käyttämään eri yhteyksissä tai toisella tapaa kyseisessä yhteydessä, tilanteessa, paikassa. Samskarat kuuluvat todellisen-epätodellisen piiriin, ja ne on huomioitava todellisina, koska ne saavat todellisia ilmiöitä aikaan, vaikka enemmän tai vähemmän epätodellisia ja vääriäkin, enemmän tai vähemmän, usein ovat. Kollektiivisen mielen/mielemme (yhteiskunnan) mielipidettä niistä on syytä huomioida, mutta niitä on syytä aina välillä myös muuttaa, mutatoida, evolutioniseerata.

SANAT. Eivät itsessään tarkoita mitään, mutta kuitenkin koska me annamme niille merkityksen ja se on todellisuutta (todellista-epätodellista). Myös muut Jumaluudet näyttävät tunnistavan jotenkin kummasti (samskara, muistikokemustallenne) sanojen merkityksen, ne reagoivat niihin, muuttavat sen ominaisuudeksi, ja tässä onkin mielen ja muiden Jumaluuksien eräs linkki. Sanojen merkitys on myös alati muuttuva, ne eivät ole vakioita, vaan kuin X-sana, kuten X-mieli, joka samaten on jatkuvasti muuttuva, mutta todellisuutta (myös epätodellisuutta, mutta todellisesti).

Sielu, materia. Tähän kasataan kaikki mitä tiedetään. Meillä on fyysinen keho, joka koostuu aivoista ja meridiaaneista. Meillä on eteerinen keho, jota kutsutaan auraksi, jossa Kundalini virtaa, x-mielen lisäksi. Meillä on Xmieli, jota muistina ei ole toistaiseksi löydetty aivoista. Xmieli alitajuisesti voi olla melko syvällinen ilmiö. Mielen maailmaan kuuluen myös kontaktit alitajunnan maailmassa muiden mieliin, ehkä alitajunnan mieliin, joka voi olla toisen henkilön alitajunta tai mieli, ja henkilö voi mahdollisesti olla myös kuollut. Kyseinen telepatia toimii, ehkä toisella tavalla, myös tietoisella puolella, vastaanottaessamme jonkinlaisia värähtelyviestejä, jotka systeemimme kääntää tunteeksi; kyseinen tapahtuu (kun se joskus tapahtuu) myös selkä kohteeseen päin, aivan kuten Shri Matajin valokuva toimii, vaikka olisi siihen selkä päin; kyseisen kuuluessa eetteriseen, eteeriseen viestintään, jossa mahdollisesti ei tarvita valoakaan. Sitten meillä on sielu, johon kuuluu esim. keskikanava, jonka vahvistumisen voi tuntea fyysisestikin, jonka voi arvella olevan myös psykologista, mutta olen mieltä, että se on fyysistä, sielullisesti fyysistä. Sielussa on myös monenlaisia Chakra-paikkoja, jotka liittyvät läheisesti-kiinteästi meridiaaneihin, jota kautta voi mahdollisesti vaikuttaa aivoihin, vaikkakin chakroihin voidaan vaikuttaa jo aurasta; sen ehkä ollessa mahdollista T/tajunnan (B/brahma) avulla; että chakrojen olemassaolon voi tosin asettaa jossain määrin kyseenalaiseksi. Deiteillä on samankategorinen jumalainen tuntunsa, joka mielestäni ei tule fyysisen kehon kemikaaleista, hormoneista, aivoista, mutta asiaa pitäisi vertailla kaikkiin tunnettuihin fyysisperäisiin tuntemuksiin. Keskushermoston valaistuminen. Sielun eroa kehosta voi meditoida monipuolisesti, ja helposti tulee näkemykseen, että se on hyvinkin kehosta erillinen. Sitten on T/tajunnan maailma, joka on sielusta ja x-mielestä, meistä itsestämme mielenä, erillinen. Olemme T/tajuntaisesti ei vain kehon ulko- ja sisäpuolella, vaan myös mielen ulkopuolella, josta todistava tietoisuus. Tajunnan tasolla voi olla mieltä, ettei mieli, siis me itse, selviä kuolemasta elossa, vaan vain T/tajunta selviää, me kuolemme. Kuitenkin se, että voimme olla mielemme, sielumme, itsemme, todistaja, ei välttämättä tarkoita, että mieli, sielu, me itse, emme selviäisi kuolemasta, ja syntyisi uudelleen (miten se siirtyy toiseen kehoon, on sitten asia erikseen; se oli alkajaisiksi itselleni epäuskottava prosessi, mutta sitten kun ajattelin suuria tehdastuotantoprosesseja ja järjestäytymislainalaisuuksia, niin asia näytti taas mahdolliselta). Voi olla, että kyseinen "astraalikeho" (tarkoittaa kehoa joka kulkee avaruudessa paikasta toiseen, jälleensyntymäkehoa, ja ehkä samaten sielua) myöskin selviää kuolemasta. Kyseinen keho myös saattaa pomppia meditaatiossa, ja sitä voi tajuntaisesti keskittää itsensä päähänsä, joka ehkä koskee vain tajunnan keskittämistä sinne, jota jokin vitaalienergia sitten seuraa perässä, ja sitten sitä on pienen hetken tajuntaisesti keskittynyt päähänsä, poissa muussa kehosta, jossa tosin on heti kun sinne tiedostaa, mitään tapahtumatta muuta.

Sielun kuolemattomuus. Hypoteesi. Toisaalta sillä ei ole merkitystä, koska X-mieli on jatkuvasti kuolevainen, mitä tämän hetken persoonaamme tulee.

SIELU VS MATERIA. Materialla ei ilmeisimmin ole sielua, vaikka materian katsotaankin olevan jossain määrin elossa; kuten puut. Materia jossa sielumme on, ei ilmeisimmin selity materialla, vaan siinä on myös sielu, henki. Sen voi huomata ja tuntea.

Suojelusenkelit, henkilöt. He antavat meille sielullisia ja henkisiä kokemuksia; joista ainakin toinen ryhmä on helppo kategorioida tuonpuoleisiksi, koska ne eivät kuulu normaaliin tunneskaalaamme. Ne antavat eniten tuonpuoleisia kokemuksia kun henkilö on tekemisissä esim. valaistuneiden kanssa. Jos kokemuksia ei tapahdu, niin sopii epäillä onko henkilö valaistunut, tai mitään muutakaan itselle potentiaalisesti hyödyllistä (potentiaalisesti koska voimme tulkita positiivisen vahvistuspalautteen 'väärin': sitä käyttävät niin hyvät kuin pahat, ja rumat, ja tavalliset ihmiset, se on suggestiota, mantraa, yantraa, värähtelyitä, ominaisuuksia, persoona/universaalia totuutta). Kokemusten antajat eivät kykene erottamaan onko valaistunut hyvä vai paha - ne tunnistavat vain värähtelyt yms. Kokemusten antajina ovat mielestäni aina Jumaluudet itse, ne ovat erittäin osaavia - pitävät huolen kehomme kaikista toiminnoistakin. Jumaluudet ovat tajuisia, elollisia, enkeleitä.

Ärsyyntyessään piruja (jonka voi kouluttaa vähemmän primitiiviseksi) - joiden voi myös tietyissä tapauksissa helposti väärinpäätellä olevan kuolleiden sielujen aiheuttamia, koska ne ovat itsestä erillisiä, kuten Jumaluudetkin, ja menneisyyden äänet (mielemme varasto - meistä irronneessa muodossa, 'tukahtuneisuusmuodossa', olevat muistot, addiktiot, mennyt persoona), joten eroa on vaikea tunnistaa - täytyy tutkia jokainen ääni ja tunne tarkkaan erikseen, ja jos voidaan päätellä, että aiheuttaja ei ole oma Deity, superego, niin sitten kyseessä voi olla mm. kuollut sielu - tosin sellainen voi vaikuuttaa, ilmeisesti, tuntemuksiimme ainoastaan samalla lailla kuin elävän sielun läsnäolo. Lopuksi täytyy vielä tutkia yhteyskanava (se välitila, lähinnä) kuolleiden maailmaan, onko jotain auki.

Syntymäpaikka, seuraava. Sri Krishna on sitä mieltä, että synnymme sinne minne meillä on sympatiat. Sahaja Jooga ja Spiritualismi ovat sitä mieltä, että päätämme, suunnittelemme tuonpuoleisessa minne otamme syntymän yms. Näkisin kuitenkin prosessin olevan pääsääntöisesti automaattinen luonnonlaki, johon voimme vaikuttaa jossain määrin vain tämän elämän aikana, kukin kykyjensä, havaintojensa mukaan. Sahaja Joogan mukaan sielunvaellus tapahtuu valaistumisen (minkä niistä?) jälkeen sielun vapaan tahdon mukaan. Millä lailla Kundalini-valaistuneet huomaavat olevansa kyseisesti vapaita sieluja? Eivät millään lailla. Tämä on uskomus kaukaisilta ajoilta, ja se yksinkertaisesti tarkoittaa, että Kirkastuneen elämä on hänen vapaan tahtonsa mukainen, muut ovat sidoksissa Karmaansa (lähinnä ei-Viisauteensa), ja tekevät Etsijöinä ja etsijöinä turhaa toimintaa, kun taas Kirkastunut elää Vapaassa mailmassa, ollen psykologisesti tällä tavalla Vapaa. Edes Sri Krishna ei koskaan ymmärtänyt tätä oikein. Niinpä hän sanoo, että sielu syntyy maan päälle uudestaan, koska on sidoksissa Karmaan, joka oli hänen tulkintansa asiasta, selvästikin väärä. Sielu syntyy ruumiiseen, koska se on osa sielua, olisi oikein. Kärsimys ja ruumis eivät ole synonyymejä. Toinen idea vapaasta tahdosta tulee Dhyana Yogan puolelta, että kun henkilö on t&t/T&T, niin hänestä tulee vapaa sielu, että x-mielensä todistajuus pitäisi hänet tietoisena kuoleman jälkeen, mahdollistaen vapaan tahdon. Unessa ja tajuttomana (tiedottomana tarkemminkin) T&T:kin on täysin tiedoton, eikä eroa mitenkään ei-T&T:stä, koska T&T on T/tietoisuuden ilmiö. Chakrojen kuormitustilojen voi havainnoida olevan lapsilla kohtuuntulohetkellä mahdollisesti samat kuin äidin - näin ollen "ulkoiset" ominaisuudet ovat samat, kuten seksiaddiktion määrä. Voidaan myös havainnoida, että lasten persoonat eroavat toisistaan, ja äidin persoonasta (Krishnan sympatia on enimmäkseen oikein ainoastaan käänteisesti). Persoonaa kutsun sisäisiksi ominaisuuksiksi, joihin kylläkin paljon vaikuttavat chakrojen kuormitustilat. Sahaja Joogassa useimmiten jaetaan ulkoiset = oikean kanavan; sisäiset = vasemman kanavan. Itse lasken sisäisiksi vain Xmielen. Sri Krishna on huomioinut, että vähämieliset lapset syntyvät vähämielisistä vanhemmista, oikeanpuoleiset oikeanpuoleisista ja sattvat sattvoista, joka viittaa guna-ominaisuuksien perinnöllisyyteen, jolla voi olla niin aivostollinen (kehollinen), Xmielellinen kuin chakrakuormituksellinen aiheuttaja. Sympatiasta siirtyisin enemmän chakrakuormitukselliseen näkemykseen. On vielä eräs alue, sukulaisten, äidin, lasten, ulkoisen käyttäytymisen muoto, se osa joka ei ole sosiaalisesta oppimisesta, samanlaisuus; esim. äidin ja lapsensa kehopsykologiassa voi olla sama ominaisuus, esim. molemmat aistivat kehonsa tasapainoisesti, joka ilmenee hyvin tasapainoisena kehonosien, raajojen käyttönä; kyseinen tasapainoisempi kehopsykologia voi syntyä esim. judon harrastajille ja painojen nostajille, kun niissä on tärkeätä käyttää ja tiedostaa kehoansa tasapainoisesti. Kyseisenlainen seikka ei ole peräisin chakra-kuormituksesta, vaan on fysiologisen (näkyisi geeneissä) lisäksi Xmielellinen ominaisuus. Jos geenit määräävät sen, minkälainen sielu ruumiiseen syntyy, niin on mahdollista, että lapsi on isän, äidin, sekoituksen tai suvun tyyppiä.

Sähkökemia. Sähköä tulee kehokemiasta - vrt. akut. Sielu on koko systeemin ohjaaja, sähkö-juttu on toissijainen. Itse pidän Deitejä vain motivaattoreina (joita ilman mitään ei tapahdu). Sähkövirtaa - elektronien liikettä johtimessa, johtimena hermojärjestelmä - kulkee jatkuvasti koko kehossa ja koko sielussa.

KEHO-SIELU. Kun katsoo, niin voi erottaa kehon ja sielun toisistaan. Keho on sielumme ohjaama mekanismi, joka on itsessään vain kasvi (liha kuuluu kasvisten kategoriaan). Tosin on myös huomioitava, että keho on osa sielua. Ruumis on yhdiste, sielu on yhdiste; yhdessä ne muodostavat keho-yhdisteen, jotka voidaan fysikaalisesti erottaa toisistaan; ja sitten ne taas mahdollisesti yhtyvät kemian/fysiikan lakien mukaisesti toisiinsa - lait jotka hyvin tunnetaan. Molemmat ovat materiaa. Kaksijakoisuus on vain näennäinen, eri yhdiste/olomuoto eroavaisuus. On vain yksi maailma. Evoluutiota (= kaikkea kehitystoimintaa) ohjaa järki = Deitit.

Tapa, paikka/tilanne addiktio. Mieli tekee, tuntee, ajattelee, reagoi samassa paikassa, tilanteessa ja toissijaisesti ajassa, kuten se on tottunut siinä tekemään, se on sama(nlainen) ilmiö kuin muistiinpalautus. Jokunen on sen usein luullut johtuvan paikan värähtelyistä, näin on kuitenkin vain harvoissa tapauksissa. Jos tekee jotain hetken, niin siihen tulee heti pakkomielle, ja siihen jää koukkuun, eräs sokeuden muoto: se täyttää mielen huomion, jolloin osasta tulee kokonaisuus, tärkeys vääristyy. Toki siitä sitten vieroittautuukin nopeammin. Näitä addiktioita voi käyttää suuresti hyödykseenkin, esim. työnsä rytmittämiseksi, tai helpottamiseksi: kun siihen on hyvin addiktoitunut se on vaivattomampaa. Mielen tyyppimmekin (muotomme) johtuu tästä fokus-addiktiosta, siihen on urautunut.

Telepatia synkronisaatio. Olen tästä kirjoittanut jo muuallakin. Tässä täytyy olla todistajuutta. Deitit aistivat myös toisen ihmisen tunnetilat ja syvimmätkin mielenliikkeet (samalla lailla kuin ne aistivat omamme, reagoiden sitten lakiensa mukaan niihin; ja kuten aistivat kuvat yms.), ja muuttavat sen meidän "piilopuoleisessa" x-mielessämme samaksi x-mielen/"piilo"-x-mielen toiminnaksi kuin toisella on; tosin jossain määrin vähäisemmässä määrin. Se tuntuu, tapahtuu meissä "piilo"-x-mieleisenä, koska se on juuri miten se ilmenee toisessa; ei niin, että se tapahtuisi meidän "piilo"-x-mielessämme, koska sellaista ei ole - kaikki tapahtuu x-mielessä (joka on jonkin Xmielen muistin ja käsittelymuistin vaikutuksen alaisuudessa - vaikuttaa x-mieleen osaltaan säätilana). Sillä tavalla T&T tuntee selvästi ja hetkestä hetkeen (se on usein henkilön x-tila sillä hetkellä; mitään flässejä hänen x-mielessänsä ei välttämättä tapahdu) omassa x-mielessänsä mitä toisen x-mielessä/"piilo"-x-mielessä tapahtuu.

Esimerkki: Todistan "piilo"-x-mielessäni ilmenevän kiroilua yms. Meni puolitoista vuotta ennen kuin ymmärrys asiasta välähti, se mistä se johtui, ja sen psykologinen prosessi tuli selväksi - se tuli erään läsnäolevan henkilön "piilo"-x-mielestä, jonka Deitini aistivat. Kyseisen negatiivisuus+agression voi aistia/kuulla henkilöstä kun hän on itse luonut tai imenyt jonkun henkilön negatiivisuuksia ja ne ovat hänen "piilo"-x-mielessänsä käsittelyssä, joka lisältään voi aiheuttaa agressiivista mieltä, kun ja jos sitä ärtyy siitä häiriöstä. Kyseinen liittyy helpoiten V5:n ongelmaan. "Piilo", se on samalla lailla kuin jälkitunnelma, joka säilyy värähtelyinä esim. pari päivää tai puoli vuotta, voimakkuudesta ja immuniteetista riippuen, "piilo"käsittelytyömuistissa; ja luonneongelmissa sitä ylläpitää luonneongelma.

Se, mitä muutoksia x-mielessämme tapahtuu kun olemme tekemisissä esim. muiden ihmisten kanssa, johtuu tästä telepatia synkronisaatio -ilmiöstä; joka yleensä kuitataan omana asenne, tunne etc. muutoksena - sillä lailla kuin se yleensä kuitataan. Kyseessä on kuitenkin muiden x-mielen-tila, joka synkronisaationa saa aikaan muutoksen x-mielessämme/Deiteissämme. Asenteellisiakin muutoksiakin muut saavat aikaan meissä; ne kuuluvat samskaroiden eli muistitallenteiden, ehdollistumiemme, mieltymyksiemme kategoriaan, ja ovat riippuvaisia Xmielen sisällöstämme; kun taas telepatia synkronisaatia -ilmiö ei ole riippuvainen Xmielen sisällöstä. Monien eläinten sanotaan aistivan esim. pelon - joka tosin vapauttaa kemikaalia ja sitä kautta voisi ajatella!? Telepatiasynkrossa se voi olla osatekijä tai sitten ei, molempia, mutta puhtaimmillaan ei-kemiallinen, mitä toisesta tulevaan kemiaan tulee - kemiallinen voi olla "puhtaassa" versiossa vain niin, että Deitimme itse luovat ne kemikaalit. Eläin voi sitten tulla vaaralliseksi, johtuen siitä, että se ei erota toisen pelkoa omastansa, luullen sitä omaksi peloksensa, joka laukaisee taistele (V5:stä) tai pakene (V4:stä) ohjelman.

Telepatia näytää olevan normaali aaltoilmiö, että kun pistämme jotain omaan purkkiimme tässä, niin se automaattisesti lähettää itseänsä myös ulkopuolellemme, jossa samaten on laitteisto (x-mieli) joka vastaanottaa sen, ja muuttaa sen (jos tarpeen; Deityt & Xmieli -tulkinta) siksi sisällöksi joka pistettiin purkkiin.

Tietoisuuden keskus. O1, O2. Minä-tietoisuutemme keskus on O6, V6. Jos lähdemme mindfulness:in avulla etsimään omaa keskustamme, niin löydämme sen silmiemme välistä - Hamsa, Agnya:t, tai molemmat. Siellä olemme kaikkein eniten keskiöityneinä; muualla olemme läsnä vain laimeammin, ja lisäksi tämän tason yläpuolen aistimme olevan yläpuolellamme, ja alempana olevan tason alapuolellamme. Samaten aistimuksemme vasemmasta ja oikeasta tulee tästä pisteestä. Ja etu- ja takapuolemme.

Olen sijoittanut sen havainnollisesti silmien väliin, jossa tosin silmien väli perustuu vähäisempään havaintoon, kun pitäisi ehkä laskea molemmat silmät alue sen sijaan; sitä tasoa alempana olevat ovat havainnollisesti alempana, ja ylempänä olevat ovat havainnollisesti ylempänä. Etupuolemme tulee havaintoni mukaan siitä, että olemme enemmän läsnä etupuolellamme kuin takapuolellamme, jonka huomiomme suunta, silmistämme johtuen, taitaa sanella. Huomiomme avulla voimme tosin aktiivisesti rajata havainto-läsnäolo-aluettamme, siten muuttaen prosenttimääriä.

TAJUNNAN KESKUS. Kirkastuneella tajunnan keskus on kehon ulkopuolella; Kirkastumattomalla koko tajunta (subjektiivinen olemassaolonsa alue) on aistimuksellisesti, olemuksellisesti yms., vain kehon sisäpuolella. En tiedä missä Kirkastumattoman tajunnan keskus on; luulisin, ettei sillä ole keskusta (edes sielussa), koska Tajunnalla ei näytä olevan lähdettä. Tosin se on tietysti lähinnä meitä eli Xmieltä ja Hamsaa; se ei kuitenkaan tarkoita, että tajunnan keskus on Hamsa:ssa.

Olen jossain määrin epälooginen käyttäessäni tajunta-sanaa Brahmaan, koko vasempaan kanavaan {ali}tajunta; ja oikeaan kanavaan {yli}tajunta (jolla tarkoitan myös Tietoisuutta ja tietoisuutta). Tämä johtuu sanaston (ymmärryksen) vähyydestä.

Tietoisuus, pätkiminen. Miksi se ihmisillä pätkii? En tiedä (luultavasti Kirkastumattomuudesta johtuen), tiedän ettei sen pitäisi. On aivan naurettavaa omata pätkivä Tietoisuus; aivan mahdoton kuvitellakaan jollain olevan pätkivän Tietoisuuden (diskovalo Tietoisuus). Tosin ihmiset elävät lähinnä Tiedottomuudessa.

Tietoisuus, sieluna. Tietoisuudella tarkoitetaan usein sielua; lännessä pienellä, idässä isolla.

Tietäminen. Tärkeintä, mutta ei riitä; asia täytyy lisäksi selvittää loogisesti, teoreettisesti.

TIETÄMISEN TURHUUS. Mikään ei muutu tietämisestä: kuin jalkapallo-ottelun jälkeen: kaikki on kuten ennen ottelua - paljon melua turhaan. Turhuuden filosofiaa. Tietäminen kuitenkin muuttaa tapaamme ajatella ja toimia, ja lahjakkuus lisääntyy, joka on rikkautta, joka on hyödyllistä. Tietäminen joka ei ole turhaa on tietäminen jolla pääsee vaivaavasta ongelmasta, ja mehän emme nähtävästi pyri ratkaisemaan mitään mikä ei vaivaa (tai ole vaivannut) meitä; paitsi jos sitä tekee työkseen, tällöin tietäminen palvelee toimeentuloa.

TIEDON TURHUUS. Vain V/valaistuminen antaa Y/ymmärryksen.

Todistava Tietoisuus. Kuka on tämä todistaja? Kun tulee tietoiseksi taustasta jossa mieli ja muut Jumaluudet ovat, niin tulee niiden todistajaksi. Näkeminen vaatii jonkinlaisen taustan, ulottuvuusominaisuuden. Sen lisäksi se vaatii, että tietoisuuden valo valaisee. Tiedotonkin ihminen on tietoinen Deitien reaktioista, ei kuitenkaan aivan kuten Tietoinen ihminen (I-ness vs. Am-ness). Keskeisintä Tietoisuudessa on puolierillisyys kokijaan, omaan minäänsä, muuten kaikki on pitkälle samaa niin Tiedottomalla kuin Tietoisella ihmisellä. Kuka on todistaja, kyseinen näkijä? Yksinkertaisinta on tietysti sanoa, että mieli tulee näin itsetietoiseksi, ja pistää piste asialle. Mieli ja mielen liikenne ovat kuitenkin hieman eri asia, joten mieli (x-mieli) voi näin ollen olla liikenteensä todistaja, joka onkin kaikkein loogisin oletus. Mieli tulee itsetietoiseksi koska tietoisuuden valossa mieli heijastuu tajunnan peilistä. Ongelma kuitenkin on, että näkijä, T/tajunta, on manaksestamme (ajattelija meissä) erillinen.

Erityisesti intialaisessa henkisyydessä ollaan sitä mieltä että todistaja on tajunta, henki, brahma. Varmaa on vain, että hengen tila, ja Tietoisuuden tila, aikaansaa keskeytymättömän tietoisuuden superegon, mielen, passiivisista ja aktiivisista prosesseista. Huomio (tietoisuus mielestäni tarkemminkin) taas on meidän omaa huomiointiamme, se ei ole todistaja - olemme tajuisia/tietoisia huomiosta, tietoisuudesta.

Kaiken minkä näemme, sitä emme ole. Näemme huomion, sen missä se milloinkin on, näemme Tietoisuuden valon, tosin vain ympyränä kun olemme tietoisesti tietoisia, mikä mutkistaakin asioita, ja näen Tajunnan. Todistajuuteen liittyy tietoisuus ja tajunta, X/x-mielen lisäksi. Todistava Tietoisuus on tietoisuudella valaistu tajunta? Brahma, ulkoisesti, on Kirkastuneella valaistu tietoisuudella. Ja samaten mindfulnessissa sisäisesti. Jälkimmäisistä puuttuu tietoisuus tietoisuudesta, joka on kehittyneempi versio todistajuudesta, kultakaivos hopeakaivoksen sijasta. Todistajuus oli toki jo ennen Tietoisuutta, pimeydessä (= ei-Tietoisuudessa), joten voin sanoa että Tietoisuus on valaissut, nyt, tämän todistajuuden prosessin, joka tapahtuu nyt mielen tietoisesti. Mieli, eli me itse, on tajuinen (kuten muutkin vasemman chakrat ovat kukin kaikesta tajuisia) kaikesta minkä tietoisuus/tajunta valaisee - ovat ei valaistuistakin, mutteivät mielen tietoisesti, vain mielen tajuisesti (tämä on ero Tietoisen ja ei-Tietoisen mielen välillä). Tietoisuudessa näemme, ilman sitä olemme Tiedottomia, mitä mielessämme ja sielussamme tapahtuu.

X-mieli ei ehkä näe muita Deitejä (tosin se on symbioosissa niiden kanssa - paljolti siihen koko X-Mieli perustuu), mutta minä näen. Onko siis uskottava että tämä näkijä on Brahma, niin kuin yleisesti uskotaan. Näkökeskukseen liittyy näkeminen, mutta minä olen todistaja sillekin. X-muisti, näkökeskus, visualisointi, muistikuva - siellä ja siten voi kuvajälki syntyä, josta johtuen x-mieli on kehitettynä täysin tietoinen hetkestä hetkeen sisäisesti. Kyseinen uskoisi itsetietoisuuden mahdollisuuteen.

Meillä on todistajuus vain tajuntapuolella. 'Tajuntapuoli' on Brahma, ja sen lisäksi tuntopuolen todistajuus, se todistajuus johon huomio, tietoisuus, ei kykene, kun se ei kykene tuntemaan, aistimaan. Tietoisuuspuoli kykenee vain antamaan auringonvalon, se ei kykene näkemään. Vasen puoli havaitsee kaiken tietoisuudessa tai ilman, vain x-mieli ei kykene "näkemään itseänsä" ilman Tietoisuutta. Oikealla puolella ei ole mitään tunne-aistimuksia, tosin ne reagoivat siinä missä vasemmankin Jumaluudet, mutta ilman tuntemuksia, jotka tunnetaan vasemmalla.

Oikealla ei ole todistajaa, se vain mahdollistaa tietoisuuden, koska siellä on tietoisuus. Todistaja kysymys liittyy osana Chakra Joogaan, joka tutkii sielumme eri ominaisuuksia. Jos joku muu chakra, kuin V6 (jolla tässä tarkoitan mieltä), reagoi, niin se reagoi omalla tuntemuksellaan, mutta onko se sille myös todistaja (miten määrittelemme todistajan), ei ainakaan siinä mielessä kuin tässä todistaja-kysymyksessä. Niinpä samaa voi kysyä x-mielestä, kun siinä tapahtuu prosessia, niin onko se myös sen todistaja? Sama kysymys? Ei aivan, koska me olemme Persoonana Xmieli, kun taas henkenä/näkijänä olemme Tajunta (joka ei tunne mitään, vain näkee, on tunteettomasti tajuinen - kuitenkin eri kuin tietoisuus). Muut Jumaluudet ovat myös 'todistajia', mutta vain omalta osaltaan; ainoastaan x-mieli on paikka jossa kaikki heijastuu, joka rekisteröi kaiken, mutta onko x-mieli suuri-todistaja, on sitten asia erikseen. Näen Tajunnan lähimmän kiinnittymän olevan x-mielessä, jossa Xmieli & Deityt kohtaavat; kyseinen dynaaminen x-mieli on mitä olemme mielenä (Xmieli & Deityt), siitä muodostuu Sielumme (Xmieli & Deityt & x-mieli), sitä me itse olemme. Kyseinen Sielu elää synteesissä Tajunnan kanssa, jota me myös olemme; olemme sekä Sielu että Tajunta, vaikka ne ovat kaksi eri olentoa.

Miten Tietoisuus tapahtuu teknisesti, vaatii lisäselvitystä. Omaan, näen ja tunnen sen osat, ja tiedän miten ne saavutetaan, siinä määrin kuin niitä voi saavuttaa; se vaatii T/tajunnan (todistaja), Tietoisuuden (valo; tekee valaisemansa näkyviksi - tajunnalle), Xmielen & Deityt (näkyviä), ja x-mielen (valaistu); ne kaikki ovat nyt läsnä (kuten kaikilla, lukuunottamatta täyttä, jatkuvaa Tietoisuutta). Ongelma on, ettei Tajunnalla ole mieltä, ettei mielellä ole T/tajuntaa. En näe muuta vaihtoehtoa kuin että x-mieli ja tajunta elävät synkronisesti, kyseessä ollen jonkinlainen symbioosi, synteesi.

Todistavan Tietoisuuden keksijä. Kaikki metodit näyttävät olevan "Sri Shivalta". "Hänen" metodeistaan voi nähdä, että hän oli ennen Kirkastumistaan melkoinen meditoija. En tiedä oliko "hänellä" syntyessään Kundalini hereillä, mikään ei näytä puhuvan puolesta eikä vastaan. Noin 5000 vuotta sitten, tai ehkä yleisimmin 4000+ vuotta sitten lähteestä riippuen (hindulaiset viettävät vuotta 5100 meidän vuonna 1999; Sri Krishnan kuoleman hetkeksi on yleensä annettu vuosi 3102 eKr, joka tuskin pitää paikkansa, kun kirjansa on ilmeisimmin myöhempää perua). Todistava Tietoisuus liittyy vahvasti meditaatioon, passiivisena versiona. Epäilisin Todistavan Tietoisuuden jonkun Kirkastuneen keksinnöksi, jo ennen Sri Shivaa - kun hän kerran harrasti Dhyana-meditaatiota ennen Kirkastumistaan, niin jonkun on täytynyt se hänelle opettaa. Tosin vain meditaatio-versiona, josta sitten kehittyi jatkuva meditaatio, ehkä kun Sri Krishna sanoi, että koko ajan, kun taas "Sri Shiva" vain näytti sillä mikä on hengen tila. Jota sitten Gautama Buddha harjoitti koko ajan, ja hän oli siinä sitten mindfulness:ssa, siis sen sivutuotteena jatkuvasti tietoinen mielen liikenteestä, ja sitä liikennettä hän sitten ulospuhuu munkeilleen. Olen tässä hieman heikoilla, koska ainoa muistikuvani vain Kirkastuneena olosta on fyysisestä lapsuudestani.

Toinen henkilö. Hänen lähettyvillään usein tuntee mihin hän uskoo. Värähtelyt, olemus. Todellisuutta vaikkakin epätodellisuutta; todellisuutta on tosin hänen tyyppinsä.

Totuus. Mikä on totuus? Se-mikä-on, kuten tiede sanoo, on tässä epätarkka, koska myös epätotuus ja illuusiot ovat todellisuutta, eivät totuutta. Itsemme tapauksessa lähinnä toimintamme puhtaat motivaattorit, Jumaluudet - tosin on lisäksi tajunta (brahma) ja mielensisältö (ja ulkoiset luonnonlait). Jumaluudet määrittävät totuuden, tosin vain yhteisesti kun niiden todellisuuden ja totuuden tunnistuskykynsä rajoittuu vain itseensä. Lisäksi omat ehdollistumat ja muiden ehdollistumat (koko todellisuus, ei vain totuus) vaikuttavat Deiteihin, mutta yhteisesti jokin Deity aina tunnistaa epätotuuden, joka tosin painaa suhteellisesti vähän jos kaikki muut Deityt (ja Xmielemme) antavat oman totuuden tunnistuksensa. Lisäksi lahjattomuutemme, tietämättömyytemme, kokemattomuutemme ja tiedottomuutemme rajoittaa Deitien totuudentunnistamisen huomaamistamme, ymmärtämistämme.

Totuus on eksistentiaalinen totuus. Eksistentiaalisesti totuudellisesti toimiminen on totuuden Dharma. Tämän lisäksi on termejä: "sisäinen totuus", jolla tarkoitetaan henkeä, tajuntaa, brahmaa (juontaa juurensa "Sri Shivan" metodeista, Dhyana-yogasta, Meditaatiosta), joka ei ole sisäinen totuus kuin osittain, koska on myös X/x-mieli ja muut Deityt. Sisäinen totuus pitää sisällään myös itsensä todistajuuden, ja siksi sanotaan, että hän tuntee totuuden itsestänsä (Dhyana-valaistuminen); sen lisäksi, että viitataan myös, väärin, että tajunta kehon sisällä olisi totuus; sitä se on vain suhteessa siihen, että ulkoinen Brahma paljastaa ulkoisen Totuuden, ja lisäksi, että sen sivutuote (se ei itse ole totuus) on mindfulness, passiivinen todistajuus - jonka siten olettaisi vallitsevan myös Brahmaanisessa tilassa, tosin ehkä vain passiivisena versiona, lapsethan menettävät sen murrosiässä, kun taas Todistava Tietoisuus ei menetä. Tajunta (atma) itsessään ei ole totuus, sen enempää kuin taivas, maa, puu.

Esoteerisella alueella voimme tosin olla pelkästään tajuntakin, mitä tajuntaan tulee, ja olla itsemme täysin erillisiä todistajia, jolloin emme ole Xmieli ollenkaan, vaikka X/x-mielemme (ja Deityt) on samalla täydessä toiminnassa. Kokonaisuuden totuus on tästä huolimatta kuitenkin: me olemme Xmieli. 1) Todistajuus (T&T), jossa olemme myös Xmieli, ei vain pelkkä todistaja; ja 2) jossa olemme vain hengen tilassa, "vain henki", mutta ainoastaan vaikutuksena x-mielessämme, ja ainoastaan ilman X/x-mielen (manaksen) toimintaa, mitä pelkkään "vain henki" x-näkemykseen tulee. Kun taas esoteerinen henki on riippumaton x-mielestä, ei tapahdu x-mielessä.

Ulkoinen totuus on Brahma, joka näyttää totuuden paikastamme Olemassaolossa, maailmassa; joka on se, että me olemme Tässä, Situaatiossa.

OSATOTUUS. OSAKOKONAISUUS. Riippuu siitä, mitä me milläkin hetkellä olemme X/x-mielellisesti; sitä maailmammakin sillä hetkellä näyttää ja tuntuu olevan. Kokemuksellinen totuus on väliltä A-Ö. Osa tässä tuntuu kokonaisuudelta (Norsu-ongelma liittyy tähän). Totuus, mutta vain osatotuus. Yleisin virhe totuusarviossa tapahtuu tässä. Sisäisesti tarvitaan todistajan näkökulmaa, enemmän kokemusta ja sen ymmärrystä. Tasapainossa maailma näyttäytyy meille kuten se tasapainoisessa (objektiivisessa ja subjektiivisessa) maailmassa on; ei-painottuneesti, ilman kertoimia. Tasapainotilasta tulee käytännön viisaus.

SA(N/M)SKARAT (muistikokemus): koemme kaikki esineet, ilmiöt, ihmiset, itsemme; kaiken kokemuksemme mukaan. Näemme maailman yksittäiset osat kuten ne ovat, mutta koemme ne erilailla; osittain erilailla, koska Jumaluutemme ovat samat, ja ne kokevat samalla lailla. Subjektiivinen totuus ja objektiivinen totuus kietoutuvat toisiinsa, niistä rakentuu sen hetkinen todellisuutemme.

TOTUUS VS. TODELLISUUS. Psykologisten ongelmien hoidossa on otettava huomioon koko todellisuus, ei vain totuutta. Deitien mielipide ei pääsääntöisesti muutu vaikka todellisuus olisikin epätotuutta, koska ne ovat suurimmalti osin kiinnostuneita todellisuudessa selviytymisestä, suoriutumisesta, eivät vain totuudesta. (Kollektiivinen) Xmieli on todellisuutta.

Paljonko on 1 + 1 ? Yksi. Mitä sille toiselle tapahtui?

TOTUUS VS. TÄYDELLISYYS. Mitä totuudesta tai täydellisyydestä tinkimättömämpi, sitä enemmän ne lähestyvät toisiaan, tosin ne tarkastelevat asiaa eri ikkunasta - sama koskee kaikkia muita ikkunoita, mutta kukin vain tietyssä määrin, koska on vielä eri Jumaluudet, jotka kukin tuntevat vain osan koko totuudesta. Se, että uskonnollisella ja filosofisella alueella on hyvin vähän korkeatasoista tuotantoa, johtuu siitä, ettei totuudessa ole oltu riittävän tinkimättömiä - heidän tulisi valita jokin muu ala. Myös valaistumaton kykenee tuottamaan kohtalaista tuotantoa psykologisella, filosofisella ja uskonnollisella alueella, mutta vain omalla tietämys/ymmärrys tasollaan. Itsellensä totta on ainoastaan se, minkä itse ymmärtää. Totuuden tunto tulee tietystä esteettisyydestä - itsepuhtaudesta - ja muista chakroista. Onko esittämäni tiedot juuri niin kuin itse ymmärrän, ja kuka minä olen; kuinka hyvin esittämäni korreloi oman ymmärrykseni kanssa.

Tunnekärsimyksen harha. Jumaluudet aiheuttavat meille kaikenlaista häiriötä kun emme tee heidän haluamallaan tavalla. Se häiriö on kuitenkin tavallaan harhaa. Todistaja aikanani en juuri välittänyt niistä, koska tiesin että se on 'harhaa'. Ainoa ongelmani niiden suhteen oli pitäisikö sallia niiden aiheuttaa "minulle" kärsimystä vai pitäisikö hallita ne kontrollilla tai tietoisuudella, vai väistää voidiin (henki), tai jotain muuta. Usein vain sallin niiden aiheuttaa "itselleni" kärsimystä, ja todistin kärsimystä, miksi tehdä mitään? Olin siis hyvin paljon sanoutunut irti sielustani, jätin sen hoidon täysin muiden Deitien tehtäväksi; eksistenssin hoitoon, ajattelin. Se kuitenkin on eksistenssin tahto, eri Deitien tahto. Nyt tiedän oman Dharmisen tehtäväni tässä sielussa: muiden Deitien tahdon järjellinen noudattaminen.

Tutkimusjärjestys. Henki - Brahma; Tunteet - Jumaluudet; X/mieli; keho; maa-ilma. Kundalini-aikana on tosin parempi aloittaa Kundalinista, puhtauden ja tasapainon ymmärryksestä, Deiteistä, Dharmasta; ja sitäkin ennen voi olla tarpeen eksistentiaalinen koulutus.

Kundalini-valaistuminen oheismateriaalein (varsinkin hyvin toimiva Shri Matajin valokuva) kannattaa ehdottomasti hankkia ennen kuin menee tutkimaan hengen ja sielun asioita, joihin kuuluu tässä B/brahma (H/henki), Jumaluudet, Dharma, P/puhtaus, tasapainotila. Meditaatioon on perehdyttävä sen kaikin puolin ennen Brahmaa, jos haluaa tuntea koko totuuden H/hengestä. Seuraavaksi voi sitten kehittää Todistavan Tietoisuuden (jos sitä ei saanut automaattisesti jo Brahmaanisena aikanaan) ja tutkia Xmieltä ja x-mieltä; sitten kehoa ja muuta maailmaa. Mikään tosin ei estä pitämästä kehoa ja maa-ilmaa sivuharrastuksina koko matkan ajan. Mitään kun ei tarvitse (eikä pääsääntöisesti kannata, koska niihin Xmielestä johtuen palaa myöhemmin) lopettaa jäljempää, riittää kun hoitaa edeltävät asiat. Toisekseen asioiden jättäminen hidastaa etenemistä, kun se "jättäminen" vie liikaa aikaa; sen sijaan jättää ne noin nyt siihen missä ne on ja ryhtyy noin heti uusiin hommiin.